Digijärjestelmäkamerat/rungot ja objektiivit -yleisketju

No kerro toki miten täyskennossa f6.3 linssi muuttuu f10.08 linssiksi apsc kennolla muuten kuin syväterävyyden osalta.

Croppikenno käyttää pienemmän osan piirtoympyrää hyödyksi, mikä johtaa:
-kuvakulman muutokseen
-absoluuttisesti kerättyyn valon määrään laskuun

Eli käytännössä 600mm f/6.3 croppikennossa vastaa 900mm f/10 objektiivia 35mm kennon kanssa. Tällöin kuvakulma, syväterävyys ja absoluuttinen valon määrä on suunnilleen samat.
 
Anteeksi kaikille joille asiat ovat tuttuja, näistä asioista väännetään liikaa ja jatkuvasti. Skipatkaa jos aihe on liiankin tuttu.

@saan kiteytti asian mielestäni miltei täydellisesti.

Ei se linssi tiedä mikä kenno siellä on. Jos linssi on f1.8 niin sehä se sit on.

Näin on. Minulla on Micro Four Thirds -kamera, jonka kroppikerroin on 2. Kun laitan siihen vanhan Canon FD 50mm f/1.4 (täyskennofilmille suunnitellun) objektiivini kiinni, niin se objektiivi on edelleen 50mm f/1.4. Kuitenkin koska kamerani kennon pinta-ala on noin neljäosa siitä mitä tarvittaisiin että piirtoympyrä peittäisi sen, niin ainoastaan 1/4 valosta tulee käytettyä niinkuin linssin suunnittelija oli alunperin ajatellut. Käytännössä objektiivi vastaa kuvakulmaltaan täyskennokamerassa 100mm objektiivia. Valoa se pystyy toimittamaan kennolle yhtä paljon kuin f/2.8 objektiivi täyskennokamerassa. Mutta edelleen aukko on f/1.4. Mutta: jos laitan objektiivin ja kameran väliin polttovälin lyhentäjän (focal reducer) kuten MetaBones SpeedBooster 1.4x:n, niin objektiivini polttoväli muuttuu: Siitä tuleekin 35mm f/1.0. Nyt ainoastaan puolet valosta menee harakoille. Mutta: täyskennokamerassa se 50mm f/1.4 keräisi silti kaksi kertaa enemmän valoa, siitäkin huolimatta että F-luku on minulla pienempi. Täyskennosysteemi on "valovoimaisempi".

F-luku ei siis kerro kuinka paljon se objektiivi pystyy välittämään valoa kennolle, se kertoo kuinka kirkas on se valo mitä se pystyy välittämään. Kokonaisvalomäärä on kirkkaus kertaa pinta-ala. Isompi kenno - enemmän valoa samalla kirkkaudella (F-luvulla).
Te ja teidän F-luvut, sisäpiireissä puhutaan ihan vaan aukosta ja valovoimasta.
f saattaa jopa harhauttaa ;-)

Kun puhutaan valovoimasta ja jos sitä käytetään synonyyminä aukolle, niin on olemassa väärinymmärryksen vaara. Mielestäni on parempi käyttää eksakteja termejä eikä ammattislangia. Valovoima != F-luku != aukon koko. Käytännössä joo puhutaan aukosta tai jopa lasin nopeudesta viitaten samaan asiaan, tämä ei itseäni haittaa mutta asiaan perehtymättömälle saattaa olla harhaanjohtavaa.

Tuohon kuvaan liittyen, f tosiaan tarkoittaa polttoväliä. Ilmaisu "f/" kertoo aukon polttovälin ja aukon suhteen. 80mm/28.6mm = f/2.8 = F2.8 (toivottavasti tämän nippelitiedon jakaminen aiheutti enemmän iloa kuin harmitusta).
 
(toivottavasti tämän nippelitiedon jakaminen aiheutti enemmän iloa kuin harmitusta).
Kyllä ainakin minulle aiheutti enemmän iloa. Tässä kun on vielä aika alkumatkalla kuvaustaipaleensa kanssa, niin näitä on tullut pähkyröityä. Ainakin itseni on tosi vaikea tajuta, mitä kuvaamiseen liittyvää parametria minun pitäisi muuttaa jotta kuvasta tulisi halutunlainen, jos en ymmärrä mitä ne parametrit pohjimmiltaan tarkoittavat. ISO ja valotusaika ovat selkeitä ja ykskäsitteisiä, f-luku ei todellakaan. Puolet ajasta sitä käyttävät ihmiset eivät itsekään tunnu ihan tietävän mitä lukuun liittyvää aspektia loppujen lopuksi tarkoittavat (en viittaa mitenkään erityisesti tähän ketjuun, vaan yleisesti Youtube-videoihin ja foorumeihin).
 
Kyllä ainakin minulle aiheutti enemmän iloa. Tässä kun on vielä aika alkumatkalla kuvaustaipaleensa kanssa, niin näitä on tullut pähkyröityä. Ainakin itseni on tosi vaikea tajuta, mitä kuvaamiseen liittyvää parametria minun pitäisi muuttaa jotta kuvasta tulisi halutunlainen, jos en ymmärrä mitä ne parametrit pohjimmiltaan tarkoittavat. ISO ja valotusaika ovat selkeitä ja ykskäsitteisiä, f-luku ei todellakaan. Puolet ajasta sitä käyttävät ihmiset eivät itsekään tunnu ihan tietävän mitä lukuun liittyvää aspektia loppujen lopuksi tarkoittavat (en viittaa mitenkään erityisesti tähän ketjuun, vaan yleisesti Youtube-videoihin ja foorumeihin).

Jos puhutaan aukosta, niin mitä isompi aukko, sitä enemmän saadaan kennolle valoa. Enemmän valoa tarkoittaa että voidaan pudottaa herkkyyttä ja/tai lyhentää valotusaikaa, jolloin saadaan teknisesti parempilaatuisia kuvia. MUTTA: Kun kasvatetaan aukkoa, hävitään kuvan tarkkuudessa. Nimittäin isommalla aukolla pienempi osa kuvasta (syvyyssuunnassa) on tarkka. Muuta ymmärrettävää ei oikeastaan ole, paitsi että aukon säätöjen ääripäissä terävyys ja muut optiset ominaisuudet saattavat kärsiä. Tosin kun lähdetää vertailemaan kameroita joissa on erikokoiset kennot, niin homma menee mutkikkaammaksi (muttei mitenkään mahdottoman vaikeaksi).

Laajakulmaisilla objektiiveillä vähäinen syväterävyys ei yleensä ole ongelma, koska vaikka F-luku olisi pieni (iso aukko, esim. f/1.7), on aukko kuitenkin fyysisesti (optisesti) suhteellisesti ottaen pieni. Isoa aukkoa ei tarvita, koska laajakuvainen objektiivi kerää valoa laajalta alueelta. F-luku ei kerro pienimmästä mahdollisesta syväterävyydestä jonka voi saavuttaa, vaan tämän määrää aukon todellinen optinen koko (jonka voi laskea kertomalla F-luvun polttovälillä (esim. f=50mm f/2 objektiivin tapauksessa voidaan kirjoittaa f/2, jossa f=50mm, toisin sanoen 50mm/2 josta tulee 25mm).
 
Ja koska aukkosuhdetta ilmoitettaessa numero on jakajana (aukon halkaisija on esim. f/2,8), niin välillä on hieman epäselvää, että tarkoitetaanko isommalla aukolla oikeasti isompaa vai pienempää aukkoa. Muuttuja f tarkoittaa siis polttoväliä, mikä todennäköisesti on selvää jo kaikille keskustelun tässä vaiheessa.

Hieman sama ongelma on myös valotusajoista puhutteassa. 1/100 on oikeasti suurempi kuin 1/250, mutta silti on välillä epäselvää, että tarkoitetaanko suuremmalla valotusajalla pidempää vai lyhyempää aikaa.
 
Ainahan isompi numero on isompi. Se että se ilmoitetaan murtolukuna, ei käännä asiaa toisinpäin. Tosin se kyl vähän hämää aina minuakin :D
 
Ja koska aukkosuhdetta ilmoitettaessa numero on jakajana (aukon halkaisija on esim. f/2,8), niin välillä on hieman epäselvää, että tarkoitetaanko isommalla aukolla oikeasti isompaa vai pienempää aukkoa. Muuttuja f tarkoittaa siis polttoväliä, mikä todennäköisesti on selvää jo kaikille keskustelun tässä vaiheessa.

Hieman sama ongelma on myös valotusajoista puhutteassa. 1/100 on oikeasti suurempi kuin 1/250, mutta silti on välillä epäselvää, että tarkoitetaanko suuremmalla valotusajalla pidempää vai lyhyempää aikaa.

Hyviä huomiota. Iso F:hän on pienen äffän käänteisluku, siis F = 1/f. Ison äffän (F) tapauksessa isompi luku tarkoittaa isompaa aukkoa. Tämä poistaa käänteisyyden ongelman. Vastaavasti valotusajasta (exposure time) puhuttaessa on mielestäni parempi käyttää termiä sulijinnopeus (shutter speed). Näin päästään taas siihen että isompi luku on "parempi".
 
Ei se linssi tiedä mikä kenno siellä on. Jos linssi on f1.8 niin sehä se sit on.
Jep, linssi on se mikä se on, vaikkapa FF 600 mm/F6,3.

Homman nimi onkin se, ettei se kroppikenno pysty vastaanottamaan/hyödyntämään kaikkia fotoneita, mitä putken läpi mahtuisi kulkemaan. Canonin APS-C:ssä kroppikerroin on 1,6, joten se kykenee ottamaan talteen vain 39 % (1 / 1,6^2 * 100) fotoneista, mitä putken piirtoympyrä mahdollistaisi.

Autovertauksena moottorin (vrt. FF-objektiivi) huipputeho esitteessä voi olla mukavat 150 kW, mutta jos kuski (vrt. kroppikenno) käyttää rekkaa ohittaessaan siitä vain 58,6 kW (joko suurin vaihde lukittuna tai poljin alle puolivälin), niin ohituksessa kestää odotettua kauemmin.

Esimerkkejä:
Kuvataan OLED-telkkua, jossa on valkoinen kuva, joka koostuu 10 milj. valopisteestä. Kuvausetäisyys on aluksi sellainen, että ykköskohdassa valokuvaan mahtuu kaikki valopisteet, muttei juuri muuta. Olkoon tämä etäisyys 20 m. Valotusaika on vakio.

1. Sony a7R IV 61 Mpiks. + FF 600 mm/F6,3
-kuvausetäisyys 20 m
-kennolle fotoneita suihkuttelee 10 milj. pienen pientä taskulamppua, eli TV:n valkoista kuvapistettä
-kustakin TV:n valopisteestä kennolle päätyy 100 * x fotonia valokuvan rakennustarpeiksi
Yhteensä rakennustarpeita saadaan 10 * 10^6 * 100 * x = 1 mrd. * x

2. Canon R50 24 Mpiks. + FF 600 mm/F6,3
-20 m
-kennolle fotoneita suihkuttelee enää 3,9 milj. (samalla putkella samalta etäisyydeltä koko TV-kuva ei mahdu kroppikennolle) pienen pientä taskulamppua, eli TV:n valkoista kuvapistettä
-kustakin TV:n valopisteestä kennolle päätyy 100 * x fotonia valokuvan rakennustarpeiksi
-yhteensä rakennustarpeita saadaan 3,9 * 10^6 * 100 * x = 0,39 mrd. * x


Samalla putkella valokuvan rakennusaineita saatiin kroppikennolla vain 39 %, koska kaikki TV:n valopisteet eivät osuneet kennolle asti, vaikka putken piirtoympyrä sen mahdollistaisi. No mennään sitten vähän kauemmaksi, jotta kaikki 10 milj. valopistettä valaisevat kroppikennoa:

3. Canon R50 24 Mpiks. + FF 600 mm/F6,3
~32m
-kennolle fotoneita suihkuttelee taas täydet 10 milj. pienen pientä taskulamppua, eli TV:n valkoista kuvapistettä...
-...mutta kustakin TV:n valopisteestä kennolle päätyy vain 39 * x fotonia valokuvan rakennustarpeiksi, koska kirkkaus pienenee kuvausetäisyyden neliöön (vrt. taskulampun keilan kirkkaus on enää neljäsosa, jos etäisyys tuplataan)
-yhteensä rakennustarpeita saadaan 10 * 10^6 * 39 * x = 0,39 mrd. * x


Huomataan, että kroppikennolla ei mitenkään saa kerättyä vastaavissa olosuhteissa samaa määrää rakennustarpeita kuin täyskennolla, vaikka objektiivi oli sama kapistus samalla aukkoluvulla. Syynä on se, että objektiiviin osuvasta valosta vain 39 % otettiin talteen ja 61 % harakoille.

Kroppikennolla kuvaaminen on aivan vastaavaa, kuin Sony a7R IV:n kuvasta kuvankäsittelyssä 1,6x rajaus ja 61 % pikseleistä roskakoriin. Oletan, että Sonyn kuvat ovat karkeasti 9600 * 6400 pikseliä. Siitä kun kroppaa 1,6-kertoimella, saadaan kuvan keskeltä 6000 * 4000 pikseliä, mikä sattumoisin vastaa Canon R50:n APS-C -kennon täyttä pikselimäärää.

Mitä rajaaminen teki Sonyn kuville? Muuttuiko vain kuvakulma? Jokainen kuvia reilusti rajannut tietää, että rajaaminen heikentää kuvan laatua verrattuna siihen, että menisi lähemmäs kohdetta, jottei joutuisi rajaamaan. Kauempaa kuvaaminen + rajaus tuottaa mm. pienemmän dynamiikan ja suuremman kohinan kuvaan.

Jos Sonyn kuvaa ei rajaa, se saa napattua saman kuvakulman, terävyysalueen ja yhtä paljon valokuvanrakennustarpeita per aikayksikkö 960 mm/F10,08 -putkella, kuin Canon APS-C 600 mm/6,3 -putkella. Nuo rakennusaineet, eli fotonien määrä vaikuttaa ratkaisevasti kuvan laatuun, jos muuten on vastaavaa rautaa ja softaa. Siksi puhutaan kroppikennojen kinovastaavista aukoista. Itse olen MFT-kuvaaja 2x-kroppikertoimella. Tiedostan kiusallisen hyvin, että "valovoimainen" MFT-zoomini (12-60 mm/F2,8-4,0) kerää paljon vähemmän valoa (kirkkaus kertaa ala) aikayksikössä kuin täyskennojen halvinkaan kittizoomi. Kinovastaava aukko on nimittäin sysipimeä F5,6-8,0.

Kinovastaavat polttovälit ovat suurimmalle osalle kuvaajista tuttuja, mutta kinovastaavassa aukossa on monella vielä sulattelemista.


Edit. Otin linkin pois, kun ei se ollutkaan ihan samaa aihetta.
 
Viimeksi muokattu:
Täällä pienehköjä 4/3-kennoja suosivat (kuten minä) selittävät miksi isompi kenno olisi parempi. Tästä voi ehkä päätellä että paras valovoima ja kuvanlaatu ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa.
 
Tosin kun lähdetää vertailemaan kameroita joissa on erikokoiset kennot, niin homma menee mutkikkaammaksi (muttei mitenkään mahdottoman vaikeaksi).
Jep, nimenomaan tässä kohtaa huomaa että aivot alkavat mennä solmuun, vaikka oman kameran kanssa perusteet alkaakin olla jo hallussa.

F-luku ei kerro pienimmästä mahdollisesta syväterävyydestä jonka voi saavuttaa, vaan tämän määrää aukon todellinen optinen koko (jonka voi laskea kertomalla F-luvun polttovälillä (esim. f=50mm f/2 objektiivin tapauksessa voidaan kirjoittaa f/2, jossa f=50mm, toisin sanoen 50mm/2 josta tulee 25mm).
Tässäpäs tämä oikeastaan olikin, mikä pitkään hämmensi ja vaati 1+1 -laskentaa: kädessä kaksi objektiivia, toinen fyysisesti pienikokoinen prime, f-luku 1,7 ja toinen fyysisesti isokokoisempi prime, jossa f-luku 1,8. Silmällä näkee että isomman f-luvun omaavasta objektiivista mahtuu enemmän valoa läpi, eli f-luku ei korreloi aukon koon kanssa. Vaikka f-lukua puhekielessä käytetään kertomaan "aukon kokoa". Aikansa otti, ennen kuin tajusi että miksi luku ei ole sellaisenaan verrannollinen eri objektiivien välillä.
 
Jeps, ne jotka ei ymmärrä niin katsokaa tämä. Valovoimaltaan se f1.8 linssi eri kennolla yhä se f1.8

Se on F1,8, jos ei katso koko valokuvaa, vaan vain sitä millaisen ISO-arvon kamera valitsee tietyllä valotusajalla. Ja ISO-arvo on vain kuvan ottamisen jälkeen tapahtuvaa analogisen jännitetason nostamista ennen AD-muunninta. Suurella kennolla jännitettä tarvitsee nostaa vähemmän kuin pienellä kennolla, vaikka molempien ruuduilla lukisi sama ISO-arvo. Numeroita vain, mitkä eivät ole vertailukelpoisia.

Koko valokuvaa katsoen pienemmällä kennolla se F1,8 ei enää kerää yhtä paljon valoa. Tai siis objektiivin läpi kyllä menee entinen määrä, mutta suurin osa objektiivin piirtoympyrän alueelta tulevasta valosta jää kroppikennolla keräämättä.


Vertauksena F1,8-objektiivi on 18 cm leveä marjapoimuri, jonka yhdellä säiliöllisellä on mahdollista tehdä oikein runsas mustikkapiirakka. Marjastajalla oli edellisellä kerralla ollut mukanaan 18 cm halkaisijaltaan oleva marjaämpäri (=FF-kenno), johon kaadettuna kaikki poimurin (=FF-F1,8 -objektiivi) keräämät marjat tulivat talteen. Piirakasta oli tullut oikein runsas.

Seuraavalla kerralla marjastajalla oli mukanaan selvästi pienempi 11 cm halkaisijaltaan oleva puhdas lasten hiekkaämpäri (=1,6x-kroppikenno). Hän ajatteli yhdellä säiliöllisellä edelleen syntyvän yhtä komean piirakan, sillä 18 cm poimuri on yhä 18 cm poimuri (F1,8 on yhä F1,8...). Marjastaja rouhi 18 cm poimurin täyteen marjoja. Hän kaatoi 18 cm poimurista 11 cm ämpäriin, mutta ei poimurin kyljessä olevaa width 18 cm -tarraa (objektiivin F1,8) ihaillessaan huomannut, että 61 % marjoista tippui takaisin maahan, eli jäi keräämättä. Ihmetys kyökissä oli suuri, kun piirakka oli selvästi vähämarjaisempi (=vähemmän valoa) kuin edellisellä kerralla. Poimuri oli sama, mutta suurin osa poimurin keräämistä marjoista palautui takaisin maahan, koska ämpäri oli selvästi pienempi kuin poimuri.


Kokeillaan käytännön testillä, onko MFT F1,8 enää sama MFT F1,8 (tai oikeastaan pärjääkö se edes F4,0:lle täys-MFT -kennossa), kun se laitetaan kiinni simuloituun 2,5x-kroppi-MFT -runkoon:

Screenshot_20231010-081959.png

Yllä G80 MFT, jonka kennosta tein 2,5x kropin. Objektiivina oli prime 20 mm F1,7. Valotusarvot olivat F1,8, 1/3 s, ISO 1 000. Kuvakulmaksi tuli kropin takia normaalin 57° sijaan noin 24,5°. Näin kuvakulma vastaa 50 mm lasia. Kuvausetäisyys oli 53 cm kuvakennosta. Alkuperäisessä 2,5x kropatussa kuvassa näkyi koko levy, eli tämä on kuvakaappaus siitä, jotta erot näkee helpommin.


Screenshot_20231010-082034.png

Yllä sama G80 MFT, mutta täyskennona. Objektiivina 12-60 mm F2,8-4,0@50 mm. Valotusarvot olivat F4,0, 1/3 s, ISO 6 400. Funtsin ISO 5 000 ja 6 400 välillä, mutta valotusmittarin mukaan jälkimmäinen oli lähempänä F1,8 + ISO 1 000:tta. Kuvakulma tällä 50-millisellä on sama 24,5° kuin 20-millisestä 2,5x kroppi. Kuvausetäisyys oli sama 53 cm kennosta. Alkuperäisessä kuvassa näkyi koko levy, eli tämä on kuvakaappaus vastaavasta alueesta kuin edellisessä.


Tarkkuuseroihin ei kannata kiinnittää huomiota, sillä 16 Mpiks. kennoni ei sen suhteen riitä 2,5x kropin simuloimiseen. Sony a7R IV:n 61 Mpiks. olisi parempi.

Omaan silmään Uma Thurmanin upeiden silmien iiriksen väri ja sen erottuvuus mustuaisesta on pykälää parempi tuossa jälkimmäisessä F4,0 ISO 6 400 -kuvassa kuin F1,8 ISO 1 000 -kuvassa. Tämä johtuu siitä, että täys-MFT@F4,0 kerää fotoneita 27 % enemmän kuin 2,5x-kroppi-MFT -runko@F1,8. Tuo 2,5x kroppi vastaa suunnilleen jotain Samsung S21FE:n pääkameraa, jossa muuten sattuu olemaan juurikin F1,8.

Objektiivi oli yhä 20 mm F1,7@F1,8, mutta simuloidun kroppirungon tapauksessa objektiivin sisään osuvasta valosta 84 % palasi takaisin/absorboitui hienoihin nanopinnotteisiin objektiivin sisäkyljissä. Okei, juuri tässä simuloidussa tapauksessa kenno otti valon vastaan, mutta minä heitin 84 % valosta (kuvan reunoista) roskakoriin. Sama asia kuitenkin, onko kenno liian pieni ottaakseen kaiken objektiivin keräämän valon talteen, vai kroppaako jälkikäteen roskakoriin.

Jos olisin ottanut 20 mm F1,8 täydelle MFT-kennolle (eli kuvannut selvästi lähempää), olisi kuvan laatu pessyt selvästi molemmat ylläolevat.

Valitsin tarkoituksella 2,5x kroppi + F1,8:n kilpailijaksi hieman enemmän valoa keräävän F4,0:n, jottei tarvitsisi alkaa tihrustamaan, kumpi kuvista on parempi. Vastaava kuva olisi tullut, jos vastakkain olisivat olleet:

2,5x kroppirunko (2,5x crop MFT:stä) + 20 mm + F1,8
Ja
täyskenno (MFT) + 50 mm + F4,5

Tällöin kuvissa olisi vastaava:
-kuvakulma, 100 mm kv.
-terävyysalue, koska absoluuttiset aukot 11,111 mm
-dynamiikka ja kohina, koska keräävät fotoneita yhtä monta kpl samassa valotusajassa

Tuossa 2,5x-kroppi-MFT -rungossa F1,8:n MFT-vastaava aukko (vrt. aiemmin mainitsemani kinovastaava aukko) on F4,5 (1,8 * 2,5).

Lyhyesti: se F1,8 on kroppirungossakin yhä F1,8 kameran näytöllä näkyvien numeroiden osalta. Ne numerot eivät kuitenkaan paljasta sitä, että kroppirungossa suurin osa objektiivin keräämästä valosta jää keräämättä. Ainoa poikkeus on sellainen tilanne, jossa myös täyden kennon kuvaa rajataan kroppikennon tasolle tai enemmän. Esim. jos kuvaa kaukaista kohdetta, minkä lähelle ei pääse. FF 64 Mpiks. FF 300 mm F5,6 ei tuota yhtään ladukkaampaa kuvaa Kuusta kuin MFT 16 Mpiks. 300 mm F5,6. Suuren rajaustarpeen takia molemmat muuttuvat kroppirungoiksi ja ovat aivan samalla viivalla. Täyskenno keräisi enemmän valoa, mutta kun se tapahtuu avaruuskulmasta, missä on vain mustaa avaruutta, niin ei siitä saa etua lopulliseen kuvaan Kuusta. Klips vaan ja mustat reunat roskakoriin.
 
