Gallipoli ei todellakaan ollut mikään varma puolustajien voitto. Itse en ainakaan ole mikään ”hyvä” pelaaja ja kunhan tiiminä pelasi omalla squadilla niin voittoja tuli hyökkääjinäkin ihan yhtä hyvin ja se oli tuhat kertaa enemmän bäfää, kuin breaktrough missään mapissa. Vitosessa kun jokaisessa mapissa on pelkkää kaaosta ilman ajoneuvoja ja kaikki voi tulla mistä vain kokoajan.
Siksi juurikin frontlines on se paras. On ajoneuvot, sota menee järkevästi yhtä linjaa edestakaisin, linjan taakse jääneet jää linjan taakse jos niitä ei hoideta pois, pelaajamäärän ansiosta mitään pullonkauloja ei tule missään mapissa. Lisäksi suojat on fiksusti sijoitettuja ja jokainen lippu vain toimii hyvin jokaiselle pelityylille.
Grand Operationissa huomaa miten kyseinen pelimuoto ei taas enää sovikaan yhtään 64 pelaajalle ja se on aivan typerää touhua.
Sanoisin että sekä breaktrough, että frontlines olisi parhaimmillaan noin 40 pelaajan voimin, minkä lisäksi breaktrough tarvitsisi ehdottomasti niitä rakennus mahdollisuuksia ja lippujen sijainnit uusiksi.
Lisäksi jokainen pelimuoto kaipaisi rajoitettua määrää snipuja/”assault snipuja”, sama juttu tiettyjen support aseiden kanssa. Okei, jokainen ei saa pelata sit enää mitä itse haluaa, mutta olisi isomman pelaajamäärän pelitkin huomattavasti nautinnollisempia kun olisi fiksu balansointi hahmoilla/aseilla.
Mut summa summarum, tänään tosiaan klo 12-18.30 vedin yhtäjaksoisesti ilman taukoja breaktrough muotoa yhteensä 5-6 eri servulla (peli jumitti pariin kertaan ja sit vaihtelin assigmentteja).
Osa matseista voitettiin, osa hävittiin. Osa oli toisen yli juoksua ja osassa väännettiin voitto viimeisen miehen tai viimeisen sekunnin aikana. Siitä huolimatta fiilikset on, että vitosessa tämä pelimuoto on aivan kamalaa kuraa.
Päällimmäiset muistikuvat on älytön kaaos, eikä mitenkään hyvällä ”sota on kaaosta” tavalla. Ja toinen mielikuva on se, että ”joko voi vaihtaa frontlinesiin ja nauttia yhdestä tän hetken parhaasta pelistä ja jättää tää kurapeli hyllyyn”.