Lapsuudessani Yleisradiosta tuli Urheiluruutu. Nyt Ylestä on tullut ”Uhreiluruutu”. 80-luvulla kilpailtiin, kuka heittää keihästä pisimmälle. ”Uhreiluruudussa” kilpaillaan, kuka heittää keihästä kaikkein lyhimmälle. Sen jälkeen etsitään syyllinen. Syyllinen on aina joku muu.
Kun Freud oli vielä muotia, sai sentään syyttää kaikesta äitiään. Nykyään syyllinen ovat rakenteet tai ”piilorakenteet”. Myönnän nyt asian, josta olen valaehtoisesti luvannut vaieta. Me kalpeapigmenttiset cis-miehet pidämme joka vuosi salakokouksen, jossa keksimme ilkeilläksemme näitä rakenteita. Höpöhöpö.
Viime aikoina Yle ja Hesari ovat olleet täynnä täysin kritiikittömiä henkilökuvia ”hyvistä” ihmisistä. Haastatteluissa on aina sama kaava:
”K*rpä Joensuu huomasi 12-vuotiaana, että koko maailma ei rakastakaan häntä.” Nyt hän vaatii ilmastonmuutoksen ja patriarkaatin poistamista, translakia, perustuloa, sitä että kaikki hyväksyisivät ja puhuisivat vain kivoja, lisää rahaa, rahasta luopumista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kiintiöitä eri pigmenteille ja kromosomiyhdistelmille sekä verorahoin kustannettavaa anaalivalkaisua sitä haluaville.
Aivan kuin aikuisuus olisi paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.
”Uhreiluruutu” väheksyy transihmisiä, saamelaisia, maahanmuuttajia ja eri pigmenttisiä. Heidät typistetään kaikki yhteen muottiin, jossa on muka pakko olla kaikesta samaa mieltä kuin Punavuoressa avokadoleipä kädessä päsmäröivä designtoimiston UX-suunnittelija.