Avaruus-ketju (keskustelua tähtitieteestä, havainnoista ym.)

Mitä toi nyt tarkoittaa? Jotain X-files "I want to believe" -juttua?

Pitääkö tämäkin ketju paskoa näillä fantasioilla?
En tarkoittanut loukata. Anteeksi. Ajatus jota halusin esittää on se, että vaikka luulemme tietävämme, ja vaikka haluamme muovata näkemäämme sellaiseen kontekstiin, jonka ymmärrämme, niin siitä huolimatta todellinen teknologinen taso on aina ymmärryksemme edellä.

Itse osallistuin keskusteluun vain havaintojani jakaen. Toivoisin että keskustelu keskittyy siihen. Tai oikeastaan en toivo sitäkään, sillä minulla ei ole tähän tapaukseen mitään lisättävää.
 
En tarkoittanut loukata. Anteeksi. Ajatus jota halusin esittää on se, että vaikka luulemme tietävämme, ja vaikka haluamme muovata näkemäämme sellaiseen kontekstiin, jonka ymmärrämme, niin siitä huolimatta todellinen teknologinen taso on aina ymmärryksemme edellä.

Kiitos kun ilmaisit asian kohteliaasti.

Haluan kuitenkin sanoa että todellinen teknologinen taso on kyllä ihan hyvin tiedossa ja ymmärretty. Se näkyy siinä miten vaikeaa on saada mitään lähetettyä kiertoradalle asti tai liikuttaa avaruusaluksia siellä. Ei ole olemassa mitään sen enempää teknologiaa, muuta kuin fantasioissa.
 
Kiitos kun ilmaisit asian kohteliaasti.

Haluan kuitenkin sanoa että todellinen teknologinen taso on kyllä ihan hyvin tiedossa ja ymmärretty. Se näkyy siinä miten vaikeaa on saada mitään lähetettyä kiertoradalle asti tai liikuttaa avaruusaluksia siellä. Ei ole olemassa mitään sen enempää teknologiaa, muuta kuin fantasioissa.
Meillä on siis erimielisyyttä siitä, minkälaista avaruusteknologiaa on olemassa - ja ehkä myös siitä, minkälaista voimme kuvitella olevan. Minulla on hyvin vilkas mielikuvitus, joten luulen ettei persoonallisuutemme johda tämän hedelmällisempään keskusteluun.

Jos haluat jatkaa matemaattisella tasolla niin jatkan mielelläni.
 
Kerran ulkokuntosalilla ihmeteltiin toisen kuntoilijan kanssa tuollaista suuntaa vaihtavaa satelliittia. Kysyin, että näkikö hän saman. Sanoi ihmetelleensä samanlaista hetkeä aiemmin. Tämä oli muistaakseni 2021 kesällä.
Ettei kyseessä ollut lentokone? Pimeää tähtitaivasta vasten liikesuunnan muutoksista tai kappaleen paikasta voi olla vaikeaa tehdä selkeää havaintoa siitä, mikä se voisi olla ja millaisia tarkkaan ottaen suunnan muutokset ovat. Siinähän ei tiedä kappaleen korkeutta, nopeutta ja etäisyyttä, saati kunnolla hahmota sen liiketilan muutoksia.
 
Ettei kyseessä ollut lentokone? Pimeää tähtitaivasta vasten liikesuunnan muutoksista tai kappaleen paikasta voi olla vaikeaa tehdä selkeää havaintoa siitä, mikä se voisi olla ja millaisia tarkkaan ottaen suunnan muutokset ovat. Siinähän ei tiedä kappaleen korkeutta, nopeutta ja etäisyyttä, saati kunnolla hahmota sen liiketilan muutoksia.
Suunnanmuutoksen kulma oli mielestäni liian suuri lentokoneelle, mutta ehkä poikkeuksellisen korkean lentokorkeuden ja poikkeuksellisen kirkkaiden ja kohdistattomien valojen kanssa noinkin voisi olla. Mutta näköhavaintona "suuntaa muuttava satelliitti" kuvaa ilmiötä parhaiten. Suunnan muutos oli äkillinen, eikä kaareutuva. Jotta lentokone olisi näyttäytynyt satelliitiina - se vaatisi niin monen parametrin osumista juuri oikealle sektorille, että kyllä se oman tulkinnan mukaan on poissuljettu vaihtoehto.
 
Kyseessä voi olla kaksi eri kohdetta. Satelliiteilla tuppaa olemaan tapana muuttaa kirkkautta nopeasti, kun esimerkiksi menevät maan varjon taakse tai aurinkopaneelit lakkaa heijastamasta sopivassa kulmassa. Meidän aivoilla on tapana yhdistää kaksi tapahtumaa yhteen. Eli kun kohde 1 katoaa, alamme etsimään sitä ja kun näkyviin tulee kohde 2, ajattelemme sen olevan kohteen 1, joka on muuttanut suuntaa ja nopeutta.

Kyllä tuollaisella keskimäärin 550kg painoisella satelliitilla on sen verran kineettistä energiaa, että moisen muutoken tuottava energiamäärä näkyisi jo melkoisena välähdyksenä. Tuossa huvikseni laskin, että ratasuunnanmuutos 90 asteen kulmalla jokseenkin kohdistetulla energiamäärällä vaatisi suurinpiirtein 24t TNT vastaavan energiamäärän. Tuollaisia tarvittaisi kaksi: MOAB, eli sen 550kg massaisen satelliitin suunnan vaihtamiseen pitäisi mukana viedä 17 tonnia räjähteitä (2 x MOAB). Melko vankkarakenteinen satelliitti pitäisi olla, että tuota kestäisi. Tuollaiset energiapurkaukset kyllä näkyisivät myös aika kirkkaina välähdyksinä.

Tuonne laitat sijaintisi, niin näet ison osan taivaalla olevista ja mahdollisesti näkyvistä satelliiteista. Sieltä vaan satelliitteja bongaamaan:
Valitse sijainti (heavens-above.com)
 
Viimeksi muokattu:
En halua kuulostaa hullulta enkä sano etteikö noinkin kävisi kuin edellä mainittu. Nyt kuitenkin erotin 100% selkeästi kohteen katkeamatta (silmänräpäytykset pois lukien)en kadottanut näkyvistä.

Myöskään liike ei ollut niin vähäinen että olisi silmät erehtyneet.

Omissa näköhavainnoissa siis olen täysin varma siitä, että kohde liikkuu, pysähtyy ja jatkaa eri nopeutta eri suuntaan. Tätä useita kertoja illassa useina iltoina näkynyt parin kuukauden aikana kun olen seuraillut.

Näköjään olin myös ilmansuunnat itä ja länsi vetänyt selityksessäni ristiin mikä varmaan vähentää jutun hullunkurisuutta. Nopeus on siis välillä satelliitin luokkaa, välillä hitaampaa. Vaikea enempää selittää eikä varmaan ole hyötyäkään. Kunhan halusin vinkata jos on kiinnostuneita tiirailemaan tulevina pilvettöminä öinä.
 
Minäkin kuvittelin vuonna 2008 näkeväni vähintäänkin ufoja. Olin niin varma näkemästäni kerrostalon ikkunasta katsellen että soitin puolen yön maissa työnantajalle keskellä viikkoa näkemästäni valonlähteestä taivalla joka vaihteli suuntaa, välillä kiihdyttäen milloin mihinkin suuntaan.

No, kyseinen työnantaja kun oli itsekin taivaanrannan tähyilijä, innostui tietenkin ja keräsi kiikarit ja putket kyytiin ja lähdettiin 20 pakkasessa ajamaan autolla läheisille peltoaukeille muutaman kilometrin päähän.

Voitonvarmana sensaatiomaisista havainnoista ei ollut enää jälkeäkään, mutta olipahan kaunis kuutamo mitä sitten tutkailtiin.

Ainut selitys mitä keksittiin asialle, oli valtavan korkealla leijailevat utuisat harsomaiset pilvet taikka mitä utua lienee olivatkaan, mitä juuri ja juuri erotti kuun valossa kun keskitti katseen yhteen kohtaan. Nämä heijastelivat hitaasti lipuessaan tähtien valoa eri suuntiin, saaden aikaan näennäistä liikehdintää. Ja näitä pilviä ei voinut erottaa pimeää taivasta vasten.


Edit.
Ja kyllä, kuvittelin tulleeni hulluksi näkemästäni yksin kotona ollessani ja samalla arpoen uskaltaako tästä näkemästään kellekkään edes sanoa kun ei kuulostanut mitenkään terveen henkilön sepostuksilta. Täysin samanlaiset liikehdintäkokemukset siis.

Voihan se toki olla, että sama alus on palannut ajelemaan taivaalle juuri samoin kuin edellisen kerran talouden romahtamisen kanssa
 
Edit.
Ja kyllä, kuvittelin tulleeni hulluksi näkemästäni yksin kotona ollessani ja samalla arpoen uskaltaako tästä näkemästään kellekkään edes sanoa kun ei kuulostanut mitenkään terveen henkilön sepostuksilta. Täysin samanlaiset liikehdintäkokemukset siis.

Voihan se toki olla, että sama alus on palannut ajelemaan taivaalle juuri samoin kuin edellisen kerran talouden romahtamisen kanssa
Joo, kuulostaisihan tämä hullun jorinoilta omaankin korvaan ellei olisi omia havaintoja. Pilviin tämä havainto ei siis liity mitenkään vaan kyseessä kohde joka näyttää aivan samalta kuin tähti tai satelliitti yötaivaalla. Sitten liikkeen pituus on välillä luokkaa sormen pää näkökentässä ja nopeus lipuva. Sen jälkeen satelliittiia nopeampi liike koko taivaankannen halki ja koko tämän ajan kohde täysin saman näköinen kuin tähti tai satelliitti. Yksi liikkui etelään kunnes katosi näkyvistä ja myöhemmin etelästä saapui toinen (tai sama) samoille paikkeille pysähtelemään ja liikehtimään. Nämä on helppo ulkopuolelta tuumia heijastuksiksi, aistiharhaksi tai laukkaavaksi mielikuvitukseksi mutta kyse on jostain niin selkeästä näköhavainnosta ettei se ole yksinkertaisesti mahdollista.
 
Joo, kuulostaisihan tämä hullun jorinoilta omaankin korvaan ellei olisi omia havaintoja. Pilviin tämä havainto ei siis liity mitenkään vaan kyseessä kohde joka näyttää aivan samalta kuin tähti tai satelliitti yötaivaalla. Sitten liikkeen pituus on välillä luokkaa sormen pää näkökentässä ja nopeus lipuva. Sen jälkeen satelliittiia nopeampi liike koko taivaankannen halki ja koko tämän ajan kohde täysin saman näköinen kuin tähti tai satelliitti. Yksi liikkui etelään kunnes katosi näkyvistä ja myöhemmin etelästä saapui toinen (tai sama) samoille paikkeille pysähtelemään ja liikehtimään. Nämä on helppo ulkopuolelta tuumia heijastuksiksi, aistiharhaksi tai laukkaavaksi mielikuvitukseksi mutta kyse on jostain niin selkeästä näköhavainnosta ettei se ole yksinkertaisesti mahdollista.
Sääpallo tai varsinki nykyaikana dronet ei oo harvinaisuuksia. Missäpäin Suomea näköhavaintosi ovat?
 
Sääpallo tai varsinki nykyaikana dronet ei oo harvinaisuuksia. Missäpäin Suomea näköhavaintosi ovat?
Pirkanmaalla. Soitin samaan aikaan Etelä-Pohjanmaan vastaselle läänin rajalle ja kyselin näkyykö siellä sama. Juteltiin vajaa tunteroinen puhelimessa ja taivasteltiin näitä. Aloitin kuvailemalla missä ilmansuunnassa näkyy liikettä jne.

