Meillä voi mennä keskustelussa sekaisin nykyaika ja menneisyys, ja itse pyrin ylemaan tästä tarkempi jatkossa, sori.
Menneisyydestä puhuttaessa, on aivan selvää että länsimaiset valtiot ( ja monet muutkin ) on rakennettu patriarkaarisesti miesten johdolla. Ne muutamat naiset jotka ovat olleet näkyvissä johtoasemissa ovat niin harvinaisia, lähinnä poikkeuksina vain vahvistavat tuon säännön. Eli menneisyys on mitä on, sitä me ei voida muuttaa, naisten äänioikeuskin alkoi yleistymään vasta viime vuosisadan alkupuolella eikä sekään vielä tarkoittanut että naisia päästettäisiin tai edes haluttaisiin vahvoihin virkoihin edes länsimaissa. Tuo on vain yksi esimerkki siitä kuinka taloudellinen epätasa-arvo on todellisuutta monille naisille, jopa meillä täällä Suomessa. Tietenkin pitää huomioida että edes demokratia ei ole "keksintönä" kovinkaan vanha, mutta toisaalta naiset on järjestelmällisesti suljettu pois niistä huoneista joista päätökset historiassa on tehty.
Alla yksi esimerkki siitä kuinka patriarkaarisuus näkyy vaikkapa nykyenglannissa, edelleen:
Legal profession’s most powerful among members of London’s men-only Garrick Club | Judiciary | The Guardian
Some of Britain’s most powerful judges, including a serving member of the supreme court, along with about 150 leading barristers, are members of the Garrick Club, which has repeatedly blocked attempts to allow women to join.
Patriarkaalinen järjestelmä aiheuttaa monenlaisia haittoja naisille, mukaanlukien syrjintää niin koulutuksessa kuin työllistymisessä etenkin johtotehtäviin, syvään juurtuneet stereotypiat ja rooliodotukset rehottavat kun naisille asetetaan tiettujä odotuksia ja rajoituksia. Patriarkaattisessaa yhteiskunnassa naiset myös ovat alttiimpia hyväksikäytölle ja väkivallalle, niin fyysiselle kuin emotionaaliselle. Esimerkkinä tästä naisten odotetaan olevan hoivaavia ja passiivisia, kun taas miehiltä odotetaan vahvuutta ja johtajuutta. Jos joku vahva nainen joskus massasta nouseekin, yleensä etenkin nykypäivänä se on kuin punainen vaate solvaavalle sonnilaumalle. Yksi someaikakauden huonoista puolista, vaikka on somesta hyötyäkin.
Tähän liittyen. Aiemmin se seksismi työelämässä oli räikeää, selvää ja erittäin julkista. Nykyään tuosta on onneksi ainakin pääosin päästy eroon, mutta se on silti jättänyt hännät jotka vieläkin vaikuttavat nykymaailmassa.
Yksi häntä on tuo stereotyyppinen jako ”naisten töihin“ ja ”miesten töihin”. Joo, tuota ollaan kyllä pystytty korjaamaan, mutta se ei ole lähellekään täysin vielä kadonnut. Koska tuo jako on muodostunut silloin, kun työelämä oli avoimesti seksistinen, niin se jako myös noudattaa sitä kaavaa, missä “miesten työt” tuppaavat olemaan niitä parempi palkkaisempia ja johtotehtäviä, kun taaskin “naisten työt” ovat niitä alempi palkkaisia hommia. Koska tuo ero tavallaan rakentunut osaksi meidän kulttuuria, niin sitä ei pystytä korjaamaan millään taikatempuilla tai lainsäädännöllä. Vaan kyseessä on asenteellinen ongelma, joka korjautuu vain sillä, että siitä puhutaan, opitaan ymmärtämään sitä ilmiönä ja yritetään keksiä keinoja muuttaa niitä asenteita sen osalta.
Toinen häntä on sitten erilaiset “hyvä veli”-verkostot. On paljon helpompaa saada duuni, jos tuntee ihmisiä. Jos on kavereita. Mitä korkeammalla nuo kaverit istuvat siinä hierarkiassa, sitä korkeampia duuneja sitten itsekin pystyy saamaan. Tuossa ilmiöissä itsestään ei ole mitään seksististä (vaikkakin se on muuten perseestä), mutta kun se yhdistetään tuohon historian painolastiin, jossa se työelämä oli avoimesti seksistinen, päädytään tilanteeseen, missä tuo mekanismi ylläpitää sitä työelämän seksistisyyttä.
Kaveriverkostot tuppavat olemaan sukupuolittuineita. Miehillä on enemmän miespuolisia kavereita, naisilla enemmän naispuolisia kavereita. Kerta tuon aiemman seksistisen työelämän seurauksena ne johtajat ovat olleet pääasiassa miehiä, niin siitä seuraa, että niiden johtajien kaverit ovat myös pääasiassa miehiä. Eli vaikka nykyään se suurin ongelma ei enää ole ne räikeästi seksistiset johtajat (ei sinänsä etteikö niitäkin vielä löytyisi), niin silti tuo historian painolasti antaa miehille etua naisiin verrattuna siinä urapolulla nousemisessa.
Eli vaikka nuo nykyajan ongelmat eivät ole enää sitä historian räikeää ja tarkoituksellisesta seksistä syrjintää, ne ovat silti vielä siellä ja luovat epätasa-arvoa sukupuolten välille. Joten tuosta pitäisi pyrkiä päästä eroon.
Suurin virhe tehdään siinä, kun tuo otetaan syyllistämisenä. Joko siten, että jotku miehet kokevat, että tuossa syyllistetään heitä, tai jos vaikkapa ne feministit syyllistävät miehiä tuosta. Koska tuossa ei ole kyse siitä, että jotku aktiivisesti haluavat syrjiä naisia. Vaan kyse on olosuhteista, joita meidän pitäisi pyrkiä korjaamaan.