[
Olisiko puoliskollasi sitten samanlainen näkemysharha kuin esim. vartijoilla ja poliiseilla on maahanmuuttajien/etnisten suhteen, ja raiskaustukikeskuksissa ja perheväkivallan uhrien tukipisteissä toimivilla miesten suhteen, eli koska omassa työssä törmää ja joutuu tekemisiin lähinnä kyseisten ihmisryhmien "pohjasakan" kanssa, vääristyy kuva heistä joukkona?
Minä taas lähestyn asiaa sitä kautta että olin aikoinaan itse lähes kaksi vuotta työttömänä IT-alalta potkittuna, ja tunsin paljon ex-kollegoita jotka minun tavoin etsivät uusia töitä. Joillakin oli uusi työpaikka tiedossa jo siinä vaiheessa kun tieto YT:eistä tuli, ja joitakin näin (joko livenä kursseilla tms., tai LinkedIn:stä seuraamalla) vielä pitkän ajan kuluttua edelleen etsimässä töitä, myös silloin kun minä olin onnistunut vihdoinkin työllistymään lukuisten kurssitusten ja satojen lähetettyjen työhakemusten jälkeen. Mistään elämänhallintaongelmista tms. ei mielestäni juuri kenenkään kohdalla ollut kyse vaan aivan muista esteistä ja hidasteista.
Jos Suomen 260.000 työttömän työnhakijan joukossa oikeasti on erittäin suuri määrä työkyvyttömiä rappioalkoholisteja ja mielisairaita, eikö puoliskosi tehtävänä olisi yrittänyt saada heitä pois kyseisestä joukosta, esim. työkyvyttömyyseläkkeelle tai jonkinlaiseen kuntoutukseen?
Oli miten oli, en jaksa millään uskoa että Suomen isosta työttömien armeijasta, jossa on paljon myös maahanmuuttajia, edes puolet olisi tarkoittamallasi tavalla kykenemättömiä tekemään vaikka sitten lähihoitajan töitä. Syyt sille etteivät he sinne ohjaudu ovat jossain aivan muualla, luultavasti useita eri syitä.
Tuota väitettäsi en hyväksy ollenkaan että muka kaikille (edes alle viisikymppisillä, mutta miksi pitää edes mainita tuollainen ikäraja?) elämänhallintansa säilyttäneille uuden työpaikan löytäminen on helppoa. Omat kokemukseni ja mitä olen nähnyt kertovat muuta.
Tässä välissä mainitsen myös sen oudon ristiriidan kuinka väitetysti työnantajat vinkuvat tarveharkinnan poistoa ja että rajat pitäisi saada auki EU:n ulkopuolisille työvoimalle... mutta samanaikaisesti jotkut poliitikot ja aktivistit väittävät että Suomessa on paljon työttömiä maahanmuuttajia koska rasistiset työnantajat eivät palkkaa heitä?
Miten nuo kaksi ristiriitaista asiaa voivat olla totta samanaikaisesti? Työnantajat vaativat Suomeen lisää ulkomaista työvoimaa, mutta eivät suostu palkkaamaan heitä rasismin ja ennakkoluulojen takia?
Tuskinpa. Ei hän missään asiakasrajapintatasolla ole työskennellyt.
Mutta ei. Edes siellä TE-toimiston asiakasrajapinnassa tosiaan ei ole tehtävänä työntää todellisuudessa työkyvyttömiä mihinkään. Heillä on toki luokittelukoodeja, joista pari sopii hyvin osalle tästä porukasta eli kertoo sen, että ei aktiivisesti tarjota työtä. Meidän järjestelmässä se TE-on se paikka, mikä ottaa nämä vastaan. Tai nyt kuntakokeilussa ne kunnat. Poliitikkojen homma on muuttaa järjestelmää, jos he sen katsovat tärkeäksi. Kuntakokeilu on osa sellaista muutosta.
Ikä jonka mainitsin on yleisen käsityksen ja myös työllistymistilastojen mukainen suomalaiseen ikärasismin perustuva suure. Työllistyminen ko. iän jälkeen hankaloituu suuresti, ja kun aletaan lähestyä siitä kuuttakymppiä, niin joka vuosi lisää. Valitettavasti. En pidä sitä hyvänä asiana, mutta tunnistan ilmiön.
Otin aikanaan itsekin kultaisen kädenpuristuksen ja jäin toista vuosikymmentä ympäri maailmaa konsulttina reissanneena työttömäksi. Samaan aikaan kuin todella moni muukin. Heti kun sain oikeuden ansiosidonnaiseen, hain maisteriohjelmaan tekemään toista tutkintoa sekä opettajan pedagogisia ja omaehtoisen koulutuksen tukea työttömyysetuudella. Nämä natsasi ja itse koin lähinnä työttömyyden ja järjestelmän hyvät puolet (puolison järjestelmätuntemus toki antoi mulle ne työkalut, eli miten, millä sanoilla, missä vaiheessa haen).
Toisaalta sitten sen jälkeen oli tarkoitus alkaa tehdä väikkäriä, mutta päädyinkin takaisin työelämään. Jossa onneksi sain nyt sitten tehdä vielä emba:n työantajan piikkiin. Kuitenkin vastineeksi siitä olen nyt sitoutunut joksikin aikaa pysymään vakanssillani. Mutta vaikka itselläni ikää jo onkin, niin varmaan vielä ainakin yhden pompun teen eteenpäin.
Työttömiä on monenlaisia. Mutta nyt on, toisin kuin aikanaan, ollut täystyöllisyys ja monen alan työvoimapula vieläpä lähes kaikkialla Suomessa, niin kyllä sieltä ne kelvolliset on pääosin työllistyneet.
Pitkäaikaistyöttömiä on siis n. 85 tuhatta. Joista yli kaksi vuotta työttöminä olleita n. 50 tuhatta. Nämä on se porukka, josta ei kannata odottaa liikoja.
Juhana Vartianen aikanaan (2017) kirjoitti taloustieteen näkökulmasta aiheesta. Tärkeintä on ymmärtää työttömien ja työpaikkojen välinen virtaus. Se iso työttömien joukko ei ole sama, vaan jatkuvassa muutoksessa. Vaikka Vartiainen näkee, että vaikka joukosta vain 40 tuhatta voi todellisuudessa työllistyä, niin ymmärtämällä rakenteen, teoriaa ja virtausta voi myös ymmärtää, että se ei suinkaan tarkoita sitä, että yli kaksisataatuhatta ihmistä olisi kelpaamattomia hylkiöitä. Ei. Ne vaihtuvat jatkuvasti.
Sen sijaan pitkäaikaistyöötömien virtaus on hitaampaa. Yli kaksi vuotta työttömänä olleista siirrytään sitten usein lähinnä toimenpiteeseen, vankeusrangaistukseen, työkyvyttömyyseläkkeelle, eläkkeelle tai hautaan, valitettavasti. Sairaalaankin siirrytään, mutta jos syy olla työtön on se, että sairaspäivärahapäivät on loppuneet, niin pysyy edelleen työttömänä. Valitettavasti. Valuvika järjestelmässämme.
Vartiaisen mukaan siis n. 40 tuhatta oli se potentiaali. Kuin sattumalta - tai ei se tekstin valossa sattumaa ole - nykyinen työttömien määrä onkin lähestynyt juuri sitä lukua, muutaman tuhannen päässä ollaan.
Helsingin Sanomissa ilmestyi 18.11.2017 Lauantaivieras-haastatteluni, jossa kommentoin talous- ja työllisyystilannetta. Totesin siinä mm. sen, että nykyinen poikkeuksellisen nopea talouskasvu on osittain suhdanne-elpymistä, joka ei voi nykyvauhdilla jatkua, kun voimavarojen käyttöaste saavuttaa...
juhanavartiainen.fi