Elden Ring -pelisarja

Minulla menossa myös läpipeluut ilman tallennuskikkoja. Toinen viuhtoo daggereilla sekä ruoskilla ja toinen on sit ihan voimamies. Eka hahmo siirtyy ng+1 jossain välissä.
 
Kyllähän tuo input lag on aivan päivänselvä ainakin joillain laitteilla ja varsinkin tietyissä paikoissa/tietynlaisissa tilanteissa. Raporttia on eri foorumeilla vaikka kuinka. Spekulaatiota ollut, että johtuisi esim. ehkä siitä vihollisten input "lukutaidosta". Näinköhän FS tulee koskaan korjaamaan. Ehkä se olis ostettava vaan vanhempia Souls pelejä ja pelailla niitä korjausta odotellessa.

Itse en ole hiirinäppis kombolla kyllä havainnut input lagia. Pelaan kyllä 100 FPS limitillä, joten en tiedä onko sillä vaikutusta.

Eikös tuo Rollin toimiminen niin, että alkaa vasta, kun napin päästää irti, johdu ihan siitä, että samassa napissa on sprintti... Mistäs peli muuten tietää, haluatko eollata vai sprintata.
 
Viimeksi muokattu:
Itse en ole hiirinäppis kombolla kyllä havainnut input lagia. Pelaan kyllä 100 FPS limitillä, joten en tiedä onko sillä vaikutusta.

Eikös tuo Rollin toimiminen niin, että alkaa vasta, kun napin päästää irti, johdu ihan siitä, että samassa napissa on sprintti... Mistäs peli muuten tietää, haluatko eollata vai sprintata.

Se voi hyvinkin olla, että peli menee tavalla tai toisella rikki, jos fps menee yli tai alle 60. Ilmeisesti suunniteltu pc:llä optimaalisesti toimivaksi 60 fps.

Huomasin muuten, että vaikeustason skaalaus on tässä hieman pielessä mitä pitemmälle peliä pelaa. Ukoista tulee kaikenlaisilla kamppeilla ja hilppeillä niin överitehokas, että peli menee ylihelpoksi. NG+2:lla paria bossia lukuunottamatta kaikki meni ensimmäisellä yrityksellä. En tiedä sitten tuleeko jossakin vaiheessa vaikeudessa seinä vastaan, mutta ei taida jaksaminen riittää pelata niin pitkälle.
 
Se voi hyvinkin olla, että peli menee tavalla tai toisella rikki, jos fps menee yli tai alle 60. Ilmeisesti suunniteltu pc:llä optimaalisesti toimivaksi 60 fps.

Huomasin muuten, että vaikeustason skaalaus on tässä hieman pielessä mitä pitemmälle peliä pelaa. Ukoista tulee kaikenlaisilla kamppeilla ja hilppeillä niin överitehokas, että peli menee ylihelpoksi. NG+2:lla paria bossia lukuunottamatta kaikki meni ensimmäisellä yrityksellä. En tiedä sitten tuleeko jossakin vaiheessa vaikeudessa seinä vastaan, mutta ei taida jaksaminen riittää pelata niin pitkälle.
Itse just tykkään tästä että mitään level skaalausta ei ole ja levelaamisesta on sitä myöten oikeasti hyötyä
 
Itse just tykkään tästä että mitään level skaalausta ei ole ja levelaamisesta on sitä myöten oikeasti hyötyä

En tarkoittanut varsinaisesti level skaalausta vaan vaikeustason skaalausta NG+, NG++, NG+++ jne. Muissa sarjan peleissä NG:t oli haastavia, mutta tässä turhankin helppoja.
 
Mitkäs on porukan suosikkipaikkoja ja mitkä inhokkeja?

Ei järjestyksessä:

-Limgrave linnoineen. Upea ensivaikutelma peliin ja muutenkin hienon näköinen värikäs alue, jossa kunnon keskiaikainen tunnelma
-Crumbling Farum Azula. Harvoja jaw droppeja pelin alkuihastuksen jälkeen. Epätodellinen, kaunis, näkee pitkälle. Varmaan ihan paskaa melee-hahmolla tosin
-Elphael. Anor Londo-tunnelmia tapailemassa, komeat näkymät, pitkä näkyvyys, paljon ihmistyyppisiä mobeja ja vaihtoehtoisia reittejä. Tämäkin saa paljon vihaa, arvatenkin melee-hahmoilta myös. Torakat ja oksennuslammikot tietty aina miinusta
-Capital ympäristöineen ennen tuhkausta. Samat kuin yllä, upeat maisemat, näkyvyyttä silmän kantamiin, massiivisia rakennuksia ja mahtipontista arkkitehtuuria

-Lumierämaat. Ei näe mihinkään eikä ole mitään nähtävää. Kaikki valkoista ja harmaata ja vastustajina boostattuja perusmosureita. Kirsikkana kakun päällä evergaol laumalla näkymättömiä bosseja
-The oksennusjärvi. Spoilereista katsoin, onko mitään löytämisen arvoista. Ei ollut. Saisko tänne vielä ambushaavia basiliskeja, ai niin, täällähän oli! Juosten yli, pois päiväjärjestyksestä, pois mielestä :darra:
-Caelid. Tylsä, ankea, paskajärviä. Ellei satu pitämään jättiläiskorpeista ja -kojooteista
-Siofra-joki. Kaunis mutta: Risteilyohjuksia ampuvia spektraalisia minotauruksia ja Moghin palatsi, johon ei paljoa efforttia ollut laitettu kenttäsuunnitelullisesti
 
Vittumaisin tai ei ehkä vittumaisin paikka mutta vaikein paikka Miquella's Haligtree jossa niitä ruttoritareita useampia ahtaissa sisätiloissa jotka spämmää grabbia ja sitten aivan käsittämätön "pulli" se yksi kohta jossa balistojen takana iso puumönni ja 2 Haligtree ritaria jotka myös todella vahvoja. Aika mielenkiintoista olisi yrittää melee ukolla vetää sitä kohtaa ilman mitään juustotaktiikoita. Sitten siellä alhaalla vielä paljon niitä teleporttaavia kummitusolioita tjs. joilla sekunneissa oneshottaavia hyökkäyssarjoja. Toki sinänsä sopivaa kun viimeinen optional area ja sisältää vaikeimpana pidetyn bossinkin

Sitten se Consecrated Snowfield Liturgigal town missä näkymättömiä Black knife assasineja. Jooh saat ne näkyviin kun otat sen tietyn soihdun käteen, mutta oma hahmo oli vaan viritetty ja siinä vaiheessa olin täysin tottunut kilven käyttöön ja sitten vielä soihdun skilli ei antanut käyttää Plasphemous Bladen skilliä jolla kovimmat damaget eli siis soihtu toisessa kädessä paskoi koko hahmon niin vähän muuttui tuskaksi.
 
Huomasin muuten, että vaikeustason skaalaus on tässä hieman pielessä mitä pitemmälle peliä pelaa. Ukoista tulee kaikenlaisilla kamppeilla ja hilppeillä niin överitehokas, että peli menee ylihelpoksi.
Varmaankin sekin vaikuttaa pelaako omin nokkinensa vai Wikistä "Best weapons" jne. mukaan. Ainakin itselle ollut todella haastava peli tällaisenaan, ainoastaan Meteorite Staffin paikka piti Googlata, koska halusin päästä taikomaan. Varmaan nuo mun armorit/kaavutkin on silkkaa paskaa, mutta näillä mennään.
Mitkäs on porukan suosikkipaikkoja ja mitkä inhokkeja?
Kaikki hienot maisemat ja ulkoilmamestat vetoaa. Tässä niitä kyllä riittää.

Sen takia en näistä aiemmista Soulseista olekaan niin tykännyt kun ahtaat dunkut tai liian synkät mestat ei viehätä. Onhan tässäkin noita synkkiä paikkoja (swampit, lake rot yms.) joissa viihtyy vaan sen verran kun on pakko. Bloodbornessakin tuntui olevan jatkuva pimeys ja sumu päällä.
 
Lisään vielä, että tämä peli kyllä asettaa - tai on jo asettanut - muiden sekä tulevienkin pelien standardit aivan uudelle tasolle.

Koitin tuossa eilen hieman jatkaa Dying Light 2 parissa, mutta ei jaksanut 5 minuuttia kauempaa. Muutaman muunkin voisi suoraan pistää myyntiin kun ei saa lähellekään samaa fiilistä kuin tästä.

Hyvänä puolena jatkossa pelaajatkin voivat vaatia enemmän, eikä tarvi tyytyä vain generisiin "avoimiin maailmoihin" joissa seurataan valmista viivoitettua reittiä kissan kokoisille quest markereille ja alueet sen ulkopuolella ovat täyttä kulissia.
 
Sormen lukija mummo oli otollisena niin vetäisin ruoskalla perseeseen. Alkoi höpiseen kuolemasta ja kirouksesta. Noh pikkuvikoja. :D
 
Lisään vielä, että tämä peli kyllä asettaa - tai on jo asettanut - muiden sekä tulevienkin pelien standardit aivan uudelle tasolle.

Koitin tuossa eilen hieman jatkaa Dying Light 2 parissa, mutta ei jaksanut 5 minuuttia kauempaa. Muutaman muunkin voisi suoraan pistää myyntiin kun ei saa lähellekään samaa fiilistä kuin tästä.

Hyvänä puolena jatkossa pelaajatkin voivat vaatia enemmän, eikä tarvi tyytyä vain generisiin "avoimiin maailmoihin" joissa seurataan valmista viivoitettua reittiä kissan kokoisille quest markereille ja alueet sen ulkopuolella ovat täyttä kulissia.
Allekirjoitan, pelasin Witcher 3:sen tuossa 2 vuotta sitten läpi ja sen jälkeen iski tyhjyys että mikähän antaisi samanlaista pelaamisen riemua. Näitä hetkiä on harvassa, Fallout 3 myös aikoinaan oli huikea, aloittaessa etenkin oli samaa fiilistä kuin Elden Ringissä kun lähdin maailmaa tutkimaan ja eka Deathclaw otti luulot pois. Yhteistä toki muutakin, maailma oli vaarallisen ja viehättävän tuntuinen yhtäaikaa. Bugisuus ynm ei haitannut, siinä oli oikeastaan oma viehätyksensä :D. Noiturin jälkeen ostin Assansins Odysseyn joka jäi kesken, se oli lupaava aluksi mutta tylsistyin nopeasti itseään toistaviin vihuleireihin ja iso maailma on copy/pastella tehty. Ubisoftin pelit tuntuu olevan nykyään isoja ähkyksi asti liian intohimottomia toistensa kopioita. Pelitalolla olisi kyllä resurssit tehdä parempaakin mutta...

Tämä koukuttaa, dlc:eitä odotellessa. Loistavaa että peli myy hyvin, eipähän jää viimeiseksi Elden Ringiksi (veikkaisin).
 
Juoni vielä vähän askarruttaa

Melina siis polttaa itsensä sytyttääkseen puun, mutta jos menee halaamaan kolmea sormea sitä ennen ja kääntää kurssin kohti lord of chaos "evil endingiä" niin melina suuttuu ja jättää pelaajan ja vannoo tappavansa, mutta sitten kun puuta poltetaan niin puun voi polttaa itse Melina ei kuolekkaan ja sitten on questien kautta mahdollista Millicentin neulalla peruuttaa Lord of Chaos loppu niin sitten voi siis saada hyvän lopun siten että Melina säilyy hengissä? Kuuluuko Melinasta jotain neulaquestin ja redemptionin jälkeen jos tekee näin?
 
Viimeksi muokattu:
Nyt on noin 12 h takana ja level n. 20. Pikkuhiljaa alkaa päästä peliin mukaan, mutta aika paljon liikkunut vasta alkupään alueilla. Bosseilta saanut tähän asti pitkälti turpaan, mutta kai se tästä.
 
Itse en ole hiirinäppis kombolla kyllä havainnut input lagia. Pelaan kyllä 100 FPS limitillä, joten en tiedä onko sillä vaikutusta.

Eikös tuo Rollin toimiminen niin, että alkaa vasta, kun napin päästää irti, johdu ihan siitä, että samassa napissa on sprintti... Mistäs peli muuten tietää, haluatko eollata vai sprintata.

Juu, suurin osa tosta input-lagista on vaan sitä normia 60fps skeidaa + pakotettu vsync, mutta on siinä kyllä vähän ekstraa päälle. Fullscreenistä borderlessiin mentäessä hävisi osa siitä ektrasta, mutta on sitä vielä jäljellä. Pitänee varmaan itekin suosiolla vaan vetää yli 60fps, varsinkin kun ei riko pelistä yhtään mitään. Mutta siksi en ymmärrä sitä lukkoa edes.

Ja juu, tuon takia se rolli toimii niinkuin toimii, mutta ei se tarkoita, että siitä tarttee tykätä. Joka tapauksessa se on vielä vähän viivettä kaiken päälle.
 
Nyt on noin 12 h takana ja level n. 20. Pikkuhiljaa alkaa päästä peliin mukaan, mutta aika paljon liikkunut vasta alkupään alueilla. Bosseilta saanut tähän asti pitkälti turpaan, mutta kai se tästä.

Vigoriin kannattaa alkuun laitella pisteitä. Olethan saanut asetta levelitettyä ja energiapulloja lisää?
 
Juoni vielä vähän askarruttaa

Melina siis polttaa itsensä sytyttääkseen puun, mutta jos menee halaamaan kolmea sormea sitä ennen ja kääntää kurssin kohti lord of chaos "evil endingiä" niin melina suuttuu ja jättää pelaajan ja vannoo tappavansa, mutta sitten kun puuta poltetaan niin puun voi polttaa itse Melina ei kuolekkaan ja sitten on questien kautta mahdollista Millicentin neulalla peruuttaa Lord of Chaos loppu niin sitten voi siis saada hyvän lopun siten että Melina säilyy hengissä? Kuuluuko Melinasta jotain neulaquestin ja redemptionin jälkeen jos tekee näin?

Tuota lopputulemaa tekijät eivät ole huomioineet, ja elossa olevaa Melinaa ei noteerata mitenkään lopussa.
 
Meneekö tämä muitten mielestä paskemmaksi loppua kohden?

Jotenki alkanu kyllästyttään se, että vihut vaikeutuu ainoastaan sillä, että kasvatetaan niiden kokoa ja lisätään hyökkäyksiin vain sweeppiä ja aoeta. Oon nyt täällä talvipaikassa ja ei nappaa sitten vähääkään pelata, alkanu jo kattoon wikistä, että tarviiko jotain läpäistä ja saako sieltä mitään tärkeää.

Hermot vähän menny ja peli on alkanu tuntumaan jotenkin yksioikoisen epäreilulta. Tekis aivan hirveästi mieli pelata, mutta vartin jälkeen jo haluttaa laittaa konsoli kiinni, mitä lie turhautumista.

Ensinnäki kaikki lentävä on ihan anaalista, koska taioilla ei kerkeä osua ja str aseella on kohtuu toivotonta. Sitten tosiaan nuo kerrostalot, jotka vaan lakaisee lattiaa ja mietit ite, että mitähän tässä nyt tapahtuu. Aikas mätät ja voitat tai häviät, silti ei oo oikein hajua, että mitä teit oikein tai mitä väärin. Puhumattakaan siitä, että laitetaan monta yhtä vastaan.

Esim joku crusible knight gaolissa oli ihan huippu vastus, kun tiesi aina mistä rankaistaan, jos tuli osumaa. Muutenki tykkään tommosista selkeistä humanoidityylisistä vihuista, keillä on selkeät sarjat ja liikkeet, vaikka niihin kuoliski sen 40 kertaa putkeen.

Vissiin sitä uniikkia ds-kokemusta ei voi saada enää takaisin vai onko lie aika kullannu muistot. Tuntuu vähän samalta ku sekirossa, että peli anna enää niin paljoa, että jaksais nähä vaivaa sen läpi pelaamiseksi.

Paras hype ollu keskivaiheilla peliä, kun sai valita paikkoja missä kulkee ja hahmo- sekä miljöösuunnittelu oli uutta ja jännää.

Ds1 pelasin useita kertoja läpi ja pvp meni satoja tunteja, kolmonenkin muutamia kertoja ja siihenkin pvp:ssä tuli kulutettua aikaa. Bloodborne, sekiro ja ilmeisesti tämä jää loppua kohden kesken, kun peli ei vaan tarjoa mitään, mikä motivois jatkamaan.

Se mikä soulseissa oli aluksi vittumaista paskaa, niin sitä oppi jotenkin kierolla tavalla rakastamaan. Tuli autettua coopissa tuntitolkulla aina putkeen jotain samaa vaikeaa paikkaa ja tässä olen kerran pelannu moninpeliä, kun spiritit tekee sen turhaksi.

Ehkä yhteenvetona vois sanoa, että pelistä on tehty väkisin turhan laaja, jonka takia miljöö- ja vihusuunnittelu on jääny jälkeen, sitä on sitten paikattu huonosti noilla mainitsemillani konsteilla, mikä saa pelaajan kyllästymään ennen aikojaan.
 
Viimeksi muokattu:
Ilmeisesti hehtaarin lakaisijapomoissa vain pitäisi rollata täysin oikeassa kohdassa. En tiedä voiko mitenkään muuten väistää paitsi muuten kuin jos spirit summoni tankkaamassa ja itse tilan toisessa reunassa. Itse hoidin nuo greatshieldillä joka blokkasi kaiken physical damagen ja sitten oikeat faith buffit suojaamaan läpi tulevalta muulta damagelta joka oli helposti healattavissa.
 
Varmaan hakkaan päätä seinään, ku pelaan ilman kilpeä.

Hyvä esimerkki on tuo ulcerated tree spirit jossain ahtaassa luolassa, kiitos hei ja näkemiin. Ei mitään hauskaa vaikka voittaiski :rofl:
 
Meneekö tämä muitten mielestä paskemmaksi loppua kohden?

Jotenki alkanu kyllästyttään se, että vihut vaikeutuu ainoastaan sillä, että kasvatetaan niiden kokoa ja lisätään hyökkäyksiin vain sweeppiä ja aoeta. Oon nyt täällä talvipaikassa ja ei nappaa sitten vähääkään pelata, alkanu jo kattoon wikistä, että tarviiko jotain läpäistä ja saako sieltä mitään tärkeää.

Hermot vähän menny ja peli on alkanu tuntumaan jotenkin yksioikoisen epäreilulta. Tekis aivan hirveästi mieli pelata, mutta vartin jälkeen jo haluttaa laittaa konsoli kiinni, mitä lie turhautumista.

Ensinnäki kaikki lentävä on ihan anaalista, koska taioilla ei kerkeä osua ja str aseella on kohtuu toivotonta. Sitten tosiaan nuo kerrostalot, jotka vaan lakaisee lattiaa ja mietit ite, että mitähän tässä nyt tapahtuu. Aikas mätät ja voitat tai häviät, silti ei oo oikein hajua, että mitä teit oikein tai mitä väärin. Puhumattakaan siitä, että laitetaan monta yhtä vastaan.

Esim joku crusible knight gaolissa oli ihan huippu vastus, kun tiesi aina mistä rankaistaan, jos tuli osumaa. Muutenki tykkään tommosista selkeistä humanoidityylisistä vihuista, keillä on selkeät sarjat ja liikkeet, vaikka niihin kuoliski sen 40 kertaa putkeen.

Vissiin sitä uniikkia ds-kokemusta ei voi saada enää takaisin vai onko lie aika kullannu muistot. Tuntuu vähän samalta ku sekirossa, että peli anna enää niin paljoa, että jaksais nähä vaivaa sen läpi pelaamiseksi.

Paras hype ollu keskivaiheilla peliä, kun sai valita paikkoja missä kulkee ja hahmo- sekä miljöösuunnittelu oli uutta ja jännää.

Ds1 pelasin useita kertoja läpi ja pvp meni satoja tunteja, kolmonenkin muutamia kertoja ja siihenkin pvp:ssä tuli kulutettua aikaa. Bloodborne, sekiro ja ilmeisesti tämä jää loppua kohden kesken, kun peli ei vaan tarjoa mitään, mikä motivois jatkamaan.

Se mikä soulseissa oli aluksi vittumaista paskaa, niin sitä oppi jotenkin kierolla tavalla rakastamaan. Tuli autettua coopissa tuntitolkulla aina putkeen jotain samaa vaikeaa paikkaa ja tässä olen kerran pelannu moninpeliä, kun spiritit tekee sen turhaksi.

Ehkä yhteenvetona vois sanoa, että pelistä on tehty väkisin turhan laaja, jonka takia miljöö- ja vihusuunnittelu on jääny jälkeen, sitä on sitten paikattu huonosti noilla mainitsemillani konsteilla, mikä saa pelaajan kyllästymään ennen aikojaan.

Tässä kävi minulle samalla tavalla kuin soulsseissa: vitutuksen kautta alkoi rakastamaan lähes jokaista paikkaa pelissä. Viha-rakkaussuhde. :rofl:
 
Meneekö tämä muitten mielestä paskemmaksi loppua kohden?

Jotenki alkanu kyllästyttään se, että vihut vaikeutuu ainoastaan sillä, että kasvatetaan niiden kokoa ja lisätään hyökkäyksiin vain sweeppiä ja aoeta. Oon nyt täällä talvipaikassa ja ei nappaa sitten vähääkään pelata, alkanu jo kattoon wikistä, että tarviiko jotain läpäistä ja saako sieltä mitään tärkeää.

Hermot vähän menny ja peli on alkanu tuntumaan jotenkin yksioikoisen epäreilulta. Tekis aivan hirveästi mieli pelata, mutta vartin jälkeen jo haluttaa laittaa konsoli kiinni, mitä lie turhautumista.

Ensinnäki kaikki lentävä on ihan anaalista, koska taioilla ei kerkeä osua ja str aseella on kohtuu toivotonta. Sitten tosiaan nuo kerrostalot, jotka vaan lakaisee lattiaa ja mietit ite, että mitähän tässä nyt tapahtuu. Aikas mätät ja voitat tai häviät, silti ei oo oikein hajua, että mitä teit oikein tai mitä väärin. Puhumattakaan siitä, että laitetaan monta yhtä vastaan.

Esim joku crusible knight gaolissa oli ihan huippu vastus, kun tiesi aina mistä rankaistaan, jos tuli osumaa. Muutenki tykkään tommosista selkeistä humanoidityylisistä vihuista, keillä on selkeät sarjat ja liikkeet, vaikka niihin kuoliski sen 40 kertaa putkeen.

Vissiin sitä uniikkia ds-kokemusta ei voi saada enää takaisin vai onko lie aika kullannu muistot. Tuntuu vähän samalta ku sekirossa, että peli anna enää niin paljoa, että jaksais nähä vaivaa sen läpi pelaamiseksi.

Paras hype ollu keskivaiheilla peliä, kun sai valita paikkoja missä kulkee ja hahmo- sekä miljöösuunnittelu oli uutta ja jännää.

Ds1 pelasin useita kertoja läpi ja pvp meni satoja tunteja, kolmonenkin muutamia kertoja ja siihenkin pvp:ssä tuli kulutettua aikaa. Bloodborne, sekiro ja ilmeisesti tämä jää loppua kohden kesken, kun peli ei vaan tarjoa mitään, mikä motivois jatkamaan.

Se mikä soulseissa oli aluksi vittumaista paskaa, niin sitä oppi jotenkin kierolla tavalla rakastamaan. Tuli autettua coopissa tuntitolkulla aina putkeen jotain samaa vaikeaa paikkaa ja tässä olen kerran pelannu moninpeliä, kun spiritit tekee sen turhaksi.

Ehkä yhteenvetona vois sanoa, että pelistä on tehty väkisin turhan laaja, jonka takia miljöö- ja vihusuunnittelu on jääny jälkeen, sitä on sitten paikattu huonosti noilla mainitsemillani konsteilla, mikä saa pelaajan kyllästymään ennen aikojaan.
Joo meinaa vähän kyllätyttää, mulla se tosin johtu siitä että hahmo on ainakin vielä toistaiseksi (Capitolissa menossa) yli levelinen näin 130 tunnin jälkeen, kun olen tutkinut ominpäin lähes kaiken mitä tähän mennessä on voinut. Vihuista voi juosta läpi enkä välissä edes jaksa tapella kun ei jaksa odottaa että colossal sword heilahtaa. :D Kaikki ennen 100 tuntia oli 10/10 mahtavaa, mutta nyt vähän toivoisin että seuraava souls-peli olisi lähempänä DS3:sta, kun ei tämä enää tässä vaiheessa tunnu soulsilta. Koitin respecata itseni wolveriseksi jos erilainen tappelu piristäis, mutta en tykännytkään siitä niin taas mennään massivisella miekalla ja isolla kilvellä.

Haluttais vain koittaa juosta peli läpi, mutta enhän mie voi jättää questlinejä tekemättä! Lisäksi tulee vieläkin tutkittua joka nurkka ja katsottua kallion kielekkeiltä alas jos sinne vois hypätä, ja se vain pahentaa tylsistymistä.. :D

Vuoden peli vaikken pelaiskaan läpi tänä vuonna. :D
 
Tässä kävi minulle samalla tavalla kuin soulsseissa: vitutuksen kautta alkoi rakastamaan lähes jokaista paikkaa pelissä. Viha-rakkaussuhde. :rofl:

Minulla sama. Kaverin kanssa joskus Ds3:sta juteltiin ja joka toinen paikka oli jotenkin ärsyttävä, mutta silti pitää pelata ja jollain pervolla tavalla samalla tykkää. Välillä menee järki ja miettii etteikö mitenkään voisi vaan jotain rentoa pelata, mutta ei mikään tuo samaa kuin nämä. Parhaita pelejä. Ei voi mitään. :D
 
Varmaan hakkaan päätä seinään, ku pelaan ilman kilpeä.

Hyvä esimerkki on tuo ulcerated tree spirit jossain ahtaassa luolassa, kiitos hei ja näkemiin. Ei mitään hauskaa vaikka voittaiski :rofl:
Ite pelasin ilman kilpeä pelin alusta loppuun asti. Ei sillä oikein mitään tee jos osaa rollia eikä meinaa sillä parryta. Oma kokemus ainakin oli niin, että melko turha omaan pelityyliin.
 
Joo koittanut levuttaa parhaani mukaan. Samurailla pelaan. Onko noilla golden seedeillä muuta roolia kun lisätä noita flaskeja?

Uchigatana onkin hyvä ase. Sillä voit vetää ihan rauhassa peliä. Seedit on tosiaan flaskeihin.

Aloitusalueen lähellä on luolia useita, joita alkuun koluta. Ehkä oletkin jo. Samoin aloitusalueen etelään päin mentäessä löytyy hyvää paikkaa. Kärsivällisyyttä vaan. En tiedä oletko ennen näitä pelannut, mutta kärsivällisyys palkitsee ja siitä se alkaa klikkaan.
 
Ite pelasin ilman kilpeä pelin alusta loppuun asti. Ei sillä oikein mitään tee jos osaa rollia eikä meinaa sillä parryta. Oma kokemus ainakin oli niin, että melko turha omaan pelityyliin.

Tosin, yhden käden liikkeet on aseissa yleisesti paljon parempia ja ei oo muutakaan siihen toiseen käteen kuin shieldi, ellei sit vedä jotain hybridi buildia. Ja pelistä löytyy kuitenkin turtle shield, joka antaa stamina regeniä, joten vaikkei sitä käytä mihinkään (itse käytän shieldiä ainoastaan lentäviin paskoihin, koiriin ja rottiin, koska näitä ei oo tehty sopimaan tähän peliin), niin saa shieldistä silti hyötyä, vaikka pelaisit kahden käden otteella.
 
Tosin, yhden käden liikkeet on aseissa yleisesti paljon parempia ja ei oo muutakaan siihen toiseen käteen kuin shieldi, ellei sit vedä jotain hybridi buildia. Ja pelistä löytyy kuitenkin turtle shield, joka antaa stamina regeniä, joten vaikkei sitä käytä mihinkään (itse käytän shieldiä ainoastaan lentäviin paskoihin, koiriin ja rottiin, koska näitä ei oo tehty sopimaan tähän peliin), niin saa shieldistä silti hyötyä, vaikka pelaisit kahden käden otteella.

Kyllä toiseen käteen ase ja power stance on kokeilemisen arvosta varsinkin str buildilla.
 
Kieltämättä lievää turtumista täälläkin välillä ollut huomattavissa. Itsellä huomannut, että kun aika on rajallista pelailla, niin ei kerkeä kovin suurta ähkyä iskeä missään välissä. Nytkin oli muutama päivä taukoa pelistä, niin tuntui tuo lumi-aluekkin oikein virkistävältä aloitella tuon capitalin jälkeen.

Tuo buildin vaihtaminen on varmaan myös ihan suositeltavaa mikäli alkaa liikaa toistamaan itseä. Itse vaihdoin dualwield buildiin jossain 60h jälkeen ja on kyllä maistunut hyvin tämän jälkeen pelailut.
 
Kerroppa miten Maleniasta saa helpon? Tai vaikka vikasta vastustajasta? Ja ei kelpaa mikään Lobosin SL1 videolinkki youtubeen, pro hemmoille on omat setit.

No kun nyt tuli hiottua niin ainakin näin voi juustottaa:

1. vaihe: Tiche +10 summon ja itse heittelee Rennala's Full Moonia etäämpää. Pitäisi mennä aika kivuttomasti
2. vaihe: Dodgea syöksyn ali ja ota vähän etäisyyttä. Mixed physiks ja Comet Azur. Toista kerran tai kaksi ja pitäis olla melkein jo siinä
 
Tosin, yhden käden liikkeet on aseissa yleisesti paljon parempia ja ei oo muutakaan siihen toiseen käteen kuin shieldi, ellei sit vedä jotain hybridi buildia. Ja pelistä löytyy kuitenkin turtle shield, joka antaa stamina regeniä, joten vaikkei sitä käytä mihinkään (itse käytän shieldiä ainoastaan lentäviin paskoihin, koiriin ja rottiin, koska näitä ei oo tehty sopimaan tähän peliin), niin saa shieldistä silti hyötyä, vaikka pelaisit kahden käden otteella.
Siis antaako se passiivisesti sitä regeniä vaikka roikkuis selässä?
 
Varmaan hakkaan päätä seinään, ku pelaan ilman kilpeä.

Hyvä esimerkki on tuo ulcerated tree spirit jossain ahtaassa luolassa, kiitos hei ja näkemiin. Ei mitään hauskaa vaikka voittaiski :rofl:
Itsellä on myös jäänyt tuo kilven käyttö aika vähälle, mutta pitäisi opetella käyttämään tuota enemmän erityisesti kun pelaan strong-painotteisella buildilla. Tänään taistelin Dragonkin Soldier of Nokstellaa vastaan ja tuo murjoi minut 10-0. Kokeilin sitten kilpi toisessa kädessä ja sillähän sai oikeasti torjuttua möhkäleen iskuja ja pääsi hyvin pysymään örvelön iholla ja lopulta kaadettua sen.
 
Kyllä toiseen käteen ase ja power stance on kokeilemisen arvosta varsinkin str buildilla.

Onhan se kai paras tyyli, mutta en itse tykkää yhtään dual-wieldistä vaan vedän vain yhdellä aseella. Poikkeuksena muutamat aseet, joiden 2h on dual-wield.

Siis antaako se passiivisesti sitä regeniä vaikka roikkuis selässä?

Jep. Ei se mikään maailman suurin buffi ole, mutta kyllä sen eron sentään huomaa. Ja se stackaa amuletin kanssa, jos stamina regenistä tykkää.
 
