- Liittynyt
- 14.11.2016
- Viestejä
- 826
Joo, no jos psykologiset ongelmat ja vastuunkannon taso naisella on sitä tasoa että "vittu hupsis, tulin raskaaksi. Nyt sinä maksat tai itket ja maksat" niin joo, onhan meillä kai sitten joku sosiaalinen ongelma.
Ei tuo nyt oikeasti ole niin vaikea kysymys.
Sosiaalisilla ongelmilla tarkoitan sitä, että joskus 100 vuotta sitten isätön lapsi kaikella todennäköisyydellä syntyi köyhänä ja kuoli köyhänä. Ihan jo pelkästään siitä syystä, että yhden ihmisen palkalla ei pitkälle pötkitty. Nykyään tietysti "köyhyys" merkitsee hieman muuta, mutta noin lähtökohtaisesti tavoiteltavaa kuitenkin lienee se, että lapsella on hyvät oltavat. Väitän, että ihan vielä ei olla siinä pisteessä, että on lapsen kannalta "ihan sama" onko meillä elatusmaksuja vaiko ei.
Elatusmaksuille vaihtoehdoksi siis esitetään yhteiskunnan tukea. Tällä hetkellä järjestelmämme pyrkii tietysti siihen, että kelagoldia käytetään mahdollisimman vähän, mihin taas päästään elatusmaksuilla. Voinet kuvitella, minkälainen kustannus siitä tulee yhteiskunnalle, jos elatusmaksut lankeavat valtiolle (kuka niitä maksaa jos ei ole pakko?) + kaikki soputunnustukset jotka eivät olisikaan olleet tunnustuksia jos elatusmaksuja ei olisi + kaikki lisämuksut jotka siitetään kun taloudellisista seuraamuksista ei tarvitse huolehtia. Näppituntumalta sanoisin, että tämä ei ole millään muotoa realistista, jos nyt halutaan edes välttävä elintaso niille kersoille.
Jos aiemmassa postauksessani laitoin vastakkain miehen ja naisen oikeuden päättää syntymättömästä lapsesta, tässä taas vastakkain ovat lapsen oikeus kohtuulliseen elintasoon ja miehen taloudellinen vapaus. Jos asiaa katsoo siltä kannalta, että naisella on post coitus paremmat mahdollisuudet kontrolloida lapsen syntymää, niin totta vie, onhan tässä epätasa-arvoa. Yllä mainitsemistani seikoista johtuen asian ratkaiseminen ilman sitä kuuluisaa taikaseinää ei nähdäkseni ole kovin helppoa.