Ei poliittinen keskustelu taloudellisen riippumattomuuden(FI) ja aikaisen eläköitymisen(RE) tavoittelusta

[finWeazel]

Ei kun rohkeutta peliin, sitku elämä pussiin ja alkaa tekeen ne jutut mitkä on jäänyt välistä ja/tai mitä haluaa tehdä enempi.

Harrastekamuja tai hyvänpäiväntuttuja löytää hyvin harrasteiden kautta. Jos ei kontakti spontaanisti onnistu niin erilaiset ryhmissä tehtävät aktiviteetit toimii hyvinä jäänmurtajina oli se sitten jooga, lintujen valokuvausta/kiikarointia tai joku kansalaisopiston kokkaus tms. kurssi. Harrasteissa hyvä, että niistä voi helposti murtaa jään ihan vaan "upea päivä tänään, mitäs lintuja oot bongannut" tai aina toimii "hei, anteeksi, oon uusi tän homman kanssa, voisitko vähän neuvoa". Hyvin harvoin törmännyt semmoiseen, että saa näpeille jos vieraiden kanssa harrastehommista harrastaessa aloittaa keskustelun. Lähinnä tulee mieleen jotku omia kalapaikkojaan suojelevat nuivat jotka eivät ymmärrä morottamisen ja utelun eroa.


Lomareissuja suosittelen, maailma on iso ja kummallinen paikka. Reissatessa hyvä puoli, että eksoottinen ihminen kiinnostaa aina paljon enempi kuin natiivi. Toimii kyllä suomenkin sisällä kun natiivit yleensä tykkäävät kertoa omasta kaupungistaan/... Mulla toiminut sairaan hyvin urbaanit ja kaupunkikalastushommat keskustelunavaajana kun porukka jaksaa pysäyttää ja kysellä että "Minne oot menossa kalaan tai onko kalaa noussut". Sama juttu kyllä myös kameran kanssa kun laittaa lintuputken keulalle.

edit. Jos kaikki muu feilaa niin koira ja koirapuistot En nyt ihan täysin tosissani ole tän kanssa, mutta melkein.

 

[Johnnyd82]

Toisaalta sinulla asia on (toki sivusta helpompi sanoa) ns. helpompi jos töissä ei ole kovin mukavaa, työajan lyhennys ei onnistu ja otaksuttavasti pomo ei suostu mihinkään "entä jos teen lyhyempiä päiviä / osan etänä ja ehkä vaan 2-4 päivää viikossa vähemmällä palkalla?" diiliin.
Se että suurin osa kavereista ja sosiaalisesta piiristä on työssä on yllättävän yleistä monilla henkilöillä. Koska ne "oikeat" kaverit ovat monesti sellaisia että niitä näkee aika harvoin. Sitä kasvettiin yhdessä, sitten opiskelu, työt, naimisiin meno jne. erottivat ja ollaan eripuolella Suomea tai jopa maailmaa. Ehkä jos hyvin käy nähdään kerran vuodessa, yleensä jopa

Kiitos herättelystä, todella osuvaa pohdintaa. ”oikeiden” kavereiden suhteen tilanne on juurikin tuo. Muutin aikanaan töiden perässä toiseen kaupunkiin ja myöhemmin moni muukin teki niin, naamatusten juurikin kerran per vuosi. Koen olevani suhteellisen sosiaalinen ja työssä on sitä reippaasti, kuitenkin vaikka olen tässä kaupungissa ollut pitkään, niin hyvät kaverit ovat tulleet työpaikan kautta,, muualta sellaisia hyvän päivän tuttuja. Töissä tulleisiin kavereihin yhteys ei ole enää töiden varassa, mutta ehkä aihealueet vaihtuvat. Kun vaikka saunotaan porukalla ja joku heittää ettei sitten työjuttuja, niin jossain kohdin iltaa jotakin spekulaatiota, palautetta yms todennäköisesti tulee. ”Töistä tutuille” olen muutamalle kertonut josko työt riittäisi, mutta en ole kehdannut miksi olisin lähdössä.

Kun oma mieli taitaa pelätä muutosta, olenkin keksinyt myös jarruksi seuraavan. Olen päässyt ihan ok hommiin ja verkostoja yms uraa on rakennettu aika monta vuotta, jos/kun lähden se työ on ”hukkaan heitettyä” mutta sama periaate toki jos menisi toiselle puolelle Suomea töihin. Potkut olisivat tavallaan helpotus, kun joku toinen päättäisi minun puolestani.

Tuon rutiinien tärkeyden allekirjoitan myös. Osaan viettää viikon loman sohvalla ilman ongelmia, mutta yritän etten osaisi olla niin kuukausia.

Oma työnantaja ei anna palkatonta vapaata kuin poikkeustilanteissa, lomarahat saa vapaaksi, mutta muuten hankala harjoitella miten arki pyörisi. Jos vuorotteluvapaa olisi voimissaan lähtisin samantien.

Ps nuorempana katselin madventuresia ja päätin että kun 30te tilillä lähden maailmanympärimatkalle, no en sitten lähtenyt, tosin jos olisin lähtenyt nämäkin pohdiskelut tulisivat vasta vuosien päästä