• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Feminismi ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus

Eikö se ole siis hyvä asia, että käsitellaan nimenomaan miehiä koskevia haitallisia stereotypioita, joita on vielä tungettu yhteiskunnan rakenteisiin asti?

Jos käsittelyn tarkoitus olisi rehellisen positiivinen ja vilpitön ehkä näin voisikin olla. Jostain syystä tuo "käsittely" tuntuu kiinnostavan ainoastaan niitä tahoja, jotka muutenkin halveksivat miehiä ja käyvät käytännössä avointa vihakampanjaa miessukupuolta kohtaan.

Siitä voi sitten ihan jokainen itse vetää johtopäätöksensä kuinka viattomasti on ihan vahingossa valittu tälläinen ihan vaan hieman kyseenalainen ja kaikkea miehisyyttä alentava termi.
 
"Toksinen maskuliinisuus" on hyväksyttävä termi jonkun miestenpäiväntoivotuksen yhteydessä tasan sinä vuonna kuin äitienpäivänä puhutaan samassa yhteydessä "toksisesta feminiinisyydestä".

Tai ei ole sittenkään, mutta ainakin tilanne olisi tasapuolinen.
 
Tämähän nyt ei ole maskuliinisuutta alunperinkään joten ei se silloin voi olla myöskään "toksista maskuliinisuutta".

Kun äiti tappaa lapsensa ei sekään ole "toksista feminiinisyyttä" vaan mahdollisesti esimerkiksi mielenterveyden ongelmia.
Termin sisältö on silti tuo. Siinä samaa mieltä että termissä tulisi käyttää muuta sanaa kuin maskuliinisuus.
 
No mikä olisi mielestäsi parempi termi?
Ahdas mieskuva? Sehän jo nuo asiat käsittää ja on/oli vakiintunut termi KUNNES nämä kolmannen aallon kehvat alkoivat öyhöttämään ja harmi kyllä ovat saaneet sanastonkin haltuun hyödyllisten typerysten vuoksi.

Maskuliinisuus ei ole toksista.

Ahdas mieskuva on huono asia.
 
Toksinen maskuliinisuus on muuten miesasiamiesten keksimä sana. Nettifeministit ovat vaan keksineet alkamaan käyttämään sitä väärin piljkakirveenä.
 
Tekopyhää tekstiä, jos olet ikinä sattunut olemaan kouluissa välitunnilla tai vaikka nakkikioskijonossa.
Vertaat nyt raiskaajia ja rikollisia välituntien käytöshäiriöihin?

Mutta olipa yllättävää nähdä twitterkeskustelu, jossa naiset ja miehet oikeasti yrittivät keksiä parempaa termiä tilalle.

Tokisinen maskuliinsuus nyt on vain terminä todella huono ellet sitten halua vain haastaa riitaa.
 
Tekopyhää tekstiä, jos olet ikinä sattunut olemaan kouluissa välitunnilla tai vaikka nakkikioskijonossa.
Miten niin tekopyhää, nakkijonossa olen ollut satoja kertoja, illalla ja yöllä porukka on monesti hyvällä tuulella, ikinä en ole nähnyt mitään kummoisempaa, kuin sinapit ja nakit tippuu rinnuksille. Välitunneilla leikittiin ja puuhattiin kaikenlaista, kuten myös tytötkin. Toki riitoja ja tappelujakin oli, mutta niin oli myös tytöillä ja tytöillä oli yleisempää jonkun syrjiminen ja erottaminen porukasta. Tämä on vain minun kokemus, eli sen perusteella ei voi yleistää.
 
Viimeksi muokattu:
Noin lähtökohtaisesti ne tekniselle alalle päätyvät naiset ovat kyllä pääsääntöisesti aika kaukana tyypillisistä (feminismiä liputtavista ja muistakin) naisista. Sitä on sitten vaikea sanoa, johtuuko se siitä, että ilmapiirin myötä opitaan miehisiä käyttäytymismalleja (asiapitoisuus, meritokratia, tiimityö) vai siitä, että ne ovat alalle hakeutujilla jo ennestään. Ehkä sekä että. Tämä sillä kokemuksella mitä on eri ikäisistä naisista tekniikan alalla niin opiskelu kuin työkavereina.
Sama kokemus on minulla ja monet naiset sanovat, että tykkäävät olla miesten kanssa töissä, koska vähemmän selkään puukottamista ja selän takana puhumista. Miehet kuulemma sanovat yleensä suoraan ja eivätkä käy esimiehelle valittamassa toisista, niin paljoa.
 
