Avaruus-ketju (keskustelua tähtitieteestä, havainnoista ym.)

Aiheeseen liittyen muuten tässä aika hyvä video, miksi yli valonnopeudella kulkeminen aiheuttaisi heti paradoxeja. Cool Worldsilla on muutenkin hyviä videoita avaruusaiheesta.

 
Sinipuna aaltohan perustuu juuri erinopeudella kulkeviin fotoneihin meihin katsoen.(eli kun mitataan loittoneeko jokin galaxi vai läheneekö) Eli heitetäänkö tuokin teoria roskakoriin? :D
Kyse on aallonpituudesta, ei valon nopeuden muuttumisesta. Googlaa "punasiirtymä"
edit:
Tähtitieteessä punasiirtymä on mm. sitä että kaukaisten galaksien säteilemä valo on siirtynyt matalampia taajuuksia kohti (eli kirjon punaista päätä kohden) verrattuna lähellä olevien tähtien valoon. Mitä kauempana galaksi on sitä suurempi punasiirtymä sillä on. Tätä pidetään todisteena siitä, että galaksit etääntyvät toisistaan, maailmankaikkeus laajenee ja että tämä alkoi alkuräjähdyksessä. Hyvin suuri punasiirtymä on kaukaisilla kvasaareilla. Sinisiirtymä on vain muutamalla lähigalaksilla, kuten Andromedan galaksilla.

 
Viimeksi muokattu:
Valonnopeus on suhteessa katsojaan. Lähestyvän junan valot saavuttavat katsojan suuremmalla nopeudella kuin valonnopeus, vaikka valo lähteekin lampusta tasan valonnopeudella.. Kaksi fikkaria vastakkain, niin erisuuntiin menevät fotonit menevät 2x valonnopeutta suhteessa toisiinsa. Epäilen kovasti etteikö valonnopeutta voi kulkea kuka tahansa kun vain jaksaa kiihdyttää ja odottaa. Veikkaan että galaksin ulkoreuna pyörii hiukkasen vaudikkaammin.
Nyt kun luin tämän uudestaan, niin ensin tuli mieleen, että nyt tuli vastaan aivan jäätävä itsevarmuus :) Että nyt sun kyllä varmaan kannattaisi heti käydä kertomassa kaikille maailman kosmologeille, että he ovat ihan väärässä, heidän perusrakennelmat on pielessä, ja sinä tiedät asian oikeamman laidan.

Mutta, tarkemmin ajatellen taisin astua trolliin :bored:
 
Nyt kun luin tämän uudestaan, niin ensin tuli mieleen, että nyt tuli vastaan aivan jäätävä itsevarmuus :) Että nyt sun kyllä varmaan kannattaisi heti käydä kertomassa kaikille maailman kosmologeille, että he ovat ihan väärässä, heidän perusrakennelmat on pielessä, ja sinä tiedät asian oikeamman laidan.

Mutta, tarkemmin ajatellen taisin astua trolliin :bored:
Sehän selviää vain kokeilemalla. Ehkä 200-v päästä meillä on faktaa
 
Sitten toisekseen käsittääkseni kemiallisien rakettien maksiminoputta rajoittaa sen moottorin puskeman räjähdyksen ja kemiallisten partikkelien nopeus. (tässä saatan kyllä olla väärässäkin) Jos se kiihdyttävä materiaali lähtee moottorista ulos esim. 100000km/h niin se olisi vastaavasti myös kyseisellä moottorilla saavutettava maksimivauhti jos vaan polttoainetta riittää kiihdyttämään riittävä pitkäksi aikaa.
Avainsana tässä on rakettiyhtälö.
Tsiolkovskin laki – Wikipedia
Parhaiden kemiallisten rakettien ominaisimpulssi Isp on vähän yli 400, vastaten noin 4 km/s nopeudenmuutosta delta-V.

Jos haluaa rakettinsa lisäävän nopeuttaan tämän verran, sen kokonaismassasta vain 1/e=36,8% voi olla muuta kuin ajoainetta (runkoa, moottoreita, hyötykuormaa..).
Jos halutaan tuplata yo. nopeuden muutos, niin vastaava massasuhde on enää (1/e)^2=13,5%
Kolminkertainen nopeuden lisäys (1/e)^3 ja niin edelleen.

Ionimoottoreilla ne hiukkaset lähtee koneesta lähes valonnopeudella eli sillä olisi korkeampi maksiminopeus vaikka työntövoima onkin huomattavasti heikompi.
Nykyiset ionimoottorit eivät kyllä ihan noin hyviä ole.
 
Valon nopeutta ei saada normaalisti kiihdyttämällä ylitettyä, vaan se vaatisi jotain aika/avaruuden manipulointia ja avaruuden taivuttamista. Sitten toisekseen käsittääkseni kemiallisien rakettien maksiminoputta rajoittaa sen moottorin puskeman räjähdyksen ja kemiallisten partikkelien nopeus. (tässä saatan kyllä olla väärässäkin) Jos se kiihdyttävä materiaali lähtee moottorista ulos esim. 100000km/h niin se olisi vastaavasti myös kyseisellä moottorilla saavutettava maksimivauhti jos vaan polttoainetta riittää kiihdyttämään riittävä pitkäksi aikaa. Ionimoottoreilla ne hiukkaset lähtee koneesta lähes valonnopeudella eli sillä olisi korkeampi maksiminopeus vaikka työntövoima onkin huomattavasti heikompi.

Jos saataisiin poimuajo käyttöön, se lyhentäisi aika mukavasti.

USA:n hallitus julkisti salaisen raportin Star Trekistä tutun ”poimuajon” mahdollisuuksista – Koko maapallo pitäisi muuttaa pimeäksi energiaksi

SIINÄ MISSÄ MATKA Marsiin kestää nykyteknologialla kuudesta yhdeksään kuukautta, taittuisi matka poimuajolla reilussa kolmessa minuutissa, raporttiin liitetty taulukko paljastaa. Aurinkokuntaa lähin tähti, 4,3 valovuoden päässä sijaitseva Alfa Centauri saavutettaisiin vain 15 vuorokaudessa:

timestoexoticdestinationsat100xmorethanlightspeed.jpg
 
Palstahan aktivoituu säiden lämmetessä yhtämatkaa.

Tuo juna/pallo asia, palaan siihen. Meneekö asia yksinkertaistettuna näin.

Juna liikkuu 200kmh. Seisot katolla uskomattomalla itsevarmuudella varustettuna. Heität 1kg pallon 100kmh taaksepäin.

Juna saa pallon massaa ja kiihtyvyyttä vastaavan boostin siksi hetkeksi kun pallo irtoaa kädestä ja liike-energia siirtyy heittäjän jalkojen ja junan katon kautta.

Toisaalta, heittoon valmistautuminen vaatii käden taakse vetämisen, eikö tämä toisaalta vaikuta asioihin ensin päinvastoin joten lopputulos on +-0?
 
Palstahan aktivoituu säiden lämmetessä yhtämatkaa.

Tuo juna/pallo asia, palaan siihen. Meneekö asia yksinkertaistettuna näin.

Juna liikkuu 200kmh. Seisot katolla uskomattomalla itsevarmuudella varustettuna. Heität 1kg pallon 100kmh taaksepäin.

Juna saa pallon massaa ja kiihtyvyyttä vastaavan boostin siksi hetkeksi kun pallo irtoaa kädestä ja liike-energia siirtyy heittäjän jalkojen ja junan katon kautta.

Toisaalta, heittoon valmistautuminen vaatii käden taakse vetämisen, eikö tämä toisaalta vaikuta asioihin ensin päinvastoin joten lopputulos on +-0?
Sillä ei ole väliä miten palloa vatkataan ennen lopullisen tilan saavuttamista. Riittää että tarkastellaan alkutilaa ja lopputilaa, ja verrataan niiden liikemääriä. Eli junan nopeus todellakin kasvaa. Massaerosta johtuen kasvaa hyvin vähän.
 
Palstahan aktivoituu säiden lämmetessä yhtämatkaa.

Tuo juna/pallo asia, palaan siihen. Meneekö asia yksinkertaistettuna näin.

Juna liikkuu 200kmh. Seisot katolla uskomattomalla itsevarmuudella varustettuna. Heität 1kg pallon 100kmh taaksepäin.

Juna saa pallon massaa ja kiihtyvyyttä vastaavan boostin siksi hetkeksi kun pallo irtoaa kädestä ja liike-energia siirtyy heittäjän jalkojen ja junan katon kautta.

Toisaalta, heittoon valmistautuminen vaatii käden taakse vetämisen, eikö tämä toisaalta vaikuta asioihin ensin päinvastoin joten lopputulos on +-0?
Energiat menisi harakoille koska vastavoima kohdistuu ihmiseen. Kuula pitäisi ampua junan rakenteisiin pultatulla kanuunalla.
 
Energiat menisi harakoille koska vastavoima kohdistuu ihmiseen. Kuula pitäisi ampua junan rakenteisiin pultatulla kanuunalla.
Jos näitä asioita pyörittelee käytännöntilanteissa, niistä tulee valtavan monimutkaisia. Siksi niitä on tapana pyöritellä teoreettisissa tilanteissa, joissa on eliminoitu tarpeettomat tekijät, kuten esim usein kitka.
 
