Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Kyse on aallonpituudesta, ei valon nopeuden muuttumisesta. Googlaa "punasiirtymä"Sinipuna aaltohan perustuu juuri erinopeudella kulkeviin fotoneihin meihin katsoen.(eli kun mitataan loittoneeko jokin galaxi vai läheneekö) Eli heitetäänkö tuokin teoria roskakoriin?
Tähtitieteessä punasiirtymä on mm. sitä että kaukaisten galaksien säteilemä valo on siirtynyt matalampia taajuuksia kohti (eli kirjon punaista päätä kohden) verrattuna lähellä olevien tähtien valoon. Mitä kauempana galaksi on sitä suurempi punasiirtymä sillä on. Tätä pidetään todisteena siitä, että galaksit etääntyvät toisistaan, maailmankaikkeus laajenee ja että tämä alkoi alkuräjähdyksessä. Hyvin suuri punasiirtymä on kaukaisilla kvasaareilla. Sinisiirtymä on vain muutamalla lähigalaksilla, kuten Andromedan galaksilla.
Nyt kun luin tämän uudestaan, niin ensin tuli mieleen, että nyt tuli vastaan aivan jäätävä itsevarmuus Että nyt sun kyllä varmaan kannattaisi heti käydä kertomassa kaikille maailman kosmologeille, että he ovat ihan väärässä, heidän perusrakennelmat on pielessä, ja sinä tiedät asian oikeamman laidan.Valonnopeus on suhteessa katsojaan. Lähestyvän junan valot saavuttavat katsojan suuremmalla nopeudella kuin valonnopeus, vaikka valo lähteekin lampusta tasan valonnopeudella.. Kaksi fikkaria vastakkain, niin erisuuntiin menevät fotonit menevät 2x valonnopeutta suhteessa toisiinsa. Epäilen kovasti etteikö valonnopeutta voi kulkea kuka tahansa kun vain jaksaa kiihdyttää ja odottaa. Veikkaan että galaksin ulkoreuna pyörii hiukkasen vaudikkaammin.
Sehän selviää vain kokeilemalla. Ehkä 200-v päästä meillä on faktaaNyt kun luin tämän uudestaan, niin ensin tuli mieleen, että nyt tuli vastaan aivan jäätävä itsevarmuus Että nyt sun kyllä varmaan kannattaisi heti käydä kertomassa kaikille maailman kosmologeille, että he ovat ihan väärässä, heidän perusrakennelmat on pielessä, ja sinä tiedät asian oikeamman laidan.
Mutta, tarkemmin ajatellen taisin astua trolliin
Avainsana tässä on rakettiyhtälö.Sitten toisekseen käsittääkseni kemiallisien rakettien maksiminoputta rajoittaa sen moottorin puskeman räjähdyksen ja kemiallisten partikkelien nopeus. (tässä saatan kyllä olla väärässäkin) Jos se kiihdyttävä materiaali lähtee moottorista ulos esim. 100000km/h niin se olisi vastaavasti myös kyseisellä moottorilla saavutettava maksimivauhti jos vaan polttoainetta riittää kiihdyttämään riittävä pitkäksi aikaa.
Nykyiset ionimoottorit eivät kyllä ihan noin hyviä ole.Ionimoottoreilla ne hiukkaset lähtee koneesta lähes valonnopeudella eli sillä olisi korkeampi maksiminopeus vaikka työntövoima onkin huomattavasti heikompi.
Valon nopeutta ei saada normaalisti kiihdyttämällä ylitettyä, vaan se vaatisi jotain aika/avaruuden manipulointia ja avaruuden taivuttamista. Sitten toisekseen käsittääkseni kemiallisien rakettien maksiminoputta rajoittaa sen moottorin puskeman räjähdyksen ja kemiallisten partikkelien nopeus. (tässä saatan kyllä olla väärässäkin) Jos se kiihdyttävä materiaali lähtee moottorista ulos esim. 100000km/h niin se olisi vastaavasti myös kyseisellä moottorilla saavutettava maksimivauhti jos vaan polttoainetta riittää kiihdyttämään riittävä pitkäksi aikaa. Ionimoottoreilla ne hiukkaset lähtee koneesta lähes valonnopeudella eli sillä olisi korkeampi maksiminopeus vaikka työntövoima onkin huomattavasti heikompi.
SIINÄ MISSÄ MATKA Marsiin kestää nykyteknologialla kuudesta yhdeksään kuukautta, taittuisi matka poimuajolla reilussa kolmessa minuutissa, raporttiin liitetty taulukko paljastaa. Aurinkokuntaa lähin tähti, 4,3 valovuoden päässä sijaitseva Alfa Centauri saavutettaisiin vain 15 vuorokaudessa:
Sillä ei ole väliä miten palloa vatkataan ennen lopullisen tilan saavuttamista. Riittää että tarkastellaan alkutilaa ja lopputilaa, ja verrataan niiden liikemääriä. Eli junan nopeus todellakin kasvaa. Massaerosta johtuen kasvaa hyvin vähän.Palstahan aktivoituu säiden lämmetessä yhtämatkaa.
Tuo juna/pallo asia, palaan siihen. Meneekö asia yksinkertaistettuna näin.
Juna liikkuu 200kmh. Seisot katolla uskomattomalla itsevarmuudella varustettuna. Heität 1kg pallon 100kmh taaksepäin.
Juna saa pallon massaa ja kiihtyvyyttä vastaavan boostin siksi hetkeksi kun pallo irtoaa kädestä ja liike-energia siirtyy heittäjän jalkojen ja junan katon kautta.
Toisaalta, heittoon valmistautuminen vaatii käden taakse vetämisen, eikö tämä toisaalta vaikuta asioihin ensin päinvastoin joten lopputulos on +-0?
Energiat menisi harakoille koska vastavoima kohdistuu ihmiseen. Kuula pitäisi ampua junan rakenteisiin pultatulla kanuunalla.Palstahan aktivoituu säiden lämmetessä yhtämatkaa.
Tuo juna/pallo asia, palaan siihen. Meneekö asia yksinkertaistettuna näin.
Juna liikkuu 200kmh. Seisot katolla uskomattomalla itsevarmuudella varustettuna. Heität 1kg pallon 100kmh taaksepäin.
Juna saa pallon massaa ja kiihtyvyyttä vastaavan boostin siksi hetkeksi kun pallo irtoaa kädestä ja liike-energia siirtyy heittäjän jalkojen ja junan katon kautta.
Toisaalta, heittoon valmistautuminen vaatii käden taakse vetämisen, eikö tämä toisaalta vaikuta asioihin ensin päinvastoin joten lopputulos on +-0?
Jos näitä asioita pyörittelee käytännöntilanteissa, niistä tulee valtavan monimutkaisia. Siksi niitä on tapana pyöritellä teoreettisissa tilanteissa, joissa on eliminoitu tarpeettomat tekijät, kuten esim usein kitka.Energiat menisi harakoille koska vastavoima kohdistuu ihmiseen. Kuula pitäisi ampua junan rakenteisiin pultatulla kanuunalla.
Avaruustutkimus | Tällainen on suomalainen satelliitti, joka lähtee tieteellisiin töihin kiertoradalle – voit tarkastella sitä eri puolilta
Pienellä satelliitilla on merkittäviä tehtäviä. Avaruusromun poistoa auttavan plasmajarrun kokeilu on niistä yksi.www.hs.fi
Suomi avaruudessa ei kohta ole maailman ohuin kirja
Kiitos tästä vastauksesta, pistänpäs omiakin mietteitä kirjasta.Hyviä vastauksia on tullut muilta, ei ole niihin huomatettavaa. Itselläni on kirjan lukemisesta aika pitkä aika ja nyt kun sitä selailin, oli ehkä vähän vaikea saada kiinni punaisesta langasta kaiken pohdiskelun keskeltä. Alla kuitenkin oma tiivistelmäni, miten minä olen sen ymmärtänyt. Laitoin spoiler-tägien sisään, jos haluat katsoa vasta kirjan lukemisen jälkeen, ymmärrettiinkö samalla tavalla
Tyhjyydessä on yleisesti hyväksytyn mallin mukaan ja kokeellisestikin todettu tyhjän avaruuden nollasta poikkeava energia. Tämä saa aikaan mm. kvanttifluktuaatiota ja selittää osaltaa mustan aukon säteilyä Hawkingin säteilynä. Laakean universumin, missä oletettavasti elämme, kokonaisenergia on kuitenkin nolla. Tähän nollasummmapeliin päädytään Kraussin mukaan, kun summataan kaikki universumin massa, potentiaali, kineettinen energia ja ainetta kasaan vetävä painovoimaenergia. Ja mahdollisesti muut energian ilmenemismuodot, tuo ei ollut välttämättä tyhjentävä lista. EDIT: suljetussa universumissa, missä tarpeeksi kauas katsomalla näkisi oman takaraivonsa, kokonaisenergia olisi positiivinen.
Kvanttikenttäteorian mukaan kaikilla kentillä on kaikkialla ja jokaisessa pisteessä, myös tyhjyydessä, kvantittunut energian taso. Nämä tasot fluktuoivat @moukula esittämän valtamerianalogian mukaisesti (meri on esimerkissä kvanttikenttä ja aallot ovat siinä esiintyviä kentänvoimakkuuden vaihteluita). Niinpä on väistämätöntä, että jossain vaiheessa energiaa sisältävästä tyhjyydestä voi aaltoilun vaikutuksesta syntyä iso purskahdus, jonka kokonaisenergia on kuitenkin nolla, eikä se siten riko fysiikan lakeja.
Mistä se energiaa sisältävä tyhjyys tuli, jää nähdäkseni kirjassa vastaamatta. Olettamus kuitenkin on, että se oli todellakin kenttiä lukuunottamatta pelkkää tyhjyyttä.
Mjortten sanoi:Tyhjyydessä on yleisesti hyväksytyn mallin mukaan ja kokeellisestikin todettu tyhjän avaruuden nollasta poikkeava energia. Tämä saa aikaan mm. kvanttifluktuaatiota ja selittää osaltaa mustan aukon säteilyä Hawkingin säteilynä. Laakean universumin, missä oletettavasti elämme, kokonaisenergia on kuitenkin nolla. Tähän nollasummmapeliin päädytään Kraussin mukaan, kun summataan kaikki universumin massa, potentiaali, kineettinen energia ja ainetta kasaan vetävä painovoimaenergia. Ja mahdollisesti muut energian ilmenemismuodot, tuo ei ollut välttämättä tyhjentävä lista. EDIT: suljetussa universumissa, missä tarpeeksi kauas katsomalla näkisi oman takaraivonsa, kokonaisenergia olisi positiivinen.
Mjortten sanoi:Kvanttikenttäteorian mukaan kaikilla kentillä on kaikkialla ja jokaisessa pisteessä, myös tyhjyydessä, kvantittunut energian taso. Nämä tasot fluktuoivat @moukula esittämän valtamerianalogian mukaisesti (meri on esimerkissä kvanttikenttä ja aallot ovat siinä esiintyviä kentänvoimakkuuden vaihteluita). Niinpä on väistämätöntä, että jossain vaiheessa energiaa sisältävästä tyhjyydestä voi aaltoilun vaikutuksesta syntyä iso purskahdus, jonka kokonaisenergia on kuitenkin nolla, eikä se siten riko fysiikan lakeja.
Mistä se energiaa sisältävä tyhjyys tuli, jää nähdäkseni kirjassa vastaamatta. Olettamus kuitenkin on, että se oli todellakin kenttiä lukuunottamatta pelkkää tyhjyyttä.
Ei kai se loppuviimein ole niin outoa. Sen sijaan, että kirja alkaisi sanoilla "Olipa kerran", se ei-alkaisi sanoilla "Eipäs ollutkaan".Avaruuden suuruus on täysin käsittämätöntä, mut vielä käsittömämpää on tosiaa ajatella, että mitä tää kaikkeus on. Siis se johon ajattelen avaruudenki kuuluvan. Tai, jos avaruus ei kuulu mihinkään, nii mitä on se tyhjyys ennen avaruutta, siis se jota ei ollut olemassa.. Ihmisen mieli ku tykkää, että asioilla on alku..
Ei ehkä enää tän topikin sisään mene, ku ei ole vastauksia.
Tolla tarkoitin sitä, että mennää niin kauas taaksepäin (ajassa, jonka käsitämme) ku mielikuvitus riittää, nii aina lopulta tulee ajatus, että mitä sit ennen sitä (ja miksi, mitä jne.. ) Äärettömyys (ja mahd. ajan olemattomuus?) ja jonkun olemattomuus (vaikka kuoleman jälkeisyys) on ihan pirun vaikeita asioita yrittää miettiä ja tämä siis verrattuna vieläpä siihen, missä elämme tällä hetkellä. Tieteessäkin tunnetaan vain käsite "ihmisen näkemä avaruus" vai mikäs nyt oikea termi olikaan. Silläkin nähdään vain lähelle sitä tätä "meidän" avaruuden alkua.Lisäksi "Ei mitään" on vain ihmisen luoma käsite sellaiselle, johon primääriaistimien tai teknologisten apuvälineiden havainnot eivät riitä luomaan merkittävyyttä.
Alkaa olla niin korkealentoista jutustelua, että parempi palauttaa porukka Auringon tasalle.
ESA:n Solar Orbiterin uusinta materiaa julkaistiin muutama päivä sitten. Ensimmäistä kertaa myös Auringon etelänvalta (eka kuva). Luotain teki huikean lähiohituksen Maaliskuun lopussa, lähempää kuin koskaan ennen.
Kuvat (ja varsinkin video) vetää kylmäks, vaikka lämpötilat luotaimen lämpökilvessä kohosi yli 500 asteeseen.
Mikä parasta, joka kierroksella Solar Orbiter menee lähemmäksi Aurinkoa, kunnes palaa tuhkaksi...
Suhteellisuusteorian mukaan liikemäärä kasvaa eksponentiaalisesti nopeuden lähestyessä valonnopeutta. Ja liikemäärä = energia = massa.
Alkaa olla niin korkealentoista jutustelua, että parempi palauttaa porukka Auringon tasalle.
ESA:n Solar Orbiterin uusinta materiaa julkaistiin muutama päivä sitten. Ensimmäistä kertaa myös Auringon etelänvalta (eka kuva). Luotain teki huikean lähiohituksen Maaliskuun lopussa, lähempää kuin koskaan ennen.
Kuvat (ja varsinkin video) vetää kylmäks, vaikka lämpötilat luotaimen lämpökilvessä kohosi yli 500 asteeseen.
Mikä parasta, joka kierroksella Solar Orbiter menee lähemmäksi Aurinkoa, kunnes palaa tuhkaksi...
Veritasumin videolla kans tosta kuvaamisen vaikeudesta asiaa.. ja toihan on muutenki jo kuin se yks hiekanjyvä hiekkarannalla (tai maapallolla), ällistyttää että tommoinen on edes löydetty ton videon alussa olevan zoomailun perusteella. ensinnäki löytää kohta ja sit tutkia suttusta kuvaa, että joo kyllä noi tahrat tossa pyörii jonku ympärillä.Siksipä nämä suttuiset kuvat on varsin päheitä otoksia.
Mutta miksi näin käy on hiukan vaikeampi kysymys?
James Webb -teleskoopin ensimmäisiä varsinaisia tieteellisiä värikuvia odotetaan julkistettavaksi kesäkuun 12. päivänä. Nasa ei ole kuitenkaan vielä kertonut, mitä ensimmäisissä kuvissa esiintyy,
Tekniikan Maailma
tekniikanmaailma.fi
Eiköhän se kasva ihan tuo Einsteinin kuuluisan E=mc2 kaavan mukaan.
E=mc² – Wikipedia
Mitä tapahtuisi, jos hiekanjyvänen törmäisi Maahan 99,9-prosenttisella valonnopeudella?
Sellainen kysymys, että veikkasin vastauksen löytyvän iha googlella.. Vihaan action labia, mut oli eka tulos. EnKatsonutVideota: Ei tapahtuis paljon mitään.Joku voisi kokeilla laskea hiekanjyvän energian, jos jollain konstilla se saataisiin kulkemaan samaa nopeutta, kun Cernissä on kiihdytetty hiukkasia. Veikkaan että silloin voisi olla jo maapallolle kohtalokkaat energiamäärät kyseessä.
Kiina löytänyt mahollisesti et:n kodin Kiina väittää löytäneensä mahdollisia merkkejä ulkoavaruuden sivilisaatiosta
Tieteessä tunnetaan käsitteinä niin havaittava universumi, kuin universumikin. Havaittavan universumin säde on jotain 46mrd valovuotta, koko universumi taas huomattavan paljon suurempi, mahdollisesti ääretön.Tolla tarkoitin sitä, että mennää niin kauas taaksepäin (ajassa, jonka käsitämme) ku mielikuvitus riittää, nii aina lopulta tulee ajatus, että mitä sit ennen sitä (ja miksi, mitä jne.. ) Äärettömyys (ja mahd. ajan olemattomuus?) ja jonkun olemattomuus (vaikka kuoleman jälkeisyys) on ihan pirun vaikeita asioita yrittää miettiä ja tämä siis verrattuna vieläpä siihen, missä elämme tällä hetkellä. Tieteessäkin tunnetaan vain käsite "ihmisen näkemä avaruus" vai mikäs nyt oikea termi olikaan. Silläkin nähdään vain lähelle sitä tätä "meidän" avaruuden alkua.
Kyllä? edit: vai eiku korjasitko vain käyttämääni termiä? Ok, kai sitä senki vuoksi voi vanhan viestin nostaa..Tieteessä tunnetaan käsitteinä niin havaittava universumi, kuin universumikin. Havaittavan universumin säde on jotain 46mrd valovuotta, koko universumi taas huomattavan paljon suurempi, mahdollisesti ääretön.
En, vaan sanoit "Tieteessäkin tunnetaan vain käsite "ihmisen näkemä avaruus"", ymmärsin tuon sanan "vain" viittaavan siihen, ettei tieteessä tunneta muuta käsitettä avaruuteen liittyen.Kyllä? edit: vai eiku korjasitko vain käyttämääni termiä? Ok, kai sitä senki vuoksi voi vanhan viestin nostaa..
Ei kai miellä tarkalleen ottaen ole mitään käsitystä siitä mikä se koko universumin mitta on koska emme voi millään tapaa sitä havainnoida? Voisi siis periaatteessa olla vaikka tasan saman kokoinen kuin tuo havaittavissa oleva mutta toki ei ole mitään syytä olettaa että olisi juuri näin.Tieteessä tunnetaan käsitteinä niin havaittava universumi, kuin universumikin. Havaittavan universumin säde on jotain 46mrd valovuotta, koko universumi taas huomattavan paljon suurempi, mahdollisesti ääretön.
Se liittyy maailmankaikkeuden muotoon, jota jossain määrin voimme havainnoida. Näiden havaintojen perusteella maailmankaikkeus on joko laakea, eli ääretön, tai sitten valtavan paljon suurempi pallo, kuin havaittava maailmankaikkeus.Ei kai miellä tarkalleen ottaen ole mitään käsitystä siitä mikä se koko universumin mitta on koska emme voi millään tapaa sitä havainnoida? Voisi siis periaatteessa olla vaikka tasan saman kokoinen kuin tuo havaittavissa oleva mutta toki ei ole mitään syytä olettaa että olisi juuri näin.
Luulisin että tässä ongelma on käsitteen "elämä" rajoittuneisuus. Mikä tahansa sattumanvarainen muoto joka sattumalta kykenee kopioimaan itseään ja tätä kautta käynnistää evoluution, voisi laskea elämäksi. Omituiset kuvitelmat "sielusta" jne ovat sotkeneet pakkaa.Itsestänikin tuntuisi oudolta, että maapallo olisi jotenkin ainutlaatuinen poikkeus tässä koko kosmisessa kokonaosuudessa. Se tuntuu vaan edelleen olevan jossain määrin mysteeri, että mikä saa elottoman muuttumaan eläväksi alun alkaen. Eli kuinka todennäköistä on, että elinkelpoiselle planeetalle alkaa kehittyä elämää sen muutaman miljardin vuoden sisällä kun se on mahdollista. Seti-hankkeen perusteella todennäköisimmät vaihtoehdot ovat, että vieraita sivilisaatioita on lukuisia miljardeja tai sitten olemme yksin. Vaihtoehdot tältä väliltä on esitetty hyvin epätodennäköisinä.
Varmasti on monissa muodoissa, mutta älyllinen on se kysymys. Niitäkin voisi melkein varmuudella sanoa olevan jossain päin, mutta näkeekö ne koskaan toisia etäisyyksien takia, tai selviääkö ne kovin pitkään?Eiköhän kyseessä ole vain se syynä että galaksit liikkuvat kauemmiksi toisistaan koko ajan. Ja galaksien sisälläkin matkat ovat niin suuria. Kyllä sitä elämää on monissa muodoissa, saavuttamattomissa.
Varmasti on monissa muodoissa, mutta älyllinen on se kysymys. Niitäkin voisi melkein varmuudella sanoa olevan jossain päin, mutta näkeekö ne koskaan toisia etäisyyksien takia, tai selviääkö ne kovin pitkään?
Tosiaan, kun katsoo tämän puusta pudonneen apinan tolskaamista, ei kyllä tule mieleen lokeroida sitä "älyllisten" joukkoonJos näin miettii niin voisi miettiä myös kuuluuko ihminen tähän porukkaan, siis pitkäikäisyyden muodossa. Emme osaa sen paremmin lopettaa edes lisääntymistä, vaikka alkaa jo liekit näkyä ympärillä ylikansoituksen muodossa.
Vaikka keskustelu onkin lähinnä fillsofista tässä aiheessa, niin tuollainen oletus on mielestäni todella outo.Jotkuthan teorisoivat että että aurinkokunta on jonkinlainen karanteenialue toissivilisaatioiden näkökulmasta.