Mikään asia, jonka kohdalla käytetään lisämäärettä tarkentamaan asiaa ei kategorisesti ole sitä noin muuten.
Näinhän se on paperilla, mutta saattaapi olla käytännössä, että sanomista joutuu herkästi höystämään wanhalla kunnon "ei kaikki"-disclaimerilla, jos sanoisi vaikka "ärsyttävät feministit".

Vaikka selvästikin tarkoitetaan ärsyttäviä tyyppejä, jotka sattuvat olemaan feministejä, tai feministejä, jotka ovat ärsyttäviä, niin kohteeksi kokevilla on muita enemmän taipumusta miettiä ja murehtia, että tarkoitetaanko juuri minua ja meitä, olenko muka ärsyttävä koska olen feministi, onko kaikki feministit muka ärsyttäviä, jne. Etenkin jos asiaa ei sanotessa tarkenneta mitenkään.
 
Näinhän se on paperilla, mutta saattaapi olla käytännössä, että sanomista joutuu herkästi höystämään wanhalla kunnon "ei kaikki"-disclaimerilla, jos sanoisi vaikka "ärsyttävät feministit".

Vaikka selvästikin tarkoitetaan ärsyttäviä tyyppejä, jotka sattuvat olemaan feministejä, tai feministejä, jotka ovat ärsyttäviä, niin kohteeksi kokevilla on muita enemmän taipumusta miettiä ja murehtia, että tarkoitetaanko juuri minua ja meitä, olenko muka ärsyttävä koska olen feministi, onko kaikki feministit muka ärsyttäviä, jne. Etenkin jos asiaa ei sanotessa tarkenneta mitenkään.

No siksihän tuota termin sisältöä tässä on sivukaupalla nyt puitu, että viimeinenkin uhattu miesoletettu lopettaisi kokemasta syyllisyyttä "mun maskuliinisuudessa ei ole mitään toksista!"-hengessä ;)

Mutta jos sitä nyt aletaan kutsua täällä siis keskustelullisista syistä vaikka "mieskuvan ahtaudeksi", kuten muutama on esittänyt niin ehkä saadaan keskustelua itse asiasta ja mitä sille voisi tehdä. Tai pitäisikö mitään edes tehdä, kuten joku on jo esittänyt.
 
Onhan tuo aivan sairasta toitottaa pienelle poikalapselle että "miehet ei itke" "homot ja ämmät harrastaa tanssia" "naiset siivoaa" "miehet katsoo jääkiekkoa" ja muita vastaavia elämänkoulun mietelauseita. Vaikea uskoa että täälläkään on ketään joka tuota mallia kannattaa, vai olenko väärässä?

Voiko asialle mitään? Se huonoin aines ei tule muuttumaan ainakaan pitkään aikaan vaan mallit kyllä mukavasti siirtyvät ns. isältä pojalle samalla tavalla kuin huono osaisuuskin. Eipä sillä etteikö asiaa esiintyisi paremmissakin piireissä, ehkä niistä voisi muutosta tullakkin kunhan vain tarpeeksi itse asiasta meteliä pidetään julkisuudessa miesten toimesta joilla on auktoriteettia ja ovat ns. uskottavia.
 
Onhan tuo aivan sairasta toitottaa pienelle poikalapselle että "miehet ei itke" "homot ja ämmät harrastaa tanssia" "naiset siivoaa" "miehet katsoo jääkiekkoa" ja muita vastaavia elämänkoulun mietelauseita. Vaikea uskoa että täälläkään on ketään joka tuota mallia kannattaa, vai olenko väärässä?

Voiko asialle mitään? Se huonoin aines ei tule muuttumaan ainakaan pitkään aikaan vaan mallit kyllä mukavasti siirtyvät ns. isältä pojalle samalla tavalla kuin huono osaisuuskin. Eipä sillä etteikö asiaa esiintyisi paremmissakin piireissä, ehkä niistä voisi muutosta tullakkin kunhan vain tarpeeksi itse asiasta meteliä pidetään julkisuudessa miesten toimesta joilla on auktoriteettia ja ovat ns. uskottavia.
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että onko noiden ja vastaavien asioiden toitottaminen todellakin ongelma nykypäivänä? Itse kun tunnen melkoisen läjän ihmisiä erilaisista yhteiskuntaluokista, enkä tunne ketään, joka tällaista ajatusmaailmaa poikalapsille, tai lapsille ylipäätään, ajaa.
 