Optiikan valovoima ei ole koko piirtoympyrän summa vaan se, miten paljon valoa tulee per neliö läpi kennolle, valotus pysyy täsmälleen samana kennon koosta riippumatta. Kennon koko vaikuttaa sitten kohinaan pikselikoon kautta. Jos tätä ei usko niin signaalinkäsittelyn vaikutuksen voi poissulkea tekemällä kokeen filmillä, keskikoon optiikka on helposti sovitettavissa ainakin Canonin ja Nikonin kinofilmirunkoihin.

Aukon koko pysyy myös samana ja samalta etäisyydeltä kuvattuna syväterävyysalue on täsmälleen sama, mutta rajaus on eri(pikselitiheys vaikuttaa coc:n kautta minimaalisesti absoluuttisen terävyyden rajaan). Jos halutaan samalla objektiivilla sama rajaus täytyy jompaa kumpaa kameraa siirtää ja tässä tulee sitten se syväterävyyden ero samalla aukolla kuvatessa.
 
Viimeksi muokattu:
Optiikan valovoima ei ole koko piirtoympyrän summa vaan se, miten paljon valoa tulee per neliö läpi kennolle, valotus pysyy täsmälleen samana kennon koosta riippumatta. Kennon koko vaikuttaa sitten kohinaan pikselikoon kautta. Jos tätä ei usko niin signaalinkäsittelyn vaikutuksen voi poissulkea tekemällä kokeen filmillä, keskikoon optiikka on helposti sovitettavissa ainakin Canonin ja Nikonin kinofilmirunkoihin.

Aukon koko pysyy myös samana ja samalta etäisyydeltä kuvattuna syväterävyysalue on täsmälleen sama, mutta rajaus on eri(pikselitiheys vaikuttaa coc:n kautta minimaalisesti absoluuttisen terävyyden rajaan). Jos halutaan samalla objektiivilla sama rajaus täytyy jompaa kumpaa kameraa siirtää ja tässä tulee sitten se syväterävyyden ero samalla aukolla kuvatessa.
Kyllä, optiikan valovoima säilyy samana kennon koosta riippumatta, eli kukaan ei tule irrottamaan F1,8-merkintää objektiivista, ja valoa tulee ihan entiseen tahtiin per ala. Mutta koska juuri ala riippuu siitä kennon koosta, niin täyskenno kerää kroppia nopeammin fotoneita samalla objektiivilla (olettaen, että se on FF-objektiivi). Valotusarvotkin säilyvät samana, mutta täyskennon ISO 1 600 ei vastaa samaa jännitteen (kohinan) nostamista kuin kropin ISO 1 600. Täyskenno keräsi enemmän valoa samalla aukkoarvolla ja valotusajalla. Tuo asetettu (tai automatiikan arpoma) ISO 1 600 ohjaa täyskennokameraa kuvan ottamisen jälkeen vahvistamaan jännitettä hiukan. Sama ISO 1 600 -ohje ohjaa kroppirungossa vahvistamaan jännitettä reilusti, jotta siitä vähäisemmän valomäärän kuvasta tulisi kropilla yhtä kirkas kuva kuin täyskennolla. Samoilla valotusarvoilla on tarkoitus tulla samoissa olosuhteissa yhtä kirkas kuva kennon koosta riippumatta.

Kennon koko vaikuttaa kuvan kohinaan kennon koon kautta, ei pikselikoon. Pikselikoko vaikuttaa vain pikselitason kohinaan. Esimerkissäni pikselikoko oli molemmissa kuvissa sama 3,8 um * 3,8 um, ja siitä huolimatta F4,0 ISO 6 400 tuotti yhtä kohinattoman tai jopa kohinattomamman kuvan kuin simuloitu kroppikenno F1,8 ISO 1 000:lla. Se johtuu siitä, että ensin mainittu keräsi samassa 1/3 sekunnin valotusajassa enemmän valoa. Jälkimmäinen olisi voinut kerätä täydelle kennolle moninkertaisesti valoa, mutta simuloidun kroppikennon takia suurin osa marjoista ropisi ohi.


Jos olisin kuvannut simuloidulla 2,5x-kroppi-MFT -kennolla samalla 50 mm polttovälillä ja F4,0 aukolla kuin täydelle MFT-kennolle, minun olisi pitänyt siirtää kameraa ~2,5-kertaisen etäisyyden päähän. Muuten koko blu-ray -levy ei olisi mahtunut kuvaan. Olisivatko kuvat tällöin yhtä laadukkaita valokuvia, eli sisältäisivät ainesosina yhtä paljon valoa? Vastaus on, että eivät olisi. Samalla objektiivilla kuvatessa kroppirungolla on pakko peruuttaa 2,5-kertaisen etäisyyden päähän. Etäisyyden kasvamisen takia BD-levyn alue lähettää valoa kroppirungon objektiivin aukon suuntaan vain 1 / 2,5^2 * 100 = 16 % verrattuna lähempänä sijaisevaan täys-MFT -runkoon (100 %). Kroppirungolla tulee rupuisempi kuva, vaikka molemmilla on sama FF 50 mm F4,0 kiinni. Ei auta vaikka miten muuttelisi etäisyyttä, jos sama kohde pitää sovittaa kuvaan.

Ainoa poikkeus on sellainen, jossa esteen/valtavan etäisyyden takia täyskennon kuvaa joudutaan rajaamaan >= kroppikerroin. Toisin sanoin heitetään oman käden kautta kuvainformaatiota vähintään yhtä paljon roskiin, kuin mitä kroppirunko jättää pakosti hyödyntämättä. Tällöin samoilla objektiiveilla ollaan samalla tasolla kuvanlaadun suhteen. FF 64 Mpiks. + FF 300 mm F5,6 ottaa yhtä tarkan ja kohinattoman kuvan Kuusta kuin MFT 16 Mpiks. + FF 300 mm F5,6. Monesti kuitenkin jalkazoomi onnistuu, jolloin samalla objektiivilla FF kerää enemmän valoa kuin kroppi, koska lähempää kuvattaessa kohde lähettää enemmän valoa objektiivin aukon suuntaan. Lähempänä sijaitsevan FF-kameran aukko näkyy kohteesta katsoen suuremmassa avaruuskulmassa, minkä johdosta suurempi osa kohteen luumeneista osuu kameran aukkoon.

Illalla leikkimään taskulampulla, jos ei usko, että keilan kirkkaus pienenee sitä mukaa (kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön) kun lamppua siirtää kauemmas seinästä.

Jos täyskennon saa täyteen tavaraa (tai vähintään enemmän kuin kroppikennon ala), niin kroppikennolla ei voi samalla objektiivilla saada yhtä laadukasta kuvaa. Kroppikuvaajan on kohteen mahduttaakseen pakko kuvata kauempaa, jolloin objektiivin aukosta sujahtaa sisään etäisyyden takia laimentunutta tavaraa, mistä ei voi rakentaa yhtä puhdasta kuvaa.
 
Kyllä, optiikan valovoima säilyy samana kennon koosta riippumatta, eli kukaan ei tule irrottamaan F1,8-merkintää objektiivista, ja valoa tulee ihan entiseen tahtiin per ala. Mutta koska juuri ala riippuu siitä kennon koosta, niin täyskenno kerää kroppia nopeammin fotoneita samalla objektiivilla (olettaen, että se on FF-objektiivi). Valotusarvotkin säilyvät samana, mutta täyskennon ISO 1 600 ei vastaa samaa jännitteen (kohinan) nostamista kuin kropin ISO 1 600. Täyskenno keräsi enemmän valoa samalla aukkoarvolla ja valotusajalla. Tuo asetettu (tai automatiikan arpoma) ISO 1 600 ohjaa täyskennokameraa kuvan ottamisen jälkeen vahvistamaan jännitettä hiukan. Sama ISO 1 600 -ohje ohjaa kroppirungossa vahvistamaan jännitettä reilusti, jotta siitä vähäisemmän valomäärän kuvasta tulisi kropilla yhtä kirkas kuva kuin täyskennolla. Samoilla valotusarvoilla on tarkoitus tulla samoissa olosuhteissa yhtä kirkas kuva kennon koosta riippumatta.

Kennon koko vaikuttaa kuvan kohinaan kennon koon kautta, ei pikselikoon. Pikselikoko vaikuttaa vain pikselitason kohinaan. Esimerkissäni pikselikoko oli molemmissa kuvissa sama 3,8 um * 3,8 um, ja siitä huolimatta F4,0 ISO 6 400 tuotti yhtä kohinattoman tai jopa kohinattomamman kuvan kuin simuloitu kroppikenno F1,8 ISO 1 000:lla. Se johtuu siitä, että ensin mainittu keräsi samassa 1/3 sekunnin valotusajassa enemmän valoa. Jälkimmäinen olisi voinut kerätä täydelle kennolle moninkertaisesti valoa, mutta simuloidun kroppikennon takia suurin osa marjoista ropisi ohi.
Esimerkkikuvissasi on valotusvirhe, 1/3s f1.8 iso1000 ei vastaa 1/3s f/4 iso6400 jälkimmäisen ollessa 1/3 aukkoa kirkkaampi ja mitä lähemmäs histogrammi oikeaa laitaa menee sitä vähemmän näkyvää kohinaa kuvaan tulee.

Kennon koko ei vaikuta kerätyn valon määrään vaan ainoastaan pinta-alaan, jolla piirtoympyrän valo kerätään. Piirtoympyrältä kroppaamalla ei menetetä valonvoimakkuutta vaan ainoastaan jätetään osalle alasta lankeava valo käyttämättä. Valotuksen aikana per neliö fotoneita tulee optiikan läpi sama määrä kennon koosta riippumatta ja pikselikoko määrittää miten paljon luku- ja vahvistuskohinaa kuvaan tulee. Jos pikselikoko on sama sensorien välillä tekniikan ollessa samaa sukupolvea ilman erikoisuuksia niin kuvassa ei ole käytännön eroa.


Jos olisin kuvannut simuloidulla 2,5x-kroppi-MFT -kennolla samalla 50 mm polttovälillä ja F4,0 aukolla kuin täydelle MFT-kennolle, minun olisi pitänyt siirtää kameraa ~2,5-kertaisen etäisyyden päähän. Muuten koko blu-ray -levy ei olisi mahtunut kuvaan. Olisivatko kuvat tällöin yhtä laadukkaita valokuvia, eli sisältäisivät ainesosina yhtä paljon valoa? Vastaus on, että eivät olisi. Samalla objektiivilla kuvatessa kroppirungolla on pakko peruuttaa 2,5-kertaisen etäisyyden päähän. Etäisyyden kasvamisen takia BD-levyn alue lähettää valoa kroppirungon objektiivin aukon suuntaan vain 1 / 2,5^2 * 100 = 16 % verrattuna lähempänä sijaisevaan täys-MFT -runkoon (100 %). Kroppirungolla tulee rupuisempi kuva, vaikka molemmilla on sama FF 50 mm F4,0 kiinni. Ei auta vaikka miten muuttelisi etäisyyttä, jos sama kohde pitää sovittaa kuvaan.
Valon etäisyys kohteesta on se, joka vaikuttaa "normaalietäisyyksillä" kuvan kokonaiskirkkauteen, ei kameran etäisyys kohteesta jos rajaus pysyy samana, tämäkin voidaan helposti todentaa ottamalla esimerkiksi kuva valkoisesta seinästä metrin ja kymmenen metrin päästä samoilla asetuksilla.

Monesti kuitenkin jalkazoomi onnistuu, jolloin samalla objektiivilla FF kerää enemmän valoa kuin kroppi, koska lähempää kuvattaessa kohde lähettää enemmän valoa objektiivin aukon suuntaan. Lähempänä sijaitsevan FF-kameran aukko näkyy kohteesta katsoen suuremmassa avaruuskulmassa, minkä johdosta suurempi osa kohteen luumeneista osuu kameran aukkoon.
Jos kohde on objektiivin piirtoympyrän sisällä niin valon tulokulmalla ei ole mitään merkitystä ellei puhuta korkean suurennoksen makrokuvauksesta tai tulokulmasta takalinssiltä kennolle ja tässäkin tapauksessa kyse on laajakulmista, joiden takalinssi tulee lähelle kennoa ja (täys)kennon reunoille valo tulee suuressa kulmassa vähentäen terävyyttä.

Illalla leikkimään taskulampulla, jos ei usko, että keilan kirkkaus pienenee sitä mukaa (kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön) kun lamppua siirtää kauemmas seinästä.

Normaalietäisyyksillä valonlähteen etäisyys kohteesta tottakai vähentää valon määrää, mutta edelleenkään kameran etäisyys kohteesta ei merkitse mitään. Laita taskulamppu osoittamaan kohti seinää ja ota siitä kuva metrin ja kymmenen metrin päästä samoilla asetuksilla
 
Viimeksi muokattu:
Täällä pienehköjä 4/3-kennoja suosivat (kuten minä) selittävät miksi isompi kenno olisi parempi. Tästä voi ehkä päätellä että paras valovoima ja kuvanlaatu ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa.

Aikanaan pohdin m43 ja täyden kennon kameran välillä. Päädyin sitten sonyn täyskennoiseen kun 200-600mm oli käytettynä myynnissä.
Olisin ihan yhtä hyvin voinut ostaa olympyksen 300mm f4 mutta mistään ei löytynyt.

Adapterien käyttäjille m43 on erinomainen systeemi vaikka sonyllekkin saa paljon adaptereita. Olympyksen rungot monet myös varsin hyvin sääsuojattuja.
 
M43 on hyvä järjestelmä jos hakee ulottuvuutta suhteellisen pienikokoisilla objektiiveilla. Kuvanlaadussa sitten korkeilla herkkyyksillä joutuu antamaan periksi kuten myös resoluutiossa jos sitä kaipaa
 
Valon etäisyys kohteesta on se, joka vaikuttaa "normaalietäisyyksillä" kuvan kokonaiskirkkauteen, ei kameran etäisyys kohteesta jos rajaus pysyy samana, tämäkin voidaan helposti todentaa ottamalla esimerkiksi kuva valkoisesta seinästä metrin ja kymmenen metrin päästä samoilla asetuksilla.

Tietenkin, koska valotuksessa käytetty järjestelmä on tehty juuri tuota varten, eli samat asetukset antaa saman kirkkauden riippumatta objektiivin polttovälistä. Kauempaa kuvattaessa käytetään kuitenkin paljon suuremmalta alalta valoa keräävää objektiivia saman kirkkauden saavuttamiseksi. Esimerkiksi 50mm f/2 vs 100mm f/2 kirkkaus on sama ja kerättyjen fotonien määrä on suunnilleen sama, 100mm f/2 objektiivilla valoa kerätään isommalta alalta, mikä peittää kohteesta katsottuna saman avaruuskulman kuin 50mm f/2 puolesta välistä. Tässä myös syy miksi objektiivien polttovälin kasvaessa kasvaa myös objektiivin halkaisija, samaan kuvan kirkkauteen vaaditaan suurempi pinta-ala miltä fotoneja kerätään(etulinssi + aukko).

Keskustelu lähti liikkeelle objektiivien vastaavuuksista erikokoisille kennoille. Kaikille enemmän eri kokoisilla kennoilla kuvanneille pitäisi olla suhkot selvää että esim 54mm f/1.4 APS-C kamerassa vastaa lähelle 85mm f/2 objektiivia 35mm kennolla. Tällöin kuvakulma, syväterävyysalue ja kohina ovat suunnilleen samalla tasolla, mutta kameroita kuvataan hyvin eri asetuksilla saman lopputuloksen saavuttamiseksi.

APS-C kennon ISO suorituskyky ei edes ole juuri 35mm kennoa huonompi, jos kuva muodostetaan samalla määrällä fotoneja sen sijaan että käytetään vakioitua kirkkautta. Eli käytetään croppikertoimen verran lyhyempää objektiivia ja reilun aukon verran isompaa aukkosuhdetta (fyysisesti saman kokoista).
 
Tietenkin, koska valotuksessa käytetty järjestelmä on tehty juuri tuota varten, eli samat asetukset antaa saman kirkkauden riippumatta objektiivin polttovälistä. Kauempaa kuvattaessa käytetään kuitenkin paljon suuremmalta alalta valoa keräävää objektiivia saman kirkkauden saavuttamiseksi. Esimerkiksi 50mm f/2 vs 100mm f/2 kirkkaus on sama ja kerättyjen fotonien määrä on suunnilleen sama, 100mm f/2 objektiivilla valoa kerätään isommalta alalta, mikä peittää kohteesta katsottuna saman avaruuskulman kuin 50mm f/2 puolesta välistä. Tässä myös syy miksi objektiivien polttovälin kasvaessa kasvaa myös objektiivin halkaisija, samaan kuvan kirkkauteen vaaditaan suurempi pinta-ala miltä fotoneja kerätään(etulinssi + aukko).

Keskustelu lähti liikkeelle objektiivien vastaavuuksista erikokoisille kennoille. Kaikille enemmän eri kokoisilla kennoilla kuvanneille pitäisi olla suhkot selvää että esim 54mm f/1.4 APS-C kamerassa vastaa lähelle 85mm f/2 objektiivia 35mm kennolla. Tällöin kuvakulma, syväterävyysalue ja kohina ovat suunnilleen samalla tasolla, mutta kameroita kuvataan hyvin eri asetuksilla saman lopputuloksen saavuttamiseksi.

APS-C kennon ISO suorituskyky ei edes ole juuri 35mm kennoa huonompi, jos kuva muodostetaan samalla määrällä fotoneja sen sijaan että käytetään vakioitua kirkkautta. Eli käytetään croppikertoimen verran lyhyempää objektiivia ja reilun aukon verran isompaa aukkosuhdetta (fyysisesti saman kokoista).
Seinän kirkkaus on sama, vaikka kuvattaisiin samalla 28mm f/8 objektiivilla läheltä ja kaukaa, kuvan kokonaiskirkkaus voi toki muuttua jos seinän ympäriltä tulee esimerkiksi pimeä yömaisema näkyviin, mutta etäisyys kohteesta ei vaikuta valotukseen normaalietäisyyksillä.

Mikäli aukon fyysinen koko aukkosuhteen sijasra vaikuttaisi valotukseen niin 300mm f/8 objektiivilla otettu kuva olisi merkittävästi kirkkaampi kuin 28mm f/8 valotus
 
Syväterävyydestä puhutaan usein exaktina asiana, mitä se ei tietyenkään ole. Kaksi kuvaa, joissa sama syväterävyys, voivat silti näyttää aika erilaisilta, koskapa niiden Epäterävyysalue on niin eri näköistä!

Tämä onkin aika avainjuttu: useinkaan ei edes haeta sitä terävyyttä, vaan nimenomaan epäterävyyttä ja siinä nimenomaan sitä, miltä se epäterävyys näyttää. Tämän vuoksi olenkin jo piiitkään sanonut syväterävyydentarkistusnastaa "epäterävyydentarkistusnastaksi"

Ja tässä luonnollisesti hypätään siihen kuvan tärkeimpään osaan: taustaan, lyhyt syvärterävyys on tavallaa "se helppoheikin helppo" tapa korjata huono tausta. Siis irroittaa kohde levottomasta taustastaan. Ja miksi se pitää tehdä kuvatessa, vaikka katsoessa se ei häiritse?

Siksi että ihminen ei katso koko maisema, vaan skannaa sitä, ja keskittää huomiotaan johonkin, sokeutuen muulle. Ihmistä auttaa tässä lisäksi stereonäkö, ja erotamme kohten olevan eri etäisyydellä. Kuva sensijaan ei osaa näitä, vaan näyttää koko maiseman.

Ja mitä tulee valovoimaan, se on kivaa, ja usein tuo juuri kivan epäterävyysalueen, mutta hinta siitä on kova: rahaa menee ja pitkällä tähtäimellä: objektiivit on suuria ja varsinkin: Painavia!
 
Seinän kirkkaus on sama, vaikka kuvattaisiin samalla 28mm f/8 objektiivilla läheltä ja kaukaa, kuvan kokonaiskirkkaus voi toki muuttua jos seinän ympäriltä tulee esimerkiksi pimeä yömaisema näkyviin, mutta etäisyys kohteesta ei vaikuta valotukseen normaalietäisyyksillä.

En missään vaiheessa väittänyt muuta, seinän kirkkaus esimerkkisi kuvissa on sama, mutta kennolle osuu täysin eri määrä fotoneja seinän alueelta, mitkä kauempaa kuvatessa peittää pienemmän alueen kennosta samalla kirkkaudella.
 
Viimeksi muokattu:
Ja tässä luonnollisesti hypätään siihen kuvan tärkeimpään osaan: taustaan, lyhyt syvärterävyys on tavallaa "se helppoheikin helppo" tapa korjata huono tausta. Siis irroittaa kohde levottomasta taustastaan. Ja miksi se pitää tehdä kuvatessa, vaikka katsoessa se ei häiritse?
Englanniksi tuo osa on negative space, kutsutaan sitä suomeksi vaikka negatiiviseksi tilaksi. Maalaustaiteessa tyypillisesti kaikki on tarkkaa (laaja syväterävyys). Maalaustaidetta katsellessa usein kiinnitänkin erityisestä huomiota negatiivisen tilan käyttöön. Maisemakuvissa yleensä isossa osassa kuvaa ei ole mitään mielenkiintoista, vaan siinä voi olla esim. taivasta tai merta. Tämä ei johdu maalarin laiskuudesta, vaan sitä että taidemaalari maalaa "täydellistä valokuvaa". Hyvässä maalauksessa ei ole mitään liikaa, eikä mitään liian vähän, kaikki on paikallaan ja kaikkea on oikeassa suhteessa. Samaan voi pyrkiä (maisema)valokuvauksessa ja maalauksia katsoessa miettiä mitä teoksen tekijän pään sisällä on maalatessa liikkunut. Yleensä hyvätkään maisemavalokuvat eivät ole sommittelultaan "täydellisiä" ("olisipa kiva kun tuo paikalle oivallisesti sopinut lintuparvi lentäisi toiseen suuntaan ja olisi hieman enemmän vasemmalla"), joskin valokuvauksessa eittämättä tavoitellaan myös eri asioita kuin esim. romantiikan ajan maisemakuvissa.

Ja mitä tulee valovoimaan, se on kivaa, ja usein tuo juuri kivan epäterävyysalueen, mutta hinta siitä on kova: rahaa menee ja pitkällä tähtäimellä: objektiivit on suuria ja varsinkin: Painavia!
Kuten todettua, isommalla kennolla ja valovoimaisella objektiivilla kuvaaminen on huolettomampaa, koska negatiivinen tila on helppo luoda. Huolettomuutta lisää myös että laatua riittää kuvan voimakkaaseenkin uudelleenrajaukseen ja esim. vastavaloon kuvatessa on helpompi jälkikäteen editoida kuva sellaiseksi että taivas saadaan näkymään siniseltä ja kohdekin jotenkin järkevänä. Pienemmällä kennolla / alhaisemmalla valovoimalla joutuu tarkemmin miettimään esim. valotusasetuksia. Kun tietää miten kamera toimii ja tuntee kameransa kuin omat taskunsa, pystyy esim. kuvanvaikaimesta repimään kaiken potentiaalin irti. Jos on aikaa ja mielenkiintoa, muttei rahaa tai lihaksia, niin halvemmalla ja pienemmällä kamerasysteemilläkin pääsee aika pitkälle kun tietää mitä tekee.
 
Meikä kuvaa aukon esivalinnalla (=aukko täysillä) ja annan kameran hoitaa kaiken muun. Joskus jaksoin ihmetellä tuota optiikan ihmemaailmaa. Mutta kun se ei tule mulle käytännössä mitenkään vastaan, en jaksa vaivata aivoani tuolla enää. Mä vaan räpsin. No, joskus hiukan sommittelenkin. Äsken yritin komentaa tilhiä menemään riviin, mutta olivat vissiin pihlajanmarjapöhnässään sen verran uhmakkaita, etteivät totelleet.
 
Esimerkkikuvissasi on valotusvirhe, 1/3s f1.8 iso1000 ei vastaa 1/3s f/4 iso6400 jälkimmäisen ollessa 1/3 aukkoa kirkkaampi ja mitä lähemmäs histogrammi oikeaa laitaa menee sitä vähemmän näkyvää kohinaa kuvaan tulee.

Kennon koko ei vaikuta kerätyn valon määrään vaan ainoastaan pinta-alaan, jolla piirtoympyrän valo kerätään. Piirtoympyrältä kroppaamalla ei menetetä valonvoimakkuutta vaan ainoastaan jätetään osalle alasta lankeava valo käyttämättä. Valotuksen aikana per neliö fotoneita tulee optiikan läpi sama määrä kennon koosta riippumatta ja pikselikoko määrittää miten paljon luku- ja vahvistuskohinaa kuvaan tulee. Jos pikselikoko on sama sensorien välillä tekniikan ollessa samaa sukupolvea ilman erikoisuuksia niin kuvassa ei ole käytännön eroa.



Valon etäisyys kohteesta on se, joka vaikuttaa "normaalietäisyyksillä" kuvan kokonaiskirkkauteen, ei kameran etäisyys kohteesta jos rajaus pysyy samana, tämäkin voidaan helposti todentaa ottamalla esimerkiksi kuva valkoisesta seinästä metrin ja kymmenen metrin päästä samoilla asetuksilla.


Jos kohde on objektiivin piirtoympyrän sisällä niin valon tulokulmalla ei ole mitään merkitystä ellei puhuta korkean suurennoksen makrokuvauksesta tai tulokulmasta takalinssiltä kennolle ja tässäkin tapauksessa kyse on laajakulmista, joiden takalinssi tulee lähelle kennoa ja (täys)kennon reunoille valo tulee suuressa kulmassa vähentäen terävyyttä.



Normaalietäisyyksillä valonlähteen etäisyys kohteesta tottakai vähentää valon määrää, mutta edelleenkään kameran etäisyys kohteesta ei merkitse mitään. Laita taskulamppu osoittamaan kohti seinää ja ota siitä kuva metrin ja kymmenen metrin päästä samoilla asetuksilla
Tein tietoisen valotusvirheen:

"Valitsin tarkoituksella 2,5x kroppi + F1,8:n kilpailijaksi hieman enemmän valoa keräävän F4,0:n, jottei tarvitsisi alkaa tihrustamaan, kumpi kuvista on parempi.".

Vastaava valomäärä olisi tullut F4,5:llä, mutta en halunnut ottaa riskiä siitä, että jonkun mielestä kroppi-F1,8 olisi kerännyt hitusen enemmän valoa kuin täys-F4,5. Valotukset olivat siis sellaisia kuin halusinkin.

Se mikä ei mennyt nappiin, oli valotuksen jälkeinen signaalin jännitetason korotus ISO:n avulla. ISO ei ole oikeasti valotusarvo, vaan ennemminkin vahvistusarvo (vahvistuskerroin). Tuo kerroin on lisäksi kennokohtainen. Valotus on tapahtunut jo ISOa ennen pitämällä tietyn suuruista fyysistä aukkoa auki tietyn ajan. ISO:lla saadaan eri määrän valoa sisältävistä valotuksista tehtyä yhtä kirkkaat lopputuotteet. Saman kohteen täyttäessä koko kuva-alan MFT 12 mm/F2,0, 1/60 s, ISO 800 tuottaa yhtä kirkkaan lopullisen valokuvan kuin FF 24 mm/F2,0, 1/60 s, ISO 800, mutta ennen ISO-ohjeen mukaista vahvistusta jälkimmäisen kuva olisi kirkkaudeltaan nelinkertainen, koska se on kerännyt enemmän valoa nelinkertaisesti suuremman fyysisen aukon ansiosta.

ISO ei ole täsmällinen paisto-ohje, kuten: laita liesi 4/6:lle, niin pihvi tirisee, muttei roisku. Jos sottapytyn liedellä on sentti karstaa, niin eihän nelonen riittäisi paistoon, vaan tarvittaisiin 5/6 tai 6/6. ISO-ohje on enemmänkin: laita liesi niin kuumalle, että tirisee, muttei roisku. Esimerkissä likainen liesi kuvaa kroppikennoa. Kameravalmistaja tietää kennon herkkyyden, joten todellinen vahvistuskerroin ja tietty ISO on helppo saada täsmäämään. Toki jos huithapeli röökaa sisällä kenno paljaana, niin jossain vaiheessa pitää laittaa pykälää suurempi ISO kuin puhtaan kennon tapauksessa.


Kuten kerroin, niin pähkin pari sekuntia ISO 5000 ja 6400 välillä. Päädyin jälkimmäiseen, mikä oli virhe. Olisi pitänyt laskea rullien naksahdusten lkm. Seitsemän naksua aukkoa -> seitsemän naksua ISOa. Korjataan virhe:

Screenshot_20231011-121831.png

Täysi MFT, 50 mm, F4,0, 1/3 s, ISO 5000.

Sanoisin, että edelleen Uman iiristen väri toistuu paremmin, kuin siinä samalta kuvausetäisyydeltä 2,5-kropin 20 mm, F1,8, 1/3 s, ISO 1000:lla.


Kirjoitit:
"Jos pikselikoko on sama sensorien välillä tekniikan ollessa samaa sukupolvea ilman erikoisuuksia niin kuvassa ei ole käytännön eroa."

Kuva koostuu pikseleistä, ja niiden määrä voi vaihdella. Vaikka pikselikoko olisi sama, niin suuremmasta määrästä niitä samankohinaisia pikseleitä saa puhtaamman kymppikuvan käteensä, jota katsellaan samalta etäisyydeltä.

Näistä olen eri mieltä:
"Jos kohde on objektiivin piirtoympyrän sisällä niin valon tulokulmalla ei ole mitään merkitystä ellei puhuta korkean suurennoksen makrokuvauksesta tai tulokulmasta takalinssiltä kennolle ja tässäkin tapauksessa kyse on laajakulmista, joiden takalinssi tulee lähelle kennoa ja (täys)kennon reunoille valo tulee suuressa kulmassa vähentäen terävyyttä.

Normaalietäisyyksillä valonlähteen etäisyys kohteesta tottakai vähentää valon määrää, mutta edelleenkään kameran etäisyys kohteesta ei merkitse mitään."

Kohteen yksittäisestä pisteestä aukkoon päin avautuva avaruuskulma vaikuttaa kerätyn valon määrään. Jos objektiivi on vakio, niin kuvausetäisyyden tuplaantuessa sama fyysinen aukko kerää valoa enää neljäsosan samasta kuvauskohteesta (esim. BD-levy), joten siitä ei saada enää yhtä puhdasta valokuvaa kohteesta. Kandee siis pyrkiä eturiviin kuvaamaan, tai jos on pakko kuvata kauempaa, niin pitää olla iso fyysinen aukko (joko valovoimainen lyhyt polttoväli tai pimeämpi mutta pidempi polttoväli).
 
Viimeksi muokattu:
EF-M on reilut 10vuotta vanha peilittömille suunniteltu, eli aika uusi moderni bajonetti.

Varmaan Canonilta myös EF ja EF-s bajoneteille tulossa aika heikosti tavaraa, mitkä enemmän vastaa Nikonin F-bajonettia(millä ikää jo reilut 60 vuotta).
 
Canonilla vastaa F-bajoa FD-bajo. Mutta eip Nikonilta ole paljoa uutuuksia siihen Nikon 1- kiinnitykseensäkään.
-mutta se onkin minulle uutinen jos EF ei olekaan enää Canonin nykykameroiden kiinnitys.
 
On, jo 90-luvulta tuttu "keksintö"

Tuon kun saisi integroitua yhdelle piirille "täysikokoisella" kennolla ilman mitään lisäpalikoita niin olisin kiinnostunut. Akku/muisti jolla saisi otettua mahtuisi 96 (raw) otosta riittäisi minulle.
 
Ooja, olin varma silloin että tuo tulee parissa vuodessa ;-)
Itse olen odottanut 15 vuotta, tai sanotaanko näin että viimeiseen 10 vuoteen en enää ole odottanut.

Lentävät autot, tietokone rannekellossa, digitaalinen kenno filmikamerassa.... Mysteeri on se mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja kaikkea ei voi saada. Tosin kamera rannekellossa korvaa käytännön tarpeen pystyä hyödyntämään vanhoja filmikameroita.
 
Filmikamerat on laitteina paljon mukavampia. Ongelma on tuloksen käyttö. Jps skannaa filmit, yhtä hyvin voisi kuvata digille, ja jos tekee kuvat pimiössä, ok. Jos taas haluaa laakistavalmista->diaa, nin tarpeeksi suuri mihinkään tauluntapaiseen on jo aika suuri!
 
Filmikamerat on laitteina paljon mukavampia. Ongelma on tuloksen käyttö. Jps skannaa filmit, yhtä hyvin voisi kuvata digille, ja jos tekee kuvat pimiössä, ok. Jos taas haluaa laakistavalmista->diaa, nin tarpeeksi suuri mihinkään tauluntapaiseen on jo aika suuri!
Äläs nyt, siinä joutuu käyttämään aivoja kun ei ole auto-ISOa (ASAa).
 
Filmikamerat on laitteina paljon mukavampia. Ongelma on tuloksen käyttö. Jps skannaa filmit, yhtä hyvin voisi kuvata digille,

En ole ihan uusimpia filmiemulointifilttereitä kokeillut joko niillä saa autenttista lopputulosta? Dynaamiikkakaan ei taida olla enää digillä huonompi.

Vanha Leica on ollut hyvä keskustelunaloittaja ja onhan sillä kuvaamisessa tietty käsityön fiilis. On siinä vielä jotakin taikaa.
 
No, se nyt on eri keskustelu onko jokin merkki hekumaa, mutta siitä laitteesta: osa meistä tykkää mittaetsimistä, ja osa ei. Se jakaa porukan aika tiukasti. Mutta joo, saako filmistä autenttista kun skannaa sen?
Keskustelu dynamiikastakin on usein koomista, sanotaan jotain aukkoaskeleilta ja sitten on malliksi kuva jossa selvä digiaurinko ;-)
 
Äläs nyt, siinä joutuu käyttämään aivoja kun ei ole auto-ISOa (ASAa).

Päinvastoin, neulanäyttö etsimessä ja aurkkorengas objektiivissa,
siinä oppii väkisin mittarin toiminnan. Tietysti kamerat,
joissa sekä aika että aukkorenghas oejektiivissa kytketyvinä vielä hienompi unophdettu kehitelmä.
Eli katsotaan mittarista vaadittavat pari oikeaan valotukseen, ja sitten kumpaakin samalla kiertämällä valittin aina oikean valotuksen parit. Toki joku automatiikka missä tahansa kamerassa tekee samaa: kun vaihdat arvoa, kamera vaihtaa toista arvoa jotta valotus olisi sama, mutta käyttölogiiikka ei opeta käyttäjää samalla tavalla, kun etsimessä vain jotkut numeot muuttuvat...ja sitten kysellään netistä mitä ne numerot oikeastaan olivat? Varsinkin jos kamera vielä näyttä jotain humoristisia väliarvoja, kuten vaikka ajaksi 1/214s.
 
Mulla on jämähtänyt NiSin messinkinen kierteenmuunnin sekä NiSin pyöröpolarisatio suodin kiinni, onko mitään vippaskonstia niiden irroittamiseen?
 
Nippusiteistä ja leveästä kuminauhasta saa kanssa rakenneltua toimivan työkalun.
Samaten sopivan kaapelin/johdon voi pyöräyttää filtterin ympäri ja vääntää sillä.

Jos ei suosiolla irtoa niin lämpö auttaa, joskus olen käyttänyt optiikan filtteri alaspäin hellalla muutaman sekunnin kerrallaan ja sitten vääntänyt. Muovikierteinen optiikka ja filtterin pinnoite sitten sulaa eli varovasti.
 
Samaten sopivan kaapelin/johdon voi pyöräyttää filtterin ympäri ja vääntää sillä.

Jos ei suosiolla irtoa niin lämpö auttaa, joskus olen käyttänyt optiikan filtteri alaspäin hellalla muutaman sekunnin kerrallaan ja sitten vääntänyt. Muovikierteinen optiikka ja filtterin pinnoite sitten sulaa eli varovasti.

Mietin, auttaisiko jos laittaa pakastimeen. Toisaalta heti sekuntti kun kirjoitin viestin se läks irti ihan niinkuin ei olisi ollut koskaan jumissa. Tiedä mikä sen sitten jumitti, liekö joku roska joka sitten sopivasti liikahti pois kriittisestä kohtaa.
 
Meinaa pää räjähtää kun yrittää kelata noita aukko/valovoima/syvyysterävyys/kennokoko asioita :D

Noh tässä on nyt talvi aikaa miettiä peliliikettä että saa lintujen pesintään mennessä kalustoon päivityksen. En nyt aivan kohtuuttomia vaadi mutta sanotaanko että 25% parempi suorituskyky vähän hämärämmässä 90d + tamron 100-400mm pelastaisi kymmeniä kuvia per reissu. Ehkä kerkeää tulemaan jotain mielenkiintoista uutta tavaraakin markkinoille.

Jos täyskennoiseen siirtyisi, niin ihan kohta julkaistava ( Canon RF 200-800mm f/6.3-9 IS coming on November 2, 2023 ) canonin 200-800mm aiheuttaa pientä kuolan valumista suupielistä millimetrien suhteen :rofl: Harmi vaan että pitkässä päässä F9...kysymys herää että mikä on arvo ~600mm kohdalla mikä nyt riittää suurinpaan osaan kohteista. Loput 200mm olisi kiva extraa hyviin olosuhteisiin.

Sitten ostin käytettynä joku aika sitten Sigman 35mm art f1.4 linssin jos vaikka kiinnostaisi kuvailla jotain muutakin kuin lintuja. En tiedä missä on vika (vai ominaisuus) että tarkennus etsimen kautta tuntuu olevan (varsinkin yhtään hämärämmässä) ihan mitä sattuu. Sain kamerasta säädettyä tarkennusetäisyyttä mikä hieman paransi tilannetta. Mutta kun saa tarkennuksen toimimaan tietyllä etäisyydellä se onkin väärin toisella.

Sen sijaan jos räpäyttää peilin ylös ja tarkentaa suoraan kennolta niin tarkennus on _joka_ kerta aivan 100%. Tässähän toimii jopa automaattinen silmiin tarkennus. No ongelma ratkaistu periaatteessa...
 
Meinaa pää räjähtää kun yrittää kelata noita aukko/valovoima/syvyysterävyys/kennokoko asioita :D

Noh tässä on nyt talvi aikaa miettiä peliliikettä että saa lintujen pesintään mennessä kalustoon päivityksen. En nyt aivan kohtuuttomia vaadi mutta sanotaanko että 25% parempi suorituskyky vähän hämärämmässä 90d + tamron 100-400mm pelastaisi kymmeniä kuvia per reissu. Ehkä kerkeää tulemaan jotain mielenkiintoista uutta tavaraakin markkinoille.

Jos täyskennoiseen siirtyisi, niin ihan kohta julkaistava ( Canon RF 200-800mm f/6.3-9 IS coming on November 2, 2023 ) canonin 200-800mm aiheuttaa pientä kuolan valumista suupielistä millimetrien suhteen :rofl: Harmi vaan että pitkässä päässä F9...kysymys herää että mikä on arvo ~600mm kohdalla mikä nyt riittää suurinpaan osaan kohteista. Loput 200mm olisi kiva extraa hyviin olosuhteisiin.

Sitten ostin käytettynä joku aika sitten Sigman 35mm art f1.4 linssin jos vaikka kiinnostaisi kuvailla jotain muutakin kuin lintuja. En tiedä missä on vika (vai ominaisuus) että tarkennus etsimen kautta tuntuu olevan (varsinkin yhtään hämärämmässä) ihan mitä sattuu. Sain kamerasta säädettyä tarkennusetäisyyttä mikä hieman paransi tilannetta. Mutta kun saa tarkennuksen toimimaan tietyllä etäisyydellä se onkin väärin toisella.

Sen sijaan jos räpäyttää peilin ylös ja tarkentaa suoraan kennolta niin tarkennus on _joka_ kerta aivan 100%. Tässähän toimii jopa automaattinen silmiin tarkennus. No ongelma ratkaistu periaatteessa...
Ei nämä vanhojen peilillisten kameroiden pdaf vaan toimi kovin hyvin. Nikonin omilla linsseillä keskimäärin paremmin kuin 3rd party.

Uudempi kamera tai eri yksilö objektiivista saattaisi ehkä auttaa, tai sitten ei. Sigman ART sarjan linssien autofocusta voi yrittää fiksata niiden usb-dockilla.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 787
Viestejä
4 499 078
Jäsenet
74 283
Uusin jäsen
Maunula

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom