Mikä noissa ajomalleissa erityisesti on päin prinkkalaa?
On ehkä paria asiaa jotka hämäävät itseäni eniten. Yksi on inertian "puute" tai sen erikoisuudet, miten massa käyttäytyy hidastuessa, kiihdyttäessä ja luisuissa. Liekkö niin hankala mallinnettava, mutta yhdessä pidon mallinnuksen kanssa ajokokemus on (omasta mielestäni) usein tunnoton ja holtiton, kuin kuulalaakereilla ajelisi. Usein hidastaessa ilmenee epäjohdonmukaisuuksia. Räikein (ja tavallaan huono) esimerkki on Snowrunner, missä massan vaikutus on olematon pitoon. Alamäessä raskaskin ajoneuvo pysähtyy kuin seinään...mutta kuormurin saa sivuluisuun 15km nopeudessa, parkkipaikalla.
Toinen suosikki-inhokkini on autojen luonnoton käyttäytyminen matalissa nopeuksissa, varsinkin soralla. Useassa pelissä alle 40km nopeuksissa homma ns. lähtee lapasesta suhteettoman helposti, vrt todellisuus. Etu ja takatuupparit "kaivautuvat" todellisuudessa enemmän, tarjoten pitoa yllättävänkin paljon. Nelikot lähtevät tietty "kellumaan" raskaammalla kaasunkäytöllä, mutta vastaavasti ohjattavuus/suunnattavuus säilyy hyvinkin pitkälle hyvänä. Itseäni kun kiinnostavat vanhan liiton autot, niin mainitsemani asiat usein korostuvat peleissä. Sinänsä ymmärrettävää että kehitysbudjetti ja paukut pistetään modernien nelikoiden mallintamiseen, jengi kun on niistä eniten kiinnostuneita.
Mutta nämä nyt on tällaisia jupinoita, mutta mielelläni näkisin että ajopelien fysiikkamallinnukset paranisi tasaista tahtia. Mutta usein keskitytään "kivan ajokokemuksen" luomiseen normo pelaajille, mikä on tietty ymmärrettävää.