Onhan tuo aivan sairasta toitottaa pienelle poikalapselle että "miehet ei itke" "homot ja ämmät harrastaa tanssia" "naiset siivoaa" "miehet katsoo jääkiekkoa" ja muita vastaavia elämänkoulun mietelauseita. Vaikea uskoa että täälläkään on ketään joka tuota mallia kannattaa, vai olenko väärässä?
Muuten missäköhän menee raadin raja, että mikä on sitä sairasta elämänkoulua ja mikä hyviä elämänohjeita? Kun minusta välillä tuntuu, että kaikki vanhan ajan moraalikoodisto on perseestä. Laitetaas tästä nyt hatusta tietyllä tavalla aika kovia vaatimuksia, mutta mielestäni erittäin kunnioitettavaa, jos joku niitä pystyy noudattamaan.

- Jos jotain luvataan, niin se tehdään.
- jos on mokattu, niin se myönnetään ja kannetaan siitä vastuu.
- valehtelu, huijaaminen jne. on häpeällistä.

Nykyään ei esimerkiksi saisi kokea häpeää, mutta jos kerta tekee jotain häpeällistä, niin tottakai pitäisi hävetä.

Nykyään pitäisi muka hyväksyä vaan kaikki ja kaikki ovat samanarvoisia. Eivät ole, ainakaan minun mielestäni.
 
Muuten missäköhän menee raadin raja, että mikä on sitä sairasta elämänkoulua ja mikä hyviä elämänohjeita? Kun minusta välillä tuntuu, että kaikki vanhan ajan moraalikoodisto on perseestä. Laitetaas tästä nyt hatusta tietyllä tavalla aika kovia vaatimuksia, mutta mielestäni erittäin kunnioitettavaa, jos joku niitä pystyy noudattamaan.

- Jos jotain luvataan, niin se tehdään.
- jos on mokattu, niin se myönnetään ja kannetaan siitä vastuu.
- valehtelu, huijaaminen jne. on häpeällistä.

Nykyään ei esimerkiksi saisi kokea häpeää, mutta jos kerta tekee jotain häpeällistä, niin tottakai pitäisi hävetä.

Nykyään pitäisi muka hyväksyä vaan kaikki ja kaikki ovat samanarvoisia. Eivät ole, ainakaan minun mielestäni.

No vois ainakin kuvitella, että kun puhutaan ongelmia aiheuttavista ja paskoista toimintamalleista niin ei tarkoiteta hyviä ja tervehenkisiä, kuten nuo, joita listasit. Ja miten niin ei saisi kokea häpeää? On ehkä määritelty uudestaan asioiden listaa, mitä on syytä hävetä ja mitä ei mutta mikään laita ei kyllä ole viestinyt ettei tiettyjä asioita olisi syytä hävetä.

Ja toi viimeinen lause, mitä nyt mahdat tarkoittaa?

Sori jos jankkaan.
 
Muuten missäköhän menee raadin raja, että mikä on sitä sairasta elämänkoulua ja mikä hyviä elämänohjeita? Kun minusta välillä tuntuu, että kaikki vanhan ajan moraalikoodisto on perseestä. Laitetaas tästä nyt hatusta tietyllä tavalla aika kovia vaatimuksia, mutta mielestäni erittäin kunnioitettavaa, jos joku niitä pystyy noudattamaan.

- Jos jotain luvataan, niin se tehdään.
- jos on mokattu, niin se myönnetään ja kannetaan siitä vastuu.
- valehtelu, huijaaminen jne. on häpeällistä.

Nykyään ei esimerkiksi saisi kokea häpeää, mutta jos kerta tekee jotain häpeällistä, niin tottakai pitäisi hävetä.

Nykyään pitäisi muka hyväksyä vaan kaikki ja kaikki ovat samanarvoisia. Eivät ole, ainakaan minun mielestäni.
En ymmärrä miten mainitsemasi kolme ihan universaalia hyvettä ihmisille, niin miehille ja naisille, liittyy nyt tuohon ahtaaseen mieskuvaan. Enkä ymmärrä mitä tarkoitat tuolla ettei saisi hävetä? Onko esimerkkejä?

