Avaruus-ketju (keskustelua tähtitieteestä, havainnoista ym.)

Oliko tuosta kivenmurikan tiheydestä mitään arvauksia tai tietoa? Huokoinen kivi vs rauta aika merkittävä ero.

Aika epätodennäköisesti tuollainen meteoriitti mihinkään miljoonakaupunkiin osuisi vaikka maahan tippuisi.

Mereen sellainen todennäköisesti tippuisi kun suurin osa maapallon pinnasta on merta. Sitä en tiedä millaisen tsunamin se aiheuttaisi mereen tippuessaan. Mahdollisesti aika isonkin jos jonnekkin Itämereen tai Perämereen tippuisi. Suomessa ydinvoimaloita ei taida olla suunniteltu millään tavalla kestämään isoja tsunameja koska isot maanjärjistykset ovat Suomessa "mahdottomia" ja vähät välittävät siitä että meteoriitti voi aiheuttaa todella suuren tsunamin.

Siitä leikkimään
Impact: Earth!

En nyt tiedä kuinka luotettava tuo on mutta jos edes vähän niin jos tuollainen 100m murikka lässähtäisi vähän syvempään veteen keskelle ei mitään niin aika mitätön se olisi loppuviimein.
Nyt kun Perämeren (~40-41m syvä) mainitsit niin esim 100m 8000kg/m^3 murikka, 24km/s vauhdilla 45 asteen kulmassa 40m syvään veteen niin tuo sivu arpoo noin 0.9-1.75m aaltoa 100km päähän.
 
Aika epätodennäköisesti tuollainen meteoriitti mihinkään miljoonakaupunkiin osuisi vaikka maahan tippuisi.

Mereen sellainen todennäköisesti tippuisi kun suurin osa maapallon pinnasta on merta. Sitä en tiedä millaisen tsunamin se aiheuttaisi mereen tippuessaan. Mahdollisesti aika isonkin jos jonnekkin Itämereen tai Perämereen tippuisi. Suomessa ydinvoimaloita ei taida olla suunniteltu millään tavalla kestämään isoja tsunameja koska isot maanjärjistykset ovat Suomessa "mahdottomia" ja vähät välittävät siitä että meteoriitti voi aiheuttaa todella suuren tsunamin.
Näinhän se tietenkin on, pelkästään valtameret ottavat 70% koko Maapallon pinta-alasta. Toki yleisen mielenkiinnon puolesta voi aina miettiä sitä täysosumaa.


Oliko tuosta kivenmurikan tiheydestä mitään arvauksia tai tietoa? Huokoinen kivi vs rauta aika merkittävä ero.
Ei varmankaaan mitään tarkkaa tietoa vielä, mutta olettaa voi, että se oli yleisin type-C eli hiiliasteroidi (75% kaikista asteroideista). Tuollaisen tiheys on normaalisti 1.4 g/cm3 (1400kg/m3). Eli "kevyin" mahdollinen. Jos se oli silikaattiasteroidi, niin tuon arvon voi tuplata (ja metalliselle quadruplata).

Kannattaa muistaa, että tapahtumasta on vain pari päivää, joten noita vielä mittaillaan, ja tuolle vermasti saadaan todella tarkat tiedot, koska onnistuttiin se huomaamaan pari päivää enenn ohitusta (josta voidaan laskea tarkkaan esim massa, koska tiedetään miten rata muuttui).

Nyt kun Perämeren (~40-41m syvä) mainitsit niin esim 100m 8000kg/m^3 murikka, 24km/s vauhdilla 45 asteen kulmassa 40m syvään veteen niin tuo sivu arpoo noin 0.9-1.75m aaltoa 100km päähän.
Tsunamista kannattaa aina muistaa, että aallonpituus ja nopeus on paljon tärkeämpää kuin aallonkorkeus. Tsunami harvoi ylittää 1m.

Aalonpituus periaatteessa määrittää sen, kuinka paljon siellä oikeasti on vettä tulossa. Ja sehän voi olla satoja kilometrejä...
 
Aika epätodennäköisesti tuollainen meteoriitti mihinkään miljoonakaupunkiin osuisi vaikka maahan tippuisi.

Mereen sellainen todennäköisesti tippuisi kun suurin osa maapallon pinnasta on merta. Sitä en tiedä millaisen tsunamin se aiheuttaisi mereen tippuessaan. Mahdollisesti aika isonkin jos jonnekkin Itämereen tai Perämereen tippuisi. Suomessa ydinvoimaloita ei taida olla suunniteltu millään tavalla kestämään isoja tsunameja koska isot maanjärjistykset ovat Suomessa "mahdottomia" ja vähät välittävät siitä että meteoriitti voi aiheuttaa todella suuren tsunamin.
Jos tuollainen 100m halkaisijaltaan oleva kivenmurikka osuisi Perämereen, niin ydinvoimalat olisi aikalailla mitättömän pieni murheenaihe siihen asteroidiin verrattuna
 
Luulisi tuon kokoisen aiheuttavan jo melkoista tuhoa veteen osuessaan verrattuna johonkin syrjäseudulle?
Riippuu, mitä tarkoitat "melkoisella tuholla".

Veteen osuessa tuo luultavasrti aiheuttaisi kohtuullisen tsunamin, joka voi tappaa tuhansia ihmisiä.

Maalle osuessa, luultavasti kauaksi kaupungeista, lähinnä välillisiä haittoja, kuten valtavat pölypilvet ja ilmastonmuutos. Välittömässä läheisyydeessä toki paljon pahemmin, kuten elävältä grillaantuminen.
 
Ja asiasta toiseen... tai ehkä samaan, koska voi tulla päivä jolloin täältä vain on lähdettävä...

Torstaina Maan ohi pyyhkäisi about 100m asteroidi, josta ei tietty mitään ennenkuin pari päivää ennen. Eroa Maan ja asteroidin väliin jäi reippaat 70000km eli 5 kertää vähemmän kuin Kuun etäisyys, tai 6 kertaa Maan halkaisia...

How Astronomers Missed the Massive Asteroid That Just Whizzed Past Earth
30 kertaa Hiroshiman ydinpommin tuhovoiman omaava asteroidi ohitti Maan "liian läheltä" ja yllättäen – "Se on kaupungintuhoaja"

Eli pienikin muutos tuon reitissä olisi voinut olla kohtalokas. Nyt kävi väin tuuri, että sen kurssi oli hivenen ohi. Jos kohdalle olisi osunut, niin Maasta löytyisi uusi useiden kilometrien kraateri. Mikä tahansa suurkaupunki olisi lakaistu Maan pinnalta kerta heitolla.

Ja varoitus tuli tosiaan 48h ennakkoon.
Lienee ollutkin pahempi paukku, jos olisi osunut sopivaan kohtaan esim Atlantin valtamerta... :eek:

E: jaa tästä olikin jo tullut puhetta.
 
Pystyykö tämmöisiä tähtiputkia käyttämään myös lintujen bongauksessa? Onko esim. tämä linkissä oleva malli hyvä täydelliselle ummikolle?
Periaatteessa kyllä. Tähtikaukoputkissa kuva tuppaa olemaan "ylösalaisin" (180 asteen kierto), mutta tämän voi korjata sopivalla kääntöprismalla. En uskalla varmaksi sanoa, miten päin kuva linkin putkella oletusarvoisesti on, mutta se, että putken esittelysivulla on linkki tällaiseen viittaa tähän suuntaan. Luontokohteiden tarkkailun kannalta ongelmaksi voi muodostua tähtikaukoputkissa myös jalusta, minulla oli aikoinaan altatsimutaalisella jalustalla oleva putki, jota ei voinut suunnata horisontin tason alapuolelle muuten kuin lyhentämällä yhtä jalkaa. Tälle putkelle suositelluissa jalustoissa ei tosin liene tätä ongelmaa. Mutta raskaitahan nämä tähtiputkien jalustat sitten tuppaavat olemaan.
 
Itsellä on Maksutov putki, Ursan sivuilla myytävä pieniputki. 180astetta väärinpäin varmasti kaikissa, ilman erillisiä optiikkoja. Kaikki ylimääräinen on turhaa tähtiputkissa.
 
Aika epätodennäköisesti tuollainen meteoriitti mihinkään miljoonakaupunkiin osuisi vaikka maahan tippuisi.

Mereen sellainen todennäköisesti tippuisi kun suurin osa maapallon pinnasta on merta. Sitä en tiedä millaisen tsunamin se aiheuttaisi mereen tippuessaan. Mahdollisesti aika isonkin jos jonnekkin Itämereen tai Perämereen tippuisi. Suomessa ydinvoimaloita ei taida olla suunniteltu millään tavalla kestämään isoja tsunameja koska isot maanjärjistykset ovat Suomessa "mahdottomia" ja vähät välittävät siitä että meteoriitti voi aiheuttaa todella suuren tsunamin.
Itse asiassa kyllä ainakin Olkiluodon laitosten turvallisuusanalyyseissä on tarkasteltu seurauksia meteoriitin iskeytymisestä Itämereen, sillä tuo on lähes ainut tapa millä merenpinta saattaisi nousta liian korkealle tasolle, mistä taas voi tulla ongelmia.
 
Periaatteessa kyllä. Tähtikaukoputkissa kuva tuppaa olemaan "ylösalaisin" (180 asteen kierto), mutta tämän voi korjata sopivalla kääntöprismalla. En uskalla varmaksi sanoa, miten päin kuva linkin putkella oletusarvoisesti on, mutta se, että putken esittelysivulla on linkki tällaiseen viittaa tähän suuntaan. Luontokohteiden tarkkailun kannalta ongelmaksi voi muodostua tähtikaukoputkissa myös jalusta, minulla oli aikoinaan altatsimutaalisella jalustalla oleva putki, jota ei voinut suunnata horisontin tason alapuolelle muuten kuin lyhentämällä yhtä jalkaa. Tälle putkelle suositelluissa jalustoissa ei tosin liene tätä ongelmaa. Mutta raskaitahan nämä tähtiputkien jalustat sitten tuppaavat olemaan.

Oma maksutovi on unitronin altz jalustalla mikä on varsin kevyt, koko hässäkkää voi helposti siirrellä muutaman sormen otteella :) ja jalusta toimii myös kuu/planeetta hommissa koska omaa hienoliikunnat. kuva Astro: IMG_20190723_182529
 
Oma maksutovi on unitronin altz jalustalla mikä on varsin kevyt, koko hässäkkää voi helposti siirrellä muutaman sormen otteella :) ja jalusta toimii myös kuu/planeetta hommissa koska omaa hienoliikunnat. kuva Astro: IMG_20190723_182529
Joo, maksutovit ovat muutenkin vähän kompaktimmasta päästä. Siirreltävistä kaukoputkista olen itse käyttänyt viime vuosina ainoastaan 8-tuumaista Celestronia (Schmidt-Cassegrain, entisen työpaikan), joka ilman ekvatoriaalikiilaakin on melkoinen raahattava. Putken liikuttelu menee kyllä sitten joystickin avulla - jos on ottanut monta kiloa painavan akun mukaan.
 
Ihmiskunnan historian kenties kunnianhimoisin hanke etenee: Uusi teknologia saattaa saavuttaa Maan kaltaisen planeetan vain 20 vuodessa

Tämä pääsi vähän yllättämään. Lähikuvaa toista tähteä kiertävästä planeetasta omana elinaikana? Kunhan tekniikka kehittyy niin varmaan suuremmatkin kuormat saadaan samoihin vauhteihin. Laserin voisi korvata vaikka tarpeeksi isolla heijastavalla pinnalla avaruudessa joka tykittäisi keskitetysti auringon valoa purjeeseen ja jos tuollaisen erittäin kevyen mallisen nanometrejä paksun aurinkopeilin voisi kevyenä lastina kuljettaa taas purjeella sinne toiselle tähdelle, niin saadaan meno-paluu liikennettä(joka pikkuhiljaa laajentuu kun aurinkopeilejä pistetään useampaan suuntaan liikkeelle lähitähdistössä). Rakettimoottorit ei oikein noille matkoille olisikaan soveltuneet.

Kuinkahan ison aurinkopeilin tarvitsisi että saadaan tarpeeksi työntövoimaa laittaa tonnin painoinen kappale liikkumaan vaikka 25% valonnopeudesta, riittäisikö kuun pinta-ala?
 
Tuo artikkeli maksumuurin takana..

Sitten on vielä ionimoottorit, joissa ei ole tehoa juuri mitään, mutta jatkuvana etenee varmennin kuin kait muut ajan kanssa. Aurinkopaneeleista saa tehonsa.

Nyt kun niillä on suunnitelmissa tukikohta kuuhun, että saisi siellä kehitettyä polttoaineet, rakettikin nousee paljon kevyemmin siellä(1/6 maan painovoimasta) ja ei ole ilmakehää esteenä laserin etenemiselle.
 
Breakthrough Starshot:ista oli Youtubessa hyvä esittelyvideo (How to reach Alpha Centauri in just 20 years), joka vastasi useimpiin keskustelupalstoilla aiheesta esitettyihin kysymyksiin, mutta se ei näköjään ole enää saatavilla. Toki kaikenlaista materiaalia löytyy netistä paljon ja nyt Hesarikin on näköjään herännyt.
Laserin voisi korvata vaikka tarpeeksi isolla heijastavalla pinnalla avaruudessa joka tykittäisi keskitetysti auringon valoa purjeeseen ja jos tuollaisen erittäin kevyen mallisen nanometrejä paksun aurinkopeilin voisi kevyenä lastina kuljettaa taas purjeella sinne toiselle tähdelle, niin saadaan meno-paluu liikennettä(joka pikkuhiljaa laajentuu kun aurinkopeilejä pistetään useampaan suuntaan liikkeelle lähitähdistössä). Rakettimoottorit ei oikein noille matkoille olisikaan soveltuneet.
Laseria ei ole helppo korvata, koska pelkän valon työntövoima on häviävän heikko. Yleensä aurinkopurjeella tarkoitetaan aurinkotuulta - ei valoa sinänsä - työntövoimana käyttävää purjetta. Jotta pelkällä valolla saataisiin riittävä kiihtyvyys, tehotiheyden on oltava sellainen, että purje höyrystyisi välittömästi. Laservalo on tiukan monokromaattista, joten purje on mahdollista suunnitella sellaiseksi, että se on käytännössä täydellinen peili käytetyllä laserin aallonpituudella.
 
Sitten on vielä ionimoottorit, joissa ei ole tehoa juuri mitään, mutta jatkuvana etenee varmennin kuin kait muut ajan kanssa. Aurinkopaneeleista saa tehonsa.
Aurinkopaneelit on liian tehoton tähtienväliseen matkaan. Tähtienvälinen ionimoottorialus käyttäisi vähintäänkin ydinparistoja, mieluummin fissio- tai fuusioreaktoria. Toki tuollaiseen heavy duty alukseen tarvitaan sitten sitä propellanttia (usein xenon) suhteellisen suuret määrät.

Mielenkiintoinen artikkeli erilaisista moottori vaihtoehdoista tähtienväliseen matkailuun, niiden haasteista ja kuinka kauan milläkin kestäisi matkustella:
How Long Would It Take To Travel To The Nearest Star? - Universe Today
 
Ihmiskunnan historian kenties kunnianhimoisin hanke etenee: Uusi teknologia saattaa saavuttaa Maan kaltaisen planeetan vain 20 vuodessa

Tämä pääsi vähän yllättämään. Lähikuvaa toista tähteä kiertävästä planeetasta omana elinaikana? Kunhan tekniikka kehittyy niin varmaan suuremmatkin kuormat saadaan samoihin vauhteihin. Laserin voisi korvata vaikka tarpeeksi isolla heijastavalla pinnalla avaruudessa joka tykittäisi keskitetysti auringon valoa purjeeseen ja jos tuollaisen erittäin kevyen mallisen nanometrejä paksun aurinkopeilin voisi kevyenä lastina kuljettaa taas purjeella sinne toiselle tähdelle, niin saadaan meno-paluu liikennettä(joka pikkuhiljaa laajentuu kun aurinkopeilejä pistetään useampaan suuntaan liikkeelle lähitähdistössä). Rakettimoottorit ei oikein noille matkoille olisikaan soveltuneet.

Kuinkahan ison aurinkopeilin tarvitsisi että saadaan tarpeeksi työntövoimaa laittaa tonnin painoinen kappale liikkumaan vaikka 25% valonnopeudesta, riittäisikö kuun pinta-ala?

Peilin suuntauksen ja polttopisteen pitäisi muuttua jatkuvasti sen mukaan miten luotain liikkuu. Tarvittavan peilin koko liikkuisi vielä suuruusluokassa neliökilometrejä. Lisäksi auringon valossa on suunnilleen kaikkia mahdollisia aallonpituuksia näkymättömästä UV-säteilystä pitkästi näkymättömään infrapuna-alueelle saakka. Mikään laite tuskin kestäisi sellaista säteilyä vaan sulaisi plasmaksi saakka.

Eli täysin mahdoton mielestäni tuollainen peili.

