Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Hyvää joulua!
Osallistu io-techin piparikakkutalokilpailuun 2025 Linkki osallistumisketjuun >>>
SER-huutokaupat hyväntekeväisyyteen käynnissä! Linkki huutokauppaan >>>
Sinänsä tyylikkäämpi traileri (hitaampi), mutta tämän jälkeen ei kyllä juonesta jää kauheasti enää avoimeksi.
Luvassa ei ole lukemattomia eri versioita kuten alkuperäisestä elokuvasta.
Ohjaaja Denis Villeneuve kertoi Coming Soon -sivustolle, että ensi viikon perjantaina 6. lokakuuta ensi-iltansa saavasta Blade Runner 2049 -elokuvasta on olemassa vain yksi definitiivinen versio, eikä hänellä ole mitään mielenkiintoa leikata siitä erilaisia versioita, kuten Ridley Scott teki alkuperäisen elokuvansa kanssa. Scottilla oli tietysti syynsä julkaista vuonna 1992 ohjaajan versio, sillä vuonna 1982 ensi-iltansa saaneessa niin sanotussa teatteriversiossa oli rahamiesten vaatimuksesta mukana onnellinen loppu ja Harrison Fordin kertojaääni. Blade Runnerista on julkaistu vuosien varrella viisi eri versiota.
Jatko-osan ohjaaja Villeneuve on ilmeisesti saanut melko vapaat kädet leikata leffasta juuri sellaisen kuin haluaa, sillä hänen vastauksensa kysymykseen useammasta versiosta on yksiselitteinen:
– Ei, ei, en usko moiseen. Kun leikkaan jotain pois, niin se kohtaus tai pätkä on sen jälkeen kuollut kuin irti sahattu puunoksa. En koskaan julkaise pidennettyjä versioita elokuvistani. Jos jotain on napattu pois, niin sille on syynsä. Joko materiaali ei ollut tarpeeksi hyvää tai se ei vain mielestäni sopinut mukaan. Vihaan moisia pidennettyjä versioita, jopa Apocalypse Now Redux oli mielestäni huono idea. Vain Pahan kosketus (Orson Wellesin vuoden 1958 film noir -klassikko) ansaitsee kaikki olemassaolevat versiot, Villeneuve sanoo.
Vice julkaisi pari päivää sitten kaksi kiinnostavaa minidokkaria, jotka käsittelevät sekä alkuperäistä elokuvaa että jatko-osaa. Pätkät ovat taatusti tuttua Vice-tasoa, mutta Muropaketin toimitus ainakin jättää nämä välistä ja tsekkaa ne vasta kun uusi elokuva on nähty.
Virallinen synopsis paljastaa Blade Runner 2049:n huolella suojellusta tarinasta onneksi vain tämän verran:
”Kolmekymmentä vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen LAPD poliisi K (Ryan Gosling) saa selville kauan hautautuneena olleen salaisuuden, joka saattaa syöstä viimeisetkin yhteiskunnan rippeet kaaokseen. K:n löytö johdattaa hänet etsimään Rick Deckhardia (Harrison Ford), entistä LAPD:n blade runneria, joka on ollut kateissa viimeiset 30 vuotta.”
No tuo 1992 "ohjaajan" versio ei varsinaisesti ollut ohjaajan versio. Osin rahastusta, mutta niinhän sitä sanotaan, että kaikista versioista ainoastaan Final Cutissa Scottilla oli täysi kontrolli.Scottilla oli tietysti syynsä julkaista vuonna 1992 ohjaajan versio, sillä vuonna 1982 ensi-iltansa saaneessa niin sanotussa teatteriversiossa oli rahamiesten vaatimuksesta mukana onnellinen loppu ja Harrison Fordin kertojaääni. Blade Runnerista on julkaistu vuosien varrella viisi eri versiota.
Ilmeisesti kyseessä nämä. En ole katsonut ja taidan samoin jättää katsomatta.Vice julkaisi pari päivää sitten kaksi kiinnostavaa minidokkaria, jotka käsittelevät sekä alkuperäistä elokuvaa että jatko-osaa. Pätkät ovat taatusti tuttua Vice-tasoa, mutta Muropaketin toimitus ainakin jättää nämä välistä ja tsekkaa ne vasta kun uusi elokuva on nähty.
