Avaruus-ketju (keskustelua tähtitieteestä, havainnoista ym.)

Loisteho sanoi:
Mikään hiukkanen ei voi paeta mustasta aukosta, mutta gravitaatio on kenttä, eikä hiukkanen. Samasta syystä mustilla aukoilla voi olla myös sähkökenttä.
Napsauta laajentaaksesi...

Gravitaatio ja aika ovat kaksi meidän universumin asiaa joita kukaan ei oikeasti edes ymmärrä mitä ne perimmiltään ovat.

Mustassa aukossa niiden käyttäytymistä on vielä vaikeampi ymmärtää kun suhteellisuusteorin yhtälön mukaan esimerkiksi aika pysähtyisi kokonaan mustassa aukossa.
 
Spartacus sanoi:
Aikamoista näsäviisastelua ja hiusten halkomista täällä.

Onko selitetty miten gravitaatioaallot pääsevät mustasta aukosta vaikuttamaan muiden kappaleiden kanssa jos siitä ei pitäisi mitään paeta?
Napsauta laajentaaksesi...
Enpä tiedä vastausta, mutta kysymyksesi kyllä antaa ajattelemisen aiheutta. Gravitaatioaallotkin on jo todistettu olemassa oleviksi. Ja vain painottomat hiukkaset oystyvät etenemään valon nopeudella esimerkiksi photonit. Pahoittelen huonoa kommentointia joka johtuu väsyneestä päästä.
 
Eivät ne gravitaatioaallot sieltä mustan aukon sisältä tule, vaan ne syntyvät esim. silloin, kun kahden yhteisen massakeskipisteen ympäri kiertävän kiertävän mustan aukon (tai kahden neutronitähden tai neutronitähden ja mustan aukon) rata supistuu samalla kun rataliikkeestä hävinnyt energia poistuu gravitaatioaaltoina. Mustaan aukkoon joutuvat gravitaatioaallot eivät pääse aukosta ulos sen enempää kuin sinne menevä materia tai fotonit.
 
jperala sanoi:
Kävin hakemassa aseen mustien aukkojen löytämistä varten, 76/300 dopson :) näyttää koomiselta noiden täysikokoisten linssiputkin rinnalla

Napsauta laajentaaksesi...

Tekeekö tuommoisella oikeasti jotain? ihan vakavissani kysyn, kun en näistä oikein paljon tiedä?
 
Kasi sanoi:
Tekeekö tuommoisella oikeasti jotain? ihan vakavissani kysyn, kun en näistä oikein paljon tiedä?
Napsauta laajentaaksesi...
Minulla oli 80-luvulla saman peilin läpimitan omaava Newton-teleskooppi, jolla tosin oli isompi polttoväli, 700 mm. Toisaalta suurennushan on objektiivin polttoväli jaettuna okuläärin polttovälillä, joten tuohon saa ihan riittävästi suurennusta putken koko huomioiden. Halpojen marketeissa myytävien linssiputkien tarjoamat suurennukset ovat käytännössä tuubaa - objektiivin läpimitta ja laatu rajoittavat käytännöllisen suurennuksen paljon alemmaksi. Ja ilmakehän rajoitukset tulevat helposti vastaan isommillakin putkilla katsottaessa.

Mutta mitä tuolla voisi nähdä: 1) Kuun kraatterit, meret ja vuoret näkyvät komeasti, 2) Jupiterin kuut ja kaasukehän piirteitä, 3) Saturnuksen renkaat, 4) Marsissa tummia alueita ja napalaksit silloin kun planeetta on lähellä Maata, 5) Venuksen vaiheet, 6) kaksoistähtiä, 7) useita avoimia tähtijoukkoja jo melko komeasti, 8) pallomaiset tähtijoukot, kaasusumut ja galaksit ovat melko piirteettömiä utuläikkiä ja niistäkin vain kaikkein kirkkaimmat näkyvät. Galileo olisi ollut onnesta soikea, jos hän olisi saanut tällaisen putken, mutta nykypäivänä on tarjolla parempaakin. Tosin ei välttämättä tässä koossa.
 
Selvästi paras putki on se, jota tulee vietyä eniten pihalle. Lienee yleisimmin juurikin pienehkö <150-millinen newton/cassegrain tai <100mm linssi? Lidlissäkin joskus myyty 70/700mm Bresser Skylux, tuo Celestron ja vastaavat on hyviä aloitteluun ja riittävät pidemmällekin. Noilla näkee aurinkokunnan kappaleet ihan hienosti.

Isolla tuubilla toki näkee enempi, mutta peili tahtoo Suomen leveysasteilla aina vähintään kymmeniä minuutteja jäähdyttelyä ja 150-millinen/yli vaativat sen parisenkymmentä kiloa painavan jalustan. Ei ole mikään vaivaton homma rahdata 30kg palapeliä pellolle vaan sen takia, että taivas menee pilveen jäähdyttelyn aikana tai ilmakehällä on menossa joku henkilökohtainen sirkus. Tämä taitaa tosin olla olematon ongelma jos asuu jossain pimeällä OKT-palstalla :btooth:
 
Viimeksi muokattu:
Kasi sanoi:
Tekeekö tuommoisella oikeasti jotain? ihan vakavissani kysyn, kun en näistä oikein paljon tiedä?
Napsauta laajentaaksesi...

Jos on kollimoitu oikein ja peili kunnossa niin tekee, ottaen huomioon että polttoväli on kovin pieni tähän ei isoja suurennoksia saa, testailin tuossa havupuunneulasiin ja jälki vaikutti täysin kelvolliselta. Hyvillä okulaareilla on myös monesti vaikutus, tuon mukana tuli halvimmat mahdolliset mutta onneksi laukusta jo löytyy parempaa laatua olevia. Suurin ongelma on varmaan tuo pöytäjalusta, mutta jos löytyy sopiva paikka niin ei hätää. Itse olen enemmän perehtynyt noihin linssiputkiin, varsinkin noihin -70 tehtyihin, niissä laatu on vielä erittäin hyvää, jopa niissä pienemmissä putkissa.
 
Maranki sanoi:
Minulla oli 80-luvulla saman peilin läpimitan omaava Newton-teleskooppi, jolla tosin oli isompi polttoväli, 700 mm. Toisaalta suurennushan on objektiivin polttoväli jaettuna okuläärin polttovälillä, joten tuohon saa ihan riittävästi suurennusta putken koko huomioiden. Halpojen marketeissa myytävien linssiputkien tarjoamat suurennukset ovat käytännössä tuubaa - objektiivin läpimitta ja laatu rajoittavat käytännöllisen suurennuksen paljon alemmaksi. Ja ilmakehän rajoitukset tulevat helposti vastaan isommillakin putkilla katsottaessa.

Mutta mitä tuolla voisi nähdä: 1) Kuun kraatterit, meret ja vuoret näkyvät komeasti, 2) Jupiterin kuut ja kaasukehän piirteitä, 3) Saturnuksen renkaat, 4) Marsissa tummia alueita ja napalaksit silloin kun planeetta on lähellä Maata, 5) Venuksen vaiheet, 6) kaksoistähtiä, 7) useita avoimia tähtijoukkoja jo melko komeasti, 8) pallomaiset tähtijoukot, kaasusumut ja galaksit ovat melko piirteettömiä utuläikkiä ja niistäkin vain kaikkein kirkkaimmat näkyvät. Galileo olisi ollut onnesta soikea, jos hän olisi saanut tällaisen putken, mutta nykypäivänä on tarjolla parempaakin. Tosin ei välttämättä tässä koossa.
Napsauta laajentaaksesi...