Mikä taas tulee "sairaan elämänkoulun" rajaamiseen niin hyvä filosofinen kysymys.
 
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että onko noiden ja vastaavien asioiden toitottaminen todellakin ongelma nykypäivänä? Itse kun tunnen melkoisen läjän ihmisiä erilaisista yhteiskuntaluokista, enkä tunne ketään, joka tällaista ajatusmaailmaa poikalapsille, tai lapsille ylipäätään, ajaa.
En tiedä, en tunne erityisemmin ihmisiä. :tup:

:itku:
 
En ymmärrä miten mainitsemasi kolme ihan universaalia hyvettä ihmisille, niin miehille ja naisille, liittyy nyt tuohon ahtaaseen mieskuvaan. Enkä ymmärrä mitä tarkoitat tuolla ettei saisi hävetä? Onko esimerkkejä?

Mikä taas tulee "sairaan elämänkoulun" rajaamiseen niin hyvä filosofinen kysymys.

Siis minusta tuntuu, että tietyille piireille nuo eivät ole mitään hyveitä.

Laitetaanpas esimerkkinä tuosta ettei tarvitse hävetä tämä yksi nainen, josta on tehty montakin juttua lehteen siitä aiheesta, että ei tiennyt kuka on tulevan lapsen isä. Minusta aika hävettävää.
Ja vastavuoroisesti se yksi ihmissuhdebloggari, joka jätti raskaana olleen vaimonsa, kun löysi uuden, on myös aika hävetäävää käytöstä.

Mutta eihän ne mitää häpeä eikä lehtijutuissa myöskään niitä mitenkään arvostella. Itse en käyttäisi kumpaakaa esimerkkinä miten asiat pitää hoitaa.
 
Siis minusta tuntuu, että tietyille piireille nuo eivät ole mitään hyveitä.

Laitetaanpas esimerkkinä tuosta ettei tarvitse hävetä tämä yksi nainen, josta on tehty montakin juttua lehteen siitä aiheesta, että ei tiennyt kuka on tulevan lapsen isä. Minusta aika hävettävää.
Ja vastavuoroisesti se yksi ihmissuhdebloggari, joka jätti raskaana olleen vaimonsa, kun löysi uuden, on myös aika hävetäävää käytöstä.

Mutta eihän ne mitää häpeä eikä lehtijutuissa myöskään niitä mitenkään arvostella. Itse en käyttäisi kumpaakaa esimerkkinä miten asiat pitää hoitaa.
Eiköhän lehdet jutut tehneet koska tuollaisista saa clickejä kun ihmiset tuntevat paremmuudentuntoa yms tuollaiseen... Eli todellakin jos kyseiset henkilöt itse eivät häpeä typeryyttään ja menevät lehdille kertomaan miten typeriä ovat niin...? Mitä sitten? Lehdet kirjoittavat koska tuollaiset typerien ihmisten jutut keräävät helpot katselukerrat.
 
Eikös nää perinteiset "mies ei saa itkeä, älä ole nynny" -asenteet ole sitä toksisuutta. Eli ilman toksisuutta: mies saa itkeä (muttei ole pakko).

Onhan tuo aivan sairasta toitottaa pienelle poikalapselle että "miehet ei itke" "homot ja ämmät harrastaa tanssia" "naiset siivoaa" "miehet katsoo jääkiekkoa" ja muita vastaavia elämänkoulun mietelauseita. Vaikea uskoa että täälläkään on ketään joka tuota mallia kannattaa, vai olenko väärässä?

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että onko noiden ja vastaavien asioiden toitottaminen todellakin ongelma nykypäivänä? Itse kun tunnen melkoisen läjän ihmisiä erilaisista yhteiskuntaluokista, enkä tunne ketään, joka tällaista ajatusmaailmaa poikalapsille, tai lapsille ylipäätään, ajaa.

Itsekin haluaisin nähdä todisteita, esimerkkejä tai henkilökohtaisia kokemuksia että tällaisia ihmisiä on olemassa maapallolla, jotka sanoo pikkupojille esimerkiksi että "miehet ei itke". Yritin googlaamalla löytää todisteita, mutta löysin vaan jotain trolleja jotka ilmeisesti läpällä heittää näitä juttuja.