Tota dronea voisin pitää myös sinänsä realistisena, en vain tiedä kuinka lujaa ne voi edetä ja onko ne noin kirkkaita ettei erota tähdestä/satelliitista. Sairaan korkealla nämä myös, mutta niin on kai edistyneemmät dronetkin.
 
FAA ilmeisesti myöntänyt TFR (Temporary Flight Restriction) 17. päivä tälle kuulle alkaen 12:00 GMT (15:00 Suomen aikaa).
"Type : Space Operations"
"Altitude: From the surface up to Unlimited "


Eli 17. päivä todennäköisesti tulee Starshipin laukaisu yritys.
 
  • Tykkää
Reactions: ebu
Jos olette hyvällä säällä ja hyvillä silmillä ulkona, katsokaa Marsia kohden. Eikö näytä siltä, että yksi (tai molemmat?) kuista näkyy punaisena haaleana länttinä oikeaan yläviistoon?
 
Jos olette hyvällä säällä ja hyvillä silmillä ulkona, katsokaa Marsia kohden. Eikö näytä siltä, että yksi (tai molemmat?) kuista näkyy punaisena haaleana länttinä oikeaan yläviistoon?
Näkyykö noi mukamas paljaalla silmällä, ku ne on tässäki kuvassa pikselin kokoisia?
320px-Mars_Moons_Orbit_distance_flipped.jpeg
 
Käy katsomassa näkyykö, en ole itse koskaan nähnyt aiemmin. Selkeä himmeä punainen täplä marsista oikealle ylös. Kuu oli ensimmäinen arvaus, mutta kuvasi perusteella huono sellainen.
Tarinat suuntaa vaihtavista satelliiteista ja Marsin kuiden näkymisestä paljain silmin kuulostaa kohteliaasti sanottuna siltä, että näet omiasi.

Suosittelen hankkimaan jonkun planetaariosovelluksen ja katsomaan sen kanssa, mitä tähtitaivaalla milloinkin on näkyvissä. Ursan Tähtikartta (webissä tai sovelluksena) auttaa jo pitkälle. Muita sopivia ovat esim:


(Samat tai samanlaisia löytynee myös Applen sovelluskaupasta.)
 
Joo, Marsin kuut ei kyllä silmällä näy. Jupiterin ja Saturnuksen kuita näkee jo peruskiikareilla.
 
Enpä muista, että pitkään aikaan olisi viimeyön kaltainen selkeä tähtitaivas. Ympäröivä taajama sekä lähellä oleva kaupungin keskusta toki rajoittaa vielä huomattavasti havainnointia.

Satelliitteja pystyi bongaamaan ~minuutin välein ja yhdessä vaiheessa pään päällä liikkui neljä liikeradaltaan risteävää satelliittia.
 
Pirkanmaalla. Soitin samaan aikaan Etelä-Pohjanmaan vastaselle läänin rajalle ja kyselin näkyykö siellä sama. Juteltiin vajaa tunteroinen puhelimessa ja taivasteltiin näitä. Aloitin kuvailemalla missä ilmansuunnassa näkyy liikettä jne.

Palataan tähän vielä sen verran että Patria Pilot Trainingin lentokoneet liikkuvat paljon Pirkanmaalla. Juuri nyt näkyy Flightradar24:ssa Patrian koneet joista toinen on lähtenyt Pirkkalasta ja toinen Hallista Kuorevedeltä.

Molemmat tekevät aivan satunnaista kiharareittiä joka kaukaa nähtynä voi näyttää kuvailemaltasi toiminnalta. Toki nyt on päiväsaika, mutta lentoharjoituksia tehdään myös öisin. Flightradar24.com:sta näkee suoraan onko tuosta ollut kysymys.
 
Palataan tähän vielä sen verran että Patria Pilot Trainingin lentokoneet liikkuvat paljon Pirkanmaalla. Juuri nyt näkyy Flightradar24:ssa Patrian koneet joista toinen on lähtenyt Pirkkalasta ja toinen Hallista Kuorevedeltä.

Molemmat tekevät aivan satunnaista kiharareittiä joka kaukaa nähtynä voi näyttää kuvailemaltasi toiminnalta. Toki nyt on päiväsaika, mutta lentoharjoituksia tehdään myös öisin. Flightradar24.com:sta näkee suoraan onko tuosta ollut kysymys.
Tuolloin helmikuussa kun havaitsin paljon liikettä, pohjoisen suunnasta laskeutui kone ja Pirkkalan kentältä nousi toinen sinä aikana kun olin ulkona. Kuitenkaan samannäköistä siksakkia/kaartelua en näissä muutamassa kohteessa havainnut lainkaan.

Joko ne lensivät välillä todella hitaasti ja lyhyitä matkoja tai sitten viistosti kohti/pois päin. Joko ne lensivät välillä tismalleen kohti/pois päin tai olivat paikoillaan minuutteja. Välillä siis näyttivät taittavan tosi pieniä matkoja hitaammin pysähdysten välillä ja sitten lähtivät eri suuntaan. Näissä liikkeelle lähdöissä ja pysähtymisissä ei ollut erotettavissa kiihdytystä tai hidastusta vaan vauhti oli tasainen. Minusta tämä viittaisi suureen etäisyyteen minun ja kohteen välillä mikä ehkä vaikeuttaisi kiihdytyksen ja hidastuksen havainnointia paljaalla silmällä. Nämä näytti siis ulkomuodoltaan täysin tähdeltä/satelliitilta, siihen perustuu vaikutelma korkeudesta mikä voi kyllä olla pielessä kuinka paljon vain.

Nämä siis pyörivät lähes kohtisuoraan yläpuolella, kulma arviolta 80-90° maanpintaan nähden. Osa jäi niille tietämille kun lähdin sisälle lämmittelemään n. klo 23-24. Eräs taas poistui etelään niin kauan kunnes katosi horisonttiin (metsää n. 1km päässä omaa pihaa matalammassa maastossa) pyörittyään myös 80-90° kulman korkeuksissa sitä ennen sen koko ~1h ajan mitä seurailin. Samassa ajassa useampi satelliitti meni mm. etelästä pohjoiseen koko taivaankannen halki niin pitkästi kuin oli näkyvyyttä. Takapihalla pohjoispuolella metsää jonka taakse näkyvyys loppuu n. 30-40° kulman alle mentäessä.
 
Pitipäs moista käydä heti kummastelemassa...meinaan, näin maallikkona, meillä on revatsui, koska meillä on magneettikenttä. Ja magneettikenttä meillä on koska meillä on sula kiviaines joka pyöriessään, tai sanotaan vauhrierolla aiheuttaa sen magnettikentän. Planeetoilla, tai meidän Kuulla, monella ei ole enää sulaa sisusta -se on jäähtynyt, joten niillä ei myöskään ele magnettikenttää...eikä revontulia. Mutta siis magneettikenttä kaasuplaneetalla? Siellä on siis alhaalla ihan "normi" planeetta? Ja miksi revontulet jää noin ylös? Nähtäväksi? Hmm....
 

Liitteet

  • 339980894_1620934788330672_6060507671501246620_n.jpg
    339980894_1620934788330672_6060507671501246620_n.jpg
    27,3 KB · Luettu: 24
Hmm. Jatketaan maalikona. Kosk magneettikentällä voi muokata kaasuvirtausta, niin päinvastoin Ilmeisimmin kaasujen virtaukset aiheuttavat potentiaalieroa ja magnettikentän?! Yksi kalja jos löytyy njiiin varmaan oon valmis mun kuvioni kanssa ;-)
 
Pitipäs moista käydä heti kummastelemassa...meinaan, näin maallikkona, meillä on revatsui, koska meillä on magneettikenttä. Ja magneettikenttä meillä on koska meillä on sula kiviaines joka pyöriessään, tai sanotaan vauhrierolla aiheuttaa sen magnettikentän. Planeetoilla, tai meidän Kuulla, monella ei ole enää sulaa sisusta -se on jäähtynyt, joten niillä ei myöskään ele magnettikenttää...eikä revontulia. Mutta siis magneettikenttä kaasuplaneetalla? Siellä on siis alhaalla ihan "normi" planeetta? Ja miksi revontulet jää noin ylös? Nähtäväksi? Hmm....
Nimitystä "kaasujättiläinen" tms ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti; esim. jupiterilla on kiinteä ydin, jonka jälkeen tulee vety nestemäisessä olomuodossa ja sitä onkin paljon. Ja johtaa hyvin sähköä aiheuttaen magneettikentän.
 
Mutta ei selitä miksei revontulket ole siellä kaauskehässä. Tai ehkä valtaosa onkin, ulos näkyy vain "kruunu"...
 
Isojen kaasuplaneettojen rakenne on hieman monimutkaisempi.

Esim Jupiterilla, on kivi/jää sydän, jonka ympärillä on metallistavetyä. Se on periaatteessa edelleen neste, mutta johtaa sähköä kuin metalli. Sen jälkeen tulee nestemäisen vedyn kuori, ja lopulta eri kaasuista koostuneita kuoria (vety, helium ja metaani enimmäkseen).

Tuo metallisenvedyn kerros on, mikä aiheuttaa Jupiterin (ja Saturnuksen) magneettikentän.

Revontulien kanssa mielenkiintoista on, että ne on Jupiterin tapauksessa lähinnä Io-kuun aikaansaamia. Iosta lähtee jatkuvasti niin paljon varautuneita hiukkasia, että ne näkyy lähes 24/7 revontulina Jupiterin navoilla.

Saturnuksen revontulet ovat myös hyvin erilaisia kuin Maan. Saturnuksen revontulet näkyvät lähestulkoon vain ultraviolettiaallonpituudella, eli ovat ihmissilmälle näkymättömiä. Nämä on enimmäkseen Aurinkotuulen aiheuttamia, kuten Maan tapauksessa.
 
Hämmästyttävää tietoutta. Maapallon kuorista vielä väitellään ja täällä on Jupiterin kerroksista tietoutta enemmän. Pitää mennä kauas että näkee lähelle -sanonta varmaan toimii.

Arvostan todella paljon livelessin antoa. Pistää vaan miettimään
 
Hämmästyttävää tietoutta. Maapallon kuorista vielä väitellään ja täällä on Jupiterin kerroksista tietoutta enemmän. Pitää mennä kauas että näkee lähelle -sanonta varmaan toimii.

Kai nyt kaikki tietous on vain tämän hetkisen tiedon pohjalta tehtyjä päätelmiä. Tai ehkä sinun kommenttisi oli vain provo?
 
Suunnanvaihto on kyllä teoriassa mahdollista (vaikka sateliitit ei noin teekään). Sopivalla kiertoradalla planeetalla X "aurinko" voi nousta vaikka lännestä, nousta taivaalle, pysähtyä, liikkua hetken takaisin länteen, pysähtyä ja laskea sitten itään. Ihmismielelle vaikea käsittää koska olemma tottuneet kuuhun ja Aurinkoon.. ja niiden liikeratoihin.

Vastaavasti jollekin toisen planeetan asukille voi olla aivan yhtä ihmeellistä, että meidän kuu on aina samoinpäin meihin nähden.
 
Onhan maankuoren liikkeetkin mielenkintoisia. Tavaraa tulee maan sisältä, ja menee sinne. Periaatteessa koko Maa voi vaihtaa "ihonsa" -mutta, sitten kuitenkin on kuin jäälautat nämä palat, mannerlaatat, jotka siirtyilevät ja kolisevat toisiinsa ja taas irtoilevat. Eivätkä olekaan menossa maan sisään...joku littamaapoika voisi mietiä että menikäkö Atlantis maan sisään, ja tuleko taas ulos, ja toki asukkaat piippu suussa, ja joku "totuusbergamentti" kädessä, sen mukana ;-D

Mitä itse maalikkona fantasioin joskus, että kun kitaran kieltä vetää plektralla, surrr, niin sehän on oikeastaan ihan samaa kuin maanjäristykset usein: röpöreunainen pala kihnaa toiseen...

Eli jos nauhoittaisi jonkun siirroksen liikettä ja sittenkuuntelisi nopeutettunaa niin sehän olisi ehkä kuin Roadrunnerin alku ,-)


joo, offia, palataan taivaalle. Katselin ihkun Beckyn tarinointia, nyt Jupiterin myrskystä. Kiinnostavaa.
 
En tiedä onko tätä videota linkitetty tänne, mutta ihan mielenkiintoinen näkemys maailmankaikkeuden tulevaisuudesta. Saa myös hieman näkemystä kuinka paljon aikaa kaiken katoamiseen tulee menemään.
 
Ymmärrän yskän, mutta kyseessä on nimenomaan yksi avaruustutkimuksen kulmakivistä. Pari postausta historian tärkeimmästä raketista tuskin haittaa ketään.

Ei tänne mitään perus laukaisuja postata.
Ja kuten seuraavista monista postauksesta huomaa niin täällä puhutaan enemmän siitä raketin laukaisusta kuin siitä avaruustutkimuksesta mitä tuolla raketilla pitäisi hyödyntää.

Joten ihan hyvin voisi käyttää tätä toista ketjua tähän rakettikeskusteluun.

 
Pidetääs nyt tosiaan se rakettikeskustelu omassa ketjussaan ja huomioidaan myös ne kanssakeskustelijoiden ystävälliset ohjeistukset, eikä jatketa sitä offtopicia väärässä paikassa. Tämä ketju on tarkoitettu tähtitieteestä keskusteluun.

Edit: Offtopicia siirretty sitä paremmin koskevaan ketjuun.
 
En tiedä onko tätä videota linkitetty tänne, mutta ihan mielenkiintoinen näkemys maailmankaikkeuden tulevaisuudesta. Saa myös hieman näkemystä kuinka paljon aikaa kaiken katoamiseen tulee menemään.

Tämähän oli mielenkiintoinen. Tuli mieleen asiaa sivuava Ikuisuus-dokkari, en nyt tähän hätään muista missä palvelussa moinen oli.
 
Tämähän oli mielenkiintoinen. Tuli mieleen asiaa sivuava Ikuisuus-dokkari, en nyt tähän hätään muista missä palvelussa moinen oli.

Sehän tämän universumin elinkaaren osa, jolloin elämä on mahdollinen, on äärimmäisen lyhyt osa siitä. Penrosen haastattelua joskus kuuntelin, että koko universumin elinkaaren pituuden suuruusluokka oli maan vuosissa mitattuna suunnilleen samoilla hehtaareilla, että niin monta vuotta kuin tässä universumissa on atomeja sen elinkaari on maan vuosissa mitattuna. Lopussa ei ole jäljellä muuta kuin fotoneita. Elämä oli mahdollinen siitä luokkaa miljardin miljardiosaa pienemmän ajan.

Sitten tuli nykyarvion mukaan joku häiriö tasapainoon jossain vaiheessa ja uusi alkuräjähdys. Tämä sykli kun toistuu joku suuruusluokkaa kymmenen potenssin 50-60 kertaa, niin taas syntyy universumi jossa elämä on mahdollinen.

Niin pitkä aikoja nuo, että niitä ei pysty mitenkään edes ihmisen mielessä hahmottamaan. Ja eihän tuollainen aika ole edes murto-osa vielä ikuisuudesta. Ja onko sillä ajalla mitään merkitystä niissä "väli-universumeissa" joita kukaan ei ole edes havaitsemassa?

Universumissa on mielenkiintoisia aikoja edessä tulevaisuudessa. Pienemmät tähdet hiipuvat mustiksi kääpiöiksi ja lopulta jäähtyvät niin paljon, että niiden pinnalla voi vaikka luistella jos vettä sattuu olemaan. Niin pitkän aikaa vaahtii mustien kääpiöiden jäähtyminen, että ei koko universumissa ole vielä lämpötilan puolesta pitkään aikaan luistinradaksi soveltuvaa mustaa kääpiötä. Eikä muuten tule olemaan koskaan ihmiskunnan aikana.
 
e: hups, sori toistosta.

Niin pitkä aikoja nuo, että niitä ei pysty mitenkään edes ihmisen mielessä hahmottamaan. Ja eihän tuollainen aika ole edes murto-osa vielä ikuisuudesta. Ja onko sillä ajalla mitään merkitystä niissä "väli-universumeissa" joita kukaan ei ole edes havaitsemassa?
Aikakin jännä käsite. Varsinkin, kun se on suhteellinen. Onko sekin aina ollut olemassa, kun maailmankaikkeudella ei kaiketi alkua ole. Hawkinin mukaan kyllä, mutta pirun mutkalla aina välillä. Samalla tosta lauseesta tulee miettineeksi, että onko se aika sit meidän universumin oma juttu?
Hawkingin mukaan alkuräjähdyksessä syntyi nykyinen ajan käsite, koska alkuräjähdyksessä fysiikan lait rikkoutuivat. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyistä ymmärtämystämme ajan ja avaruuden luonteesta ei voida soveltaa alkuräjähdystä edeltävään aikaan.

Mitä lähemmäs taaksepäin lähemmäs kohti alkuräjähdystä ajassa siirrytään, sitä pienemmäksi ajan ”nuoli” kutistuu.

Hawking sanoi haastattelussa, että aika oli ikään kuin äärettömän pieneksi taipuneessa tilassa. ”Se oli aina ulottumassa lähemmäksi ei-mitään mutta ei koskaan saavuttanut sitä tilaa.”



Asiasta toiseen:
Meneehän siinä aivot solmuun, ku asustellaan maapallolla, jolla ei ole mitään merkitystä missään. Siellä se leijailee avaruudessa (meidän universumi), joka itsessään on kooltaan järjetön ja joka sijaitsee ei-missään ja on ollut aina (mut rakentaen itsensä aina uudelleen?) ja tulee aina olemaan ei-missään. Avaruus, ku ei kaiketi ääretön ole, nii tietty sitä ihmismieli miettii, että pakkohan avaruuden on sijaita jossain ja sen "jonku" sijaita jossain jne.. :D Mut kaiketi ulkopuolella on vain "olemassaolemattomuutta".
 
Viimeksi muokattu:
Meneehän siinä aivot solmuun, ku asustellaan maapallolla, jolla ei ole mitään merkitystä missään. Siellä se leijailee avaruudessa (meidän universumi), joka itsessään on kooltaan järjetön ja joka sijaitsee ei-missään ja on ollut aina (mut rakentaen itsensä aina uudelleen?) ja tulee aina olemaan ei-missään. Avaruus, ku ei kaiketi ääretön ole, nii tietty sitä ihmismieli miettii, että pakkohan avaruuden on sijaita jossain ja sen "jonku" sijaita jossain jne.. :D Mut kaiketi ulkopuolella on vain "olemassaolemattomuutta".
Näitä juttuja pohdittiinkin tuolla jo aiemmin.
 
Universumissa on mielenkiintoisia aikoja edessä tulevaisuudessa. Pienemmät tähdet hiipuvat mustiksi kääpiöiksi ja lopulta jäähtyvät niin paljon, että niiden pinnalla voi vaikka luistella jos vettä sattuu olemaan. Niin pitkän aikaa vaahtii mustien kääpiöiden jäähtyminen, että ei koko universumissa ole vielä lämpötilan puolesta pitkään aikaan luistinradaksi soveltuvaa mustaa kääpiötä. Eikä muuten tule olemaan koskaan ihmiskunnan aikana.
Eikös tässä luistelemisen kannalta ole ongelmana vain valkoisen kääpiön tai myöhemmin mustan kohtuullisen jämäkkä painovoima? Eli joku maapallon kokoinen kappale, jolla on massaa edelleenkin valtaosa siitä mitä normaalilla tähdelläkin oli? Korjatkaa jos olen väärässä.
 
Marsin pinnasta on julkaistu selailtava kartta Nasan sivuilla.
Selailin pintaa puolisen tuntia, mutta en löytänyt mysteeripyramidia enkä leijuvaa lusikkaa, jotka on kuvattu joillakin videoilla.
Jännä oli silti selailla, vaikkei mitään ihmeellistä löytynytkään.
 
Onko aurinkokunnan planeetat "samalla tasolla" omalla kiertoradalla? Jos on niin miksi näin?


Yleensä planeettojen kiertoradat aurinkoon nähden on kuvattu suht tasaiseksi malliksi.
Kuten tässä esimerkkikuvassa. Miksipä esimerkiksi marssin kiertorata ei voisi olla 90 astetta maan rataan nähden?

the-solar-system-w400.webp



Sekä jos asia on näin, että radat on suht samassa tasossa, niin mikä pitää kiertoradan samassa positiossa miljardien vuosien ajan?
 
Onko aurinkokunnan planeetat "samalla tasolla" omalla kiertoradalla? Jos on niin miksi näin?


Yleensä planeettojen kiertoradat aurinkoon nähden on kuvattu suht tasaiseksi malliksi.
Kuten tässä esimerkkikuvassa. Miksipä esimerkiksi marssin kiertorata ei voisi olla 90 astetta maan rataan nähden?

the-solar-system-w400.webp



Sekä jos asia on näin, että radat on suht samassa tasossa, niin mikä pitää kiertoradan samassa positiossa miljardien vuosien ajan?
Eiköhän alku tälle tasaisuudelle ole se kun aurinkokunta syntyy pyörivästä pölykiekosta, eikä hiljalleen tasaisesti tiivistyvästä pallosta, joka johtaisi vain tähden syntymään ilman kiertolaisia kaiken materian pudotessa kohti massan keskipistettä, kiertävän liikkeen poissaolon takia.

Minkäs voiman meinasit sitten jälkikäteen heittelevän planeetat avaruudessa poikittaisille radoille? Samalla tasolla kiertävät planeetat vielä aiheuttavat lievän painovoima eron vetäen kiertolaisia tasolle. Jos mentäisiin tason "yllä", niin muiden planeettojen vetovoima vetäisi kappaletta "alaspäin".
 
Onko aurinkokunnan planeetat "samalla tasolla" omalla kiertoradalla? Jos on niin miksi näin?


Yleensä planeettojen kiertoradat aurinkoon nähden on kuvattu suht tasaiseksi malliksi.
Kuten tässä esimerkkikuvassa. Miksipä esimerkiksi marssin kiertorata ei voisi olla 90 astetta maan rataan nähden?

the-solar-system-w400.webp



Sekä jos asia on näin, että radat on suht samassa tasossa, niin mikä pitää kiertoradan samassa positiossa miljardien vuosien ajan?
Voisin kuvitella se niin, että ku pikakelataan iha pirusti aikaa, nii pikkuhiljaa pienemmät kappaleet pyrkii seuraan isompaa kappaletta aina kohdatessaan. Lopulta pyörivät isompaa kappaletta (tässä tapauksessa aurinkoa) samaan suuntaan, vaikka aluperin olisivat pyörineen 90 astetta poikittain toisiinsa nähden. Galaksitkinhan on spiraaleja. Sinänsä iha jännä, ku entropian vastaisesti järjestyvät. en tosin tiedä liittyykö entropia tuohon mitenkää. Seku mutuilen :D

Minkäs voiman meinasit sitten jälkikäteen heittelevän planeetat avaruudessa poikittaisille radoille? Samalla tasolla kiertävät planeetat vielä aiheuttavat lievän painovoima eron vetäen kiertolaisia tasolle. Jos mentäisiin tason "yllä", niin muiden planeettojen vetovoima vetäisi kappaletta "alaspäin".

Jostain muualta tulevat kappaleet voi pyöriä eri radalla, kuin alunperin "pölystä" syntyneet? Jos muualta tulis tarpeeksi materiaa ja massaa, nii voisko se pyöräyttää kaiken uusille raiteille? No miksi ei?
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän tuota jollain tasolla mietin ja mielessä oli saturnuksen renkaat, joka vähän markkeeraa aurinkoa kiertäviä planeettoja.


Tuota vaan en ymmärrä, miten aurinkoa ympäri pyörivät kappaleet ovat itse alkaneet pyöriä ja esim. maata kiertävä kuu ei sitte pyöri ollenkaan (pyöriikö muitten planeettojen kuut?). Sekä planeettojen "pysty"akselit on enemmän ja vähemmän vinossa kiertorataan nähden. Joka tuntuu oudolle, että miten se toinen pölypilvestä kasaantunut möykky on ruvennut pyörimään eri asennossa kuin toinen, vaikka muuten pyörivät samaan suuntaan auringon ympäri.

Edit. Siis kuu pyörii maan mukana, eli samaa tahtia kuin "kuunkierto". Muutenhan näkyisi se toinen puoli.
 
Kyllähän tuota jollain tasolla mietin ja mielessä oli saturnuksen renkaat, joka vähän markkeeraa aurinkoa kiertäviä planeettoja.


Tuota vaan en ymmärrä, miten aurinkoa ympäri pyörivät kappaleet ovat itse alkaneet pyöriä ja esim. maata kiertävä kuu ei sitte pyöri ollenkaan (pyöriikö muitten planeettojen kuut?). Sekä planeettojen "pysty"akselit on enemmän ja vähemmän vinossa kiertorataan nähden. Joka tuntuu oudolle, että miten se toinen pölypilvestä kasaantunut möykky on ruvennut pyörimään eri asennossa kuin toinen, vaikka muuten pyörivät samaan suuntaan auringon ympäri.
Koska se, kuu, saa paljon isomman vaikutuksen siitä lähemmästä isommasta massasta? Kaipa niidenki kiertorataan vaikuttaa kaikki muu, mut paaaaaaljon hitaammin ja ovat paaaljon tuoreempia kavereita aurinkokunnassa? Isossa kuvassa meidänki galaksi on kuitenki "tasainen" kiekko ja siksi sen voi havaita taivaalla.

aattele ku pienet pallot nakataan pyörivään isompaan palloon random suunnista, pallot järjestäytyy pallon pyörimisakselin suuntaisesti. Ei sama asia, mut se mitä kaiketi kappaleille avaruudessa tapahtuu, ku kaikki seuraa toisen (suuremman) vetovoimaa (+ törmäyksiä tapahtuu, kappaleet muuttaa suuntaa ja muodostaa uusia kappaleita). Lopulta vaa kaikki pyörii samaa rataa...
 
Viimeksi muokattu:
Onko aurinkokunnan planeetat "samalla tasolla" omalla kiertoradalla? Jos on niin miksi näin?
Lyhyt vastaus: painovoiman takia.

Avaruudessa kaikki tuppaa olemaan pyörimisliikkeessä. Niin oli myös se pölykiekko, josta Aurinko ja planeetat tiivistyivät kiekon ratatasolla. Painovoima veti pikkuhiljaa massakeskittymiä niin, että stabiileilla radoilla olevat kappaleet pysyivät enemmän tai vähemmän kohdillaan, ja epästabiileilla radoilla olevat törmäsivät muihin tai sinkoutuivat kokonaan ulos aurinkokunnasta. Niin olisi käynyt tod.näk. myös Marsille, jos se olisi jostakin syystä syntynyt kiertämään 90 asteen kulmassa muiden planeettojen ratatasoa vasten.

Mitä pienemmistä kappaleista on kyse, tai mitä kauemmaksi Auringon ja muiden planeettojen painovoimasta mennään, kiertoradat ja -suunnat voivat kyllä olla hyvinkin poikkeavia, kuten asteroidien ja kääpiöplaneettojen kohdalla on tilanne. Kun mennään oikein kauas, Kuiperin vyöhykkeelle ja Oortin pilveen, kappaleet kiertävät miten päin sattuu olevilla radoilla.

Sekä jos asia on näin, että radat on suht samassa tasossa, niin mikä pitää kiertoradan samassa positiossa miljardien vuosien ajan?
Painovoima, edelleen.

Kun planeetat ovat asettuneet vakaille radoille, tarvittaisiin jokin isompi ulkopuolinen häiriö (tähden, mustan aukon tms. lähiohitus) muuttamaan niitä. Taivaankappaleet ovat täällä päin Linnunrataa sen verran harvassa, että miljardien vuosien aikana sellaisia häiriöitä ei nähtävästi ole sattunut.
 
Onko aurinkokunnan planeetat "samalla tasolla" omalla kiertoradalla? Jos on niin miksi näin?
Lyhyt vastaus:
Kyllä.

Pitkä vastaus:
Koska fysiikka.

No mutta, jos mennään vähän pidemmälle ajatuksessa, niin on tuossa jo muutama hyvä vastaus ollutkin selittämään sitä.

Jotta sen täysin pystyy ymmärtämään, niin pitää lähteä ihan perusteista (hieman oijottuna). Ensinnäkin, mistä Aurinkokunta (tai mikä tahansa muu tähtijärjestelmä) syntyi? Hemmetin isosta kaasu- ja pölypilvestä. Jos tämä pilvi olisi täsmälleen pallonmuotoinen, täysin homogeninen, ja unohdettais jotkut random keissit kuten radioaktiivinen hajoaminen, kiraalisuus, aineen ja antiaineen epäsuhde ja "muutama" muu pieni seikka, niin Aurinko kunta voisi olla täysin pallomainen, koostuen pelkästä Auringosta, koska kaikki materia olisi lineaarisesti pudonnut massakeskipisteeseen aiheuttamatta minkäänlaista kiertoliikettä. Sanomattakin selvää, että tämä ei ole Maailmankaikkeuden tapa toimia. Maailmankaikkeus ei ole homogeeninen, vaan täällä aina sattuma aiheuttaa epätasaisuutta.

Mielenkiintoista kyllä, mutta tämä on ainut syy miksi sinä tätä nyt mietit. Kiertoliike on käytännössä stabiilein liike, mitä on olemassa, ja syy miksi olemme olemassa.

Voiko planeetta kiertää 90 astetta tähden ratatasoon? Kyllä. Mutta ei luultavasti pitkään. Syy on suhteellisen yksinkertainen, rata tulee ennemmin tai myöhemmin epästabiiliksi, joka aiheuttaa katastrofaalisen ratamuutoksen, joko itse tähden tai sen planeettojen vaikutuksesta. Vähimmilläänkin se pikkuhiljaa hivuttuisi ratatasoon muiden planeettojen ja vuorovesivaikutuksen takia. Mitä kauemmaksi tähdestä mennään, niin sen enemmän sillä voi olla inclinaatiota. Esim Pluto (ex-planeetta), ei kierrä ratatasossa. Myöskään muut kääpiöplaneetat tuolla kaukana ei kierrä ratatasossa (paitsi sattumalta). Esim muutama esimerkki (huomaa miten litteä ratataso on planeetoille: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/98/Quaoar_Haumea_Makemake_orbits_2018.png Jos mennään vielä kauemmaksi, niin Oortinpilvessä komeetat voi viilettää lähestulkoon millä tahansa radalla. Ne on niin kaukana Auringosta ja Jupiterista (ja muista isoista), että kerta pistäytymässä Aurinkokunnan sisäosissa ei juurikaan niiden ratatasoa muuta, tai jos menevät liian lähelle, niin luultavasti lähtevät pois Aurinkokunnasta ikuisiksi ajoiksi.

Voiko planeetta kiertää tähtiä "väärään" suuntaan? Kyllä. Mutta taaskaan rata ei luultavasti pysy stabiilina kovin pitkään. Kuten edellisessäkin tapauksessa, niin planeetoilla on tapana synkronisoida toisiaan. Hyvä esimerkki on esim Jupiterin kolme suurta kuuta (lähimmät kolme) jotka on 1:2:4 resonanssissta toisiinsa nähden. Kun Ganyamedes kiertään Jupiterin yhden kerran, niin Europa kiertää kaksi kertaa ja Io kiertää neljä kertaa. Ja tämä on minuutin tarkkaa toimintaa. Mutta teoriassa se on mahdollista. On tähänkin esimerkki, nimittäin Neptunuksen suurin kuu Triton. Se kiertää juurikin väärään suuntaan kaikkiin muihin kuihin nähden (sekä Neptunuksen pyörimissuuntaan nähden). Miksi? Se onkin hyvä kysymys... Mutta mahdollisesti Neptunus kaappasi (luultavasti entinen kääpiöplaneetta) sen jossakin vaiheessa, ja koska se on suurin kuu, niin se on pystynyt pitämään ratansa stabiilina.

Hieman samanlaisia erikoistapauksia on esim Uranus, joka pyörii käytännössä kyljellään, ja muihin planeettoihin nähden väärään suuntaan (eli "pohjoisnapa" osoittaa enemmän etelään). Tämä on luultavasti jonkun massiivisen törmäyksen seurausta Aurinkokunnan alkuajoilla.

Mitä tulee Kuuhun se on tidal locked Maahan nähden. Maan vetovoima sai sen pyörimisen hidastumaan, kunnes se alkoi näyttää saman naaman joka päivä. Aivan kuten Merkurius ja Venus on käytännössä tidal locked Auringon kanssa (molemmat pyörivät vielä hieman, Venus jopa näennäisesti retrogradisesti, eli väärään suuntaan (tosin siihen vaikuttaa luultavasti enemmän Venuksen massiivinen ilmakehä, joka aiheuttaa valtavan kitkan Venuksen pinnnan ja pilvien välillä)). Muillakin planeetoilla on tidal locked kuita, esim Pluto ja Charon on tidal locked ja kiertävät yhteistä massakeskipistettä kääntäen molemmat naamansa samaan suuntaan (eli Pluton kuu ei koskaan nouse, vaan pysyy aina taivaalla samalla paikalla, ja näkyvissä vain yhdellä pallonpuoliskolla).
 
Kun planeetat ovat asettuneet vakaille radoille, tarvittaisiin jokin isompi ulkopuolinen häiriö (tähden, mustan aukon tms. lähiohitus) muuttamaan niitä. Taivaankappaleet ovat täällä päin Linnunrataa sen verran harvassa, että miljardien vuosien aikana sellaisia häiriöitä ei nähtävästi ole sattunut.
Ja tuollainen kappale todennäköisesti pistäisi koko Aurinkokunnan pysyvästi sekaisin.
 
Kreikassa olen lomaa viettämässä, ja illan pimetessä istuimme juuri äsken ulkosalla lepakoita ja tähtiä katsellen.

Äkkiä alkoi lounaan suunnasta taivaalle hivuttautumaan ’kissabussi’, eli kymmeniä peräkkäisiä satelliitteja yhdessä jonossa.

Ilmeisesti Starlinkin tms. satelliittijono.

Siinä jono sitten purjehti muutaman minuutin ajan taivaankannen poikki.

Vaikka ei ole varsinaisesti tähtitieteeseen liittyvä havainto, oli todella maaginen näky.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
262 675
Viestejä
4 561 910
Jäsenet
75 006
Uusin jäsen
Nahkapip0

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom