Olenkohan tullut vanhaksi, vai miksi tuo nyt ei herättänyt mitään mielenkiintoa... Ihme hyppimistä paikasta toiseen ja kaamea valoshow päällä koko ajan.
No jos mietit millaiset pelit kiinnostavat sinua? DOOM Eternal perustuu taitoon. Pelattavuus on hiottu äärimmäisen hyväksi. Se on FPS-räiskintä, jossa pääsee välillä etsimään avainkortteja sekä salaisia paikkoja. DOOM on minusta parhaimmillaan hyvän trash metalin kera.
On suorastaan rentouttava räiskiä ja repiä erilaisia epäsikiöitä palasiksi. Meno on todella agressiivista ja perustuu hyökkäämiseen ja täydelliseen tuhoamiseen. Kovimmat DOOM pelaajat eivät säikähdä Nightmare vaikeustasosta. He tietävät mistä löytyvät tehokkaimmat aseet ja power upit, haarniskat, lisäammukset jne.
Räiskintä on oikeasti taktista ja tässä uutukaisessa ilmeisesti vielä taktisempaa kuin ennen. Myös "resursseja täytyy hallita". Joiltain pelaajilta oli panokset loppuneet E3 messuilla. Lienee erinomainen asia. Kuten totesin DOOM toisti itseään. Loppua kohden osa kentistä oli tylsiä, surkeita suorastaan parhaimpiin, jännittäviin kenttiin verrattuna. Nyt varmasti samaa ongelmaa tiedossa.
Mukaan tulee seinällä kiipeämistä, vetokoukku sekä tuplahyppy. Elikkä hahmoa tosiaan täytyy osata ohjata 360 astetta, joka suuntaan. Halo5 toi jo mukanaan nuo syöksyt, eteen, taakse, sivuille, yhdellä napin painalluksella. Nyt en haluaisi mitään FPS-peliä ilman tätä ominaisuutta pelata. Big Fucking Gun on edelleen mielestäni ruma, mutta se ei olekkaan työkaluni. Tämä on pelaaminen edellä tehty pelisarja, mikä lämmittää sydäntäni.
Sinuna pelaisin hyvin laajasti: Prey, Ori, Destiny, Halo, Civilization, LoL, jne. kyllä pelien maailmasta alkaa löytymään jokaiselle sitä omaa genreä ja kiinnostuksen kohdetta. Jos pelaaminen ei lainkaan kiinnosta niin itse ottaisin alkuun kuukauden tauon, sen jälkeen välivuoden. Pelit ovat minulle 1.harrastus. Taidetta. Intohimo. DOOM Eternal edustaa FPS-pelien huippua. Aivan absoluuttista eliittiä. Sen FPS-pelaaminen erinomaisella peli-PC:llä on jo taidetta ja kokemus. Ei sieltä enää tulla alaspäin.
Räjähtävyys - nopeus - efektit - koukuttavuus ... sitä voi yksikseen pimeässä vaikka miettiä miksi 3kymppinen suomalainen mies haluaa repiä joiltain klonkkua muistuttavalta pään irti ja vieläpä nauttii siitä sielun kyllyydestä. Ehkä tuo mies kuvitteli juuri ärsyttävän naapurin tuon klonkun tilalle. DOOM on terapiaa ja pakko-ostos itselleni. Metallicaa ja Sepulturaa alkuun ja vaikkapa Slayeria, Panteraa ja AC/DC loppuun.
Olisikin mukava tietää muiden soittolistoista.
Tosin munakkaammin toteutettuna 
