On helppoa olla mies
2.7.2018 08:45
Arno Kotro
Vallitseva mieskuva on vähintäänkin mielenkiintoinen
. Miehistä voi näemmä viljellä mitä hyvänsä kliseitä ja päättömyyksiä eikä se juuri näytä kummastuttavan.
Herkutellaanpa muutamilla. Professori Tauno Tiusanen kirjoitti blogissaan, että miehet ovat yhteiskunnan vapaamatkustajia. Miehet eivät tee töitä eivätkä kanna vastuuta. Dosentti Terho Pursiainen on analyyseissaan samoilla linjoilla, tosin hänen mukaansa miehet ovat naisten
loisia.
Eivät miehet toki aivan turhia ole, mutta hyötykäyttöä löytyy vähän. Näyttelijä Elina Rintala kertoi lehtihaastattelussa, että ”miehiä tarvitaan vain tiukkojen purkinkansien avaamiseen ja siihen yhteen hommaan”.
Hjallis Harkimo arvioi, että naiset ovat fiksumpia kuin miehet, ja samaa todistelee toinen bisnesguru, Esko Reinonpoika Alanko: miehiltä puuttuvat tärkeimmät liike-elämässä tarvittavat ominaisuudet, kuten herkkyys ja rohkeus. Psykoterapeutti Tommy Hellsten katsoo, että miehet eivät pysty samanlaiseen intuitiiviseen ajatteluun kuin naiset, ja mies on myös verbaalisesti lahjattomampi. Muusikko Tommy Lindgren tietää, että miesten ajattelu on yksipuolista ja pinnallista.
Politiikan puolella muiden muassa Mikael Jungner on pohtinut sukupuolten eroja. Hänen mukaansa naisten ja miesten aivorakenteessa on sellainen ero, että miehet ovat
kehittymättömämpiä olentoja kuin naiset.
Samaa sanoo Elisabeth Rehn, jonka mukaan nainen ajattelee molemmilla aivopuoliskoilla, mies vain toisella. Miesaivojen kehnoutta todisteleva aivorakenneoppi on tuttu tavalliselle lukiolaisellekin: naisilla on luovat tippaleipäaivot, jotka mahdollistavat kokonaisvaltaisen ajattelun ja asioiden näkemyksellisen yhdistelyn siinä missä miesparkojen kohtalona ovat lattean yksioikoiset
putkiaivot.
En osannutkaan yllättyä, kun koulun aamunavaus äskettäin valisti, että pojat eivät pysty loogiseen ja järkiperäiseen ajatteluun samaan tapaan kuin tytöt, ja tämän kerrottiin johtuvan älyllistä toimintaa rajoittavasta mieshormonista. Koulun seksuaalisen häirinnän vastaisessa koulutuksessa luonnollisesti kaikkien esimerkkien pahis oli mies. Tai ei aivan kaikkien: välillä häiritsijöinä olivat pojat.
Jokin aika sitten uutisoitiin tutkimuksesta, jossa todettiin naisten tuntevan itsensä keskimäärin väsyneemmiksi kuin miehet. Syykin löytyi: miehet käyttävät aivojaan vähemmän ja ajattelevat laiskemmin kuin naiset, joten siksi miehiä ei väsytä niin paljon.
Tämän toki voi ilmaista runollisemminkin. Tieteellistä ja kriittistä ajattelua edistävän Skepsis-yhdistyksen palkitsema toimittaja Kirsi Virtanen tiivisti aivoerot näin: ”Jos miesten aivot ovat kuin Pohjois-Korea pimennyksen aikana, naisten aivot ovat kuin suurkaupungin valot.” Taustalla on se, että miesten aivoissa on vähemmän neuroneja. Virtasen mukaan mies on siis myötäsyntyisesti surkea sukupuoli, mutta vahingon vielä täydentää se, että ”pojat eivät harrasta mitään kehittävää”.
Edellisen valossa ei olekaan ihme, että olemme nähneet mainoksia, joissa naisääni kertoo miten ”jopa hän ymmärtää yhden asian” – ja tuo hidasälyinen
jopa hän on tietysti mies.
Ihan kaikki ei kuitenkaan mene läpi. Aikoinaan maan valtalehdessä lukijakysymys tiedusteli, ovatko naiset parempia sosiaalisissa tilanteissa kuin miehet, ja jos ovat, mikä mahtaa olla syy. Lehden vastaus kuului, että miesten sosiaalinen osaaminen on tosiaan kehnompaa kuin naisten, se on synnynnäistä ja johtuu kromosomeista. Tähän päätelmään oli tultu, kun oli tutkittu Turnerin oireyhtymästä kärsiviä tyttöjä, joilla on poikien tapaan vain yksi X-kromosomi.
Tästä sentään suututtiin. Turner-potilaat loukkaantuivat miesvertauksesta.
Miesten vajavaisuus paljastuu erityisesti parisuhteissa. Osuipa silmiini sellainenkin vanha lehtijuttu, jossa ”asiantuntijoina ovat Väestöliiton perheklinikan psykologit” ja viesti oli se, että naiset ovat kehittyneempien aivojensa vuoksi lähisuhteissa ylivertainen. Toki naisellakin on ongelmansa: ”Nopeana arkielämän moninaisten ongelmien ratkojana, ihmissuhdetaiturina, nainen tulee helposti kärsimättömäksi, kun mies vain junnaa paikoillaan pohtimassa. -- Hitaampana mies voi vain todeta, että kaikki asiasta on sanottu ennen kuin hän ehtii avata suunsa.”
Väestöliiton asiantuntijoiden mukaan ratkaisu onneksi löytyy. Naisten pitää vain ymmärtää, että miesten aivotoiminta on kapeampaa ja hitaampaa, ja
hyväksyä se. ”Naisen olisi hyvä muistaa, ettei hänen miehensäkään motkota hänelle, vaikka hän (todennäköisesti) hiihtää hitaammin.” Artikkelin mukaan onnellisen (hetero)avioliiton salaisuus on kuitenkin se, että mies antaa naiselle periksi – ja miksei antaisi, koska nainen ajattelee taitavammin.
Sosiaalisesta kömpelyydestä johtunee sekin, että miehet ovat median tarjoilemien tutkimusten mukaan huonompia johtajia kuin naiset. Ja kromosomit lienevät taustalla myös siinä, että miehet eivät kuulemma pärjää asiakaspalvelijoina yhtä hyvin kuin naiset. Talousjournalistit puolestaan tietävät kertoa, että miehet ovat kehnompia sijoittajia, katsottiinpa sitten tuottoja tai sijoitusten eettisyyttä. Hiljattain kerrottiin myös tutkimuksesta, jonka mukaan mieslääkärit ovat huonompia kuin naislääkärit. Miehet näkevät vain sairauksia, naiset näkevät ihmisen.
Sairauksiin päästäksemme. Taannoin lanseerattiin termi kuin
miesflunssa, jonka tuntomerkkejä ovat turhasta valittaminen, oireiden liioittelu, töistä lintsaaminen ja muiden passuuttaminen. Miesflunssa ei toki ole irrallinen ilmiö, vaan yksi ilmentymä siitä, mitä esimerkiksi sellaiset eri alojen tohtorismiehet kuin Göte Nyman, Martti Puohiniemi ja Kari Nars ovat kirjoissaan vakuutelleet: miehet ovat itsekkäämpiä kuin naiset.
Kansainvälisiäkään esimerkkejä ei tarvitse kauan etsiä. Michael Mooren todistelee kiitellyssä
Where to Invade Next -dokumentissaan, että miehet ovat naisia kelvottomampia poliitikkoja ja talouspäättäjiä.
Kun tähän vielä lisää suositun ”
näin mies alistaa parisuhteessa ja
elin vuosia väkivaltaisen miehen kanssa” -journalismin, johtopäätös on kolkko mutta vastaansanomaton: mies on niin kognitiivisesti, emotionaalisesti ja kuin moraalisestikin ala-arvoinen olento.
Äkkiseltään voisi luulla, että tällaisen mieskuvan varjossa miehen elämä on kaikkea muuta kuin helppoa.
Mutta sepä on.
Nimittäin mitä negatiivisempaa mieskuvaa maalaamme, sitä helpompaa on yksittäisellä miehellä. Ei esimerkiksi tarvitse osoittaa kummoisiakaan keskustelutaitoja, kun jo erottuu edukseen – mieshän ei osaa puhua. Kun aikoinaan osallistuin tiede- ja kulttuuriväestä koostettuun keskustelupiiriin, sain iloiset kehut: ”Puhuit tosi hyvin siihen nähden, että olet mies!” No mutta kiitos.
Jos mies vaivautuu lukemaan edes vähän kirjoja – mikä minusta on normaalia ja hauskaa ajanvietettä – siitäkin tulee helppoa plussaa: mies ja lukee kaunokirjallisuutta, vielä naisten kirjoittamaa, vau!
Hyväksi mieheksi pääsee jo sillä, ettei tee yhtään mitään. Jos ei kähmi kännissä naisia niin kas, johan erottuu
tyypillisestä miehestä, siis tästä naisia joka käänteessä alistavasta #metoo-limakkeesta.
Sama koskee rasistisia vitsejä. Miehet tiedetään suvaitsemattomiksi, joten mies joka ei lipsauttele rasistisia vitsejä ja kommentteja, on fiksu ja avarakatseinen; paljon ei vaadita.
Pelkkä istuminenkin voi riittää. Ei tarvitse kuin istua alas ihan tavallisesti ilman alistavaa äijähaaraa,
manspreadingiä, ja sivistynyt vaikutelma on annettu.
Minulla ei ole mitään sellaista valtaa, jolla voisin kaiken aikaa alistaa naisia kuten miehet yleensä, pointsit kotiin siis. Ja kun vielä olen kirjoittanut rakkausrunoja – mies puhuu ja kirjoittaa tunteistaan, uskomatonta! – sillähän jo pääsi kaikkien naistenlehtien haastateltavaksi, useampaankin kertaan.
Keskustelen mielelläni muusta kuin autoista tai tekniikasta, vaikkapa ihmissuhteista, mikä on ymmärtääkseni tavallista lajityypillistä toimintaa, mutta kontrastoituessaan myyttiseen mieskarikatyyriin siitä saa niin ilmaisia irtopisteitä että hävettää.
En hakkaa puolisoani kuten tyypillinen mies enkä tavallisen miehen tapaan lintsaile töistä miesflunssan turvin – helppoa plussaa. Jos mies vielä välttää työpaikalla naiskollegoiden päsmäröinnin ja muun
mansplainingin eli ”miesselittämisen”, hän on melkeinpä kromosomien, testosteronin ja aivorakenteen kiroukset selättänyt luonnonoikku, poikkeuspersoona, hyvä tyyppi nyt vähintään.
Niin, tämä lista voisi oikeastaan olla yhtä pitkä kuin ensimmäinenkin. Eli toisaalta tekisi mieli sanoa, että antaa palaa vaan ja jatketaan miesten mitätöintiä ja demonisointia, se tekee yksittäisen miehen elämän satumaisen helpoksi.
Mutta en sano kuitenkaan. Yhden sukupuolen kategorinen mustamaalaaminen luo nimittäin vastenmielistä ilmapiiriä. Aika moni mies sitä paitsi miettii, että kun maine on joka tapauksessa tuo, niin mennään sitten sen mukaan.
Ja edelleen: turhan moni katsoo, että kun yhtä ihmisryhmää –
keski-ikäisiä setämiehiä – saa lytätä ja nimitellä mielin määrin ja terävän skribentin maine vain kasvaa, miksei sitten muitakin? Se on kiusallinen kysymys, johon ”historialliset syyt” tai ”rakenteet” eivät riitä sellaiseksi vastaukseksi, joka oikeuttaisi kaksoisstandardin. Rasistista nettikirjoitteluakin olisi helpompi vastustaa, jos samaan aikaan ei arvostettaisi samansävyistä mutta toiseen osoitteeseen suunnattua stereotyyppistä tölvintää.
Sitten on vielä yksi pyyntö. Vaihdapa kirjoituksessa miehen paikalle jokin muu ihmisryhmä ja kokeile, miltä kuulostaa.
