Elden Ring -pelisarja

Löytyy kyllä tappiin asti levutettu mimic mutta ei auta. Se ei ehdi edes kerätä huomiota itseensä kun tuo tulee kahmaisemaan syliinsä ja naps.
 
Tähän kohtaan jäi tämä peli itselläkin kesken eikä oo tullut enää kuukausiin koskettua, Malikethin kanssa meinas mennä lopullisesti pata jumiin mutta sain kun sainkin sen soolona vedettyä (kuten kaiken muunkin tuohon mennessä). Just tuo toka phase Godfreysta ei vaan ota onnistuakseen, ei sit millään.
On tässä kohtalaisen haastavia bosseja kyllä varsinkin ilman noita haamu-apulaisia. Mulla piti Malenian kanssa tanssia yli 50 kertaa ennen kuin se kellahti.
 
Moro. Onko tässä co-op:n lisäksi jokin muukin moninpeli? Mä ostin pelin eilen ja sain ladattua mutta kerinnyt vielä pelaileen.
 
Tuo invaderien kanssa vääntö ei edelleenkään ole kyllä itselle sopivaa puuhaa. Hahmo on tarkoituksella tehty pelkästään PvE:tä silmällä pitäen ja co-op apurina tulee pelailtua. Sitten kun sinne inveidaa joku pro PvP-vermeet päällä niin tukkaanhan siinä tulee. Onneksi muutaman kerran on ollut toinenkin apuri mukana joka myös PvP-vermeet päällä jolloin tilanne muuttuu heti mielenkiintoisemmaksi.
 
Mohgwynin spear ollut hyvä invaderien kanssa. Eilen minulla oli tunne, että invader on nuotion lähellä seinän takana. Laitoin keihään skilliä ja siellähän se seinän takana oli. :D
 
Ite palaillut aina soolona. Niin eipä ole invaasiota tapahtunut. Mutta ehkä joskus testaan Co-opia.
 
Ite palaillut aina soolona. Niin eipä ole invaasiota tapahtunut. Mutta ehkä joskus testaan Co-opia.

Kannattaa! Kolmestaan on hauskaa runnoa alueita läpi. Eikä loparitkaan aina juosten mene, jos kierroksia takana. Välillä kunnon ilotulitusta ja menoa on. Invaderien kanssa tulee sitten ikimuistoisia että raivostuttavia hetkiä. Enemmän ensin mainittuja, kun ei liian tosissaan ota. :D

Äsken oli hauska jossain sokkelo katakombissa, kun eksyin muista ja ne meni loparille jo. Minuutin etsin tietä sieltä ja löysin sit. Sumuverhosta sisään ja toinen avustaja kuoli. Manaa ei minulla yhtään, mutta keihäällä Ulcerated puun kimppuun ja matalaksi saatiin. Lopussa sitten tasan synkro hyppyiloittelu. :)
 
Pitkään olin jumissa Malikethin kanssa ja alkoi jo käämit palamaan. Sitten ekaa kertaa kokeilin ottaa "co-op summonin" käyttöön, eli joku random jantteri tuli tankkimaan ja itse tuikin loitsuja kauempaa. Kaatuihan se lopulta. Toki useampi yritys siihen meni.

Eipä siinä sitten pitkään mennyt kun taas oltu jumissa, yksi välibossi oli ihan helppoa kauraa, mutta tällä kertaa Godfreyn Phase II (Hourah Loux, tai mikä lieneekään) kanssa. Nyt ei ole nuo co-op kaveritkaan tähän auttaneet, Phase II se aina jotenkin saa kaapattua syliinsä (vaikka ensimmäisen väistäisikin) ja oneshottaa hengettömäksi, tai jää ihan marginaalisesti HP ja noutaja tulee hetken päästä.
:sangry:

On kyllä sadistinen peli tämä(kin) vaikka alkuun vaikutti että normisti pelaamalla noita bosseja pääsee jollain tapaa läpi...Ei varmaan auta kun Youtube ottaa taas tutkiskeluun että mikä tuohon auttaisi.
Tunnen tuskan. Haluisin pitää pelistä mutta taito ei vain riitä.
 
Vinkki kaikille varsinkin bossien kanssa tuskaileville: älkää yrittäkö voittaa bosseja vaan selviytyä elossa 5min ajan hyökkäämättä kertaakaan. Tuossa ajassa ehtii nähdä useamman kerran kaikki hyökkäykset ja niiden väistely on helppoa myöhemmillä yrityksillä. Ja ensimmäistä kertaa pelaavien kannattaa satsata eniten vigoriin.
 
Vinkki kaikille varsinkin bossien kanssa tuskaileville: älkää yrittäkö voittaa bosseja vaan selviytyä elossa 5min ajan hyökkäämättä kertaakaan. Tuossa ajassa ehtii nähdä useamman kerran kaikki hyökkäykset ja niiden väistely on helppoa myöhemmillä yrityksillä. Ja ensimmäistä kertaa pelaavien kannattaa satsata eniten vigoriin.
Panostin Vigoriin ja olen "alku" paikalta jo kaiken tappanut. Mutta tämä on vaikea peli minulle ja se pitää hyväksyä. Vaikka suoranaista lorea ei ole niin olisi kiva pelata tämä lävitse helposti.
 
Dark Souls 3 aikaan sl1-haasteessa yritin Soul of Cinderiä dragonslayer's axe + rtsr + flynn's + knight's + hunter's ring kombolla lähemmäs 200 kertaa ja ei vaan ikinä onnistunut. Lopulta meni haarniska päällä ja Lloyd's sword+shield ringien kanssa. Hauskinta on että ensin mainittu setup ei kestänyt lainkaan osumia ja jälkimmäinen meni osumatta vaikka olisi kestänyt yhden osuman.
 
Melko puusormi pelaajan on kyllä melkoisen vaikeaa tahkoamista nämä "pomo tappelut", mutta parintunnin tahkoamisen jälkeen joku kummallinen bloodhound tuli nujerrettua (alotusmestoilla). Tämän jälkeen tulikin tuntiturpaan vihreiltä mennikkäisiltä ja joltain kissapatsaalta, totesin että hyödyllisempää viedä koira lenkille.

Peli kyllä helpottuu kun mekaniikat tulevat selkeämmiksi, kummallisesti aina tulee kuitenkin palattua yrittämään ja tsekkaamaan uusiapaikkoja vaikka peli onkin melko vaikea.
 
Joo, tämä pelihän perustuu siihen, että tulee usein vastaan jokin monsu tai bossi mitä vastaan ei vaan pärjää. Pitää sitten palata asiaan myöhemmin.

Asia on sinällään ihan OK, niin kauan kun on muutakin tutkittavaa - tässähän sitä riittää. Mutta loppupuolella kun kaikki paikat on jo käyty ja leveliäkin pitäisi olla vähintäänkin riittävästi, turhauttaa kun se ainoa etenemispolku on kylvetty perätysten bosseja joita saa tahkota kymmeniä-satoja kertoja ja joilla on tuommoisia ärsytyäviä oneshottauksia mitkä vaatii sekunnin kymmenesosien refleksejä.

Joskus junnuna 80-luvun lopulla tietty jaksettiin eka NES Super Mariokin pelata joku pari sataa kertaa läpi ihan huvin vuoksi, mutta nykyään kun on muutakin tekemistä ja muitakin pelejä jonossa/tulossa niin liika vaikeus saattaa karkottaa osan pelaajista pois.

Harmittaa itseänikin jos tämä jää kesken kun en toiseksi viimeistä bossia pääse, mutta eihän sille mitään voi, kun ei ole aikaa eikä motivaatiota kymmeniä kertoja (edellisten kymmenien lisäksi) yrittää ja todeta että taas kävi näin.

Onhan tässä muitakin vaikeita bosseja ollut mutta niissä sentään on päässyt taistelun makuun paremmin. Ja virheistään päässyt oppimaan.

Varmaan respec johonkin suuntaan saattaisi auttaa, mutta respeciä kun ei ole tarkoituksella tehnyt niin haluaisi vetää valitsemallaan hahmolla (tietynlainen battlemage/hybridi) kuitenkin pelin läpi ja sitten mahdollisessa seuraavassa rundissa pelata jollain puhtaalla heavy armor miekankolisuttajalla tms.
 
Nykyajan nuorille pelit pitää olla valmiiksi pureskeltuja ja pelattuja. Ettei vaan aivot rasitu
Eiköhän pelejä ole ihan jokaisen makuun. Tässä kun parinkymmenen yrityksen jälkeen tiputin bossin niin toistojen määrästä päätellen ei kauhean älykästä puuhaa ollut. Liikkeiden opettelua ja toistoa ja sit kumminkin meni vähän lotolla. Puzzlepelit sitten erikseen aivotyötä jos kaipaat.
 
Varmaan respec johonkin suuntaan saattaisi auttaa, mutta respeciä kun ei ole tarkoituksella tehnyt niin haluaisi vetää valitsemallaan hahmolla (tietynlainen battlemage/hybridi) kuitenkin pelin läpi ja sitten mahdollisessa seuraavassa rundissa pelata jollain puhtaalla heavy armor miekankolisuttajalla tms.
Mitä on vigorin pojot. Itelle Vigori on riitänyt 40 melee ja sorcery ukolle. Ja oli moonveil hydridi buildi, että taikoja ja meleetä yhdistettynä. Toinen hydridi oli Sword of Night and Flame. Toivon että pääset eteenpäin. Ja vika bossi ei sit myöskään, ole sieltä helpoimmasta päästä.
 
Mitä on vigorin pojot. Itelle Vigori on riitänyt 40 melee ja sorcery ukolle. Ja oli moonveil hydridi buildi, että taikoja ja meleetä yhdistettynä. Toinen hydridi oli Sword of Night and Flame. Toivon että pääset eteenpäin. Ja vika bossi ei sit myöskään, ole sieltä helpoimmasta päästä.
40 vigor. Level 163. Mulla myös tuo Night and Flame staffin kaverina.
 
Huh. Läpi meni. Elden Beast meni kerrasta. Sama taktiikka eli coop hoiteli taistelun ja itse juoksentelin ja heittelin välillä loitsua väliin. Aika helppo oli kyllä Louxiin verrattuna.

Enpä olis eilen vielä uskonut, mutta soloamalla olis ollut aivan mahdottomuus.

Helpotus. :D
 
Huh. Läpi meni. Elden Beast meni kerrasta. Sama taktiikka eli coop hoiteli taistelun ja itse juoksentelin ja heittelin välillä loitsua väliin. Aika helppo oli kyllä Louxiin verrattuna.

Enpä olis eilen vielä uskonut, mutta soloamalla olis ollut aivan mahdottomuus.

Helpotus. :D

Hyvä kaveri ollut sinulla loppupomossa! Kymmeniä ja kymmeniä kertoja siellä ollut nähden monien kuoleman. Nopeasti ja helposti kuolo sielläkin voi korjata.

Mutta hienoa että helpotus tuli. Kurjahan se on, jos pyörii päässä. :)
 
Taas uusi ukko. Testissä juuri buffattu Ornamental straight sword. Hyvin on kyl, bossit sulannut kun huitonut. :)
 
Hyvä kaveri ollut sinulla loppupomossa! Kymmeniä ja kymmeniä kertoja siellä ollut nähden monien kuoleman. Nopeasti ja helposti kuolo sielläkin voi korjata.
Oma hahmo kun on tuommoinen pyjama päällä hiipivä hipinretku, piti summoneista valita se, joilla oli isoimmat vehkeet. Eli miekka. Oli selvästi toimiva kombo.
Mutta hienoa että helpotus tuli. Kurjahan se on, jos pyörii päässä. :)
Todella tyytyväinen että sai tän pois alta. Ehti jo turhauttaa kun pari kuukautta oli jumissa. Sopivasti uuden CoDin alta pois. Muuten olis jäänyt pidemmäksi aikaa jäähylle ja kivahan se tällaisia joihin upottanut 100h+ aikaansa on saada läpikin asti. :)

170 oli level kun peli loppui. Saa nyt nähdä jos vielä joskua viitsii sen Malenia käydä kokeilemassa sekä myös Mohg jäi hoitelematta, kun katselin mitä great runeja puuttui.

Ja joskus jos oikein tylsää on aloittaa ukolla jolla on ne isot vehkeet sekä tyhmä kuin saapas. Tai ehkä nuo incantionit sivuroolissa sitten, kun ei niihin tullut koskettua lainkaan tällä ekalla kerralla. Kaikkea ei kerralla ehdi.
 
No menihän tämä vihdoinkin läpi!
Eri katanoilla hakkasin lähes koko pelin. Dex/arc tuli suurimmat levelit laitettua. Toimi hyvin paitsi ihan Lopussa Elden Beastiin. Ei meinannut saada millään kaatumaan kun pääsi jatkuvasti karkuun. Koko muussa pelissä en koskenutkaan jouskariin, mutta sillä sain lopulta Elden Beastin kaatumaan.
Maleniaan sai kyllä oikeasti käyttää aikaa ja opetella eri hyökkäysten väistöt.
Ensimmäinen From Softwaren peli mitä jaksoin näin pitkään pelailla. Pitää varmaan testata uudestaan muitakin, kun tämä iski näin lujaa.
Questit oli kyllä vähän pettymyksiä. Ei niistä ilman googlettua ottanut pirullakaan selvää mihin piti seuraavaksi mennä.
 
Toinen läpipeluu pitkän tauon jälkeen, tällä kertaa puhtaasti melee ukolla. Asetin itselleni rajoitukseksi että saan käyttää vaan kirveitä ja niin että molemmissa käsissä on kirves. Eli kilvet ja taikuus kokonaan poissuljettu, heitettäviä pommeja yms. koitan myös välttää. Kyllä sattuu sieluun kaikenmaailman linnut, tuntuu että ainoa vaihtoehto on vaan juosta ohi : D
 
Ensimmäinen From Softwaren peli mitä jaksoin näin pitkään pelailla. Pitää varmaan testata uudestaan muitakin, kun tämä iski näin lujaa.
Sama. Varmaan tämä avoin maailma teki sen. Tuli kyllä ihan puskista itselle tämä ja iski lujaa. Yksi parhaista peleistä koskaan. Tekisi jo nyt mieli aloittaa NG+ mutta ehkä pidetään kuitenkin taukoa.

Noista muista tykkäsin aikoinaan eniten Bloodbornesta. Nuo muut Souls-pelit ei iskeneet. Kokoelmista löytyy tuo Demon's Souls (PS5) minkä asentelin mutta ei oikein uppoa se. Vieläkään.
 
Ensimmäinen From Softwaren peli mitä jaksoin näin pitkään pelailla. Pitää varmaan testata uudestaan muitakin, kun tämä iski näin lujaa.
Elden Ring teki saman muille Souls peleille mitä Breath of the Wild teki 3D-Zeldoille - vanhensi ne lähes pelikelvottomiksi.

Demon’s Soulsin PS5-versio menettelee DualSense tuen ansiosta (jota Elden Ringissä ei ole).
 
Aaaah!

Voitin vihdoin Malenian kaksintaistelussa, varusteina Fire Claymore ja Buckler. Ekalla läpipeluukerralla käytin summonia kun olin kärsimätön ja halusin nähdä kaikki bossit nytheti, tällä toisella hahmolla päätin sitten mennä pitkän kaavan kautta. Yrityksiä en laskenut enää 50 jälkeen, mutta yli sata niitä taatusti tuli, koska olen nakkisormi, joka ei opi parry-ajoituksia.

Tai no, jotain kai tuli tuossa prosessissa opittua kun menin heti Malenian jälkeen loppubossia kaatamaan ja parin yrityksen jälkeen Radagon meni vahingossa no-hittinä.

Kädet tärisi voiton jälkeen samalla lailla kuin joskus aikoinaan vanilla WoWissa ihkaekojen raidibossien kaadossa. :D
 
Itselle se taitaa tuo Malenia olla voittamaton. En ole kuukausiin pelannut peliä siihen turhautumisen takia :D
 
Itselle se taitaa tuo Malenia olla voittamaton. En ole kuukausiin pelannut peliä siihen turhautumisen takia :D
Ei ollut edes kovin vaikea maagilla. Juoksee karkuun ja aina välistä heittää kiven Malenian päälle. Pääosin kiltistä kävelää perässä. Keskimäärin tuolla taktiikalla vetää 0-2 kahteen tanssia ekassa osiossa. :D
 
Tuskainen bossi Malenia oli melee ukolle ilman summonia, en tarkalleen edes muista mutta otti noin 3-5 tuntia ja lukuisia ase, kilpi,varuste combojen pyörittämistä että löytyi sopiva, jos bossi teki liian monesti spämmi hyökkäyksensä ei voinut oikein mittään kuin uutta yritystä.

Julkkarissa pelasin läpi ja uusintakierrosta tekisi vähän mieli, ilmeisesti joitakin pomoja on nerffattu ja tavara, taika yms tasapainoa rukattu vai odottaako DLC ennen sitä.
 
90lvl ja jotain 60h peliä takana.
Paras peli ikinä.
Mutta hieman kyllä ärsyttää tarinan seurannan vaikeus pelissä, varsinkin tehtävälistauksen puuttuminen.
Välillä menty useita tunteja ihan vaan harhaillen ja kiroillen minne seuraavaksi. Paljon joutunut myös netistä hakemaan tietoa, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä.
 
90lvl ja jotain 60h peliä takana.
Paras peli ikinä.
Mutta hieman kyllä ärsyttää tarinan seurannan vaikeus pelissä, varsinkin tehtävälistauksen puuttuminen.
Välillä menty useita tunteja ihan vaan harhaillen ja kiroillen minne seuraavaksi. Paljon joutunut myös netistä hakemaan tietoa, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä.
Pelin idea on juurikin se että, joutuu ite kokemaan ja selvittämään asiat ite. ^^ Myönnän itekki joutu youtube videoita katsoa mistä löyty mitä :D. Mutta samoillemalla paikkoihin sai myös selville. Noin 600+ tuntia itellä takana joku 25 ukkoa olen tehnyt. Joutunut poistamaan, kun 10 ukkoa pysty tekemään yhteensä Ps5.
 
90lvl ja jotain 60h peliä takana.
Paras peli ikinä.
Mutta hieman kyllä ärsyttää tarinan seurannan vaikeus pelissä, varsinkin tehtävälistauksen puuttuminen.
Välillä menty useita tunteja ihan vaan harhaillen ja kiroillen minne seuraavaksi. Paljon joutunut myös netistä hakemaan tietoa, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä.
Juu samat fiilikset. Questit oli vähän kaksijakoisia; Osa oli aika selkeitä, kerrottiin missä asioita tapahtuu seuraavaksi (jotkut tosin vähän kryptisiä). Kirjoitin lapulle näitä ylös (tässähän oli aina joku multitaskaus menossa, tutkia mestoja, kerätä rahaa tai gearia, etsiä kuulalaakereita, yrittää uudelleen bosseja joilta tullut aiemmin nenille, viedä jotain romuja jollekin jne.).

Jotkut questit taas oli sellaisia että ei kerrottu paljoa mitään - tai ei ymmärtänyt mitä puhuttiin - niin olisi pitänyt koluta tyyliin koko maailma uusiksi ja tuurilla nähdä joku heebo jossain ja vieläpä oikeaan aikaan! Näissä oli pakko googlella katsoa että mitä ihmettä/mihin pitää oikein mennä.
 
Olen aloitellut pelaamaan Witcher 3:sta kun halvalla sai ja Elden Ringin jälkeen jopa huvittavaa tuo ”kädestä kiinni” pitäminen questeissa. Paljoa ei tartte itse miettiä mitään. Toisaalta ei tuo Ringinkään mallia ole optimaalinen, ehkä joku noiden välistä.
 
Tuli viihdoin vedettyä tämä läpi. Kellossa 164 tuntia ja levelit 182 sekä strong-buildi. Läpipeluussa meni aikaa, koska välillä tuli pelattua ohessa muita pelejä ja pidettyä taukoja. Lähes kaikki paikat tuli nuohottua ja bossit teilattua. Joitain sivutehtäviä jäi tekemättä, koska rewardit oli epäkiinnostavia ja valinnaisia piilotettuja bosseja ehkä jäi muutama.

Lopputuloksena todettakoon, että Elden Ring tarjosi kyllä vastinetta rahalle. Harvoin single player -peleihin saa tuhlattua näin paljon aikaa. Vaikeusaste ei tuntunut olevan ihan balanssissa, vaikka etenin melko suositusten mukaan. Alussa pelin vaikeustaso tuntui perus souls-peliltä. Puolessa välissä peli muuttui käytännössä lapsellisen helpoksi kunnes loppupuolella peli vaikeutui taas jyrkästi. Loppubossin kanssa oli vähän haasteita, eikä muiden pelaajien avustakaan tuntunut olevan apua. Tänään kuitenkin kävi tuuri ja sain let me solo him -nimisen tyypin avuksi. Liekkö sama jässi kuin kuuluisa let me solo her. Oli ainakin pukeutunut samanlaisesti (potta päässä alusvaatteisillaan) ja olisi niputtanut bossit kevyyesti täysin yksin.
 
Tuli tätä sen 160h pelattua, kaikki saavutukset tuli saatua. Itselle yks parhaimmista peleistä ikinä. Toinen ainoaita pelejä, jonka parissa tuli vietettyä reilusti vielä enemmän oli sekiro ja se on edelleen itselle se paras. Itselle Elden Ring on GOTY 2022.
 
Itellä 130h takana eikä ole vielä edes kaikkia alueita koluttu läpi. Harvinainen peli siinä mielessä että en ole kokenut kyllästymistä vielä. Suurin syy siihen lienee se että kartalla ei näytetä mitään paitsi gracet.

The witcher 3 ja assassin's creed origins pelit tappoivat mielenkiinnon nimenomaan kartan takia: jos kartalla ei näkynyt hidden treasure tai point of interest-tyylisiä ikoneja niin sinne ei kannattanut mennä.

Elden ringissä seikkailun ja tutkimisen lumo on koko ajan läsnä. Paras peli helvetin pitkään aikaan.
 
Tuli tämä tahkottua aika monia kiertoreittejä pitkin läpi niin, että mitta tuli toistaiseksi täyteen. Oli kyllä ihan uskomattoman hieno peli ja toista sataa tuntia meni heittämällä. Ehkä parasta mitä roolipelien saralla on tapahtunut Skyrimin ja Witcher 3:n jälkeen.

Nyt tuli sitten korkattua hyllyssä avaamattomana ollut Demon Souls PS5-versiona. Aikamoinen pettymys Elden Ringiin verrattuna, ainakin näin alkuun. Tuntuu, että eteneminen Demon Soulsissa on aikamoista tervanjuomista ja heti pelin alkuvaiheessa pelaaja on tuomittuna sielujen farmaamiseen, että olisi mitään mahdollisuuksia pärjätä.

Huomaa, että Elden Ring on näistä Souls-sarjan peleistä huomattavasti casuaalimpaan suuntaan tehty, jos vertaa Demon Soulsiin. Onko mitään vinkkejä miten pääsisi tuohon peliin paremmin sisään? Tai olisiko Souls-pelien maailmassa joku pikkaisen helpomman oppimiskäyrän omaava peli, johon olisi mukavampi siirtyä Elden Ringin jälkeen?
 
Tuli tämä tahkottua aika monia kiertoreittejä pitkin läpi niin, että mitta tuli toistaiseksi täyteen. Oli kyllä ihan uskomattoman hieno peli ja toista sataa tuntia meni heittämällä. Ehkä parasta mitä roolipelien saralla on tapahtunut Skyrimin ja Witcher 3:n jälkeen.

Nyt tuli sitten korkattua hyllyssä avaamattomana ollut Demon Souls PS5-versiona. Aikamoinen pettymys Elden Ringiin verrattuna, ainakin näin alkuun. Tuntuu, että eteneminen Demon Soulsissa on aikamoista tervanjuomista ja heti pelin alkuvaiheessa pelaaja on tuomittuna sielujen farmaamiseen, että olisi mitään mahdollisuuksia pärjätä.

Huomaa, että Elden Ring on näistä Souls-sarjan peleistä huomattavasti casuaalimpaan suuntaan tehty, jos vertaa Demon Soulsiin. Onko mitään vinkkejä miten pääsisi tuohon peliin paremmin sisään? Tai olisiko Souls-pelien maailmassa joku pikkaisen helpomman oppimiskäyrän omaava peli, johon olisi mukavampi siirtyä Elden Ringin jälkeen?
Royal aloitusluokkana ainakin helpotti huomattavasti, heti taikoja käytössä ja taisi olla sormus joka keräsi manaa lisää koko ajan, voi ainakin juustota vihuja paljon helpommin.
On siitä kyllä hetki aikaa kun ite tuli tilattua aikoinaan Kanadasta Demons Souls ennenkuin sitä edes julkaistiin Euroopassa ja heti sillon pelattua muutamaan kertaan läpi.
Toki oliko 4. maailman ekasta levusta suht alusta löytyi miekka jolla pääsi jo melko pitkälle pelissä Crescent Falchion +1 jos en nyt ihan väärin muista.
Siinä pelissä oli tiettyjä kohtia mistä ei vaan päässyt eteenpäin ennenkuin etenee niissä muissa kentissä, en toki tiedä onko PS5 versiossa jotain olennaista muutettu, tuskinpa.

Ite on tullu Eldenissä farmailtua kaikkea gearia mitä ei ole vielä tullu haltuun, yksi siisteimmistä on tuolta Castle Solista siellä on kolme niitä näkymättömiä Knightejä ja 2 niistä (se joka on keskellä linnaa gracen vieressä on ainoa joka ei sitä tiputa) tiputtaa sen unaltered version siitä banished knight armorista, ihan pirun siisti ja sitä harvoin näkee kellään, kaikilla toki useita altered banished knight armoreita kun kaikki muut nuo tiputtaa pelissä sen. Pisin farmaus tähän mennessä ylivoimaisesti saada niiltä tanssivilta muijilta Windmill mestoilla ne kaikki aseet mitä ne tiputtaa, vaikka on ARC buildi ja discovery ihan maxattu.
 
Viimeksi muokattu:
Elden Ringin jälkeen itse siirtyisin DS3 tai jos omistaa PS4/PS5 konsolin, niin Bloodborne. Itselle oli aikoinaan DS3 jälkeen vaikeata jotenkin siirtyä takaisin DS1 pariin, kun olin jo tottunut nopea tempoisempaan taisteluun (Tämä tietysti henk.kohtaista miten luonnistuu). Suosittelen kyllä pelaamaan Fromin tuotannon läpi ehdottomasti!

Sekiroa suosittelen kaikille myös. Muistaa siinä vaan sen, että unohda rolli/väistö ja kuvittele sen tilalle deflect aina kun iskua tulee kohti.
 
Nyt tuli sitten korkattua hyllyssä avaamattomana ollut Demon Souls PS5-versiona. Aikamoinen pettymys Elden Ringiin verrattuna, ainakin näin alkuun. Tuntuu, että eteneminen Demon Soulsissa on aikamoista tervanjuomista ja heti pelin alkuvaiheessa pelaaja on tuomittuna sielujen farmaamiseen, että olisi mitään mahdollisuuksia pärjätä.

Huomaa, että Elden Ring on näistä Souls-sarjan peleistä huomattavasti casuaalimpaan suuntaan tehty, jos vertaa Demon Soulsiin. Onko mitään vinkkejä miten pääsisi tuohon peliin paremmin sisään? Tai olisiko Souls-pelien maailmassa joku pikkaisen helpomman oppimiskäyrän omaava peli, johon olisi mukavampi siirtyä Elden Ringin jälkeen?
Pelasin Demon's Soulsia (PS3) vasta Dark Souls 2:n jälkeen ja kyllä huomasi että siinä vasta haettiin tulevaa souls-reseptiä. Varmasti se oli hyvä ilmestyessään, mutta nykypäivänä siinä on selkeitä heikkouksia jos on tottunut nykypäivän soulseihin.

-Ei automaattisesti kuoleman jälkeen täyttyvää pulloa jota juomalla saisi menetettyä HP:tä takaisin, grindaa sieluja ja käy ostamassa itemeitä joilla saa HP:tä takaisin
-Erittäin pitkät checkpoint välit
-Aseita ja varusteita erittäin vähän, eikä niitä saa alkupelissä
-Tavarat inventaariossa lasketaan ukkelin painoon ja niitä pitää käydä kuskaamassa "turvapaikan" inventaarion hoitajalle

Siinä on paljon tuollaista turhalta tuntuvaa vaikeutusta ja hankala sitä on suositella Eldern Ringin jälkeen jos ei ole nostalgiabonuksia, vaan odottaa samanlaista elämystä. Dark Souls 1 on tiukempi ja tunnelmallisempi paketti. Dark Souls 2 oli DS1 verrattuna vähän erilainen ja monet pitävät sitä huonoimpana soulsina, mutta ihan hyvä se on vaikka minustakin se tuntuu pieneltä FromSoftwaren harharetkeltä. Dark Souls 3 menee enemmän DS1 suuntaan ja alkaa olla "nykyaikainen". Pelillisesti minusta paras, vaikka ei olekaan yhtä "tiivis" kuin DS1.
 
Itse kyllä tykkäsin noista moon grasseista Demon's Soulsissa, Estus Flask tuntui turhan rajoittuneelta. Kaipa se on vähän mitä on ensin pelannut mikä tuntuu parhaimmalta, itse tykkään pelata DeS:iä ennemmin uusiksi kuin yhtään Dark Soulsia, siinä on vaan jotenkin ihan oma tunnelmansa edelleen.
 
DeS on tosiaan, että on vähän "henkien" juttuja, miten se kullekin toimii esim. juuri Elden Ringin jälkeen. Monet asiat kuitenkin vanhentuneita mekaanisesti ja tietty maailma kenttien kautta, mutta voi piru, mitä kenttiä osa on. Tower of Latria esim. parasta videopelaamista suurinpiirtein koskaan. Myös myrkkypaikka on oikeasti ahdistava, pimeä ja hermoja raastava.

Tunnelma minusta siinä on kerrassaan huikea ja komea pelihän se on. Pitääkin pelata tällä viikolla.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 806
Viestejä
4 539 675
Jäsenet
74 880
Uusin jäsen
krisek

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom