Ei poliittinen keskustelu taloudellisen riippumattomuuden(FI) ja aikaisen eläköitymisen(RE) tavoittelusta

[finWeazel]

Ei kun rohkeutta peliin, sitku elämä pussiin ja alkaa tekeen ne jutut mitkä on jäänyt välistä ja/tai mitä haluaa tehdä enempi.

Harrastekamuja tai hyvänpäiväntuttuja löytää hyvin harrasteiden kautta. Jos ei kontakti spontaanisti onnistu niin erilaiset ryhmissä tehtävät aktiviteetit toimii hyvinä jäänmurtajina oli se sitten jooga, lintujen valokuvausta/kiikarointia tai joku kansalaisopiston kokkaus tms. kurssi. Harrasteissa hyvä, että niistä voi helposti murtaa jään ihan vaan "upea päivä tänään, mitäs lintuja oot bongannut" tai aina toimii "hei, anteeksi, oon uusi tän homman kanssa, voisitko vähän neuvoa". Hyvin harvoin törmännyt semmoiseen, että saa näpeille jos vieraiden kanssa harrastehommista harrastaessa aloittaa keskustelun. Lähinnä tulee mieleen jotku omia kalapaikkojaan suojelevat nuivat jotka eivät ymmärrä morottamisen ja utelun eroa.


Lomareissuja suosittelen, maailma on iso ja kummallinen paikka. Reissatessa hyvä puoli, että eksoottinen ihminen kiinnostaa aina paljon enempi kuin natiivi. Toimii kyllä suomenkin sisällä kun natiivit yleensä tykkäävät kertoa omasta kaupungistaan/... Mulla toiminut sairaan hyvin urbaanit ja kaupunkikalastushommat keskustelunavaajana kun porukka jaksaa pysäyttää ja kysellä että "Minne oot menossa kalaan tai onko kalaa noussut". Sama juttu kyllä myös kameran kanssa kun laittaa lintuputken keulalle.

edit. Jos kaikki muu feilaa niin koira ja koirapuistot En nyt ihan täysin tosissani ole tän kanssa, mutta melkein.

 

[Johnnyd82]

Toisaalta sinulla asia on (toki sivusta helpompi sanoa) ns. helpompi jos töissä ei ole kovin mukavaa, työajan lyhennys ei onnistu ja otaksuttavasti pomo ei suostu mihinkään "entä jos teen lyhyempiä päiviä / osan etänä ja ehkä vaan 2-4 päivää viikossa vähemmällä palkalla?" diiliin.
Se että suurin osa kavereista ja sosiaalisesta piiristä on työssä on yllättävän yleistä monilla henkilöillä. Koska ne "oikeat" kaverit ovat monesti sellaisia että niitä näkee aika harvoin. Sitä kasvettiin yhdessä, sitten opiskelu, työt, naimisiin meno jne. erottivat ja ollaan eripuolella Suomea tai jopa maailmaa. Ehkä jos hyvin käy nähdään kerran vuodessa, yleensä jopa

Kiitos herättelystä, todella osuvaa pohdintaa. ”oikeiden” kavereiden suhteen tilanne on juurikin tuo. Muutin aikanaan töiden perässä toiseen kaupunkiin ja myöhemmin moni muukin teki niin, naamatusten juurikin kerran per vuosi. Koen olevani suhteellisen sosiaalinen ja työssä on sitä reippaasti, kuitenkin vaikka olen tässä kaupungissa ollut pitkään, niin hyvät kaverit ovat tulleet työpaikan kautta,, muualta sellaisia hyvän päivän tuttuja. Töissä tulleisiin kavereihin yhteys ei ole enää töiden varassa, mutta ehkä aihealueet vaihtuvat. Kun vaikka saunotaan porukalla ja joku heittää ettei sitten työjuttuja, niin jossain kohdin iltaa jotakin spekulaatiota, palautetta yms todennäköisesti tulee. ”Töistä tutuille” olen muutamalle kertonut josko työt riittäisi, mutta en ole kehdannut miksi olisin lähdössä.

Kun oma mieli taitaa pelätä muutosta, olenkin keksinyt myös jarruksi seuraavan. Olen päässyt ihan ok hommiin ja verkostoja yms uraa on rakennettu aika monta vuotta, jos/kun lähden se työ on ”hukkaan heitettyä” mutta sama periaate toki jos menisi toiselle puolelle Suomea töihin. Potkut olisivat tavallaan helpotus, kun joku toinen päättäisi minun puolestani.

Tuon rutiinien tärkeyden allekirjoitan myös. Osaan viettää viikon loman sohvalla ilman ongelmia, mutta yritän etten osaisi olla niin kuukausia.

Oma työnantaja ei anna palkatonta vapaata kuin poikkeustilanteissa, lomarahat saa vapaaksi, mutta muuten hankala harjoitella miten arki pyörisi. Jos vuorotteluvapaa olisi voimissaan lähtisin samantien.

Ps nuorempana katselin madventuresia ja päätin että kun 30te tilillä lähden maailmanympärimatkalle, no en sitten lähtenyt, tosin jos olisin lähtenyt nämäkin pohdiskelut tulisivat vasta vuosien päästä

 

[finWeazel]

”Töistä tutuille” olen muutamalle kertonut josko työt riittäisi, mutta en ole kehdannut miksi olisin lähdössä.

Tän virheen tavallaan tein jo joskus 2000 ja jatkoin virheen tekemistä jos en päivittäin niin viikottain 20v ajan. Haavelin, että lopettas työt ja puhuin asiasta työkavereille. Alussa tosin sillä kulmalla, että tekis 6kk töitä, 6kk konsultointia. Hyvämielistä keljuilua asiasta seurasi kun mitään ei tapahtunut töiden lopettamisen suhteen "no joko sitä ollaan töitä lopettamassa?!". Ei mitään ilkeää, mutta olihan tuo semmonen jatkuva muistutin ulkoapäin siihen mitä itse sisällä aikoi. Rajatolpat alkoi siirtymääm kun ei uskaltanutkaan tehdä päätöksiä, mikä rahasumma riittää(kätevä tekosyy jatkaa töissä), elintason nousu,... Lopuksi tein aamukamman ja ei sekään ei toiminut. "kun nämä topsy puikot 500 puikon pakkauksesta loppuvat niin lopetan työt"...

Toivottavasti löydät oman tiesi oli siellä mukana FIRE tai ei. Jatkuva puolivälissä oleminen on raskasta, helpottaa päätti sitten niin tai näin, vähemmän mielenpäällä. Ulkoapäin ei kannata ottaa asiasta painetta, kuitenkin sinun elämä.

Ps nuorempana katselin madventuresia ja päätin että kun 30te tilillä lähden maailmanympärimatkalle, no en sitten lähtenyt, tosin jos olisin lähtenyt nämäkin pohdiskelut tulisivat vasta vuosien päästä

Jos tulet amerikassa käymään kalifornia/nevada akselilla niin laita privaviestiä niin tarjoan bbq:t. Jos kiinnostaa niin fillarointi/kalastus/patikointi maisemien perässä. Saa muutkin pingata jos tulette tonteille.

Nykyään aika helppo tuollaista reissaamista varsinki FIREttäjänä tehdä kun abnb:sta löytyy hyvinkin järkihintaisia 1kk+ vuokria kunhan on edes hieman offseason aikana liikenteessä. Voi minimoida kuluja versus hotelli + kotimaisempaa asumista niin ei hajoa elämänrytmi, ruokailut yhtä pahasti kuin hotellielämässä.

 

[Honzo]

Vajaa 5 vuotta omaan tavoitteeseen. Eli 55v iässä tarkoitus jäädä pois työelämästä vaimon kanssa. Nykytahdilla pitäisi olla reilu miljoona tuolloin kasassa. Nyt vasta reilu 500ke kasassa, mutta säästötahti aika kova. Helposti eletään yhden palkalla.

Velattomassa isosa omakotitalossa asutaan pk-seudulla. Jos oikein innostuu, niin tästä voisi myös muuttaa pienempään ja jonnekin kehyskuntaan. Helposti saisi 200-300te irroitettua tästäkin kuviosta.

Eläkekertymä kummallakin jo yli 3te ja 5v päästä +4te. Toi sellaisena selkänojana sitten, eli ton 10v aikana voi aika hyvin mennä säästötkin ja silti ei tiputa tyhjän päälle.

Ja saanee sitä sitten ekat 1.5 v ansiosidonnaistakin, ja sillä elää ihan ok. Hyvin siis pullat uunissa, kunhan vain vielä jaksaisi painaa hommia. Vähän alkaa motivaatio olemaan välillä hakusessa.

 

[zepi]

Avaiduin tuonne sijoitusketjuun kun en tätä ollut aikaisemmin huomannutkaan, menee siis hyvin mistä sain ongelman aikaan
"
Itsellä taloudellinen tavoite saavutettu ja henkisesti jotenkin todella vaikea tilanne. Töissä ei ole kovin mukavaa, työajan lyhennys ei oikein onnistu. Töissä on sosiaalinen verkosto ja hyviä tuttuja tullut. Alunperin oli tarkoitus lopettaa työt ja tehdä muuta/ei mitään. Vaikein paikka hyppäämisessä pois on juurikin tuon tuttavapiirin häviäminen. Olen sen 25v vetänyt suhteellisen pienellä budjetilla ja tavoista on todella vaikea päästä, en tiedä onko se piheyttä vai mitä, mutta takaraivoon hiipinyt ajatus että katsotaan vuoden päästä.

Taloudellinen riippumattomuus ei tarkoita riippumattomuutta ihmisistä tai muusta ympäröivästä yhteiskunnasta. Ihmiset eivät yleensä voi hyvin yksin ja tarvitsevat sosiaalisia suhteita.

Se kuitenkin helpottaa riskin ottoa. Jos on taloudellista selkänojaa + verkostoja, niin mikä oikein on se syy olla etsimättä duunia (100% työajalla tai vähemmällä)?

Itse olen käynyt enemmän tai vähemmän säännöllisesti myös ex-työkavereiden kanssa kaljalla / harrastuksissa. Miksipä sitä ei voisi tehdä varhaisen eläköitymisen jälkeenkin - kannattaa vaan huomata että duuniin jäävillä on vähemmän aikaa ja helpottaa hommaa sopeutumalla heidän aikatauluihinsa.

 

[Taneli-]

Se kuitenkin helpottaa riskin ottoa. Jos on taloudellista selkänojaa + verkostoja, niin mikä oikein on se syy olla etsimättä duunia (100% työajalla tai vähemmällä)?

Se nyt vähän riippuu. Jos on tarkoituksena FIRE ja jos etsii "duunia" minkä itse määrittelisin siten että siinä olisi palkkaus ja se olisi edes jotenkin aikaan sidottua hommaa (eli annat aikaasi ja saat siitä rahaa = työ) eikä esim. "kalastelen, sienestän, keräilen marjoja.. syön niitä itse ja annan kavereille" (annat aikaasi, valitset itse koska ja mitä teet, et saa siitä rahaa = harrastus) silloin tuo RE osuus ei toteudu koska et "eläköidy etukäteen" vaan jatkat töiden tekemistä palkkaa vastaan ja sinulla on jokin henkilö / taho joka sitä palkkaa sinun työpanostasi vastaan makselee.

 

[Kantoaalto]

Maistoin reilun vuoden vapaaherran elämää 2023-2024 kun koodausprojektit olivat kiven alla. Freelancerina teen töitä kun niitä on, ja tuolloin ei ollut. Voin kyllä sanoa että en ainakaan vielä olisi valmis jäämään pois työelämästä, edes vaikka jos rahat riittäisivät. Työt antavat edelleen selvästi enemmän elämään kuin mitä ottavat.

Ehkä tämä pitäisi tulkita myös niin, että harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita pitäisi lisätä. Mutta omalla kohdalla tavoite toistaiseksi on vain FI, ei vielä RE.

 

[zepi]

Se nyt vähän riippuu. Jos on tarkoituksena FIRE ja jos etsii "duunia" minkä itse määrittelisin siten että siinä olisi palkkaus ja se olisi edes jotenkin aikaan sidottua hommaa (eli annat aikaasi ja saat siitä rahaa = työ) eikä esim. "kalastelen, sienestän, keräilen marjoja.. syön niitä itse ja annan kavereille" (annat aikaasi, valitset itse koska ja mitä teet, et saa siitä rahaa = harrastus) silloin tuo RE osuus ei toteudu koska et "eläköidy etukäteen" vaan jatkat töiden tekemistä palkkaa vastaan ja sinulla on jokin henkilö / taho joka sitä palkkaa sinun työpanostasi vastaan makselee.

AP:n viestissä kirjaimellisesti harmiteltiin että juuri tämänhetkinen työ ei maistu, mutta pelottaa jäädä suoraan kotiin ilman mitään.

Täysin ilmeinen ratkaisu on etsiä ensimmäisenä uusi duuni joka ei vituta ja jättää RE vähän myöhemmäksi. Ja kun sitä taloudellista selkänojaa jo on, niin valinnnan ei tarvitse edes osua niin nappiin. Jos on hirveän paska, niin senkun vaan suoraan loparit ja jos on hyvä, niin sittenhän tilanne parani?

 

[Joku_242]

AP:n viestissä kirjaimellisesti harmiteltiin että juuri tämänhetkinen työ ei maistu, mutta pelottaa jäädä suoraan kotiin ilman mitään.

Täysin ilmeinen ratkaisu on etsiä ensimmäisenä uusi duuni joka ei vituta ja jättää RE vähän myöhemmäksi. Ja kun sitä taloudellista selkänojaa jo on, niin valinnnan ei tarvitse edes osua niin nappiin. Jos on hirveän paska, niin senkun vaan suoraan loparit ja jos on hyvä, niin sittenhän tilanne parani?

Tietysti nyt on kehnohko työllisyystilanne, niin voi olla vaikea löytää töitä, erityisesti jos haluaa semmoisen mikä on nykyistä kiinnostavampi.

 

[zepi]

Tietysti nyt on kehnohko työllisyystilanne, niin voi olla vaikea löytää töitä, erityisesti jos haluaa semmoisen mikä on nykyistä kiinnostavampi.

Tämä ei ole kovin hyvä syy olla hakematta sitä mukavampaa duunia. Vaikka ei natsaisikaan, niin aika halpaa koittaa. Joku tunti ”hukattua” aikaa CV-päivitykseen jne.

 

[finWeazel]

Kaikki eivät elä päänsisäisesti exceliä laskien kuin kylmä psykoottinen kala. Empatiakykyä vähän mukaan niin voi ymmärtää toista ihmistä ja miten vaikea jollekin muulle itsestäänselvä excel-elämä on. Myös se, että nettikeskusteluissa nyanssit katoavat ja voi olla taustalla enemmän asioita kuin mitä kirjoituksista käy ilmi.

 

[zepi]

Toinen mitä voi varakkaalle on suositella on ammattilaisten apu.

Jos on muutama touhutonni "hukattavaksi" (syytä olla jos mietitään koko loppuelämäksi eläköitymistä), niin kannattaa olla valmis pistämään parin kuukauden osakesäästöbudjetti rekrytointikonsultin palveluihin tai ehkä jopa psykoterapeutin kanssa jutusteluun.

Jos ei ole varaa moisiin, kannattaa unohtaa se haaveilu RE:stä, koska silloin FI ei ole taskussa.

 

[Joku_242]

Toinen mitä voi varakkaalle on suositella on ammattilaisten apu.

Jos on muutama touhutonni "hukattavaksi" (syytä olla jos mietitään koko loppuelämäksi eläköitymistä), niin kannattaa olla valmis pistämään parin kuukauden osakesäästöbudjetti rekrytointikonsultin palveluihin tai ehkä jopa psykoterapeutin kanssa jutusteluun.

Jos ei ole varaa moisiin, kannattaa unohtaa se haaveilu RE:stä, koska silloin FI ei ole taskussa.

No joskus voi olla tarvetta tuollaisellekin, mutta se että miettii mitä haluaisi tehdä ei ole vielä sellaista. Eiköhän ole ihan normaalia että ennen isoja muutoksia mietityttää vähän...

 

[Joku_242]

Tämä ei ole kovin hyvä syy olla hakematta sitä mukavampaa duunia. Vaikka ei natsaisikaan, niin aika halpaa koittaa. Joku tunti ”hukattua” aikaa CV-päivitykseen jne.

CV-päivitys ei olekaan iso projekti, mutta itse hakeminen voi olla. Varsinkin jos kiinnostavia paikkoja on vähän ja niihin on paljon hakijoita. Mutta voi sitä silti käyttää pari tuntia että vilkaisee millaista tarjontaa on.

Pahoittelut tuplapostauksesta mutten kännykällä saanut editoitua lainausta edelliseen viestiin...

 

[Honzo]

CV-päivitys ei olekaan iso projekti, mutta itse hakeminen voi olla. Varsinkin jos kiinnostavia paikkoja on vähän ja niihin on paljon hakijoita. Mutta voi sitä silti käyttää pari tuntia että vilkaisee millaista tarjontaa on.

Pahoittelut tuplapostauksesta mutten kännykällä saanut editoitua lainausta edelliseen viestiin...

Ei firmat paljon muutak kuin CV:tä rekryssä nykyään katso. Työpaikkoje skannaus linkkarin kautta nyt ei ihan kauheasti aikaa vie.

Itse olen tänä vuonna hakenut noin kymmentä paikkaa ja ollut kuudessa haastattelussa.

 

[Joku_242]

Ei firmat paljon muutak kuin CV:tä rekryssä nykyään katso. Työpaikkoje skannaus linkkarin kautta nyt ei ihan kauheasti aikaa vie.

Itse olen tänä vuonna hakenut noin kymmentä paikkaa ja ollut kuudessa haastattelussa.

Kuulostaa siltä että harvat löytää töitä niin helposti kuin sää. Esimerkiksi jos ei ole todella urasuuntautunut ihminen, tuskin pääsee noin helposti haastatteluihin vaikka olisikin koulutusta ja työkokemusta. Ymmärtääkseni myös koulutetuilla on nykyään työttömyyttä.

 

[Honzo]

Kuulostaa siltä että harvat löytää töitä niin helposti kuin sää. Esimerkiksi jos ei ole todella urasuuntautunut ihminen, tuskin pääsee noin helposti haastatteluihin vaikka olisikin koulutusta ja työkokemusta. Ymmärtääkseni myös koulutetuilla on nykyään työttömyyttä.

No en lähtökohtaisesti ole hakenut mitään "toivotaan toivotaan" -periaatteella. Toki oma CV on kova, mutta silti paikkoja, joita hakea on vähän. Luokkaa just 1kpl /kk.

 

[Keijo-Einari]

Oma työnantaja ei anna palkatonta vapaata kuin poikkeustilanteissa, lomarahat saa vapaaksi, mutta muuten hankala harjoitella miten arki pyörisi. Jos vuorotteluvapaa olisi voimissaan lähtisin samantien.

Opintovapaa on edelleen olemassa vaikka siihen ei aikuisopintotukea enää saakaan. Se on lakisääteinen oikeus joten työnantajalla ei ole mahdollisuutta sitä hylätä, vain siirtää tietyin edellytyksin. Kriteerit ovat mielestäni hyvinkin löysät joten kummoista opiskelupaikkaa ei vaadita.

 

[Joku_242]

No en lähtökohtaisesti ole hakenut mitään "toivotaan toivotaan" -periaatteella. Toki oma CV on kova, mutta silti paikkoja, joita hakea on vähän. Luokkaa just 1kpl /kk.

Mitä tämä "toivotaan toivotaan" -periaate tarkoittaa?

 

[Honzo]

Mitä tämä "toivotaan toivotaan" -periaate tarkoittaa?

No sitä että haetaan 50kpl työpaikkoja kuukaudessa, laidasta laitaan. Näitähän on aina lehdissä haastateltu "hain vuodessa 500 paikkaan, enkä päässyt kuin yhteen haastatteluun".

Roosa Savolainen on hakenut jo yli 500 työpaikkaa tuloksetta

Roosa Savolainen on lähettänyt puolentoista vuoden aikana yli 500 työhakemusta. Hän ei ole ainoa tilanteessa, sillä korkeakoulutettujen työttömien määrä on ennätyksellisen suuri Suomessa.

www.mtvuutiset.fi

Petri, 54, haki yli 300 työpaikkaa ennen kuin tärppäsi – karut kokemukset ikäsyrjinnästä: "Kysyttiin suoraan, jaksanko vielä"

Pitkä työnhaku on rankka kokemus. Petri Heikka, 54, jäi työttömäksi ja haki vuosia töitä tuloksetta. Lue, miten hän lopulta onnistui.

duunitori.fi

Työttömyys | 400 työhakemusta vuodessa, mutta töitä ei vain löydy – Vaikka Joonas Niinimäki luuli valitsevansa varman alan

Korkeakoulututkinto ei olen taannut työpaikkaa Joonas Niinimäelle. Reilun vuoden aikana hän on kirjoittanut 400 työhakemusta tavoitteenaan saada ohjelmistoalan työpaikka.

www.hs.fi

 

[Joku_242]

No sitä että haetaan 50kpl työpaikkoja kuukaudessa, laidasta laitaan. Näitähän on aina lehdissä haastateltu "hain vuodessa 500 paikkaan, enkä päässyt kuin yhteen haastatteluun".

Roosa Savolainen on hakenut jo yli 500 työpaikkaa tuloksetta

Roosa Savolainen on lähettänyt puolentoista vuoden aikana yli 500 työhakemusta. Hän ei ole ainoa tilanteessa, sillä korkeakoulutettujen työttömien määrä on ennätyksellisen suuri Suomessa.

www.mtvuutiset.fi

Petri, 54, haki yli 300 työpaikkaa ennen kuin tärppäsi – karut kokemukset ikäsyrjinnästä: "Kysyttiin suoraan, jaksanko vielä"

Pitkä työnhaku on rankka kokemus. Petri Heikka, 54, jäi työttömäksi ja haki vuosia töitä tuloksetta. Lue, miten hän lopulta onnistui.

duunitori.fi

Työttömyys | 400 työhakemusta vuodessa, mutta töitä ei vain löydy – Vaikka Joonas Niinimäki luuli valitsevansa varman alan

Korkeakoulututkinto ei olen taannut työpaikkaa Joonas Niinimäelle. Reilun vuoden aikana hän on kirjoittanut 400 työhakemusta tavoitteenaan saada ohjelmistoalan työpaikka.

www.hs.fi

No mutta mitä tekemistä tällä on minkään kanssa, eikö tuo tarkoita vaan sitä että ihmiset on liian ahkeria työnhakijoita?

Jos kerran hakemuksessa katotaan lähinnä CV:tä, niin minkäs teet jos haastatteluunkaan ei pääse? Lähettämällä vähemmän hakemuksia tilanne huonontuisi vielä entisestään. Vai onko tämä taas se perinteinen "ole parempi kuin kaikki muut" -neuvo?

 

[Honzo]

No mutta mitä tekemistä tällä on minkään kanssa, eikö tuo tarkoita vaan sitä että ihmiset on liian ahkeria työnhakijoita?

Jos kerran hakemuksessa katotaan lähinnä CV:tä, niin minkäs teet jos haastatteluunkaan ei pääse? Lähettämällä vähemmän hakemuksia tilanne huonontuisi vielä entisestään. Vai onko tämä taas se perinteinen "ole parempi kuin kaikki muut" -neuvo?

Ei vaan, pitää hakea niitä paikkoja, joihin on oikeasti realistiset mahdollisuudet päästä. En jaksa uskoa, että kenelläkään on 300-400 eri paikkaa vuodessa tällaisia. Kuten kirjoitin, itse hain 1-2 paikkaa kuukaudessa ja haastatteluunpääsyprosentti yli 50. Muutama oli silti vähän siinä ja siinä , kannattaako hakea.

Helposti mäkin sen 5-10 hakemusta viikkoon rustaisin, mutta tuskin juuri tota nykyistä enempää kutsuja haastatteluihin tulisi.

Tässäkään tapauksessa määrä ei korvaa laatua.

 

[Varistin]

Työnhakukeskustelu menee täällä offtopiciin, joten jatkoin tuonne

 

[Taneli-]

Työnhakukeskustelu menee täällä offtopiciin, joten jatkoin tuonne

Tämä, mielestäni jos tähtää FIRE:n toki yksi ensimmäisiä askeleita on saada se (ensimmäinen) työpaikka mitä ennen olisi hyvä saada koulut käytyä mutta jotenkin otaksu(i)n että keskustelijat täällä olisivat hieman iäkkäämpiä eivätkä vasta aloittamassa FIRE ideologian sisäistämistä.

Tietysti saatan olla väärässä ja osa tämänkin ketjun kirjoittajista on oikeasti todella valveutuneita (esi)teinejä ehkä vielä peruskoulussa. Kääntäen toki mitä nuorempi on sitä houkuttelevammaksi ajatus varmaan tulee. Koska tällä hetkellä 2008 syntyneen alin eläkeikä on kuukautta vaille 69 vuotta ja osittaisen vanhuuseläkkeen alaikäraja on kuukautta vaille 66 vuotta! Tavoite-eläkeikää ei edes lasketa 1993 jälkeen syntyneille...

Vaikka vielä on kohtuullisen terve (eipä olisi asiaa enää esim. hävittäjälentäjäksi vaikka aikoinaan Ilmavoimissa töissä olinkin) ei itseäni erityisesti houkuttele edes nykyinen rapiat 67 vuotta oleva tavoite-eläkeikä. Vaikka työssä viihdynkin, on mukavia työkavereita ja jopa mukavat pomot. Lisäksi siinä mielessä onnellisessa asemassa että onnistunut vähentämään työtunteja ja jopa päiviä tarkoituksena "pehmeä lasku" kunnes asuntolaina on maksettu.

Saisi sen varmaan muutenkin maksettua mutta tuleepahan sitä odotellessa enempi säästöä ja luonnollisesti menot tippuvat huomattavasti kun asuntolainan lyhentäminen loppuu. Jotenkin vain ajattelin että silloin olisi myös luontevasti viimeistään aika siirtyä sitten RE osuuteen.

Faktahan kuitenkin on että hyvin luultavasti ennemmin tai myöhemmin tulee jotain "yllättävää" menoa (on jo tullut) sen 25 vuoden aikana kun asuntolainaa makselee takaisin. Sitä on ollut mukavampi työstä saatavlilla puskuri rahoilla maksella heti maalämpö ja ikkunaremontteja vs "kerran kuukaudessa korkoineen" seuraavat X(X) vuotta eikä ole tarvinut erikseen sijoituksiin tai säästöihin kajota.