Paljon tästä asiasta puhutaan netissä, ja on totta että tällainen meemi on olemassa että "miehet ei itke". Onko nämä lauseita mitä ihmiset on kuullut omilta isiltä ja iso-isiltä, ja sillä tavalla päätynyt nykyihmisten käyttöön, mutta kukaan nykyihminen ei tosissaan käytä näitä lauseita?
 
Viimeksi muokattu:
Itsekin haluaisin nähdä todisteita, esimerkkejä tai henkilökohtaisia kokemuksia että tällaisia ihmisiä on olemassa maapallolla, jotka sanoo pikkupojille esimerkiksi että "miehet ei itke". Yritin googlaamalla löytää todisteita, mutta löysin vaan jotain trolleja jotka ilmeisesti läpällä heittää näitä juttuja.

Paljon tästä asiasta puhutaan netissä, ja on totta että tällainen meemi on olemassa että "miehet ei itke". Onko nämä lauseita mitä ihmiset on kuullut omilta isiltä ja iso-isiltä, ja sillä tavalla päätynyt nykyihmisten käyttöön, mutta kukaan nykyihminen ei tosissaan käytä näitä lauseita?
Eiköhän tuo ole stereotypiä. Korkeintaan naiset sanoo tuollaista.
 
Kyllä näyttää lupaavalta tulevaisuudelta kun katselee vierestä tätä maailman menoa. :tup:
 
Eiköhän tuo ole stereotypiä. Korkeintaan naiset sanoo tuollaista.


Ei noin varmaan moni sano suoraan, mutta koetteko tosiaan, että pojalle tai miehelle on ihan ok (eli ei "epämiehekästä") itkeä tai muuten näyttää tunteitaan muiden nähden? Mulla on sellainen käsitys, että jo lapsuudessa joutuu herkästi kiusatuksi, jos esim. alkaa itkeä julkisesti.


Toki hieno homma, jos nykyään herkkyyden näyttäminen on yhtä sallittua miehille kuin naisillekin :tup:
 
En mäkään muista kuka niin varsinaisesti sanoi mutta hyvin se tuntui olevan kaikkien tajuntaan iskostunut, että poikien ei kuulu itkeä ja jos itki vaikkapa kiusaamisen seurauksena niin se oli suurin arvovaltatappio. Tosin, kuten sanottua, ajat on saattanut muuttua 80-luvulta ja hyvä niin jos on.
 
Ei noin varmaan moni sano suoraan, mutta koetteko tosiaan, että pojalle tai miehelle on ihan ok (eli ei "epämiehekästä") itkeä tai muuten näyttää tunteitaan muiden nähden? Mulla on sellainen käsitys, että jo lapsuudessa joutuu herkästi kiusatuksi, jos esim. alkaa itkeä julkisesti.


Toki hieno homma, jos nykyään herkkyyden näyttäminen on yhtä sallittua miehille kuin naisillekin :tup:
Itse en näytä tunteitani julkisesti, mutta noin muuten olen kyllä siinä käsityksessä, että kuka tahansa saa tunteitaan näyttää.
 
Itse en näytä tunteitani julkisesti, mutta noin muuten olen kyllä siinä käsityksessä, että kuka tahansa saa tunteitaan näyttää.

No samaten saat sanoa yhtä sun toista julkisesti mitä moni väittää, että nykyisin "ei saa" sanoa. Teoilla vaan voi olla seuraukset ja lasten kyseessä ollessa heillä ei ole aina mahdollisuuksia kävellä pois tai saada oikeasti tilanteeseen joku puuttumaan. Koulukiusaamisessa kaikkein paskamaisinta on se, että sen lapsen on pakko mennä sinne joka päivä ja olla siellä. Mutta on melkein oman ketjunsa kokoinen aihe tämä.

Tarkennan siis, että mulle on ok jos aikuinen mies itkee ja samaten jos joku toinen aikuinen näkee sen ongelmana.
 
Itse en näytä tunteitani julkisesti, mutta noin muuten olen kyllä siinä käsityksessä, että kuka tahansa saa tunteitaan näyttää.

Enpä tiedä. Minulle helvetin vaivaannuttavaa, jos joku oikein pillittää julkisesti. Kyllä täytyy myös myöntää, että jos itse julkisesti itkisin, niin olisi se kyllä noloa. Ellei syynä olisi joku todella hyvä syy, kuten että saisin tietää jonkun läheisen just kuolleen. Mutta että jos syynä olisi se, että väärä poliitikko voittaisi vaalit, niin olisi syytä kyllä lähteä hakemaan jostain apua.
 
Aika moni urheilija purskahtaa itkuun kun suoritus epäonnistuu tai peli hävitään, ja kyllähän niitä pilkataan.
 
No samaten saat sanoa yhtä sun toista julkisesti mitä moni väittää, että nykyisin "ei saa" sanoa. Teoilla vaan voi olla seuraukset ja lasten kyseessä ollessa heillä ei ole aina mahdollisuuksia kävellä pois tai saada oikeasti tilanteeseen joku puuttumaan. Koulukiusaamisessa kaikkein paskamaisinta on se, että sen lapsen on pakko mennä sinne joka päivä ja olla siellä. Mutta on melkein oman ketjunsa kokoinen aihe tämä.

Tarkennan siis, että mulle on ok jos aikuinen mies itkee ja samaten jos joku toinen aikuinen näkee sen ongelmana.
Tottakai. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin itse en kyllä tunne ainuttakaan ihmistä, joka tosissaan olisi sitä mieltä, että pojat/miehet ei "saa" itkeä. Tästä kumpusi ihmettely, että missä ne kaikki tämän asian paasaajat ovat? Niitä ilmeisesti on kuitenkin melkoisen paljon, ottaen huomioon, millaiset mittasuhteet asia on saanut.

Julkisista tunteiden näyttämisestä sen verran tarkentaisin edellistä lausuntoani, että julkinen tunteiden näyttäminen on minulle hyvin vierasta, ja katsonkin tällaisia tapauksia hyvinkin paljon kieroon. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
 
Aika moni urheilija purskahtaa itkuun kun suoritus epäonnistuu tai peli hävitään, ja kyllähän niitä pilkataan.
Missä piireissä oikein liikut, jos näet tämän esille nostamisen arvoiseksi ongelmaksi? Itse en tunne yhtäkään ihmistä, joka näin toimisi.
 
Julkisista tunteiden näyttämisestä sen verran tarkentaisin edellistä lausuntoani, että julkinen tunteiden näyttäminen on minulle hyvin vierasta, ja katsonkin tällaisia tapauksia hyvinkin paljon kieroon. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.

Onhan sekin nyt aika valtavan iso ero, että vähänkuin vetäytyy tilanteesta pois tai että alkaisi pilkkaamaan sitä itkijää. Ekan on pakko olla ok, koska jos toisella on muka oikeus itkeä, niin kyllä toisella täytyy olla myös oikeus lähteä itselleen kusallisesta tilanteesta pois.
 
Julkisista tunteiden näyttämisestä sen verran tarkentaisin edellistä lausuntoani, että julkinen tunteiden näyttäminen on minulle hyvin vierasta, ja katsonkin tällaisia tapauksia hyvinkin paljon kieroon. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.

Mistä sä tiedät, ettei sillä ole tekemistä sinun sukupuolesi kanssa?

Urheilijoista sen verran, että kyllähän "neitimäisesti" käyttäytyvä Cristiano Ronaldo esimerkiksi saa paljonkin pilkkaa julkisesta itkemisestään. Samaten urheilupiireissa puhutaan termeillä neitijalkapallo jne. sarjoista, joissa ollaan "herkemmin" näyttämässä (tai näyttelemässä) tuntemuksiaan ja tuskiaan (ikään kuin se nyt liittyisi sitten sukupuoleen, että kokeeko kipua vai ei).
 
Itselle tullut sellainen nk. kulttuurinen käsitys, että "mies ei turhia itke" eli pienistä vastoinkäymisistä (haavereista jne.) ei ruveta vollottamaan. MUTTA kun puhutaan "toksisesta maskuliinisuudesta", niin termi sisältää vahvasti sen, että miesten käytös olisi ongelma. Minulla on sellainen käsitys, että miehen itkemisen näkee negatiivisena aivan yhtä usein nainen kuin mieskin, ellei jopa useammin.

Ns. ilosta itkeminen on kyllä kulttuurissa varatta aikalailla yksinomaan naisille. Hyvin vieraalta tuntuisi, että esim. isä itkisi poikansa häissä. Mutta tässäkin sama, että käsitykseni mukaan asian näkää outona niin miehet kuin naisetkin, joten "toksisesta maskuliinisuudesta" puhuminen on harhaanjohtavaa.
 
Mistä sä tiedät, ettei sillä ole tekemistä sinun sukupuolesi kanssa?

Urheilijoista sen verran, että kyllähän "neitimäisesti" käyttäytyvä Cristiano Ronaldo esimerkiksi saa paljonkin pilkkaa julkisesta itkemisestään. Samaten urheilupiireissa puhutaan termeillä neitijalkapallo jne. sarjoista, joissa ollaan "herkemmin" näyttämässä (tai näyttelemässä) tuntemuksiaan ja tuskiaan (ikään kuin se nyt liittyisi sitten sukupuoleen, että kokeeko kipua vai ei).
Siis millä ei ole tekemistä sukupuoleni kanssa? En puhunut omasta sukupuolestani, vaan niiden julkisesti tunteita näyttävien sukupuolista.

Itse en ole kuullut näistä sarjoista puhuttavan minään neitijalkapallosarjoina.

E: Jääkiekon puolella tästä neitikiekosta tosin puhutaan paljonkin. Tälle on kuitenkin käsittääkseni varsin luonnollinen selitys.
 
Kyllähän se liittyy sukupuoleen koetaanko kipua vai ei. Naisilla on matalampi kipukynnys.

Kipukynnys paremmaksi | Kauneus & Terveys

"Monissa tutkimuksissa on todettu, että nainen tuntee hennomman ärsykkeen kivuliaana kuin mies. Naisen kipu kynnys on siis matalampi. Myös naisen kivun sietokyky on keskimäärin miestä kehnompi, eli hän väistelee kipua."
 
Siis millä ei ole tekemistä sukupuoleni kanssa? En puhunut omasta sukupuolestani, vaan niiden julkisesti tunteita näyttävien sukupuolista.

En väitä, kunhan heitin vaan ajatuksen, että voiko olla, että miehet ottavat julkiset tunteidenosoitukset huonommin vastaan syystä tai toisesta kuin naiset? Jotenkin vaan ajatus naisesta empaattisesti lohduttamassa kumpaa vaan sukupuolta tuntuu tavallisemmalta.
 
En väitä, kunhan heitin vaan ajatuksen, että voiko olla, että miehet ottavat julkiset tunteidenosoitukset huonommin vastaan syystä tai toisesta kuin naiset? Jotenkin vaan ajatus naisesta empaattisesti lohduttamassa kumpaa vaan sukupuolta tuntuu tavallisemmalta.
En tiedä johtuuko sukupuolesta vai mistä. Ajatus tuossa taustalla on se, että olen nähnyt elämäni aikana niin paljon asioita, jotka ovat menneet pieleen siksi, että joku ei osaa hallita tunteitaan. Jos ihminen ei osaa pidätellä itkuaan, niin tuskin osaa silloin pidätellä myöskään vihaansa, ynnä muita vastaavia. Tällaisista impulsiivisista ihmisistä pyrin pysyttelemään kaukana.

Itse olen kuitenkin ajatellut, että asia johtuu omista henkisistä lukoistani. Jos kuitenkin on niin, että tämä on miehinen ominaisuus ja johtuu siitä, että olen mies, niin mukava kuulla.
 
Ihminen nyt ei ole kauhean kauaa elanäyt nykyisessä yltäkylläisyydessä ja olemme käytännössä vieläkin niitä luolamiehiä. Pelto on kyynettävä tai peura käytävä kaatamassa eikä siinä itku auta. Erittäin tunteekkaat ihmiset eivät myöskään osaa ajatella rationaalisesti paineen alla, joten he luonnollisesti eivät selviä yhtä hyvin kuin tunteitaan hallitsevat henkilöt.

Kyllä miehet tuntee, mutta eivät vain näytä sitä samalla tavalla. Siinä ei myöskään ole mitään väärää.
 
Ei siinä ole mitään pahaa, jos lapselle opettaa vähän kovuuttakin elämää varten. Sitä tulee joka tapauksessa tarvimaan, vaikka kuinka haluaa uskoa vaaleanpunaiseen utopiaan pumpulimaailmasta. Ja poikalapsi tarvii sitä kovuutta elämässään enemmän kuin tyttölapsi tykkäsi joku siitä tai ei. Niin se vain on. Jos ei usko, voi katsoa ketä esimerkiksi asevelvollisuus yhteiskunnassa koskee, mikä on sukupuolijakauma turvallisuusalalla, fyysisesti vaativissa ja vaarallisissa töissä jne.

Kyllä miehet tuntee, mutta eivät vain näytä sitä samalla tavalla. Siinä ei myöskään ole mitään väärää.

Nimenomaan tämä
 
Ei noin varmaan moni sano suoraan, mutta koetteko tosiaan, että pojalle tai miehelle on ihan ok (eli ei "epämiehekästä") itkeä tai muuten näyttää tunteitaan muiden nähden? Mulla on sellainen käsitys, että jo lapsuudessa joutuu herkästi kiusatuksi, jos esim. alkaa itkeä julkisesti.
Onko itkeminen epämiehekästä riippuu kyllä tilanteesta. Ehkä miehiltä odotetaan hieman enemmän kovuutta kuin naisilta ja ihan pienistä asioista ei pidä itkeä. Toisaalta ei taida teidän naistenkaan puolella olla ihan ok jokaisesta pienestä asiasta aletaan pillittämään. Kuten muutkin jo sanoi, niin miehekkäänä pidetään sitä että asiat hoidetaan vaikka tuntuisi pahalta. Mutta sitten kun homma on hoidettu se on täysin ok päästää ne tunteet valloilleen ja antaa itkun tulla.
 
Se oli esimerkki.
No mistä sen esimerkin keksit? Kun oman käsityksen mukaan tuollaista ei tapahdu käytännössä lainkaan, vaikka urheilevassa sekä penkkiurheilevassa seurassa olen koko ikäni viettänyt. Toki joillekin tekosyille naureskellaan, kun suoritus mennyt perseelleen, mutta että itkulle, tuskin.

E: Tottakai pilkataan, aivan kuten ihmisiä pilkataan mitä mielikuvituksellisimmista syistä. Se, että nostaa tikunnokkaan jonkun spesifin tavan kiusata, kielii minusta siitä, että kyseinen tapa nähdään vähintäänkin kohtalaisen isona ongelmana.
 
En mäkään muista kuka niin varsinaisesti sanoi mutta hyvin se tuntui olevan kaikkien tajuntaan iskostunut, että poikien ei kuulu itkeä ja jos itki vaikkapa kiusaamisen seurauksena niin se oli suurin arvovaltatappio. Tosin, kuten sanottua, ajat on saattanut muuttua 80-luvulta ja hyvä niin jos on.

Omasta kasarilapsuudesta en muista mitään "boys dont cry" tyylistä. Olin lapsena niin poika/tyttö kuin kakara voi olla. Autot kiinnostivat siinä määrin että ensimmäinen koskaan sanomani sana Ladan viikinkivenevalomainoksen nähdessäni oli lala. Metsällä kuljin faijan mukana kun muut mukulat olivat päiväkodissa. Pikkuautoja, polkutraktoreita ja kaikkia poikalapselle hankittavia leluja oli kasoittain ja kaikista niistä tykkäsin ihan simona. Mutta halusin myös barbeja ja äiti rakenteli omin käsin meikälle oman rekkatapetilla varustetun nukkekodin. :D

Ja barbienukeille piti hankkia tietenkin kunnon kulkupeli.

de75d6a18949665ba909e9d11994f7e1.jpg


Omat vanhemmat olivat niin landepaukku/urheilija/metsästysporukkaa kuin mahdollista on, mutta mitään miehen muottiin kasvattamista en koskaan kokenut, mutta en kiistä etteikö sitä olisi mahdollisesti esiintynyt muualla.

Itkeminen ei ollut kaveripiirissäkään mikään tabu, mutta jos alkoi nyyhkyttämään aivan pikkuasiasta, katsottiin sitä vähän kieroon. Oliko se toksisen maskuliinisuuden ja opittujen sukupuoliroolien toistamista?

En tiedä, mutta ainakaan intersektionaalisten feministien näkemys asiasta ei liene täysin puolueeton.
 
Viimeksi muokattu:
Ainakaan matala älykkyys ja lukemattomuus ei ole este naisten erittäin macchiavellilaiselle käytökselle. Draamasarjojen matkiminen riittää.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 101
Viestejä
4 484 152
Jäsenet
74 172
Uusin jäsen
Käppänä

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom