Kuinka tuo oli vaikea juttu?
Kumpaakin modulia pystyi helposti manuaalisesti ohjailemaan telakoitumisvaiheessa. Vai se, että jos tietokone olisi sekoillut taas ja heittänyt kuumodulin pois kokonaan kiertoradalta?
Toki Gemini 8 avaruuslennolla, joka oli ensimmäinen telakoituminen avaruudessa aiheutti molemmille avaruusaluksille hallitsemattoman pyörimisliikkeen, missä olisi voinut lähtä taju ja nehän joutui tekemään pakkolaskun. Kuuhun jos olisi joutunut tekemään pakkolaskun Apollo 11 lennolla..
Neulan löytäminen heinäsuovasta.
Kuu on halkaisijaltaan n.3500 km. Hyvin matalalla kiertoradalla yksi kierros kuun ympäri on n. 11000 km pitkä. Kuun pinta-ala on luokkaa n. vajaat 38 miljoonaa neliökilometriä, matalalla korkeudella olevan kiertoradalla olevan pallopinnan pinta-ala siis n. 40 miljoonaa kilometriä
Avaruusaluksen nopeus kuuta kiertävällä radalla on kuuhun nähden n. 1.6km/s, eli n 5800 km/h. Yhteen kierrokseen kuun ympäri menee vajaat kaksi tuntia.
Jos vaikka kuusta lähtevä nousualus lähtee minuutin myöhässä, tarkoittaa se sitä, että se jää heti 96 kilometriä sen päällä lentävän komentomodulin taakse. Ja sitä 96km matkaeroa ei voi vaan ottaa kiinni kiihdyttämällä, koska kiihdyttäminen johtaa nousemiseen korkeammalle radalle, jossa nopeus vaan hidastuu; jotta se saisi komentomodulin kiinni, komentomodulin pitäisi kiihdyttää noustakseen korkeammalle radalle, ja tämän jälkeen taas radan alakohdassa lähellä koomodulia hidastaa tasatakseen nopeusero ja pudottautuakseen samalle radalle. Eli siis komentomodulin pitäisi osata kiihdyttää juuri oikea määrä, että se yhden tai useamman kierroksen jälkeen "putoaa" juuri siihen kohtaan missä kuumoduli on sillä hetkellä menossa.
Ja jos se kuumoduli lähtee vaikka edes kolmen asteen verran sivuun, se päätyy aivaan eri inklinaation radalle jossa se käy se käy kauimmillaan n. 95 kilometrin päässä, ja siinä vaiheessa kun se tulee taas melko samalle kohdalle, sillä on n. 83m/s eli 300km/h nopeusero komentomoduliin. Tässä pitäisi tämä 300km/h nopeusero tasata, eikä tormätä.
Ja tässä on eroteltu vaan yksittäisiä ongelmia. Käytännössä tilanne on aina näiden yhdistelmä, kaikki pitää laskea 3Dnä.
Näiden ratojen laskeminen on oikeasti vaikeaa. NASAlla oli kuitenkin 1960-luvulla hommissa päteviä matemaatikkoja (sekä silloin hyvin kalliita tietokoneita) niiden laskemiseen, mutta joitain ratoja laskettiin päiviä etukäteen. Jos tuleekin tilanne, että joudutaan poikkeamaan suunnitelmasta(jonka rata on laskettu etukäteen) saattoi sen aikaisilla tietokoneilla tulla ongelma uuden toimivan radan laskemiseen nopeasti.
Ja että voi tietää, mitä ratamuutoksia pitää tehdä, pitää tietää, millä radalla ollaan. Tuolloin ei ollut GPS-järjestelmää jolla voi helposti paikantaa itsensä parin metrin tarkkuudella. Nuo alukset olivat kooltaaan vain muutamia metrejä, eikä niitä tuollaisilta etäisyyksillä helpolla näe silmällä. Niissä oli kuitenkin jonkinlaiset tutkat toistensa löytämiseen.