Odotetun Blade Runner 2049 -elokuvan ensireaktioita on alkanut ilmestyä netin syövereihin. Onnistuiko Denis Villeneuvetekemään hyvän jatko-osan yhdelle hienoimmista scifi-elokuvista?
Vastaus saattaa hyvinkin olla kyllä. IndieWiren mukaan jatko-osaa on kehuttu useamman kriitikon taholta jopa mestariteokseksi.
Simon Thompson kehui Blade Runner 2049:n hahmojen syvyyttä. Tunnelman hän sanoi olevan uskollinen alkuperäiselle, mutta täydellinen elokuva ei hänen mielestään ollut.
Erik Davis tuumi, että elokuva on mestariteos. ”Visuaalisesti tajunnanräjäyttävä. Absoluuttisen fantastinen.”
Steven Weintraub sanoi rakastavansa jatko-osaa. Hän myös ylisti Denis Villeneuvea sekä kuvaaja Roger Deakinsia.
Jenna Busch sanoi elokuvan olleen yksi tajunnanräjäyttävimpiä, joita hän on nähnyt. ”Denis Villeneuvella on käsissään mestariteos.”
Alla twiittejä.
Yleensä ottaen tuhahtelen halveksuvasti kaikelle animelle, mutta tämä oli hieno!Kolmas lyhytelokuva. Tällä kertaa animea.
Blade Runner 2049 jakaa hyvin todennäköisesti ensimmäisen osan tyyliin mielipiteet kahtia. Jotkut ylistävät elokuvan maasta taivaisiin ja toisten mielestä se on tylsä ja liian hidastempoinen. Täysin surkeaksi sitä tuskin kukaan haukkuu, kuten alkuperäiselle kävi sen saatua teatteriensi-iltansa vuonna 1982. Scifin ja varsinkin cyperpunkin klassikoksi Blade Runner nousi vasta vuosien vieriessä ja sen järisyttävää vaikutusta genreen on turha kiistää. Jatko-osasta ei ole mikään pakko pitää, mutta sen lavastus, erikoistehosteet, leikkaus, kuvaus, musiikki, äänisuunnittelu, käsikirjoitus, näyttelijät ja erityisesti ohjaus ovat kaikki ensiluokkaisia, ja joka väittää muuta on kuuro, sokea tai molempia.
Denis Villeneuven teos on yksi niitä harvoja jatko-osia, joka on vähintään yhtä hyvä, ellei jopa parempi kuin ensimmäinen elokuva. Juonesta ei tässä tekstissä paljasteta yhtikäs mitään. Se olisi ollut itsestään selvää, vaikkei ennen pressinäytöksen alkua olisi näytetty ohjaajan pyyntöä olla spoilaamatta leffan tapahtumia. Todetaan siis vain, että myös jatko-osa on sekoitus hidastempoista dekkaria, film noiria ja fiksua scifiä.
Blade Runner 2049 pohtii täsmälleen samoja teemoja kuin ensimmäinen – vapautta, ihmisyyttä ja vapaata tahtoa, mutta panokset ovat suuremmat, sillä tunteettoman oloisen K:n, eli Ryan Goslingin esittämän Blade Runnerin tehtävän lopputulema vaikuttaa koko ihmiskunnan ja keinotekoisten ihmisten tulevaisuuteen radikaalisti. K:n tutkimukset johdattavat hänet Harrison Fordin esittämän Deckardin, eli ensimmäisestä elokuvasta tutun entisen Blade Runnerin luo. Ford loistaa roolissaan, eikä tyydy vain toistamaan jo kertaalleen tekemäänsä, sillä 30 vuoden aikana kuka tahansa muuttuu. Aiemmin Deckard oli K:n tyylinen kylmänviileä hahmo, mutta nykyversio on jotain aivan muuta, tunteensa avoimesti näyttävä vanha mies, jonka käytös tasapainottaa tunnelmaa ja luo mukavan kontrastin kahden päähenkilön välille. Gosling kantaa elokuvaa harteillaan suurimman osan sen kestosta, mutta myös Fordin kemia hänen kanssaan on käsinkosketeltavan aitoa.
Käsikirjoittajat Hampton Fancher ja Michael Green näyttävät yhdessä Villeneuven kanssa kuinka jatko-osa tehdään ilman turhaa nostalgiaa tai katsojan manipuloimista mukavien muistojen avulla, joista pahin esimerkki viime vuosilta on Star Wars: The Force Awakens, jota itsekin erehdyin aluksi pitämään hyvänä elokuvana, kunnes tajusin sen tarjoavan vain tuttuja tunteita ja tapahtumia, mennen siitä mistä aita on matalin. Uusi Blade Runner on kunnianhimoinen taideteos, joka jatkaa suoraan tuttujen aiheiden parissa, tuoden niihin kuitenkin uusia näkökulmia ja mielipiteitä. Elokuva ei ole hankala, mutta se ei myöskään tarjoa valmiita vastauksia filosofiseen pohdintaansa, vaan haastaa ja antaa katsojan tehdä omat johtopäätöksensä, juuri kuten hyvän taiteen kuuluukin.
Leffan jokainen osa-alue ansaitsee kehut, mutta mainitaan erikseen nyt ainakin erikoistehosteet, jotka edustavat suurilta osin vanhaa koulukuntaa. Mukana on taatusti vaikka kuinka paljon tietokonetehosteita, mutta Villeneuve ei välitä green screenistä, joten leffa on kuvattu oikeissa lavasteissa, eikä CGI-pikselimössä ole mukana lainkaan. Jo Sicariossa ja Prisonerissa ohjaajan kanssa yhteistyötä tehnyt kuvaaja Roger Deakins ansaitsisi vihdoinkin Oscarinsa, sillä hän on ollut ehdolla aiemmin jo 13 kertaa. Deakinsin kuvat ovat uskomattoman kauniita, teknisesti täydelllisiä ja täynnä tunnetta, mutta täysin vailla turhaa kikkailua.
Äänisuunnittelu yhdessä Vangeliksen alkuperäiselle soundtrackille kunniaa tekevien uusien sävellysten kera toimii niin hienosti, että kaikki osa-alueet yhdistettynä tekevät elokuvasta kunnon kokemuksen, taideteoksen joka imaisee sisäänsä ja jota ei vain yksinkertaisesti pysty katsomaan passiivisena tai toisella silmällä, sillä se vaatii katsojalta kaiken huomion.
Blade Runner 2049 on nähtävä ainakin ensimmäisellä katsomiskerralla isolta kankaalta kunnon äänentoistolla, sillä tämä jos mikä on tarkoitettu teatterissa katsottavaksi. Itse aion mennä tsekkaamaan teoksen saman tien uudelleen, keskittyen toisella kerralla vain visuaaleihin ja tekniseen puoleen. Elokuva paljastaa aivan taatusti itsestään jotain uutta useammalla katsomiskerralla.
Vaikka Blade Runnerista yrittäisi väkisin keksiä jotain negatiivista sanottavaa, niin se ei tällä kertaa tunnu onnistuvan, sillä edes vajaan kolmen tunnin kestossa ei ole minuuttiakaan liikaa. Tämä teksti muodostui nyt näköjään pelkkiä kehuja sisältäväksi ylistykseksi, mutta minkäs teet, jos näkemäsi on virheetöntä elokuvaa ohjaajalta, joka ei ole vielä tehnyt ainuttakaan huonoa tai edes keskinkertaista teosta.
Moderni mestariteos, joka jää elokuvahistoriaan scifi-klassikkona.
Blade Runner 2049 on vahva kokemus. Se on syvä, filosofinen, kaunis ja käsityskyvyn rajamailla operoiva neo-noir-elokuva. 2049 saattaa olla jopa lähestulkoon uskonnollinen kokemus. Kun näin voimakkaasti vaikuttava elokuva kohtaa audiovisuaalisen täydellisyyden, tulee siitä ilmiö. Klassikko.
Mikä tekee Pinokkiosta oikean pojan? Mikä tekee replikantista ihmisen? Onko transhumanismi eli teknologian kautta saavutettava yli-ihmisyys ihmiskunnan pelastava aatesuuntaus? Kenellä on valta leikkiä jumalaa? Kuka määrittelee ihmisyyden? Ovatko rakkaus ja ”sielu” ihmisyyden ja inhimillisyyden perimmäiset kriteerit, ja jos ovat, kuinka ne määritellään? Kenen käsissä on ihmiskunnan evoluutio? Onko ihmisellä moraalinen oikeus surmata tunteva ja tiedostava luomuksensa?
Tätä kulttikirjailija Philip K. Dick kysyi Palkkionmetsästäjä-kirjassaan (Do Androids Dream of Electric Sheep?) vuonna 1968. Samaa kysyi Ridley Scott Dickin kirjaan pohjautuvassa vuoden 1982 scifi-klassikossa Blade Runner. Denis Villeneuve antaa nyt, herran vuonna 2017, näihin kysymyksiin omat vastauksensa.
Los Angelesin poliisilaitoksen blade runner K (Ryan Gosling) metsästää replikantteja – tai ihoja, joiksi androideja vuonna 2049 pilkallisesti kutsutaan. Tyrell-yhtymän jäänteitä johtaa jumaluuskompleksista kärsivä Niander Wallace (Jared Leto), joka kutsuu luomuksiaan hyviksi ja pahoiksi enkeleiksi.
K törmää rutiinitehtävällään vuosikymmeniä piilossa säilyneeseen salaisuuteen. K:n löytö uhkaa ”hajottaa koko maailman”, kuten blade runnereiden pomo Madame (Robin Wright) salaisuutta kutsuu. K kietoutuu yhä syvemmälle salaisuuksien verkkoon, jotka muokkaavat myös hänen käsitystään elämästä.
Vuoden 2049 Yhdysvallat on synkeä, vihamielinen ja ihmeellinen paikka. Alkuperäisestä Blade Runnerista ovat jäljellä neonvalot, loppumaton sade sekä likainen ja kylmä ympäristö. Olisi ehkä väärin kutsua Villeneuven visiota dystopiaksi, koska niin paljon sen maailma muistuttaa jo omaamme. Ehkä olisikin parempi kutsua 2049:ää varoitukseksi.
Tarina tarjoaa suuria ja pieniä yllätyksiä sekä muistoja ensimmäisestä elokuvasta, ja uusia, päivitettyjä oivalluksia transhumanismista ja eksistentialismista. Onpa elokuvassa myös eräs mielenkiintoinen juonellinen twisti. Hahmojen nimet kuten Joi (Ana De Armas) ja Luv (Sylvia Hoeks) tarjoavat oman allegorisen kerroksensa elokuvan metatasoihin, joista ei kuitenkaan hirveästi kannata kertoa, sillä mitä vähemmän elokuvasta tietää, sitä voimakkaampi kokemus on.
Elokuva toimii siis erinomaisena peilinä nykypäivään. Voiko tekoälyn kanssa luoda rakkaussuhteen? Miksi maailmassa on lapsityövoimaa ja lasten hyväksikäyttöä? Miksi valkoista orjakauppaa esiintyy edelleen? Myös ilmastonmuutospeloistamme on tullut todellisuutta tulevaisuuden Yhdysvalloissa. Villeneuven kritiikki on perusteltua.
Blade Runner 2049 on jylhän komea mestariteos. Roger Deakinsinkuvausjälki on ilmiömäistä ja Hampton Fancherin ja Michael Greenin kerronta seesteistä. Villeneuve on luonut unenomaisen scifi-maailman, josta kaiken purnauksenkin jälkeen löytyy myös toivoa. Alkuperäinen Blade Runner tuntuu 2049:n jälkeen jopa pinnalliselta elokuvalta, vaikka sitä pidetään hyvinkin filosofisena teoksena.
Gosling loistaa pääroolissaan. Vaikka K on surumielinen ja vähäpuheinen hahmo, Gosling pystyy pelkillä kasvoneleillään luomaan K:lle samaistuttavan identiteetin. Meidän oma Krista Kososemmekinpääsee ääneen, vieläpä suomeksi! Naishahmoista viehättävä Joi ja pelottava Luv vievät show’n toistensa peilikuvina.
Elokuvasta on hyvin vaikea löytää mitään kritisoitavaa. Joillekin saattaa leffan miltei kolmetuntinen pituus olla hieman liikaa, vaikka ruudun ihmeitä tuijotellessa mittaa ei edes huomaa.