Tjoo, kuten suhteellisuusteorian ja muuten normaalijärjen ylittävien skaalojen kanssa käy niin intuitio ei välttämättä ole oikeassa ja juttelin ihan höpöjä tuossa aiemmin. Raketista irtoava materiaali joka saa minkäänlaista negatiivista kiihtyvyyttä suhteessa raketin liikevektoriin kiihdyttää aina sitä rakettia eteenpäin. Jos pallon pudottaa raketin peräikkunasta vapaasti leijumaan niin se leijuu siinä raketin vierellä loputtomiin, mutta jos sille antaa vauhtia niin se vastaavasti pukkaa vähän rakettia eteenpäin riippumatta siitä mikä sen pallon loppunopeus on suhteessa rakettia ympäröivään referenssitasoon. Joka tapauksessa kemiallisilla raketeilla pitkäkestoiset kiihdytykset ovat mahdottomia, koska polttoainetta ei ole mahdollista kuljettaa mukana riittävästi ja mitä suurempi nopeus halutaan saavuttaa niin sitä isompi osa lähdössä mukaan otettavasta polttoaineesta tarvitsee myös kiihdyttää siinä muun hyötykuorman mukana eli raketin kokonaismassan tai tavoitenopeuden kasvaessa myös hyötysuhde jatkuvasti pienenee. Kiihdyttelyt/jarruttelut on joka tapauksessa mukavampi suorittaa pitkäkestoisina ja kevyempinä. Marsiin lentäessä esim. viikon kestävä 0,1G:n kiihdytys veisi meidät melkein puoleenväliin ja sitten tarvitsisi vain kääntää alus ja jarruttaa samalla teholla toinen viikko.
 

Suomi avaruudessa ei kohta ole maailman ohuin kirja:)

Ja siltikään tänne ei saada perustettua avaruuslaitosta muiden maiden tapaan (taitaa jopa Ruotsilla olla sellainen, jonka vuoksi siellä on astronauttikin). Sen sijaan hassataan rahaa ties mihin turhuuksiin sen sijaan, että edistettäisiin kunnolla suomalaista osaamista.
 
  • Tykkää
Reactions: eba
Hyviä vastauksia on tullut muilta, ei ole niihin huomatettavaa. Itselläni on kirjan lukemisesta aika pitkä aika ja nyt kun sitä selailin, oli ehkä vähän vaikea saada kiinni punaisesta langasta kaiken pohdiskelun keskeltä. Alla kuitenkin oma tiivistelmäni, miten minä olen sen ymmärtänyt. Laitoin spoiler-tägien sisään, jos haluat katsoa vasta kirjan lukemisen jälkeen, ymmärrettiinkö samalla tavalla :)

Tyhjyydessä on yleisesti hyväksytyn mallin mukaan ja kokeellisestikin todettu tyhjän avaruuden nollasta poikkeava energia. Tämä saa aikaan mm. kvanttifluktuaatiota ja selittää osaltaa mustan aukon säteilyä Hawkingin säteilynä. Laakean universumin, missä oletettavasti elämme, kokonaisenergia on kuitenkin nolla. Tähän nollasummmapeliin päädytään Kraussin mukaan, kun summataan kaikki universumin massa, potentiaali, kineettinen energia ja ainetta kasaan vetävä painovoimaenergia. Ja mahdollisesti muut energian ilmenemismuodot, tuo ei ollut välttämättä tyhjentävä lista. EDIT: suljetussa universumissa, missä tarpeeksi kauas katsomalla näkisi oman takaraivonsa, kokonaisenergia olisi positiivinen.

Kvanttikenttäteorian mukaan kaikilla kentillä on kaikkialla ja jokaisessa pisteessä, myös tyhjyydessä, kvantittunut energian taso. Nämä tasot fluktuoivat @moukula esittämän valtamerianalogian mukaisesti (meri on esimerkissä kvanttikenttä ja aallot ovat siinä esiintyviä kentänvoimakkuuden vaihteluita). Niinpä on väistämätöntä, että jossain vaiheessa energiaa sisältävästä tyhjyydestä voi aaltoilun vaikutuksesta syntyä iso purskahdus, jonka kokonaisenergia on kuitenkin nolla, eikä se siten riko fysiikan lakeja.

Mistä se energiaa sisältävä tyhjyys tuli, jää nähdäkseni kirjassa vastaamatta. Olettamus kuitenkin on, että se oli todellakin kenttiä lukuunottamatta pelkkää tyhjyyttä.
Kiitos tästä vastauksesta, pistänpäs omiakin mietteitä kirjasta.

Heti johdannossa pohditaan tyhjyyden olemusta ja samalla sivutaan ylempänä esittämääni kysymystä. Sitten kirja muuttuu itselleni paikoin hieman liian vaativaksi ymmärtää. En paikoin onnistu pysymään kirjoittajan ajatuksien mukana,
kirjailija kertoo, että itse asiassa kvanttifluktuaatiot loivat universumin tyhjästä. Mutta hetkeä aiemmin hän kuvaili, kuinka juuri syntynyt hyvin pienessä tilassa oleva universumi koki inflaation, joka lopulta loppui kvanttifluktuaatioiden takia. En saanut tuosta kiinni miksi ne fluktuaatiot olisivat synnyttäneet universumin, kuvauksen mukaan ne vain olivat osa myöhempää kehitystä.

Pääosa kirjasta keskittyy perustelemaan miksi nykyteorioiden mukaan on mahdollista, että meidän universumi ja kaikki siinä oleva energia, syntyi tyhjästä. Tyhjästä siinä mielessä, että ei tarvita eikä ollut energiaa, ei avaruutta (tilaa), eikä aikaa - mutta oli kuitenkin jotain, mikä mahdollisti nämä nykyteorioiden mukaiset kvantti-ilmiöt. Vasta viimeisessä kappaleessa käsitellään juuri minua kiinnostavaa asiaa, että miksi oli kuitenkin olemassa jotkin lait (eli se jotain), mutta en harmillisesti oikein saanut siitä paljoakaan irti.

Mjortten sanoi:
Tyhjyydessä on yleisesti hyväksytyn mallin mukaan ja kokeellisestikin todettu tyhjän avaruuden nollasta poikkeava energia. Tämä saa aikaan mm. kvanttifluktuaatiota ja selittää osaltaa mustan aukon säteilyä Hawkingin säteilynä. Laakean universumin, missä oletettavasti elämme, kokonaisenergia on kuitenkin nolla. Tähän nollasummmapeliin päädytään Kraussin mukaan, kun summataan kaikki universumin massa, potentiaali, kineettinen energia ja ainetta kasaan vetävä painovoimaenergia. Ja mahdollisesti muut energian ilmenemismuodot, tuo ei ollut välttämättä tyhjentävä lista. EDIT: suljetussa universumissa, missä tarpeeksi kauas katsomalla näkisi oman takaraivonsa, kokonaisenergia olisi positiivinen.

Jotain tämän suuntaista itsekin kirjasta ymmärsin.

Mjortten sanoi:
Kvanttikenttäteorian mukaan kaikilla kentillä on kaikkialla ja jokaisessa pisteessä, myös tyhjyydessä, kvantittunut energian taso. Nämä tasot fluktuoivat @moukula esittämän valtamerianalogian mukaisesti (meri on esimerkissä kvanttikenttä ja aallot ovat siinä esiintyviä kentänvoimakkuuden vaihteluita). Niinpä on väistämätöntä, että jossain vaiheessa energiaa sisältävästä tyhjyydestä voi aaltoilun vaikutuksesta syntyä iso purskahdus, jonka kokonaisenergia on kuitenkin nolla, eikä se siten riko fysiikan lakeja.

Mistä se energiaa sisältävä tyhjyys tuli, jää nähdäkseni kirjassa vastaamatta. Olettamus kuitenkin on, että se oli todellakin kenttiä lukuunottamatta pelkkää tyhjyyttä.

Sen sijaan tämän ymmärrän toisin. Kun puhutaan tyhjyydestä, ei tarkoiteta tyhjää avaruutta. Vaan tarkoitetaan, että ei ole avaruutta. Ei tyhjää avaruutta, ei energiaa, ei aikaa. Ei siis myöskään kvanttikenttiä, ei mitään kenttiä, koska ei ole avaruutta (tilaa) jossa kentät voisivat olla, eikä aikaa jonka mukaan kentät voisivat velloa. Tuollaisesta tyhjyydestä meidän universumi on syntynyt. Ja sen selittämiseksi ei tarvita muuta kuin nykyinen kvanttiteoria, jonka mukaan purskahdus voi tapahtua spontaanisti. Meidän universumissa alkupurskahduksen jälkeen lähes välittömästi käynnistyi inflaatio, jossa universumin koko kaksinkertaistui yli sata kertaa alle sekunnissa, ja inflaatio pysähtyi kvanttifluktuaation takia. Kaikki tämä voidaan selittää nykyteorioilla, ja jälleen palataan minun alkuperäiseen kysymykseen, että miksi ennen purskausta teorioiden mukaiset lait olivat olemassa.


Laitanpas sitten vielä omia ajatuksia liittyen tähän Kaiken Kysymykseen. Kysymyksenihän on juurikin se Teh Kysymys, Mistä me olemme tulleet ja miksi, ja sehän näyttää sellaiselta päättymättömältä kysymysketjulta, jossa aina kun esitetään perustelu jollekin tapahtumalle, voidaan uudelleen kysyä, että miksi se perustelun sisältämä asia oli olemassa. Ollaan tietysti vahvasti filosofian kentällä, ja kaksi vaihtoehtoa on mielessä:

1. Universumi tai pikemmin jotain mistä se on syntynyt, on ikuinen. Ikuisuus tylysti stoppaa tämän kysymysketjun, koska ei voida kysyä mitä oli ennen ikuisuutta. Tämä ajatus esitettiin kirjassa, eli näemmä sieltä sittenkin jotain tarttui. Mutta koska en pidä ikuisuuksista (ja vaikka universumi ei välitäkään siitä mistä pidän tai en pidä), niin

2. Toinen vaihtoehto on jo aiemmin mainitsemani kausaliteetin syntyminen vasta alkupurskahduksessa. Kausaliteetti, eli syy-seuraussuhde, jossa syy on aina ennen seurausta, on meille arkipäivää, ja jonkinlainen luonnonlaki. Ja juuri kausaliteettivaatimukseen perustetaan ajatus, että voidaan loputtomasti kysyä että "no miksi se sitten oli olemassa". Toinen vaihtoehto siis on, että kausaliteettivaatimusta ei alun perin ollut, jolloin universumi saattoi syntyä luonnonlakien ansiosta, joita ei vielä ollut olemassa. Eli ensin tuli alkupurskaus, ja sen jälkeen (tai oikeastaan samaan aikaa) syntyivät sen purskauksen mahdollistavat luonnonlait, ja osana niitä syntyi myös kausaliteetti.

Nyt kun tuon tuohon kirjoitti, niin ei tuo nyt niin järjettömältä enää tunnukaan :think:
 
Viimeksi muokattu:
Avaruuden suuruus on täysin käsittämätöntä, mut vielä käsittömämpää on tosiaa ajatella, että mitä tää kaikkeus on. Siis se johon ajattelen avaruudenki kuuluvan. Tai, jos avaruus ei kuulu mihinkään, nii mitä on se tyhjyys ennen avaruutta, siis se jota ei ollut olemassa.. Ihmisen mieli ku tykkää, että asioilla on alku..

Ei ehkä enää tän topikin sisään mene, ku ei ole vastauksia.
 
Avaruuden suuruus on täysin käsittämätöntä, mut vielä käsittömämpää on tosiaa ajatella, että mitä tää kaikkeus on. Siis se johon ajattelen avaruudenki kuuluvan. Tai, jos avaruus ei kuulu mihinkään, nii mitä on se tyhjyys ennen avaruutta, siis se jota ei ollut olemassa.. Ihmisen mieli ku tykkää, että asioilla on alku..

Ei ehkä enää tän topikin sisään mene, ku ei ole vastauksia.
Ei kai se loppuviimein ole niin outoa. Sen sijaan, että kirja alkaisi sanoilla "Olipa kerran", se ei-alkaisi sanoilla "Eipäs ollutkaan".

Se olisi myös voinut olla aivan mitä tahansa mitä ikinä pystyt kuvittelemaan, mutta oletusarvoisesti kuitenkin jotain muuta. Lisäksi "Ei mitään" on vain ihmisen luoma käsite sellaiselle, johon primääriaistimien tai teknologisten apuvälineiden havainnot eivät riitä luomaan merkittävyyttä. Kaikkeus ja tyhjyys ovat kuitenkin saman tasealueen ilmiöitä, ja mikä tahansa havainto yleensä vain korostaa tätä kahtiajakoa, joka jo alkujaan on täysin keinotekoinen.
 
Lisäksi "Ei mitään" on vain ihmisen luoma käsite sellaiselle, johon primääriaistimien tai teknologisten apuvälineiden havainnot eivät riitä luomaan merkittävyyttä.
Tolla tarkoitin sitä, että mennää niin kauas taaksepäin (ajassa, jonka käsitämme) ku mielikuvitus riittää, nii aina lopulta tulee ajatus, että mitä sit ennen sitä (ja miksi, mitä jne.. ) Äärettömyys (ja mahd. ajan olemattomuus?) ja jonkun olemattomuus (vaikka kuoleman jälkeisyys) on ihan pirun vaikeita asioita yrittää miettiä ja tämä siis verrattuna vieläpä siihen, missä elämme tällä hetkellä. Tieteessäkin tunnetaan vain käsite "ihmisen näkemä avaruus" vai mikäs nyt oikea termi olikaan. Silläkin nähdään vain lähelle sitä tätä "meidän" avaruuden alkua.
 
Alkaa olla niin korkealentoista jutustelua, että parempi palauttaa porukka Auringon tasalle.

ESA:n Solar Orbiterin uusinta materiaa julkaistiin muutama päivä sitten. Ensimmäistä kertaa myös Auringon etelänvalta (eka kuva). Luotain teki huikean lähiohituksen Maaliskuun lopussa, lähempää kuin koskaan ennen.

Kuvat (ja varsinkin video) vetää kylmäks, vaikka lämpötilat luotaimen lämpökilvessä kohosi yli 500 asteeseen.

Mikä parasta, joka kierroksella Solar Orbiter menee lähemmäksi Aurinkoa, kunnes palaa tuhkaksi...




Solar_Orbiter_s_highest_resolution_image_ever_of_the_Sun_s_south_pole_pillars.jpg


Solar_Orbiter_s_space_hedgehog_pillars.png


Solar_Orbiter_at_perihelion_26_March_2022_pillars.png
 
Alkaa olla niin korkealentoista jutustelua, että parempi palauttaa porukka Auringon tasalle.

ESA:n Solar Orbiterin uusinta materiaa julkaistiin muutama päivä sitten. Ensimmäistä kertaa myös Auringon etelänvalta (eka kuva). Luotain teki huikean lähiohituksen Maaliskuun lopussa, lähempää kuin koskaan ennen.

Kuvat (ja varsinkin video) vetää kylmäks, vaikka lämpötilat luotaimen lämpökilvessä kohosi yli 500 asteeseen.

Mikä parasta, joka kierroksella Solar Orbiter menee lähemmäksi Aurinkoa, kunnes palaa tuhkaksi...




Solar_Orbiter_s_highest_resolution_image_ever_of_the_Sun_s_south_pole_pillars.jpg


Solar_Orbiter_s_space_hedgehog_pillars.png


Solar_Orbiter_at_perihelion_26_March_2022_pillars.png

Varmaan melko pieni aukko ja suljinnopeus :D Kaunista väkivaltaa.
 
Viimeksi muokattu:
Alkaa olla niin korkealentoista jutustelua, että parempi palauttaa porukka Auringon tasalle.

ESA:n Solar Orbiterin uusinta materiaa julkaistiin muutama päivä sitten. Ensimmäistä kertaa myös Auringon etelänvalta (eka kuva). Luotain teki huikean lähiohituksen Maaliskuun lopussa, lähempää kuin koskaan ennen.

Kuvat (ja varsinkin video) vetää kylmäks, vaikka lämpötilat luotaimen lämpökilvessä kohosi yli 500 asteeseen.

Mikä parasta, joka kierroksella Solar Orbiter menee lähemmäksi Aurinkoa, kunnes palaa tuhkaksi...




Solar_Orbiter_s_highest_resolution_image_ever_of_the_Sun_s_south_pole_pillars.jpg


Solar_Orbiter_s_space_hedgehog_pillars.png


Solar_Orbiter_at_perihelion_26_March_2022_pillars.png

Kerrassaan häikäiseviä kuvia (pun intended)! Tuo kovin vaarallisen näköinen, järjettömän kokoinen pallo antaa meille elämän.
 
Siksipä nämä suttuiset kuvat on varsin päheitä otoksia.
Veritasumin videolla kans tosta kuvaamisen vaikeudesta asiaa.. ja toihan on muutenki jo kuin se yks hiekanjyvä hiekkarannalla (tai maapallolla), ällistyttää että tommoinen on edes löydetty ton videon alussa olevan zoomailun perusteella. ensinnäki löytää kohta ja sit tutkia suttusta kuvaa, että joo kyllä noi tahrat tossa pyörii jonku ympärillä.
 
Viimeksi muokattu:

Näköjään nähtäisiin ilmakehässä komea välähdys. Päivänvalossa ei ehkä sitäkään. Joku voisi kokeilla laskea hiekanjyvän energian, jos jollain konstilla se saataisiin kulkemaan samaa nopeutta, kun Cernissä on kiihdytetty hiukkasia. Veikkaan että silloin voisi olla jo maapallolle kohtalokkaat energiamäärät kyseessä.
 
Joku voisi kokeilla laskea hiekanjyvän energian, jos jollain konstilla se saataisiin kulkemaan samaa nopeutta, kun Cernissä on kiihdytetty hiukkasia. Veikkaan että silloin voisi olla jo maapallolle kohtalokkaat energiamäärät kyseessä.
Sellainen kysymys, että veikkasin vastauksen löytyvän iha googlella.. Vihaan action labia, mut oli eka tulos. EnKatsonutVideota: Ei tapahtuis paljon mitään.




e: tai.. voisi olla paha, mut vain paikallisesti. Todennäköisesti ei mitää vakavempaa (koska ilmakehä):
 
Viimeksi muokattu:
Tolla tarkoitin sitä, että mennää niin kauas taaksepäin (ajassa, jonka käsitämme) ku mielikuvitus riittää, nii aina lopulta tulee ajatus, että mitä sit ennen sitä (ja miksi, mitä jne.. ) Äärettömyys (ja mahd. ajan olemattomuus?) ja jonkun olemattomuus (vaikka kuoleman jälkeisyys) on ihan pirun vaikeita asioita yrittää miettiä ja tämä siis verrattuna vieläpä siihen, missä elämme tällä hetkellä. Tieteessäkin tunnetaan vain käsite "ihmisen näkemä avaruus" vai mikäs nyt oikea termi olikaan. Silläkin nähdään vain lähelle sitä tätä "meidän" avaruuden alkua.
Tieteessä tunnetaan käsitteinä niin havaittava universumi, kuin universumikin. Havaittavan universumin säde on jotain 46mrd valovuotta, koko universumi taas huomattavan paljon suurempi, mahdollisesti ääretön.
 
Tieteessä tunnetaan käsitteinä niin havaittava universumi, kuin universumikin. Havaittavan universumin säde on jotain 46mrd valovuotta, koko universumi taas huomattavan paljon suurempi, mahdollisesti ääretön.
Kyllä? edit: vai eiku korjasitko vain käyttämääni termiä? Ok, kai sitä senki vuoksi voi vanhan viestin nostaa..
 
Henkilökohtaisesti ajatellen, hienoja päätelmiä ja laskelmia tehty tähän mennessä kosmologiassa. Ihmiskunnalla on toivoa. Tämä tietenkin vain yksi monista tieteenaloista, alaryhmät niiden lisäksi. (Many-worlds interpretation) ei liity aiheeseen mutta saa ajatukset solmuun jos kiinnostaa.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä? edit: vai eiku korjasitko vain käyttämääni termiä? Ok, kai sitä senki vuoksi voi vanhan viestin nostaa..
En, vaan sanoit "Tieteessäkin tunnetaan vain käsite "ihmisen näkemä avaruus"", ymmärsin tuon sanan "vain" viittaavan siihen, ettei tieteessä tunneta muuta käsitettä avaruuteen liittyen.
 
Tieteessä tunnetaan käsitteinä niin havaittava universumi, kuin universumikin. Havaittavan universumin säde on jotain 46mrd valovuotta, koko universumi taas huomattavan paljon suurempi, mahdollisesti ääretön.
Ei kai miellä tarkalleen ottaen ole mitään käsitystä siitä mikä se koko universumin mitta on koska emme voi millään tapaa sitä havainnoida? Voisi siis periaatteessa olla vaikka tasan saman kokoinen kuin tuo havaittavissa oleva mutta toki ei ole mitään syytä olettaa että olisi juuri näin.
 
Ei kai miellä tarkalleen ottaen ole mitään käsitystä siitä mikä se koko universumin mitta on koska emme voi millään tapaa sitä havainnoida? Voisi siis periaatteessa olla vaikka tasan saman kokoinen kuin tuo havaittavissa oleva mutta toki ei ole mitään syytä olettaa että olisi juuri näin.
Se liittyy maailmankaikkeuden muotoon, jota jossain määrin voimme havainnoida. Näiden havaintojen perusteella maailmankaikkeus on joko laakea, eli ääretön, tai sitten valtavan paljon suurempi pallo, kuin havaittava maailmankaikkeus.
 
Se olisi kyllä mullistavaa, jos saisimme todistetusti signaalin vieraasta sivilisaatiosta. Ja samalla lohdullista ihmiskuntaa ajatellen. Väkisinkin on viime vuosina tullut mieleen, että ehkä signaalien puute johtuu siitä, että sivilisaatioilla on kehityksen tietyssä pisteessä tapana tuhota itse itsensä. Mutta ei vaivuta synkkyyteen, onhan avaruus niin käsittämättömän laaja ja etäisyydet niin pitkiä, että pelkästään omasta galaksistamme saattaa vielä löytyä vaikka mitä.

Minulla on paraikaa luettavana Paul Daviesin kirja "Kolkko hiljaisuus". Ihan mielenkiintoista luettavaa juurikin älykkään elämän etsimiseen liittyen.
 
Meitä niin paljon viisaammat mielet uskoo/pitää todennäköisenä melkein varmuudella muiden sivilisaatioiden olemassaoloon, että meidän yksinkertaisten ei tarvitse vajota tosiaankaan synkkyyteen.

Se on sitten toinen juttu että universumin laajeneminen tekee viimeistään varmaksi sen että ainakaan toisista galakseista ei saada yhteyksiä koskaan. Okei, mahdollinen "madonreikä"/muu universumin poimuttaminen ehkä, mutta vaatii muutaman edistusaskeleen. Toki ei ehkä muilta, esim mlijoonia vuosia edellä olevilta sivilisaatioilta?

Ja onhan "meilläkin" sitten isompi galaksi kun Andromeda/Linnunrata yhdistyvät.
 
Viimeksi muokattu:
Itse veikkaan että tekninen singulariteetti on se mekanismi joka piilottaa nousevat sivilisaatiot kartalta. Vaikuttaa vaan liian epätodennäköiseltä että tekniikan kehitys loppuisi kesken.
 
Itsestänikin tuntuisi oudolta, että maapallo olisi jotenkin ainutlaatuinen poikkeus tässä koko kosmisessa kokonaosuudessa. Se tuntuu vaan edelleen olevan jossain määrin mysteeri, että mikä saa elottoman muuttumaan eläväksi alun alkaen. Eli kuinka todennäköistä on, että elinkelpoiselle planeetalle alkaa kehittyä elämää sen muutaman miljardin vuoden sisällä kun se on mahdollista. Seti-hankkeen perusteella todennäköisimmät vaihtoehdot ovat, että vieraita sivilisaatioita on lukuisia miljardeja tai sitten olemme yksin. Vaihtoehdot tältä väliltä on esitetty hyvin epätodennäköisinä.
 
Eiköhän kyseessä ole vain se syynä että galaksit liikkuvat kauemmiksi toisistaan koko ajan. Ja galaksien sisälläkin matkat ovat niin suuria. Kyllä sitä elämää on monissa muodoissa, saavuttamattomissa.
 
Ja kun ajattelee kuinka monimuotosta elämä tälläkin pallolla on (ja sukupuuttoon kuolleet vielä lisäks), niin se elämän löytäminen niiden meidän näkökulmasta äärettömän määrän muiden pallojen seasta on suht mahdoton tehtävä. Välimatkat lähteä testaamaan jotain planeettaa jossa vois mahdollisesti jotain elämää on/on ollut on sellasia että jossain tulevaisuudessa porukka lukee jostain fossiloistuneista muistitikuista mitä ollaan yritetty.
 
Itsestänikin tuntuisi oudolta, että maapallo olisi jotenkin ainutlaatuinen poikkeus tässä koko kosmisessa kokonaosuudessa. Se tuntuu vaan edelleen olevan jossain määrin mysteeri, että mikä saa elottoman muuttumaan eläväksi alun alkaen. Eli kuinka todennäköistä on, että elinkelpoiselle planeetalle alkaa kehittyä elämää sen muutaman miljardin vuoden sisällä kun se on mahdollista. Seti-hankkeen perusteella todennäköisimmät vaihtoehdot ovat, että vieraita sivilisaatioita on lukuisia miljardeja tai sitten olemme yksin. Vaihtoehdot tältä väliltä on esitetty hyvin epätodennäköisinä.
Luulisin että tässä ongelma on käsitteen "elämä" rajoittuneisuus. Mikä tahansa sattumanvarainen muoto joka sattumalta kykenee kopioimaan itseään ja tätä kautta käynnistää evoluution, voisi laskea elämäksi. Omituiset kuvitelmat "sielusta" jne ovat sotkeneet pakkaa.
 
Eiköhän kyseessä ole vain se syynä että galaksit liikkuvat kauemmiksi toisistaan koko ajan. Ja galaksien sisälläkin matkat ovat niin suuria. Kyllä sitä elämää on monissa muodoissa, saavuttamattomissa.
Varmasti on monissa muodoissa, mutta älyllinen on se kysymys. Niitäkin voisi melkein varmuudella sanoa olevan jossain päin, mutta näkeekö ne koskaan toisia etäisyyksien takia, tai selviääkö ne kovin pitkään?
 
Varmasti on monissa muodoissa, mutta älyllinen on se kysymys. Niitäkin voisi melkein varmuudella sanoa olevan jossain päin, mutta näkeekö ne koskaan toisia etäisyyksien takia, tai selviääkö ne kovin pitkään?

Jos näin miettii niin voisi miettiä myös kuuluuko ihminen tähän porukkaan, siis pitkäikäisyyden muodossa. Emme osaa sen paremmin lopettaa edes lisääntymistä, vaikka alkaa jo liekit näkyä ympärillä ylikansoituksen muodossa.
 
Jos näin miettii niin voisi miettiä myös kuuluuko ihminen tähän porukkaan, siis pitkäikäisyyden muodossa. Emme osaa sen paremmin lopettaa edes lisääntymistä, vaikka alkaa jo liekit näkyä ympärillä ylikansoituksen muodossa.
Tosiaan, kun katsoo tämän puusta pudonneen apinan tolskaamista, ei kyllä tule mieleen lokeroida sitä "älyllisten" joukkoon :rofl2:

Olen monesti miettinyt, että jos tuolla jossain alienit seuraa ihmiselukan tekemisiä, niin sehän on yhtä face-palmia, jos eivät ole jo kuolleet nauruun.
 
Jotkuthan teorisoivat että että aurinkokunta on jonkinlainen karanteenialue toissivilisaatioiden näkökulmasta.
 
Jotkuthan teorisoivat että että aurinkokunta on jonkinlainen karanteenialue toissivilisaatioiden näkökulmasta.
Vaikka keskustelu onkin lähinnä fillsofista tässä aiheessa, niin tuollainen oletus on mielestäni todella outo.

Sinällään ajatus, että "ei näyttäydytä, ennen kuin warp ajo on keksitty, jos nyt edes pääsevät sinne" tuomitsee joka tapauksessa osan sivilisaatioista häviämään ja on jo meidänkin ymmärryksellä todella typerä. Ei niillä ole paremmasta tietoa, kun eivät, kuten emme mekään ole, nähneet mitään muuta tapaa. Vähän sama, kun pyörä pitäisi keksiä, että voit edes pyöräillä.

Tuo oletus muutenkin pitää sisällään sen, että ne on silloin ystävällisiä. Eli erittäin erikoista, että tuomitsevat osan tuhoon, vain koska ei opinut jotain teknologiaa. Vihamielisiä sivilisaatioita kun taas ei tuollainen asia kiinnosta. Jos täällä on jotain, mitä tarvitsevat tai kokevat meidät jollain aikavälillä uhkaksi, niin tulevat. Uhka myös kannattaa poistaa mahdollisimman nopeasti.

Toki oletus on tässä star trek, mutta voi se syy olla melkein mikä tahansa.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
259 276
Viestejä
4 507 631
Jäsenet
74 347
Uusin jäsen
Si-Pe

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom