Tässäpä Juhana Vartiaisen blogikirjoitus elvytyspaketista eiliseltä:
EU-elvytyspaketin poliittinen prosessi on käynnissä Suomen eduskunnassa. Valtiovarainvaliokunta antaa lähipäivinä mietintönsä, minkä jälkeen päätöksestä äänestetään vaikeutetussa kahden kolmasosan äänestyksessä. Kysymys on mitä mielenkiintoisin, ja vaikka sen yhteydessä lentelee haukkumasanoja...
juhanavartiainen.fi
Tämä on siinä mielessä mielenkiintoinen paketin kannattajan kirjoitus, että siinä tuodaan esiin myös paketin omituisia ja varsinkin laillisuusnäkökulmasta arveluttavia piirteitä.
Elpymiskokonaisuus ja siihen kuuluva rahoituskehys on ratifoitava jokaisessa jäsenmaassa, koska se luo unionille uusia toimivaltuuksia. Unionin näin merkittävä velkaantuminen on merkittävä askel.
.
.
Pelkään myös, että nyt luotu yhteislainalla rahoitettu avustussiirto jäsenmaille heikentää jäsenmaiden vastuullisen finanssipolitiikan kannustimia. Jos odotetaan unionin tulevan velanhoidossa apuun, päättäjillä on suuri kiusaus lisätä velkaa vastuuttoman paljon, ja moni unionimme jäsenmaa on jo valmiiksi kestämättömän finanssipolitiikan uralla (kuten myös Suomi).
.
.
Euroopan populistiset nationalistipuolueet vastustavat kiivaasti elpymispakettia, ja se on johdonmukaista puolueilta, joista monet haluaisivat purkaa koko unionin. Mutta populismisyytös lentää Suomessa nyt liian herkästi. Suomessa elää myös voimakasta vastustusta, joka ei ole ”persuilua” vaan laillisuusajattelua, ehkä ylikorostunutta, mutta laillisuusajattelua kuitenkin. Suomi on legalistinen, lakiin ja oikeusprosesseihin uskova maa, enemmän kuin mikään muu maa, jonka politiikka ja yhteiskuntaa tunnen. Tiukalle laillisuusmiehelle ja -naiselle elpymispaketti sisältää eittämättä kauneusvirheitä. [Melkoista ongelmien vähättelyä...] Vaikka elpymispakettia voidaan perustella perussopimuksen artiklalla 122, on hyviä perusteita väittää, että nyt valittu toimintatapa kiertää muita perussopimuksen säännöksiä. Perussopimuksen artikla 125 kieltää tulonsiirrot toisen jäsenmaiden hyväksi, ja EU-budjetin rahoittaminen lainalla on kielletty (Artikla 310).
.
.
Ja nyt tullaan tämän blogini pääpointtiin. Olemmeko Suomessa riittävästi ymmärtäneet, että elvytyspaketti on mahdollisesti tai todennäköisesti vain ensimmäinen askel syventyvässä talousunionissa? Euroopan unionin keskieurooppalaisissa jäsenmaissa sekä Euroopan parlamentin suurissa ryhmissä on selvää halua luoda vahvempi unioni, joka suhteessa, mutta myös budjettitaloudessa.
Tämä onkin koko paketin arveluttavin näkökohta. Keskustelu pyörii Suomen maksamien avustusten ympärillä, jotka ilmeisesti ovatkin vain savuverho jollekin aivan muulle. PeV:kin arvioi pakettia lähinnä budjettineutraaliuden näkökulmasta. Olenpa sitä mieltä, että jos paketilla ollaan tosiasiassa sitomassa Suomea johonkin muuhun kuin ainutkertaiseen avustuspakettiin, sitä edistävien poliitikoiden toimia voi pitää maanpetoksellisena isänmaanpetturuutena. Maanpetturien kohtalo ei ole koskaan ollut järin kaunis.
Suppean elvytyspaketti-tarinan epäuskottavuutta tuodaan esille myös professori Sandbergin PeV:lle esittämässä lausunnossa:
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2021-AK-352018.pdf
Kooltaan elpymisrahasto on useiden jäsenvaltioiden rahoitustarpeeseen suhteutettuna vaatimaton. Sen vaikutus markkinoiden rauhoittumiseen ei liittynyt elpymisrahastoon sinänsä, vaan oletukseen että se on pysyvän fiskaaliunionin alku. Tämä on todettu lukuisissa arvovaltaisissa kommenteissa heinäkuun jälkeen. Julkisessa EU-tason keskustelussa elpymisrahasto vaikuttaakin kaikkea muuta kuin kertaluonteiselta ja ainutkertaiselta. Se nähdään fiskaaliunionin alkuna,23 joka edistää integraatiota pysyvästi.24 Elpymisrahasto on uuden tulonsiirtounionin sykkivä sydän25 joka muuttaa talous-ja rahaliittoa ja sen sääntöjä pysyvästi ja ratkaisevasti.26 Euroopan keskuspankin pääjohtaja on jo esittänyt keskustelua elpymisrahastomallin vakiinnuttamisesta27 ja Saksan valtiovarainministerin mukaan kyseessä on pitkän aikavälin toimintamalli, josta ei enää jatkossa luovuta.28
.
.
Vaikka todennäköisintä on, että uudet yhteisvelkaan nojautuvat päätökset hyväksytään omien varojen päätöstä uudistamalla, jolloin eduskunnalla on mahdollisuus sen arvioimiseen ja hyväksymiseen, realismia on, ettei näiden ratkaisujen hylkääminen seuraavalla kerralla ole ainakaan helpompaa kuin nyt. Ennakkotapaus on jo syntynyt, ja se mikä ennen oli perussopimusten vastaista on muuttunut mahdolliseksi.