Itse pelaan toista pelikierrosta tällä kertaa ilman summoneita/kilpeä. Faith/str build. Capital menty läpi tässä vaiheessa tosin en ole ihan kaikkea jaksanut koluta tällä kertaa. Tuota kilpeä en ole juuri kaivannut kun siitä olen oppinut eroon. Paremmin pääsee rankaisemaan pomoja kun väistää niiden iskut ja muutenkin agressiivinen pelityyli tuntuu mukavammalta kun ei voi nyhvätä kilven takana. Ilman summoneita peli on tosiaan ihan eri kokemus. Täytyy opetella väistämään komboja ja lyödä oikealla hetkellä eikä vain kurmottaa pomoa selkään kun se on keskittynyt summoniin.

Faith buildi ei tunnut kovinkaan voimakkaalta ainakaan verrattuana mihin int buildi näyttää pystyvän. Itse en oikein ehdi taikoja vaikeissa taistelussa oikein käyttää ja meleeksi se menee melkein aina. Poikkeuksena scarlet rotia aihettavat dragon incantationit, jotka läpi mennessään syövät puolet pomojen healthista ajan kanssa jos eivät ole sille immuuneja. Sillä voi avoimessa maailmassa juustottaa lohmuja scarlet rottaamalla ne kahdesti juosten välillä piiloon. Rycardilta saatava blasphemous blade on sen sijaan tosi hyvä faith ase. Käytän sen weapon arttia mielummin kuin oikeita faith taikoja.
 
Faithiin löytyi todella kovat taiat vasta myöhemmin. Harmitti oikein kun se Giantsflame take thee tjs. on ihan järjettömän hyvä mutta se löytyi vasta Mountaintopsilta. Heittää ison tulipallon mutta siinä on iso AoE ja kova damage eli aika sama kuin Cannon of Haima joka on hyvä sorcery spelli ja sitten myöhempien bossien souleista saa hyviä taikoja. Se yksi punasalamataika iskee monta salamaa maahan ja sillä voi ilmeisesti oneshotata joitain isoja bosseja kun sen saa osumaan monta kertaa niin voi tehdä jotain 10k+ damagea yhdellä taikomisella. Frenzy taiat on todella kovia ja se lohikäärme puremis taika osuu myös järjettömän kovaa mutta on hidas.

Mutta ne buffit on se mikä tekee Faithista tosi hyvän imo. Flame grant me strength ja Golden vow buffaa damagea hyvin varsinkin jos Blasphemous blade kun se tekee tulidamagea. Lisäksi ne suojataiat on todella hyviä. Black Flames protection tjs. antaa physical damage negationia joka todella kova. Malenien animehyökkäys ei tehnyt kovinkaan suuria loveja healttiin vaikka sen otti päin naamaa kun oli raskasta panssaria ja Dragoncrest greatshield talisman ja Black Flames protection ja Golden vow päällä.
 
Viimeksi muokattu:
Onhan se kai paras tyyli, mutta en itse tykkää yhtään dual-wieldistä vaan vedän vain yhdellä aseella. Poikkeuksena muutamat aseet, joiden 2h on dual-wield.

Itsellä on dual wieldin kanssa ongelma kun pelaan hiirellä ja näppiksellä ja soulsseissa ja vastaavissa on tullut käytettyä blokki tai väistönappina hiiren sivunappia peukalolla niin tuntuu täysin epäluontevalta että se olisikin hyökkäysnappi joka se on dualwieldissä eli täytyisi siis vaihtaa se hiiren ykkösnapiksi mutta sitten taas backstabit ym. pitäisi kuitenkin hoitaa ykköshyökkäysnapilla mutta näissä aseissa joissa dual wield vakiona se voisi toimia.
 
Faithiin löytyi todella kovat taiat vasta myöhemmin. Harmitti oikein kun se Giantsflame take thee tjs. on ihan järjettömän hyvä mutta se löytyi vasta Mountaintopsilta. Heittää ison tulipallon mutta siinä on iso AoE ja kova damage eli aika sama kuin Cannon of Haima joka on hyvä sorcery spelli ja sitten myöhempien bossien souleista saa hyviä taikoja. Se yksi punasalamataika iskee monta salamaa maahan ja sillä voi ilmeisesti oneshotata joitain isoja bosseja kun sen saa osumaan monta kertaa niin voi tehdä jotain 10k+ damagea yhdellä taikomisella. Frenzy taiat on todella kovia ja se lohikäärme puremis taika osuu myös järjettömän kovaa mutta on hidas.

Mutta ne buffit on se mikä tekee Faithista tosi hyvän imo. Flame grant me strength ja Golden vow buffaa damagea hyvin varsinkin jos Blasphemous blade kun se tekee tulidamagea. Lisäksi ne suojataiat on todella hyviä. Black Flames protection tjs. antaa physical damage negationia joka todella kova. Malenien animehyökkäys ei tehnyt kovinkaan suuria loveja healttiin vaikka sen otti päin naamaa kun oli raskasta panssaria ja Dragoncrest greatshield talisman ja Black Flames protection ja Golden vow päällä.

Joo ehkä en vain ole löytänyt oikeita faith loitsuja kun koitin pelata vielä ilman wikiä, mutta ehkä se ei ollut kovin järkevää. Golden wovia käytin golden halberdin kanssa alussa ja se oli hyvä kyllä. Varmaan sama ongelma int buildillakin jos missaa hyvät loitsut niin ei varmaan kovin kovalta sekään vaikuta. Pitääpä etsiä ja kokeilla noita mainitsemiasi incantationeita.
 
Lisään vielä, että tämä peli kyllä asettaa - tai on jo asettanut - muiden sekä tulevienkin pelien standardit aivan uudelle tasolle.

Koitin tuossa eilen hieman jatkaa Dying Light 2 parissa, mutta ei jaksanut 5 minuuttia kauempaa. Muutaman muunkin voisi suoraan pistää myyntiin kun ei saa lähellekään samaa fiilistä kuin tästä.

Hyvänä puolena jatkossa pelaajatkin voivat vaatia enemmän, eikä tarvi tyytyä vain generisiin "avoimiin maailmoihin" joissa seurataan valmista viivoitettua reittiä kissan kokoisille quest markereille ja alueet sen ulkopuolella ovat täyttä kulissia.

Tämä juuri. Itse tosiaan viimeksi jaksanut pelata open world pelin loppuun saakka Fallout 3 aikoihin, ja siinäkin paljon siksi, ettei se peli opastanut liikaa ja tutkiminen oli mielenkiintoista. Nykyiset open worldit ovat niin pitkälti sellaista putkijuoksua, joka on vain naamioitui open worldiksi isolla kulissilla, että väkisinkin kyllästyy. Ja kun sivutehtävien grindaukselle ei oikein ole mitään järkevää syytä, eikä parempaa gearia tarvitse kun peli on yleensä helppo ilmankin. Horizon Zero Dawnissa esim jos tuli joku sivutehtävä NPC:ltä, niin innostus oli samaa luokkaa kuin jos avokki muistuttaisi että tiskikone pitäisi tyhjentää, teetkö jossain vaiheessa.

Uskoisin, että Elden Ringin vaikutus open world peleihin tullaan näkemään lähivuosina kyllä harvinaisen selvästi. Mielenkiintoista kyllä myös se, millainen mahdollinen Elden Ringin seuraaja on, koska onhan tässäkin pelissä vaikka mitä, minkä voisi tehdä paremmin. Erityisesti jos Elden Ringin myyntimenestys antaa sellaiset resurssit, että seuraaja tulee ihan huippuluokan AAA-toteutuksella ja ilman sisällön kierrättämistä, mutta taiteellisesta visiosta tinkimättä, niin sitten aletaan kyllä olla aika messiaan äärellä.
 
Maailma on erittäin kiehtova ja hieno, mutta kyllä tämä lore ja tarina ainakin tässä vaiheessa [lvl 30, vasta ensimmäinen bossi kaadettu & Stormveilin tutkiminen kesken] on liiankin pintapuolista. Yhden yhdestäkään dungeonista, rauniosta tai tukikohdasta en ole löytänyt haalistunutta pergamentin palasta, joka olisi kertonut jostain muinaisesta taistelusta tai mistään maailmaan liittyvästä tapahtumasta.

Peli pitää otteessaan pelattavuuden takia ja onhan näitä maisemia ihastellessa mukavaa kuvitella mitä maailmassa on ehkä voinut tapahtua. Mutta toivon todella, että loppua kohti tarinankerronta paranee koska nyt se saa itseltäni kyllä lähes nolla pistettä. Enkä siis kaipaa välivideoita tai keskusteluja NPC:iden kanssa, mutta edes jotain pieniä maailmasta löytyviä palapelin palasia, joista voi kasata taustatarinaa itselleen. Esimerkkinä Remedyn Control oli loistavasti toteutettu, 90 % tarinasta tuli ilmi maailmasta löytyvien sivujen avulla, jotka sai etsiä jos halusi.

E: Ja avoin maailma itsessään on mahtava kuten yllä sanottu. Täysin erilainen Ubisoftin onttoihin kulisseihin verrattuna.
 
Maailma on erittäin kiehtova ja hieno, mutta kyllä tämä lore ja tarina ainakin tässä vaiheessa [lvl 30, vasta ensimmäinen bossi kaadettu & Stormveilin tutkiminen kesken] on liiankin pintapuolista. Yhden yhdestäkään dungeonista, rauniosta tai tukikohdasta en ole löytänyt haalistunutta pergamentin palasta, joka olisi kertonut jostain muinaisesta taistelusta tai mistään maailmaan liittyvästä tapahtumasta.

Peli pitää otteessaan pelattavuuden takia ja onhan näitä maisemia ihastellessa mukavaa kuvitella mitä maailmassa on ehkä voinut tapahtua. Mutta toivon todella, että loppua kohti tarinankerronta paranee koska nyt se saa itseltäni kyllä lähes nolla pistettä. Enkä siis kaipaa välivideoita tai keskusteluja NPC:iden kanssa, mutta edes jotain pieniä maailmasta löytyviä palapelin palasia, joista voi kasata taustatarinaa itselleen. Esimerkkinä Remedyn Control oli loistavasti toteutettu, 90 % tarinasta tuli ilmi maailmasta löytyvien sivujen avulla, jotka sai etsiä jos halusi.

E: Ja avoin maailma itsessään on mahtava kuten yllä sanottu. Täysin erilainen Ubisoftin onttoihin kulisseihin verrattuna.

Niitä palasia löytyy kyllä maailmasta mutta on suht. pieninä palasina. Iso osa on esineiden kuvauksissa.
 
No kun nyt tuli hiottua niin ainakin näin voi juustottaa:

1. vaihe: Tiche +10 summon ja itse heittelee Rennala's Full Moonia etäämpää. Pitäisi mennä aika kivuttomasti
2. vaihe: Dodgea syöksyn ali ja ota vähän etäisyyttä. Mixed physiks ja Comet Azur. Toista kerran tai kaksi ja pitäis olla melkein jo siinä


Okei, scratch that. Eka osa menee melkein helpoiten jos summonoi Tichen vasta kun tarvitsee. Sitä hiton animutanssia ei tule välttämättä kuin kerran tai ei kertaakaan ja ilman Ticheä ei Malenia saa stealattua healthia kuin pelaajasta, joka ei tietenkään anna. Vielä helpomman ekasta osasta saa Adula's Moonbladella. Saattaa kuolla herkemmin mutta ei tartte kokeilla niin montaa kertaa kun on niin paljon nopeampaa.
 
Dragon Age: Origins, Oblivion, Skyrim ja Mass Effectit noin esimerkiksi on pelejä joissa tarina kiinnosti ja piti otteessa loppuun asti.
Demons Souls, Dark Souls ja Elden Ring (tämä vieläpä ihan muutama päivä sitten) kaikki läpi pelattu eikä oikeastaan mitään hajua miten tarina näissä meni eikä oikeastaan edes väliä, nämä jotenkin tyydyttää eri tavalla.
Se maailma itsessään ikäänkuin riittää, ei tarvitse tietää mitä tapahtunut, tärkeintä vaan elää hetkessä, vaikea kuvailla jotenkin mitä fiiliksiä nämä aiheuttaa.

Edellisen viestin Maleniaan liittyen: Ite siinä kun muutaman tunnin hänen kanssa painin niin opin kilven kanssa selviämään tuosta miekkatanssista suht kivuttomasti mutta meni siinä kyllä rutosti aikaa ja monta kymmentä kuolemaa harjotellessa :)
 
Edellisen viestin Maleniaan liittyen: Ite siinä kun muutaman tunnin hänen kanssa painin niin opin kilven kanssa selviämään tuosta miekkatanssista suht kivuttomasti mutta meni siinä kyllä rutosti aikaa ja monta kymmentä kuolemaa harjotellessa :)

Ei siihen matsiin kannata oikeastaan tuoda kilpeä ollenkaan. Siitä tulee pitkä kuin nälkävuosi jos päästää bossin palauttamaan healthejaan omasta kilvestä. Sen ekan osan pitäisi olla ohi hyvin nopeasti että pääsee sitä tokaa treenaamaan. Parempi kuolla satunnaisesti huonoon tuuriin tai ajoitukseen jos suurin osa yrityksistä johtaa parissa minuutissa toiseen vaiheeseen.
 
Ei siihen matsiin kannata oikeastaan tuoda kilpeä ollenkaan. Siitä tulee pitkä kuin nälkävuosi jos päästää bossin palauttamaan healthejaan omasta kilvestä. Sen ekan osan pitäisi olla ohi hyvin nopeasti että pääsee sitä tokaa treenaamaan. Parempi kuolla satunnaisesti huonoon tuuriin tai ajoitukseen jos suurin osa yrityksistä johtaa parissa minuutissa toiseen vaiheeseen.

Jos ei kerrassaan osaa sitä yhtä liikettä väistää niin parempi se on kilvellä torjua. Level1 hahmoilla osa pelaa myös niin sen kohdan. Muuten kyllä rollaus pakollista.
 
Jos ei kerrassaan osaa sitä yhtä liikettä väistää niin parempi se on kilvellä torjua. Level1 hahmoilla osa pelaa myös niin sen kohdan.

Joo no se vähän riippuu taidoista, buildistä jne. Mikäs siinä jos on sen verran hallussa homma, että ei vaan itse ota vahinkoa ja saa sitä sisään nopeammin kuin bossi palauttelee. Ja ilmeisesti lvl1 tarkoitat parryä? Tuskin saa niin kovaa hahmoa lvl1 että voi staminalla torjua riittävän raskaalla kilvellä?

Katselin jotain videoita, joissa ekaa osaa väännetään kuusikin minuuttia ja siinä palataan ainakin kerran siihen pisteeseen, että bossin health bar on taas täynnä ja itse on jo joutunut healaamaan. Teoriassa kaikkien bossien tapauksessa on piirrettävissä käyrä, jonka paremmalla puolella pitäisi pysytellä, jotta ei kannattaisi suosiolla aloittaa alusta (monen bossin kohdalla itselle epäsuotuisa kehityskin voi kyllä vielä johtaa voittoon ja kannattaa jatkaa koska mahdollinen voitto on lähellä) mutta harvan kohdalla se on niin selkeä kuin healthiä palauttavien. Jos tilanne on bossin kannalta alkutilanne mutta omia resursseja on jo kulutettu, on yleensä parempi yrittää nopeasti uudestaan alusta.
 
Ei siihen matsiin kannata oikeastaan tuoda kilpeä ollenkaan. Siitä tulee pitkä kuin nälkävuosi jos päästää bossin palauttamaan healthejaan omasta kilvestä. Sen ekan osan pitäisi olla ohi hyvin nopeasti että pääsee sitä tokaa treenaamaan. Parempi kuolla satunnaisesti huonoon tuuriin tai ajoitukseen jos suurin osa yrityksistä johtaa parissa minuutissa toiseen vaiheeseen.
Kyllä minusta kannatti. Tuntui sillon ettei mihinkään suuntaan rollaaminen auta kuin ehkä 1/10 yrityksestä. Carian shield (vai mikä se nyt olikaan) kädessä joka kerran ku se antoi merkin että kohta pesee niin vedin sen ashin siihen että paremmin säilyy endurancet (mikä sen nimi nyt olikaan) ja taisin rollata ehkä ekan osan niistä sarjoista ja sitten tankkasin loput kilvellä, ei tullut lämää yhtään läpi tuolla tavalla, eikä siis enkkuakaan kertynyt Malenialle.

En siis katsonut mitään oppaita miten tuo pitäisi mennä vaan yrityksen ja erehdyksen kautta väkisin läpi.
 
sitten tankkasin loput kilvellä, ei tullut lämää yhtään läpi tuolla tavalla, eikä siis enkkuakaan kertynyt Malenialle.
Ei kun sehän nimenomaan saa jonku 200 per osuma vaikka tankkaa koko vahingon. Muuten torjuminen voisikin kannattaa.
 
Onko suositella kannattaako kilpi varustaa Barricade Shield vai No Skill ash of warilla? Ensimmäinen on tuo mikä merkittävästi vähentää staminan kulumista blokatessa, ja toinen taas poistaa kilveltä vasemman liipaisimen 'parryn' (suomennos?) ja antaa sen sijaan käyttää aseen skilliä [vaikka kilpi olisi kädessä].

Molemmat löytyy, mutta en ole viitsinyt vielä laittaa. Kilpenä löytyy Brass Shield, kannattaako laittaa tähän & upgreidaa kilpeä pelin mittaan vai odotella että löytyy parempi kilpi myöhemmin?
 
Ei kun sehän nimenomaan saa jonku 200 per osuma vaikka tankkaa koko vahingon. Muuten torjuminen voisikin kannattaa.
En tuota kyllä huomannut, vaikka siis monta kertaa niitä sarjoja torjuin. Osan toki niistä iskuista sain rollattua niin kai se sitten jäi lopulta aika vähäiseksi paljon niitä osumia edes siihen kilpeen tuli kun en huomannut että sen helat olisi kasvanut.
 
Onko suositella kannattaako kilpi varustaa Barricade Shield vai No Skill ash of warilla? Ensimmäinen on tuo mikä merkittävästi vähentää staminan kulumista blokatessa, ja toinen taas poistaa kilveltä vasemman liipaisimen 'parryn' (suomennos?) ja antaa sen sijaan käyttää aseen skilliä [vaikka kilpi olisi kädessä].

Molemmat löytyy, mutta en ole viitsinyt vielä laittaa. Kilpenä löytyy Brass Shield, kannattaako laittaa tähän & upgreidaa kilpeä pelin mittaan vai odotella että löytyy parempi kilpi myöhemmin?

Ne voi irroittaa varusteista joten laita vaan heti. Itselläni on Carian Knight Shieldissä No Skill ja magic mutta en koskaan käytä katanan tai staffin skilliä, pelkkiä taikoja tai normaaleja lyöntejä.

Brass shield on kai hyvä aluksi mutta peruskamoissa menee ihan loppupeliin että saa materiaalia upgradeta kahta varustetta joten valitse huolella. Sombereilla voi parantaa useampaa varustetta rinnakkain mutta yksikään niistä ei taida olla kilpi. Itse otin kilven käyttöön siinä vaiheessa kun tuli vastaan joku cuckoo crest shield. Parantamaan aloin lopulta vasta tuota Carian Knight shieldiä.

edit: On ainakin yksi sombereilla paranneltava kilpi mutta sitä et näe ennen kuin peli on suunnilleen taputeltu
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 825
Viestejä
4 540 378
Jäsenet
74 883
Uusin jäsen
LievästiKehitysvammainenn

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom