Se, että valkoihoiset amerikkalaiset eivät osaa erotella latinalaisen amerikan eri kansoja ei tarkoita, etteikö noiden välillä olisi todella vahvat erot.
Ne Meksikosta tulevat kyllä tuntevat itsensä täysin eri porukaksi kuin vaikka Kolumbiasta tai El Salvadorista tulevat, joten erotus ei todellakaan ole mitenkään verrattavissa noihin Suomen kaupunkeihin. Ei sinänsä etteikö niillä olisi jotain yhtenäisyyden tunnetta, mutta se yhtenäisyys on lähempänä sitä, mikä on esim. suomalaisten ja ruotsalaisten välillä USA:ssa.
Tuo väite on täyttä potaskaa. Eivät eri espanjankielisistä maista kotoisin olevat siirtolaiset eriydy omiin kuppikuntiinsa sen enempää kuin oululaiset, tamperelaiset ja turkulaiset, koska kuitenkin puhuvat samaa kieltä. Mitään tarvetta hakeutua vain oman maansa siirtolaisten pariin ei ole koska kommunikointi sujuu hyvin muidenkin kanssa.
Juopa suomenkielisten suomalaisten ja ruotsalaisten välillä on paljon suurempi kuin vaikkapa kuubalaisten ja venezuelalaisten siirtolaisten välillä, johtuen juuri eri kielestä.
Pan-arabialaisuutta on yrittänyt pariin otteeseen edistää jotku kunnianhimoiset poliitikot, mutta se on aina epäonnistunut ja aikalailla tärkeimpänä syynä on se, että samasta kielestä (ja uskonnosta) huolimatta nuo eri arabian kansat kokevat olevansa sen verta erillisiä kansoja, että heitä ei kiinnosta tuollainen panarabialainen valtio.
Lisäksi palestiinan arabeja ei todellakaan tunneta samaksi kansaksi kuin muita arabeja. Ei niiden muiden arabien toimesta yhtään sen enempää, kuin palestiinalaisten toimesta. Se, että noita yritetään niputtaa samaksi on tilanteesta täysin kujalla olevien ulkopuolisten toistuva virhe.
Jälleen pelkkää potaskaa. Fatahin perustaja ja PLO:n johtaja Yasser Arafat syntyi ja eli nuoruutensa Kairossa (se on Egyptissä), radikalisoituen siellä arabinationalismin nousun myötä.
Kun Gaza oli Egyptin miehittämä ja Länsiranta Jordanian miehittämä 1948-1967 välillä, ei alueiden "palestiinalaisilla" jostain syystä ollut mitään itsenäistymispyrkimyksiä ko. alueilla, vaatien niiille Palestiinan valtion perustamista pois Egyptin ja Jordanian arabihallinnon alta. Ei, he olivat ihan tyytyväisiä arabien vallan alla eloon ja tekivät edelleen iskuja Israelin puolelle (esim. Arafatin porukoiden isku israelilaista vesilaitosta vastaan Israelin puolella), ja arabit kokivat toisensa veljikseen. Mikäs siinä ollessa kun samaa kieltä kuitenkin puhuttiin ja valtauskontonakin sopivasti islam (tosin kristitytkin arabit yleensä identifoituvat enemmän muslimiarabeihin kuin juutalaisiin, juuri kielen takia).
Eri maiden arabihallitsijat, esim. Egyptissä, Jordaniassa, Libanonissa ja Kuwaitissa, ovat kyllä karsastaneet ajan myötä alueellaan olevia radikalisoituneita palestiinalaisia koska niistä on monesti muodostunut uhka kyseisten maiden vallanpitäjille. Sama syy miksi Egyptin nykyjohto ei pidä Muslimiveljeskunnasta ja muista jihadistisista järjestöistä jotka haluaisivat ottaa siellä vallan.
About yhtä suuri osa EU:n kansasta osaa puhua englantia kuin Intian kansasta osaa puhua hindiä. Joten problem solved vissiin.
Ei ole ennenkuin englannista tehdään EU:n virallinen kieli jota kaikkien oletetaan osaavan, jolla palveluita tarjotaan kaikissa EU-maissa, ja olisi myös esim. kaikissa Euroopan julkisissa kouluissa pääopetuskieli. Ainakin siis jos joku haluaisi että EU:lla olisi mitään mahdollisuuksia muodostua joskus Kiinan tasoiseksi supervallaksi.
Lisäksi kyse ei ole mistään "parista poikkeuksesta".
Euroopassa kolme isoa Ranska, Espanja, UK.
Ei taida ko. maista löytyä paljoa väkeä jotka eivät osaisi valtakieltä.
Lisäksi, edelleen sulla on vertailussa koko hukassa. Nyt puhuttiin Yhdysvaltain tai Kiinan kokoisesta maasta ja miten siitä saadaan yhtenäinen, ei siitä miten kielikiistat pyritään hoitamaan esim. monikielisessä Suomessa. Kyllä sitä ihan Suomessakin kipuillaan jos suomenkielisiä muuttaa ruotsinkielisille alueille (varsinkaan Ahvenanmaahan), vaaditaan ruotsinkielisille ja miksei saamenkielisillekin omia kouluja jne.
Sulla nyt toistuu aika paljon yleisiä harhaluuloja. Ahvenanmaalaiset eivät identifioidu enemmän Ruotsiin kuin Suomeen.
Kyllä identifioituvat. Se on eri asia kuin että kelpaako heille erityisasema ja autonomia Suomen kyljessä, ja se haluavatko he ahvenanmaahan mieluummin muuttavan suomenkielisiä tai ruotsinkielisiä, jopa ruotsalaisia, maahanmuuttajia.
Jos Ahvenanmaa olisi liitetty aikoinaan osaksi Ruotsia, eivät he olisi mitään autonomiaa vaatineet ja pitäisi omaa kansallispäiväänsä 9.6. vaan saari olisi verrattavissa esim. Gotlantiin. Ruotsin iso saari. Ainoa syy miksi autonomia haluttiin ja halutaan yhä Suomen tapauksessa, on kieli.
Mitään suurta separatista liikettä Ahvenanmaalla ei nyt ole koska Suomi on antanut heille paljon erityisoikeuksia, kuten ainoa virallinen kieli ruotsi, ahvenanmaalaiset saavat päättää ketkä suomalaiset saavat sieltä kotiseutuoikeuden (yksi vaatimuksista on "riittävä ruotsinkielen taito", joka sekään ei suoraan takaa hakemuksen läpimenoa), kaikki kommunikointi Ahvenanmaan ja Suomen välillä pitää tapahtua ruotsiksi jne.
Tuo kertoo kaikesta muusta kuin siitä että identifioiduttaisiin suomalaisiksi, osaksi Suomea. Aika paljon ahvenanmaalaiset nuoret suuntaavat Ruotsin puolelle opiskelemaan ja töihin.
Mutta nyt kun ovat olleet 100 vuotta osa itsenäistä Suomea, niin he ovat erittäin mielellään osa Suomea. Tyyliin 80% kannattaa nykytilannetta, about 10% haluaisi itsenäistyä ja muutama hassu prosentti haluaisi osaksi Ruotsia.
Se että Suomen tarjoama itsehallinto ja tuki kelpaa eikä suurta kannatusta aktiiviselle separatismille tällä hetkellä ole, on eri asia kuin identifioitua suomalaiseksi ja suhtautua myötämielisesti suomenkielisten suomalaisten kotiseutuoikeuteen alueella.
Ja joo, kurdit haluavat oman valtion, mutta he eivät halua sitä koska heillä on oma kieli. He haluavat sen, koska kurdit ovat kulttuurillisesti on uniikki ryhmänsä. Oma kieli on vain pieni osa tuota.
Ei ole, se on alueellisesti ehdottomasti tärkein kulttuuria määrittävä tekijä.
Mikseivät olisi valmiita puolustamaan jopa omalla hengellään? Ei olisi eka kerta, kun Euroopan kansat ovat lähteneet sotaan puolustamaan toisia liittolaiskansojaan. Ranskalaisia on kuollut esim. puolalaisten puolesta kauan ennen kuin oli mitään nyky-EU:hun verrattavaa eurooppalaista yhteisöä.
Ko. maiden flegmaattisuus sekä Suomen talvisodan että Ukrainan nykytilanteen kohdalla kertoo kaiken tarvittavan.
Nykyaikana kynnys osallistua kaukaisen maan kärhämiin on vieläkin korkeampi johtuen esim. Venäjän uhkailusta ydinaseillaan.
Sinänsä tuo on ihan luonnollista, vastaavasti minulla olisi varmasti paljon korkeampi kynnys lähteä puolustamaan Portugalia Espanjan hyökkäystä vastaan ja olisin pidättäytyväisempi sen suhteen lähetetäänkö suomalaisia reserviläisiä sinne kuolemaan, kuin esim. lähteä puolustamaan Viroa venäläisten hyökkäykseltä, ja aktiivisesti vaatia että Suomen armeijan pitää osallistua Baltian maiden puolustukseen, tarvittaessa vaikka hyökkäämällä Venäjälle oman itärajansa yli jotta Venäjä joutuisi jakamaan joukkojaan.
Nykyään koko NATO nojaa siihen ajatukseen, että ne ranskalaiset ovat valmiita kuolemaan suomalaisten, puolalaisten ja virolaisten puolesta.
Ei, vaan että halukkaat NATO-maat osallistuvat sotilaallisesti liittoutuneen maan puolustamiseen parhaalla katsomallaan tavalla. Turkista tai Unkarista en paljoa apuja odottelisi, ja läntisilläkin Euromailla olisi luultavasti aika korkea kynnys oikeasti iskeä venäläisjoukkoja vastaan.
Halukkuus perustuu siihen kokeeko taistelun omakseen, esim. Suomen kanssa samassa asemassa oleminen ja että konflikti voi suoraan heikentää omaakin turvallisuuttaan, ja sitten britit joilla tuntuu olevan onneksi jostain syystä aika korkea moraalinen portinvartijan rooli Venäjän aggressioiden hillinnässä (paitsi ei vielä Suomen talvi- ja jatkosodan aikoihin koska kokivat natsi-Saksan itselleen suuremmaksi uhkaksi kuin Stalinin).