Vastus liittimessä on epätasainen, joka johtaa vinovirtaan.
Kontakti tommosessa liittimessä on tyypillisesti jossain milliohmin tienoilla, mutta speksi sallii jopa 5 milliohmin vastuksen. Hyvällä tuurilla vastus voi olla jopa vain 0,5 milliohmia. Rikkinäisellä tai väärin asennetulla kaapelilla vastus voi olla paljon korkeampikin.
Sit ku molemmissa päissä arvotaan joka johtimelle vastus väliltä 0,5-5 milliohmia ja kaapeli on jotain 4-7,5 milliohmia pituuden mukaan, niin ihan speksinmukaisellekkin johdolle voidaan teoriassa saada 20 ampeeria yhteen johtimeen. Ei toki todennäköistä.
Uudella pakasta vedetyllä johdolla oikein asennettuna vastus liittimessä on todella homogeeninen, mutulla noin 1 milliohmia ja virta jakaantuu tasaisesti. Tuollaisesta jos leikkaa johtimia poikki, niin virran pitäis suht tasaisesti jakaantua.
Kasvanu resistanssi voi johtua hapettumisesta, kummassa vaan päässä liitintä, pölystä/rasvasta joka on päässy liittimeen ennen kytkentää, liian alhaisesta paineesta (joka voi realisoitua joko johtoa vääntämällä tai liian monen kytkentäkerran jälkeen) ja varmaan monesta muustakin syystä. Googleen vaan termillä ”contact resistance” ja oma kysymys perään, aiheesta on paljon tieteellistä tutkimusta.
Sit taas että miks joku yks johdin voikin saada matalemman resistanssin ku muut, niin jos kyse on hapettumisesta tai vierasaineesta liittimen sisällä, niin liitettäessä pinnit voi naarmuttaa/työntää hapettuneen kerroksen/vierasaineen pois varsin satunnaisesti.
Kokeilin tota derbauerin kaapelia takaisinmallintaa tällä:
Current Divider Calculator
Lopputulos on että vähintään yks pinni ei ole speksin sisällä, vaan vastus oli selkeästi liian korkea, muut vaikutti olevan ihan OK, jos oletetaan se parhaiten johtava karva tohon 0,5-1milliohmin alueelle.