Siinäpä se ongelma onkin. "Käytännön järki" on näet hyvin kaukana niistä feministeistä, jotka tuollaisia termejä keksivät.
Joku tulkitsee niitä ihan hullun kusipäisesti ja joku taas aika järkeenkäyvästi. Silti tuntuisi siltä, että toinen laita ei halua hyväksyä termiä missään tarkoituksessa vaikka se tosiaan lopulta on vain termi, jolla voidaan tarkoittaa ihan oikeitakin ongelmia. Mikä muu tällaisen takana on kuin halu tappaa keskustelu? Ns. "toksisen maskuliinisuuden" uhrit vaikuttaisivat usein olevan niitä tyyppejä, jotka sitä enemmän vihaavat feminismiä ja jopa naisia kun kasvavat aikuiseksi sietämättömän lapsuuden ja nuoruuden läpi. Toiset pojat pistivät pataan ja nöyryyttivät koko "herkän" kasvuiän ja sitten kun tytöt eivät lämpene kolhitulle ja itsetuntonsa menettäneelle "luuserille", onkin se yhtäkkiä "etuoikeutettujen naisten" vika.
Noin kärjistääkseni