Jos ajatellaan että sen 10 grammaisen tms. luotaimen saisi toimitettua sinne 4 valovuoden päähän naapuritähden viereen, niin sitä en itse tiedä millä ihmeen radiotaajuudella tai valona sen luotaimen keräämän datan saisi toimitettua maahan saakka. Hankala sen kokoiseen vehkeeseen on mitään tehokkaita suunta-antenneja rakentaa. Lisäksi maasta katsottuna sellainen on kiinni siinä naapuritähdessä niin sen signaali hukkuu sen tähden aiheuttaman valon ja radiotaajuuksien häiriön alle.
 
Jos ajatellaan että sen 10 grammaisen tms. luotaimen saisi toimitettua sinne 4 valovuoden päähän naapuritähden viereen, niin sitä en itse tiedä millä ihmeen radiotaajuudella tai valona sen luotaimen keräämän datan saisi toimitettua maahan saakka. Hankala sen kokoiseen vehkeeseen on mitään tehokkaita suunta-antenneja rakentaa. Lisäksi maasta katsottuna sellainen on kiinni siinä naapuritähdessä niin sen signaali hukkuu sen tähden aiheuttaman valon ja radiotaajuuksien häiriön alle.
Ehdotettuna ratkaisuna tarkoitus on käyttää ~1 W tehoista puolijohdelaseria sekä kommunikointiin että luotaimen asennon muutoksiin. Useamman valovuoden etäisyydellä laserin keila on koko sisemmän aurinkokunnan kokoinen, joten kohdistustarkkuudeksi riittää, että se suunnataan kohti Aurinkoa. Vastaanottoon olisi tarkoitus käyttää samaa 1 km^2 kokoista laserantennien puistoa, jolla luotain kiihdytettiin matkaan. Kaikki signaali/kohinasuhteeseen vaikuttavat asiat on melko yksinkertaista ottaa huomioon, joten todennäköisesti suunnitelmassa ne on myös otettu ja todettu, että konsepti on toimiva.
 
Starhopper loikkasi onnistuneesti, samalla myös viimeinen lento. Kuulemma, ehkä, muuntavat Raptor testitelineeksi.

Everyday Astronaut oli paikan päällä kuvaamassa, tuossa livestriimi.

Kuvasi kuulemma myös paremmalla laadulla videota (2160p75 4:2:2, 2160p120 tjsp), tracking shottia jne. Uppaa niitä sitten myöhemmin.

Seuraavaksi odotella Mk1/Mk2 testejä :tup:
 
James Webb Space Telescope on vihdoinkin kasassa, asennus on nyt 100% suoritettu.

Kuva satelliitista puoliks foldattuna. Nuo edessä olevat hopeiset jutskat (aurinkosuojat) vielä taittuu tuosta ylös, jotta koko komeus mahtuu raketin nokkaan. Huomaa miten peilikin osittain taittuu kuljetusta varten, kyse sen verran isosta laitteesta.

NASA's James Webb Space Telescope Is Finally 100% Assembled

makm4waN9pBNYCpYt4Ufzf-650-80.jpg


9ivVfzCUrkaKwsuvudFnDJ-650-80.jpeg



Mutta vielä on pitkä matka avaruuteen kuvia ottamaan... Tämän hetkinen aikataulu lupaa laukaisupäivän olevan jossain toukokuun 2021 paikkeilla.

ja tämä tietenkin jos nykyinen aikataulu pitää pintansa. Sehän on myöhästynyt jo vuosikausilla... Mutta ainakin vihdoin alkaa pikkaisen näkymään valoa tunnelin päässä.
 
Tuo teleskooppi olisi Hubbleen verrattuna 100 kertaa tehokkaampi. Hubble on vain 570 kilometrin päästä maasta niin tämä sijaitsisi 1,5 miljoonan kilometrin päässä.
 
Tuo teleskooppi olisi Hubbleen verrattuna 100 kertaa tehokkaampi. Hubble on vain 570 kilometrin päästä maasta niin tämä sijaitsisi 1,5 miljoonan kilometrin päässä.
Mites, onnistuuko huoltolennot noin kauaksi? Eikös tuo lennätetty pisteeseen jossa pysyy paikoillaan aurinkoon ja maahan nähden?
 
Mites, onnistuuko huoltolennot noin kauaksi? Eikös tuo lennätetty pisteeseen jossa pysyy paikoillaan aurinkoon ja maahan nähden?

Ei onnistu huollot, että jos käy kuten hubblelle aikoinaan että pääpeili piti vaihtaa niin se on sitten siinä.. Ei mahdollisuutta vaihtaa komponetteja. Siinä on yksi syy minkä takia jwst on myöhästyny, kaiken pitää toimia just eikä melkein.
 
Onko edut sijoituksesta sitten niin hyvät että tuollainen sijoituspaikka kannattaa?
Kuulostaa aika isolta riskiltä
 
Onko edut sijoituksesta sitten niin hyvät että tuollainen sijoituspaikka kannattaa?
Kuulostaa aika isolta riskiltä
Tuo kun on suunniteltu toimimaan todella alhaisessa lämpötilassa(-225°C), niin lämpösuoja toimii parhaiten, kun kaikki lämmönlähteet jotka sen toimintaan vaikuttaa (Aurinko, Maa ja Kuu) on samalla puolella satelliittia koko ajan.

E: Lämpötilaero on hurja lämpimän ja kylmän puolen välillä. Lämmin puoli on 85°C ja kylmä -233°C.
 
Ei onnistu huollot, että jos käy kuten hubblelle aikoinaan että pääpeili piti vaihtaa niin se on sitten siinä.. Ei mahdollisuutta vaihtaa komponetteja. Siinä on yksi syy minkä takia jwst on myöhästyny, kaiken pitää toimia just eikä melkein.
Hubbleen ei ikinä vaihdettu pääpeiliä. Pääpeilin hionnan virheet korjattiin korjauslinssillä.
 
Tuo kun on suunniteltu toimimaan todella alhaisessa lämpötilassa(-225°C), niin lämpösuoja toimii parhaiten, kun kaikki lämmönlähteet jotka sen toimintaan vaikuttaa (Aurinko, Maa ja Kuu) on samalla puolella satelliittia koko ajan.

Tuollaisissa todella matalilla lämpötiloissa on myös se kaukoputken digikameran kennon lämpökohina todella vähäistä.

Kamerasensorit lienevät kehittyneet myös isoin harppauksin siitä 16 megapikselin kameran ajoista joka Hubble-teleskoopissa on (2 kpl joista toinen UV-valolle ja toinen näkyvälle valolle).
 
Tuollaisissa todella matalilla lämpötiloissa on myös se kaukoputken digikameran kennon lämpökohina todella vähäistä.

Kamerasensorit lienevät kehittyneet myös isoin harppauksin siitä 16 megapikselin kameran ajoista joka Hubble-teleskoopissa on (2 kpl joista toinen UV-valolle ja toinen näkyvälle valolle).
Kennojen resoluutio ja koko ovat kaiketi kasvaneet, mutta suorituskyky äärimmilleen jäähdytettynä ei ole käsittääkseni juurikaan parantunut.

CCD-kennot olivat jo vuosikymmeniä sitten optimaalisissa asennuksissa (cryogeninen-jäähdytys ja hinnasta viis, laatu ensin elektroniikkasuunnittelulla) melkein täydellisiä (ts. Melkein jokainen osuva fotoni kaappautuu).

Kuluttajapuolella halpojen kennojen ja lukulektroniikan kehitys on ollut nopeaa, mutta nuo labratason kennot eivät ole voineet kauheasti parantua kun ne olivat jo aikaisemmin hyvin lähellä absoluuttisen täydellistä.

Kennoja ja filttereitä vaihtamalla voidaan sitten valikoida kaapattavia aallonpituuksia ja sillä voi olla merkittävä tieteellinen arvo.
 
Ilmeisesti jo toinen interstellaarinen kappale havaittu lähestyvän Aurinkoa (ensimmäinen oli Oumuamua 2017). Kappale on hyperbeliradalla, eli sinkoutuu pois Aurinkokunnasta visiittinsä jälkeen.

Aurinkokuntaan on tulossa tunkeutuja ulkoavaruudesta - kummallinen komeetta saapuu Kassiopeian tähtikuvion suunnasta

Jutun lopussa mainitaan Hypatia meteoriitti, joka löydettiin jo aikoja sitten (1996) ja joitain vuosia sitten varmistui (lähes varmasti) Aurinkokunnan ulkopuoliseksi kappaleeksi rakenteen ja komposition perusteella.

https://phys.org/news/2018-01-extra-terrestrial-hypatia-stone-rattles-solar.html

edit:
Wiki artikkeli tuosta tulevasta kappaleesta. Se siis löydettiin pari viikkoa sitten, joten tiedot tarkentuu päivittäin.
C/2019 Q4 (Borisov) - Wikipedia
 
Viimeksi muokattu:
Löyty taas massiivinen neutronitähti, ehkä jopa massivisen. Massa saatiin mitattua todella tarkasti (2.14 auringonmassaa), toisin kuin aiemmilla ehdokkailla (ne saattaa olla massiivisempia, jopa 2.4 auringonmassaa, tai sitten olla olematta). Tuon tähden halkaisija on noin 30 kilometriä, eli pienempi kuin Suur-Lontoo tai Suur-Pariisi.

Edellinen massiivinen neutronitähti, joka mitattiin tuolla samalla tarkalla Shapiro-aikaviivetekniikalla, oli 2.01 auringonmassaa).

Astronomers Have Detected What Could Be The Most Massive Neutron Star Yet

Neutronitähtihän itsessään on luhistunut normaali tähti. Sen aines on pakkautunut niin tiiviiksi, että atomirakenteet ovat hajonneet ja tähtikoostuu neutronipuurosta, jossa uiskentelee muitakin hiukkasia. Yleensä nämä tähdet pyörivät akselinsa ympäri hurjaa vauhtia (satoja kertoja sekunnissa) ja säteilevät voimakkaasti (neutronitähdet tunnetaan myös pulsareina eli avaruuden majakoina).

Neutronitähtien massojen mittailu on tärkeää, koska yritetään päästä selvyyteen mikä niiden massan yläraja voi olla, eli se kriittinen raja minkä jälkeen jopa neutronitähti luhistuu (mustaksiaukoksi). Eli ollaan materian äärimmäisellä rajalla.
 
Eräässä dokumentissa väitettiin, että tuolla Oortin pilvessä möllöttäisi Auringon kaltainen kappale(koko?), mutta hyvin musta ja vaikea havaita. Se voisi kuulemma törmäilyllään aiheuttaa sen, että alkaisi tulemaan paskalla säkällä materiaa niskaan. Sille oli annettu nimikin, jota en nyt muista. Ei sitä välttämättä edes ole olemassakaan.

1920px-PIA17046_-_Voyager_1_Goes_Interstellar.jpg
 
Kysetääs muuten täältä vähäsen tyhmiä jos sopii. Kun kerran linnunrata ja andromeda ovat törmäyskurssilla (joskus hamassa tulevaisuudessa) niin miten se voi olla mahdollista kun pitäisi erkaantua kokoajan jos alkuräjähdyksen leviämistä miettii? Olin lukevinani joskus ettei painovoima enää ylety vetämään takaisin päin kappaleita (joku vanha teoria että vois supistua takaisin aikansa laajennettua ja laajenemisen hidastumisen jälkeen tms), eli onko tässä nyt kyse pimeästä energiasta / aineesta joka näitä puskee yhteen?

EDIT: Nopealla googletuksella näköjään löytyi juttu jossa syykin mukana (viimeksi lukemassani oli ilman syytä), pimeä aine puristaa yhteen ja vaikuttaa myös massiiviset mustat aukot galaksien keskustoissa joita painovoima vetää puoleensa.
 
Viimeksi muokattu:
Kysetääs muuten täältä vähäsen tyhmiä jos sopii. Kun kerran linnunrata ja andromeda ovat törmäyskurssilla (joskus hamassa tulevaisuudessa) niin miten se voi olla mahdollista kun pitäisi erkaantua kokoajan jos alkuräjähdyksen leviämistä miettii? Olin lukevinani joskus ettei painovoima enää ylety vetämään takaisin päin kappaleita (joku vanha teoria että vois supistua takaisin aikansa laajennettua ja laajenemisen hidastumisen jälkeen tms), eli onko tässä nyt kyse pimeästä energiasta / aineesta joka näitä puskee yhteen?

EDIT: Nopealla googletuksella näköjään löytyi juttu jossa syykin mukana (viimeksi lukemassani oli ilman syytä), pimeä aine puristaa yhteen ja vaikuttaa myös massiiviset mustat aukot galaksien keskustoissa joita painovoima vetää puoleensa.
Andromeda on sen verran lähellä, että galaksien massoista johtuva puoleensa vetävä voima on voimakkaampi kuin niiden välillä oleva laajentava voima. Pimeä aine ja mustat aukot vaikuttavat siihen samalla tapaa kuin kaikki muukin materia, ne vain tuovat galaksiin lisää massaa, jolloin ne vetävät enemmän puoleensa muita kappaleita.
 
Jossakin ohjelmassa ne kartoitti tuota pimeää ainetta ja näkivät siinä sellaista, että pitää kiinni materiasta. Siellä missä ei juuri mitään ollut niin eipä tuota pimeää ainettakaan. Jotain vähäistä materiaa kait voi mennä ohikin tuosta ihme rihmastosta?o_O
Dokumentissa missä oli animaatiota tuosta, että andromeda "lassoaa" aikanaan linnuradan ja imaisee itseensä.

Mielikuva, että on paljon tyhjääkin ja siellä jossain taas lisää materiaa.

Itse olen ihmetellyt tuota aikaa eri paikoissa. Jossakin voisin elää ehkä 1000-vuotiaaksi ja toisaalla 1-vuotiaaksi. Vai repeytyisikö siellä atomeiksi?:btooth:
Interstellar leffassa oli hieman tuosta ihme aika kuviosta, että menikö se jotenkin niin, että oli jollakin ihme planeetalla 2 tuntia niin vanheni toisaalla vuosikymmeniä siellä käynnin takia ja maassa vierähtänyt huomattavasti enemmän. Jotenkin noin härösti se taisi mennä.
 
Andromeda on sen verran lähellä, että galaksien massoista johtuva puoleensa vetävä voima on voimakkaampi kuin niiden välillä oleva laajentava voima. Pimeä aine ja mustat aukot vaikuttavat siihen samalla tapaa kuin kaikki muukin materia, ne vain tuovat galaksiin lisää massaa, jolloin ne vetävät enemmän puoleensa muita kappaleita.

Jep, eli pimeän aineen ja mustien aukkojen massat ovat niin valtavat ja galaksit lähekkäin että vetävät toisiaan puoliinsa.

Onko tuota lisämassaa syntynyt ajankanssa ( mustat aukot esim.) vai miksi ylipäätään alunperin ovat "lennelleet erikseen" ?
 
Interstellar leffassa oli hieman tuosta ihme aika kuviosta, että menikö se jotenkin niin, että oli jollakin ihme planeetalla 2 tuntia niin vanheni toisaalla vuosikymmeniä siellä käynnin takia ja maassa vierähtänyt huomattavasti enemmän. Jotenkin noin härösti se taisi mennä.

Vastaus on aikadilaatio. Kannattaa vaikka googlailla, miten GPS-satelliittien kelloihin tehdään suhteellisuusteorian edellyttämät aikadilaatiokorjaukset. Toinen on nopeuden vuoksi (nopeiden satelliittien kellot käyvät hitaammin kuin maassa paikallaan olevat kellot) ja toinen painovoiman takia (kaukana maasta painovoima on pienempi ja kellot käyvät nopeammin kuin maan pinnalla). Nuo tietenkin kumoavat osittain toisensa, mutta painovoiman vaikutus on suurempi ja GPS-kellot edistävät, jos niitä ei korjata suhteellisuusteorian kaavoilla.

Interstellarissa kyse oli siitä, että oltiin planeetalla, johon vaikutti supermassiivisen mustan aukon painovoima ja kellot kävivät planeetalla huomattavasti hitaammin kuin alukseen jäänellä hemmolla.

Jep, eli pimeän aineen ja mustien aukkojen massat ovat niin valtavat ja galaksit lähekkäin että vetävät toisiaan puoliinsa.

Onko tuota lisämassaa syntynyt ajankanssa ( mustat aukot esim.) vai miksi ylipäätään alunperin ovat "lennelleet erikseen" ?

Ei niiden mustien aukkojen massa ole mistään tyhjästä syntynyt, vaan niiden galaksien materiasta. Ensin on ollut pienempi musta aukko, mihin on ajan myötä ajautunut ainetta lisää galaksista.

Miksi ovat lennelleet erilleen? Kosmisen inflaation takia. Ilmiön, joka aiheuttaa edelleen koko avaruuden laajenemisen. Laajenemisen, joka vaikuttaa suurilla etäisyyksillä, kuten galaksijoukkojen ja sitä suuremmassa mittakaavassa. Yksittäisiä galakseja pitää koossa gravitaatio, samoin gravitaatio ajaa Linnunrataa ja Andromedaa yhteen.
 
Viimeksi muokattu:
Ei niiden mustien aukkojen massa ole mistään tyhjästä syntynyt, vaan niiden galaksien materiasta. Ensin on ollut pienempi musta aukko, mihin on ajan myötä ajautunut ainetta lisää galaksista.

Miksi ovat lennelleet erilleen? Kosmisen inflaation takia. Ilmiön, joka aiheuttaa edelleen koko avaruuden laajenemisen. Laajenemisen, joka vaikuttaa suurilla etäisyyksillä, kuten galaksijoukkojen ja sitä suuremmassa mittakaavassa. Yksittäisiä galakseja pitää koossa gravitaatio, samoin gravitaatio ajaa Linnunrataa ja Andromedaa yhteen.

Toki, mutta jos ensin laajeneminen on ajanut niitä erilleen, niin missä kohtaa ja miksi alkavat jossain vaiheessa taas kuitenkin ajautua yhteen. Elleivät olisi alkujaan laajenemisesta johtuen erkaantuneet niin olisivat varmaan yhtä galaksia olleet kokoajan (?). Vai onko laajeneminen ollut alussa nopeampaa ja myöhemmin alkaa vasta gravitaatio purra?
 
Kysetääs muuten täältä vähäsen tyhmiä jos sopii. Kun kerran linnunrata ja andromeda ovat törmäyskurssilla (joskus hamassa tulevaisuudessa) niin miten se voi olla mahdollista kun pitäisi erkaantua kokoajan jos alkuräjähdyksen leviämistä miettii? Olin lukevinani joskus ettei painovoima enää ylety vetämään takaisin päin kappaleita (joku vanha teoria että vois supistua takaisin aikansa laajennettua ja laajenemisen hidastumisen jälkeen tms), eli onko tässä nyt kyse pimeästä energiasta / aineesta joka näitä puskee yhteen?

EDIT: Nopealla googletuksella näköjään löytyi juttu jossa syykin mukana (viimeksi lukemassani oli ilman syytä), pimeä aine puristaa yhteen ja vaikuttaa myös massiiviset mustat aukot galaksien keskustoissa joita painovoima vetää puoleensa.
Maailmankaikkeuden laajeneminen näkyy vasta suuremmassa mittakaavassa, galaksijoukkojen ja -ryhmien tapauksessa painovoiman vaikutus tavallaan kumoaa sen. Kun maailmankaikkeus laajenee, niin tähdet tai galaksit eivät laajene, galaksin tähdet eivät myöskään etäänny toisistaan, havaitsemme vain paikallisia liikkeitä. Itse asiassa yksittäisten galaksien nopeuksia ei voi käyttää etäisyysmittarina vielä Virgon galaksijoukon etäisyydelläkään, reilut 50 miljoonaa valovuotta.

Linnunradan keskustassa olevan mustan aukon massa on noin 4 miljoonaa Auringon massaa, mikä on niin pieni murto-osa tähtikiekon ja pimeän halon massasta, että Auringon liiketilassa ei tapahtuisi havaittavaa muutosta, vaikka saisimme keskustan mustan aukon hävitettyä taikavivusta vääntämällä. Tietenkin tilanne on aivan toinen tarkasteltaessa mustan aukon lähellä olevia tähtiä, jotka kiertävät sitä niin vinhaa vauhtia, että rataliikkeessä pitäisi jonkin ajan kuluessa näkyä suhteellisuusteorian ennustamia efektejä.
 
Eräässä dokumentissa väitettiin, että tuolla Oortin pilvessä möllöttäisi Auringon kaltainen kappale(koko?), mutta hyvin musta ja vaikea havaita. Se voisi kuulemma törmäilyllään aiheuttaa sen, että alkaisi tulemaan paskalla säkällä materiaa niskaan. Sille oli annettu nimikin, jota en nyt muista. Ei sitä välttämättä edes ole olemassakaan.
Jos se olisi Auringon kaltainen, niin sen näkisi helposti (se olisi kirkkain tähti taivaalla).

Kaksoistähtiteoria ei sinänsä ole mikään uusi, tai edes mahdoton, joskin hyvin epätodennäköinen nykytiedon mukaan. Auringon kaverina voisi olla esim ruskeakääpiö (yleisimmin tuosta sisartähdestä käytetty nimi on Nemesis), tähti joka on juuri ja juuri syttymisen partaalla (eli ei juurikaan säteile näkyvällä aallonpituudella, mutta huomattavasti infrataajuuksilla), huomattavasti Jupiteria raskaampi, muttei kuitenkaan tarpeeksi raskas. Jopa kaukainen punainenkääpio voisi olla äärimmäisessä tapauksessa mahdollista, mutta sen kiertoaika pitäisi olla satoja miljoonia vuosia.

Idea on syntynyt siitä, että jos masssiivinen kappale tulisi lähelle Oorinpilveä, niin se voisi sysätä komeettoja Aurinkokunnan sisään. Mitään todisteita tällaisesta ei ole, mutta nykyisellään ihan oikeasti etsitään Planeetta X:ää, joka voisi auheuttaa tuollaisen.
 
Onko tuota lisämassaa syntynyt ajankanssa ( mustat aukot esim.) vai miksi ylipäätään alunperin ovat "lennelleet erikseen" ?
Materia levisi avaruuteen enemmän tai vähemmän tasaisena. Suuri kysymys on, miksi tietyissä kohdissa se pakkautui galakseiksi.

Mutta siinä vaiheessa kun materia alkoi kerääntymään kasoiksi (galakseiksi), niin muodostui galaksi ryppäitä, jotka olivat panovoimallaan sidoksissa toisiinsa. Andromeda ja Linnunrata ovat sidoksissat toisiinsa, kuten myös muutamaan muuhun paikalliseen galaksiin (yhteensä non 50 galaksia). Nämä paikalliset galaksit (yhtenäisellä vetovoimallaan) ovat taasen paikallisen galaksien ryppään (Virgo cluster) vetovoiman piirissä. Virgo cluster taasen kuuluu superrypääseen nimeltään Laniakea. Se on yksi suurimpia rakenteita maailman kaikkeudessa...

Superryppäiden välillä voi olla valtavia aukkoja, jonka takia ne ei välttämättä enää ehdi vuorovaikuttaa toistensa kanssa, joten maailmankaikkeus jatkaa laajenemistaan. Paikalliset ryppäät kuolevat ajankuluttua pois esim protonin spontaamisen hajoamisen kautta, tai jouduttuaan mustaanaukkoon. Tähän kuluva aika on järjettömän pitkä, nykyisen maailmankaikkeuden ikä on naurettavan lyhyt tuohon ikään verrattuna.
 
Planeetta X:n tai nyttemmin kai planeetta 9:n etsimisen motivaationa on ollut myös aurinkokunnan ulko-osien kappaleiden radat. Varsinaisen Kuiperin vyöhykkeen ulkopuolella on joitakin melko isojakin kappaleita, jotka tulevat radallaan lähimmilläänkin niin kauas Neptunuksesta, että sen aiheuttamat häiriöt eivät voi selittää radan voimakasta soikeutta. Myös ratojen asennoissa näyttää olevan säännönmukaisuutta. Planeetta ysin ohella yksi mahdollinen selitys voisi olla se, että noiden kappaleiden radat häiriytyivät jo hyvin varhaisessa vaiheessa, kun Aurinko kuului johonkin avoimeen tähtijoukkoon, josta se sittemmin karkasi.
 
Toki, mutta jos ensin laajeneminen on ajanut niitä erilleen, niin missä kohtaa ja miksi alkavat jossain vaiheessa taas kuitenkin ajautua yhteen. Elleivät olisi alkujaan laajenemisesta johtuen erkaantuneet niin olisivat varmaan yhtä galaksia olleet kokoajan (?). Vai onko laajeneminen ollut alussa nopeampaa ja myöhemmin alkaa vasta gravitaatio purra?

Juuri näin. Laajeneminen on ollut alussa hurjasti nopeampaa kuin nykyään. Vallitsevan teorion mukaan avaruus on laajentunut alkuräjähdystä seuranneen kosmisen inflaation aikana valoa nopeammin. Tämä ei ole edes luonnonlakien vastaista, sillä suhteellisuusteoria ei rajoita avaruuden itsensä laajenemisen nopeutta.
 
Juuri näin. Laajeneminen on ollut alussa hurjasti nopeampaa kuin nykyään. Vallitsevan teorion mukaan avaruus on laajentunut alkuräjähdystä seuranneen kosmisen inflaation aikana valoa nopeammin. Tämä ei ole edes luonnonlakien vastaista, sillä suhteellisuusteoria ei rajoita avaruuden itsensä laajenemisen nopeutta.

Kiitokset viisastuttamisesta, nyt ei tarvitse soittaa Valtaojalle :D
 
Juuri näin. Laajeneminen on ollut alussa hurjasti nopeampaa kuin nykyään. Vallitsevan teorion mukaan avaruus on laajentunut alkuräjähdystä seuranneen kosmisen inflaation aikana valoa nopeammin. Tämä ei ole edes luonnonlakien vastaista, sillä suhteellisuusteoria ei rajoita avaruuden itsensä laajenemisen nopeutta.
Jep. Ja maailmankaikkeuden laajeneminen voi saada myöhemminkin kaksi galaksia etääntymään toisistaan valoa nopeammin, sama perustelu: nopeuden yläraja koskee liikettä avaruudessa, ei itsensä avaruuden laajenemista.

Lisää pientä purtavaa saa matkoista: kun tarkastelemme hyvin kaukaisia kohteita, niin havaitsemamme valon kulkema matka on esim. 10 miljardia valovuotta. Tämän voi laskea mittaamalla punasiirtymä ja syöttämällä kosmologiset parametrit suhteellisen yksinkertaiseen kaavaan, tai käyttämällä netistä löytyvää laskinta. Tarkoittaako tuo sitä, että tuo kohde on 10 miljardin valovuoden päässä? Ei. Valon lähtöhetkellä kohde oli meitä huomattavasti lähempänä kuin tuo 10 miljardia valovuotta, nyt se taas on paljon kauempana. Valo vain kulki 10 miljardia valovuotta laajenevan avaruuden läpi päästäkseen kohteesta tänne.
 
Ja mites se nyt menikään, jos kaksi galaksia etääntyy toisistaan nopeammin kuin valo, niin ei ole mahdollista että sieltä toisesta galaksista valoa pääsisi fotonin vertaa tänne galaksiin? Eli kun sieltä kuitenkin loistaa valoa myös suuntaan missä on tämä toinen galaksi, niin sieltä tähän suuntaan lähtenyt valo kulkee itseasiassa täältä pois päin, vai olikos tämä nyt suhteellista?
 
Ja mites se nyt menikään, jos kaksi galaksia etääntyy toisistaan nopeammin kuin valo, niin ei ole mahdollista että sieltä toisesta galaksista valoa pääsisi fotonin vertaa tänne galaksiin? Eli kun sieltä kuitenkin loistaa valoa myös suuntaan missä on tämä toinen galaksi, niin sieltä tähän suuntaan lähtenyt valo kulkee itseasiassa täältä pois päin, vai olikos tämä nyt suhteellista?

Valon lähteen nopeuden ei pitäisi vaikuttaa itse valon nopeuteen, joten jos kahden kappalen suhteellinen nopeus toisiinsa nähden on nopeampi kuin valonnopeus niin sen toisen kohteen valon voi silti nähdä (vaikuttaa tietysti siihen miten kauan kestää että se valo saavuttaa sen toisen kappaleen). Tästä sitten kai tulee sitä aallon pituuden vääristymää (red shift?). Joku viisaampi osaa varmaan korjata, jos olen väärässä.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 382
Viestejä
4 510 733
Jäsenet
74 358
Uusin jäsen
Lucas moilanen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom