Jättitutkimus: Neljä riskiä, jotka ennustavat nuorelle huonoa tulevaisuutta
Jättitutkimus: Neljä riskiä, jotka ennustavat nuorelle huonoa tulevaisuutta
Monella menee hyvin, mutta perheen vaikeudet koulutuksessa, elintasossa ja terveydessä korostuvat vaikeuksiin joutuneilla nuorilla.
Lapset ja nuoret
12.11.2018 klo 09:00päivitetty 12.11.2018 klo 11:43
Koulutuksen ja hyvinvoinnin maakunnalliset erot ovat isoja.Henrietta Hassinen / Yle
Tästä on kyse
- Vuonna 1997 syntyneiden nuorten ja heidän vanhempiensa tiedot kerättiin eri rekistereistä. Näistä tiedoista käyvät ilmi muun muassa nuorten koulumenestys, jatko-opinnot, terveyden tilaan vaikuttaneet seikat sekä kasvuperheen hyvinvointi.
Ida Suomalaisen yksinhuoltajaäiti kuoli syöpään tytön ollessa 11-vuotias. Miten näin järkyttävä elämänmuutos vaikuttaa lapseen? THL:n suurtutkimus on selvittänyt asiaa. Katsotaan ensin, mitä tutkimus sai selville ja palataan Idan tarinaan myöhemmin.
Vanhempien koulutus ja tulotaso vaikuttavat yhä siihen, miten lapsi voi menestyä elämässään. Ennustetta synkistää myös se, jos perheessä on mielenterveysongelmia tai se elää toimeentulotuen varassa.
Ida SuomalainenMarkku Sandell / Yle
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ja Nuorisotutkimusseuran rekisteritietojen pohjalta koottuun
Suomi lasten kasvuympäristönä -seurantaraporttiin on kerätty tiedot vajaasta 60 000 suomalaisesta nuoresta. Kaikki tutkittavat ovat syntyneet vuonna 1997, eli he ovat nyt parikymppisiä tai vuoden yli.
Ikäluokan tietoja analysoitiin vuoteen 2015 saakka, jolloin he täyttivät 18 vuotta.
Tutkimusryhmän tavoitteena on ollut tuottaa laaja yleiskatsaus kokonaisen ikäluokan tärkeästä kasvuvaiheesta lapsuudesta täysikäisyyteen 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun Suomessa.
Hyvinvointivaltio Suomi eli silloin talouskasvun ja vakaan kehityksen aikaa. Mikä niissä oloissa ennusti nuorelle silti huonoa tulevaisuutta? Neljä perhettä kuormittavaa tekijää nousi vaaran merkeiksi.
- Matala koulutus. Molemmat vanhemmat ovat ilman perusasteen jälkeistä koulutusta.
- Pitkäaikainen toimeentulotuen saanti. Jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea vähintään puolet vuodesta vuosina 1997–2015.
- Psykiatrinen diagnoosi. Vähintään toisella vanhemmalla on todettu psykiatrinen diagnoosi lapsen syntymän ja 18-vuotispäivän välillä.
- Muutokset perheolosuhteissa. Vanhemmat ovat eronneet avioliitosta tai vähintään toinen lapsen vanhemmista on kuollut aiemmin kuin tämä on täyttänyt 18 vuotta.
Nuoren riski syrjäytyä tai joutua myöhemmin elämässä vaikeuksiin kasvaa huomattavasti, jos useita kuormittavia tekijöitä osuu päällekkäin samaan perheeseen.
Vuonna 1997 syntyneillä oli joka viidennellä psykiatrinen diagnoosi. Myös psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt.Mikko Airikka | Yle
Rekisteritiedoista ei näy, miten perheet ovat mahdollisesti särkyneet avoliittojen hajotessa eikä uusperheiden muodostumista. Rekisteritiedot kertovat kuitenkin osan totuudesta.
Vähäosaisuus periytyy – ja niin tekee hyväosaisuuskin
Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset menestyvät yleensä koulussa paremmin ja saavat tukea kotoaan. Pelkän perusasteen suorittaneiden vanhempien lapsille opintie on usein ohdakkeista.
- Minulla menee oikein hyvin. Helsinkiläinen Aino Saavalainen on jo lukioaikana työskennellyt lemmikkieläinkaupassa. Nyt hän toimii myymäläpäällikkönä ja opiskelee lähiesimiestutkintoa oppisopimuksella. Takana on välivuosi ja urheiluhierojan opinnot. Ehkä joskus myöhemmin osteopaatiksi ja kaupan alan opintoja. Yhdeksännen jälkeen puolet luokkakavereista jatkoi lukioon ja puolet ammattikouluun. Jokunen jäi etsimään töitä.Markku Sandell / Yle
Peruskoulun jälkeen nuorilla on edessä valinta lukion ja ammattiopiston välillä. Tytöt suuntaavat pääasiassa lukioon, mutta poikien valinta on usein myös ammattiopisto. Tässä on eroja perhetaustan, mutta myös maakuntien välillä.
Vauraalla Uudellamaalla myös poikien valinta on usein jatkaa lukiossa, mutta muualla maassa ammattikoulutus on usein pääsuunta. Lapissa ja Kainuussa noin 70 prosenttia pojista suuntaa ammattikouluun.
Sama ero näkyy tyttöjen ja poikien peruskoulun päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvojen erossa. Mitä pohjoisemmaksi Suomessa mennään, sitä suuremmaksi ero kasvaa poikien ja tyttöjen välillä. PISA-tutkimuksissa on todettu jo aiemmin, että koulujärjestelmä sopii paremmin tytöille kuin pojille.
Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvot kertovat tyttöjen pärjäävän koulussa poikia paremmin.Mikko Airikka | Yle
Peruskoulun jälkeisessä yhteishaussa ilman koulutuspaikkaa jäi 762 nuorta ja kokonaan hakematta jätti 1079 nuorta, joista poikia (619) oli enemmän kuin tyttöjä.
Vanhempien koulutustaso vaikutti myös hakuintoon. Yhteishakuun osallistumattomien nuorten vanhemmilla oli usein vain perusasteen koulutus ja perheen hyvinvointia olivat kuormittaneet monet huolenaiheet, kuten mielenterveysongelmat ja toimeentulohuolet.
Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden vanhempien lapset jatkoivat sen sijaan useammin lukiossa ja menestyivät koulussa muutenkin paremmin.
Tyttöjen tie vei usein siihen lukioon, mihin he olivat hakeneet. Poikien haku suuntautui usein ammattikouluun ja moni pääsi haluamalleen opintolinjalle.Mikko Airikka | Yle
"Olen arvostanut koulutusta ihan pienestä pitäen"
Kalle Kuokkanen ja
Tatu Partanen muistelevat omia 9-luokan kavereitaan Espoossa ja Vantaalla. Moni jatkoi lukioon ja ammattiopistoon, mutta osa ei sen jälkeen ole löytänyt opiskelupaikkaa He ovat jääneet vähän roikkumaan elämään ilman työpaikkaakaan.
Kallen vanhemmista isällä on korkeakoulututkinto ja äidillä muu koulutus. Molemmat ovat olleet pitkään työelämässä. Kalle oli lukion jälkeen armeijassa, ja opiskelee nyt toista vuotta Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa.
– Olen arvostanut koulutusta ihan pienestä pitäen, Kalle sanoo.
Espoolainen Kalle Kuokkanen ja vantaalainen Tatu Partanen opiskelevat ja kertovat elämänsä olevan kunnossa. Kaveripiirissä on kuitenkin nuoria miehiä, jotka eivät ole löytäneet töitä tai opiskelupaikkaa.Markku Sandell / Yle
Tatun vanhemmat ovat eronneet, mutta hänen mukaansa se on nykyään yleistä. Raportin mukaan lähes joka neljännen nuoren vanhemmat olivat eronneet.
Tatun lukio meni kolmessa vuodessa ja sen jälkeen hän aloitti opinnot.
– Omilla kavereilla on mennyt ihan hyvin. Ne, jotka ovat jääneet lukion ja amiksen jälkeen roikkumaan, ovat kertoneet, etteivät saa oikein mistään enää kiinni, Tatu kertoo.
Sairaanhoidon ja lastensuojelun muutokset näkyvät seurannassa
Seurannasta näkyvät myös muutokset, joita terveydenhuolossa ja lainsäädännössä on vuosien saatossa tapahtunut. Yhä useammalle vuonna 1997 syntyneelle on annettu psykiatrinen diagnoosi. Poikien ensimmäiset mielenterveysdiagnoosit ovat yleensä nuorena (3–7-vuotiaina) ja moni niistä on ADHD-diagnooseja.
Tyttöjen ongelmat alkavat murrosiässä. Mielialahäiriöt ovat poikia yleisempiä.
Kaikkiaan psykiatrisen diagnoosin on saanut noin viidennes ikäluokan nuorista.
Yhä useampi lapsi joutuu myös sijoitetuksi kodin ulkopuolelle ennen täysi-ikäisyyttä. Osaksi muutos aiempien ikäluokkien ja 1997 syntyneiden välillä johtuu muuttuneista lainsäädännöstä ja huostaanottokäytännöistä.
Perhetaustan merkitys näkyy silti näissäkin tilastoissa. Kuormittavien tekijöiden kasaantuminen näkyy huostaanottojen taustalla.
Pienten lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen taustalla on yleensä vakavia kasvuolosuhteisiin ja perheeseen liittyviä tekijöitä, jotka estävät palaamisen kotiin, todetaan raportissa.
Teini-ikäisinä sijoitettujen syyt ovat erilaisia. He saattavat joutua sijoitukseen ongelmakäyttäytymisen, esimerkiksi päihteiden käytön takia, tai tilanteen arvioinnin vuoksi.
Valtaosalla sijoitetuista lapsista ei ole rikosmerkintöjä, sakkoja tai tuomioita. Sijoitetuilla lapsilla on kuitenkin muuhun ikäluokkaan verrattuna enemmän käräjäoikeuden antamia tuomioita sekä muualta tulleita rangaistusmääräyksiä. Nämä voivat olla myös osasyynä sijoitukseen
Kodin ulkopuolelle sijoitettuna 1997 ikäluokasta oli 5,2 prosenttia, kun kymmenen vuotta aiemmasta ikäluokasta luku oli 2,9 prosenttia. Lukuihin ei ole huomioitu alle kolmivuotiaiden sijoituksia, sillä varhaisemman ikäluokan osalta tästä ei ole tilastoja.
Yksinhuoltajaäidin kuolema muutti elämää
Entä miten siis kävi Iidan, jonka elämää kohtalo ravisteli yksitoistavuotiaana?Ida Suomalainen asui Paraisilla vuonna 2009. Hänen yksinhuoltajaäitinsä menehtyi keuhkosyöpään, isästään hänellä ei ole koskaan ollut tietoa.
Ida muutti 15 vuotta vanhemman siskonsa luo, mutta yhteiselo ei sujunut puolentoista vuoden aikana.
Aapelus-pienryhmäkodista tuli Idan osoite seitsemäksi vuodeksi. Hän kiittää sen henkilökuntaa hyvästä kasvuympäristöstä. Vaikka Idan tausta on vaikea, peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 8,9.
– Paasikivi-opistosta valmistuin keväällä 2016 media-assistentiksi ja sen jälkeen olen pyrkinyt ammattikorkeakouluun, mutta vielä en ole sinne päässyt.
Nyt hän asuu omassa asunnossaan ja on juuri saanut työpaikan. Mieli halajaa kuitenkin elokuva-alalle.
– Tosi hyvin menee nyt. Käyn töissä ja keväällä pyrin taas kouluun. Asustelen pienessä, söpössä yksiössäni ja nautin elämästäni.
Aapelus-kodissa Ida kertoo tavanneensa monta kaveria, jotka tulivat vielä rankemmista lähtökohdista. Koulu ei heillä ole sujunut, eikä heillä ollut tukiverkostoa samalla tavalla kuin hänellä. Moni heistä ei ole päässyt kiinni elämään.
Rikollisuus väheni, huostaanotot kasvoivat
Vertailu ikäluokkien 1987 ja 1997 kesken kertoo, että nuoremmat syyllistyivät rikoksiin harvemmin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kuitenkin kasvoi.Mikko Airikka | Yle
Osa vuonna 1997 syntyneistä noin 59 000 nuoresta on jo menehtynyt.
Mikko Airikka | Yle
Hyvinvointivaltio ei ole valmis
Suomi lasten kasvuympäristönä -seurantaraportin laatinut tutkijaryhmä ei tyydy pelkkiin tutkimushavaintoihin. Työryhmä antaa joukon suosituksia, jolla syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ennustetta voitaisiin parantaa.
Lapsiperheiden taloudellisiin ja terveydellisiin ongelmiin pitäisi puuttua poliittisilla päätöksillä entistä enemmän. Myös eri palvelujärjestelmien herkkyyttä ja oikea-aikaisuutta auttaa lapsiperheitä vaikeuksissaan on syytä parantaa.
Ongelmaperheiden lapset menestyvät heikommin koulussa ja heillä on useimmin mielenterveysongelmia. Tämän takia suositellaan kouluterveydenhuollon vahvistavan kykyään vastata lasten mielenterveysongelmiin.
Kodin ulkopuolelle sijoitetaan teini-ikäisiä aiempaa enemmän. Tutkijat haluaisivat selvittää tarkemmin, ovatko teini-ikäisten ongelmiin kohdistuvat ehkäisevät toimet ja palvelut puutteellisia.
Koulutuksen ja hyvinvoinnin maakunnalliset erot ovat isoja. Nuorilla ei ole koko Suomessa tasavertaisia edellytyksiä ja mahdollisuuksia edetä kykyjensä mukaan elämässään. Näitä maakunnallisia eroja tulisi kaventaa.
Tytöt ja pojat ohjautuvat myös palveluihin usein eri syiden takia. Tutkijat kysyvätkin, tunnistavatko palvelujärjestelmät tyttöjen ja poikien eri ongelmat samalla tavalla vai ohjaavatko sukupuolinormit tätä.
Lue myös:
Taustatietoa THL:n syntymäkohorttitutkimuksesta (siirryt toiseen palveluun)
Onko suomalainen koulu enää tasavertainen kaikille? Tutkijat huolissaan 2030-luvun nuorista
Milloin mennään nukkumaan, milloin syödään – syrjäytyneen nuoren kanssa opetellaan elämisen alkeita, eikä sekään aina riitä pelastamaan
Jon Vuorisalon kolumni: Ilman isää kasvaminen saa pohtimaan, mitä on olla mies
Paleface: "Nuorten kohdalla ei pidä puhua syrjäytymisestä vaan syrjäyttämisestä”
Nuorten syrjäytymistä vastaan taistelevan tuska: "Meiltä puuttuvat konkreettiset teot ja yhteinen näkemys"
THL Missä elämänvaiheissa syrjäytyminen syntyy? (siirryt toiseen palveluun)
Kutsunnat koko ikäluokalle, oppivelvollisuuden pidennys ja koulutusleikkausten peruminen – näin eduskuntapuolueet ratkaisisivat nuorten syrjäytymistä
Kati Holstikko yritti hakea apua kunnes jätti koulun kesken ja syrjäytyi – Tutkija: "On kansallinen itsepetos olettaa, että päiväkoti ja koulu tasaisivat erot perhetaustassa"