Onko ensimmäinen Blade Runner katsottavissa jossain suoratoistopalvelussa? Tulee varmaan 2049 käytyä kattomassa elokuvissa niin pitäisi virkistää muistia ensimmäisella elokuvalla. Joskus ~10 vuotta sitten tuli katsottua ja ainakin silloin nuoremmalla iällä leffa ei tainut itseäni vakuuttaa mitentään erikoisesti.
Mikä versio elokuvasta kannattaisi katsoa? "Alkuperäinen", Final Cut vai Directors Cut?
Vaan ehkäpä tuo tunnelma välittyy pienemmältäkin kankaalta. Pakkohan se kai kuitenkin on jossain välissä käydä katsomassa.Pari juttua jotka vähän häiritsi:
-vähän turhan iso yhteensattuma, että K päätyy tutkimaan juttua, johon liittyy itse niin vahvasti
-Joi oli jotenkin irrallinen osuus leffaa, olisi voinut jättää poiskin tarinan kärsimättä
Ihmisethän ne lompakollaan äänestää.Ridley Scottin scifiklassikon jatko-osa Blade Runner 2049 ei pärjännyt kovin hyvin lippuluukuilla menneenä viikonloppuna, vaikka olikin kaikkialla ykkösenä. Eipä tosin pärjännyt ensimmäinenkään osa, jos totta puhutaan.
Warner Bros. ja Sony ennustivat 45-50 miljoonaan dollarin avausta USA:ssa, mutta leffa tienasi vain 31,5 miljoonaa. Selityksiäkin on jo kuultu. Liian pitkä kesto, jatko-osa, joka tapahtui kolmisenkymmentä vuotta liian myöhään, miesvoittoinen yleisö, siitäkin huolimatta, että pääosassa on Ryan Gosling, jne.
Onneksi elokuva pärjäsi muualla maailmalla hiukan paremmin ja nappasi 50 miljoonaa meiltä ja muualta. Yhteensä 2049 on nyt tienannut 81,5 miljoonaa dollaria. Vielä on matkaa päästä edes omilleen.
On jännä nähdä, millaiset jalat elokuvalla on. Usein tällaiset tapaukset ovat erittäin etuvetoisia ja romahdus on sen mukainen.
Onkin hieman surullista nähdä, että älykäs ja filosofinen scifi-elokuva ei katsojia miellytä, vaan ihmiset haluavat mieluummin odottaa sitä seuraavaa cgi-toimintapläjäystä.
Viiden tähden floppi – kriitikoiden rakastama jättileffa ei pärjännyt odotetusti
Ihmisethän ne lompakollaan äänestää.
Onkin hieman surullista nähdä, että älykäs ja filosofinen scifi-elokuva ei katsojia miellytä, vaan ihmiset haluavat mieluummin odottaa sitä seuraavaa cgi-toimintapläjäystä.

Mielestäni juoni lässähti siinä kohtaa, kun pääosan esittäjä jo leffan (?) alkupuolella (?) "luuli" olevansa puuhevospoika. Tähän tilanteeseen päädyttiin liian helposti, joten käänteitä osasi odottaa.
Hieno ja visuaalinen elokuva, oli viihdyttävää välillä katsoa leffaa joka ei ollut täynnä maanista menoa alusta loppuun. Musiikki loi hienosti tuttua lohdutonta ja kaoottista tunnelmaa. Hyvät näyttelijät ja sopivasti toimintaa. Ei tämä kuitenkaan täydellinen ollut sillä
kivat ja tottelevat replikantit eivät oikein säväyttäneet. Replikanttien kuuluu olla pelottavia ihmisen vastustajia. Ekassa jaksossa replikanttien uhka oli käsinkosketeltava, tässä ei.
Mielestäni olet ymmärtänyt asian hieman väärin. Jos alkuperäisessä leffassa replikanttien uhka olikin tärkeä teema, niin tässä oli mielestäni ennemin sellainen "ihmisoikeus"-näkökulma. Replikantit ovat vainottua kansaa. Heitä vainotaan ja käytetään orjina, vaikka ovat lopulta ihmisiä siinä missä muutkin. Tämä vaikka replikanteille on annettu muistot ja he ovat tietoisia. Elokuva ei uhannut väkivallalla, vaan näyttämällä millaisia yhteiskunnallisia ongelmia tekoäly ja keinotekoiset ihmiset voisivat tuoda. :smoke
Hieno ja visuaalinen elokuva, oli viihdyttävää välillä katsoa leffaa joka ei ollut täynnä maanista menoa alusta loppuun. Musiikki loi hienosti tuttua lohdutonta ja kaoottista tunnelmaa. Hyvät näyttelijät ja sopivasti toimintaa. Ei tämä kuitenkaan täydellinen ollut sillä
kivat ja tottelevat replikantit eivät oikein säväyttäneet. Replikanttien kuuluu olla pelottavia ihmisen vastustajia. Ekassa jaksossa replikanttien uhka oli käsinkosketeltava, tässä ei.
Mitä muuten vaaditaan että sen saisi toimimaan nyky PC:llä Windows 10 64 bit käyttiksellä meinaan kun mulla on se peli ja se jäi aikoinan kesken kun juutuin yhteen korjaamattomaan bugiin mikä siinä pelissä oli (täytyy varoa että tekee tietyt asiat oikeassa järjestyksessä ettei päädy tuohon bugijumiin), kun sen pelin julkaisuoikeuden on ilmeisesti niin sykkyrässä että on turha odottaa että se ilmestyisi GOG:iin joten ainut keino pelata sitä on saada se alkuperäinen peli jotenkin toimimaan ja kun se peli vaati ne videopätkät toimimaan että juonesta saisi selvää ja ne videot on toteutetu todella vanhalla systeemillä Bink tms).Leffaa näkemättä ja ketjua seuranneena tulee älytön halu pelata vanhaa blade runneria (peli) uudestaan monen vuoden tauon jälkeen.
Juu, ymmärsin kyllä tämän mutta mielestäni elokuvaa olisi pitänyt viedä siihen suuntaan että replikanteilla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Niin kuin ensimmäisessä osassa. Se, että replikantit olivat tulevaisuudessa lähes yhdenvertaisessa asemassa ihmisten kanssa lässäytti koko idean minun mielestäni. Mitään Terminator-tyylistä rymistelyä en todellakaan tästä toivonut, mielestäni hidas tarinankerronta ja upea visuaalinen ulkonäkö pelastivat paljon. Itse pääjuoni jäi vain mielestäni liian ohueksi.
Hölmöä käyttää koko ajan spoileria, mutta menköön
Juu, ymmärsin kyllä tämän mutta mielestäni elokuvaa olisi pitänyt viedä siihen suuntaan että replikanteilla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Niin kuin ensimmäisessä osassa. Se, että replikantit olivat tulevaisuudessa lähes yhdenvertaisessa asemassa ihmisten kanssa lässäytti koko idean minun mielestäni. Mitään Terminator-tyylistä rymistelyä en todellakaan tästä toivonut, mielestäni hidas tarinankerronta ja upea visuaalinen ulkonäkö pelastivat paljon. Itse pääjuoni jäi vain mielestäni liian ohueksi.
Mitä muuten vaaditaan että sen saisi toimimaan nyky PC:llä Windows 10 64 bit käyttiksellä meinaan kun mulla on se peli ja se jäi aikoinan kesken kun juutuin yhteen korjaamattomaan bugiin mikä siinä pelissä oli (täytyy varoa että tekee tietyt asiat oikeassa järjestyksessä ettei päädy tuohon bugijumiin), kun sen pelin julkaisuoikeuden on ilmeisesti niin sykkyrässä että on turha odottaa että se ilmestyisi GOG:iin joten ainut keino pelata sitä on saada se alkuperäinen peli jotenkin toimimaan ja kun se peli vaati ne videopätkät toimimaan että juonesta saisi selvää ja ne videot on toteutetu todella vanhalla systeemillä Bink tms).
-Joi oli jotenkin irrallinen osuus leffaa, olisi voinut jättää poiskin tarinan kärsimättä
Liittyikö tuo jollakin tapaa ulkoroskikseen? Itse jouduin alolittamaan pelin uudestaan kun en päässyt etenemään ja jostain syystä mieleen tulee edellämainittu roskis.
Oli kyllä todella hieno peli aikanaan.
Käytämme välttämättömiä evästeitä, jotta tämä sivusto toimisi, ja valinnaisia evästeitä käyttökokemuksesi parantamiseksi.