- Liittynyt
- 17.06.2020
- Viestejä
- 401
Tuohan se isoin ongelma onkin että lapsi tarvitsee sekä isää että äitiä, ja nyky-yhteiskunnan rappiotilassa halutaan glorifioida narsismia ja "itsenäisyyttä", erityisesti naisten kohdalla, ja nämä biologian lait unohtuvat. Yksinhuoltajaäidit nähdään rohkeina, itsenäisinä tosielämän sankareina joita elämä on koetellut - ei huonoja päätöksiä tehneinä ihmisistä jotka eivät käyttäneet kumia, ja jotka omalla vastuuttomuudellaan ovat aiheuttaneet peruuttamatonta vahinkoa lapselleen. Ja tämän jälkeen heille tyrkytetään kaikki mahdollinen apu ja raha jotta he eivät ikinä joudu vastuuseen huonoista päätöksistään. Sitten he siirtävät ongelmansa lapsiin ja kasvattavat heistä samanlaisia vastuuttomia, moraalivapaita loisia.
Olen kauhulla katsonut millaisia luusereita yksinhuoltajaäidit kasvattavat lapsistaan kun niillä ei ole mitään miehekästä roolimallia elämässään. Naiset kasvattavat pientä poikaansa kuin tyttöä, siitä tulee sukupuoleton feministi joka pyytää anteeksi sukupuoltaan ja syö masennuslääkkeitä ennen yläastetta. Tyttölapsella taas ei ole rajoja joita isä olisi laittamassa, ja siitä kasvaa narsistinen jakorasia joka saa ensimmäisen isättömän lapsensa 16-vuotiaana ja joka sitten kasvattaa siitä kahta kauheamman sekasikiön yhteiskunnan rahoilla joutumatta ikinä vastuuseen huonoista päätöksistään. Ja todennäköisesti ennen 22. syntymäpäivää mukaan on tullut vielä kaksi muuta lasta joilla on eri isät.
Tuosta tarinan Annan lapsesta kasvaa juurikin tällainen. Muutama tapaaminen biologisen isän kanssa silloin tällöin epästabiileissa olosuhteissa ei tätä tule muuttamaan. Ja tarkemmin tekstin lukeneet varmaan huomasivat tämän pätkän: "Testi vahvisti, että ei Kalle vaan Jaakko oli Annan nuorimman lapsen isä." Tämä ei siis ollut Annalle ensimmäinen kerta, ja edellisestä kerrasta ei ole opittu mitään. Niin kauan kun yhteiskunta jatkaa näiden yksinhuoltajaäitien huonojen päätösten palkitsemista tukemalla niitä rahallisesti, tämä ongelma tulee jatkumaan. Ja maksumieheksi joutuu aina veronmaksaja, isä joka ei yleensä saa kovinkaan merkittävää roolia lapsen elämässä, ja tietysti itse lapsi joka ei saa edellytyksiä hyvään elämään.
Näin käy kun yhteiskunta hajottaa ydinperheen. Mutta onneksi isot korporaatiot saivat feminismin promottamisen kautta melkein tuplattua työvoiman tarjonnan, ja poljettua sitä kautta palkat alas. Sehän on aina kaikkein tärkeintä.
Olen kauhulla katsonut millaisia luusereita yksinhuoltajaäidit kasvattavat lapsistaan kun niillä ei ole mitään miehekästä roolimallia elämässään. Naiset kasvattavat pientä poikaansa kuin tyttöä, siitä tulee sukupuoleton feministi joka pyytää anteeksi sukupuoltaan ja syö masennuslääkkeitä ennen yläastetta. Tyttölapsella taas ei ole rajoja joita isä olisi laittamassa, ja siitä kasvaa narsistinen jakorasia joka saa ensimmäisen isättömän lapsensa 16-vuotiaana ja joka sitten kasvattaa siitä kahta kauheamman sekasikiön yhteiskunnan rahoilla joutumatta ikinä vastuuseen huonoista päätöksistään. Ja todennäköisesti ennen 22. syntymäpäivää mukaan on tullut vielä kaksi muuta lasta joilla on eri isät.
Tuosta tarinan Annan lapsesta kasvaa juurikin tällainen. Muutama tapaaminen biologisen isän kanssa silloin tällöin epästabiileissa olosuhteissa ei tätä tule muuttamaan. Ja tarkemmin tekstin lukeneet varmaan huomasivat tämän pätkän: "Testi vahvisti, että ei Kalle vaan Jaakko oli Annan nuorimman lapsen isä." Tämä ei siis ollut Annalle ensimmäinen kerta, ja edellisestä kerrasta ei ole opittu mitään. Niin kauan kun yhteiskunta jatkaa näiden yksinhuoltajaäitien huonojen päätösten palkitsemista tukemalla niitä rahallisesti, tämä ongelma tulee jatkumaan. Ja maksumieheksi joutuu aina veronmaksaja, isä joka ei yleensä saa kovinkaan merkittävää roolia lapsen elämässä, ja tietysti itse lapsi joka ei saa edellytyksiä hyvään elämään.
Näin käy kun yhteiskunta hajottaa ydinperheen. Mutta onneksi isot korporaatiot saivat feminismin promottamisen kautta melkein tuplattua työvoiman tarjonnan, ja poljettua sitä kautta palkat alas. Sehän on aina kaikkein tärkeintä.