Mutta pätee aika hyvin wanhoihin linssiputkiin, itsellä 75mm unitron jossa voi käyttää 170 kertaista suurennosta ilman huolen häivää, mikä on jo reippaasti enemmän kun linssin halkaisia x2 mikä oli yleinen mittapuu suurennokselle linssiputkille. Samoin löytyy Japanialainen 60mm missä laatu ihan jotain muuta kun nykyisillä lidli laitteilla, lasi on tehty oikeasta tavarasta eikä muovista :)
 
jperala sanoi:
Mutta pätee aika hyvin wanhoihin linssiputkiin, itsellä 75mm unitron jossa voi käyttää 170 kertaista suurennosta ilman huolen häivää, mikä on jo reippaasti enemmän kun linssin halkaisia x2 mikä oli yleinen mittapuu suurennokselle linssiputkille. Samoin löytyy Japanialainen 60mm missä laatu ihan jotain muuta kun nykyisillä lidli laitteilla, lasi on tehty oikeasta tavarasta eikä muovista :)
Napsauta laajentaaksesi...
Vähän tieteellisemmän diffraktioon pohjautuvan arvion voi laskea käyttämällä Rayleigh'n kriteeriota ja silmän erotuskykyä, mutta suunnilleen noille lukemillehan se senkin avulla menee. Viittasin kyllä ihan näkemääni hirvitykseen, jossa huojuvalla jalustalla olevalle 60-millin objektiivilla varustetulle linssiputkella luvattiin paketissa 600-kertaista suurennusta. Ja ihan tottahan se onkin, kun katsoi mitä pakettiin oli laitettu. Mutta tuolle optiikalle 100-kertainen suurennus olisi varmasti ollut oikea maksimi.

Takavuosina tuli käytettyä jonkin verran 14-tuumaista Celestronia (peilin halkaisija siis vähän reilut 35 cm). Yhden kerran oli seeing niin hyvä, että Kuuta katsoi mielellään yli 300-kertaisella suurennuksella, useimmiten 150-kertainen suurennus oli ihan tarpeeksi. Toki tämä riippuu havaintopaikastakin, putki sijaitsee ison rakennuksen katolla, missä lämpöhävikki varmaan aiheuttaa melkoiset vibat ilmavirtauksiin.
 
Maranki sanoi:
Vähän tieteellisemmän diffraktioon pohjautuvan arvion voi laskea käyttämällä Rayleigh'n kriteeriota ja silmän erotuskykyä, mutta suunnilleen noille lukemillehan se senkin avulla menee. Viittasin kyllä ihan näkemääni hirvitykseen, jossa huojuvalla jalustalla olevalle 60-millin objektiivilla varustetulle linssiputkella luvattiin paketissa 600-kertaista suurennusta. Ja ihan tottahan se onkin, kun katsoi mitä pakettiin oli laitettu. Mutta tuolle optiikalle 100-kertainen suurennus olisi varmasti ollut oikea maksimi.

Takavuosina tuli käytettyä jonkin verran 14-tuumaista Celestronia (peilin halkaisija siis vähän reilut 35 cm). Yhden kerran oli seeing niin hyvä, että Kuuta katsoi mielellään yli 300-kertaisella suurennuksella, useimmiten 150-kertainen suurennus oli ihan tarpeeksi. Toki tämä riippuu havaintopaikastakin, putki sijaitsee ison rakennuksen katolla, missä lämpöhävikki varmaan aiheuttaa melkoiset vibat ilmavirtauksiin.
Napsauta laajentaaksesi...

Käytännössä seeing vaihtelee kelin ja katselupaikan mukaan, välillä x100 suurennos tuntuu olevan liikaa jopa kuuhun. Omien putkien lämpö tasaantuu näin kesällä 20min ja ero on huomattava siihen mitä se on heti ulos tultaessa, vaikka linssiputkissa ei ole mielettömiä putkivirtauksia (kuten dobson) niin vaatii sen kuitenkin. Noissa isoissa valoämpäreissä sama kaava ei enään toimi, 30cm peilissä ei voi käyttää x600 suurennosta.
 
jperala sanoi:
Käytännössä seeing vaihtelee kelin ja katselupaikan mukaan, välillä x100 suurennos tuntuu olevan liikaa jopa kuuhun. Omien putkien lämpö tasaantuu näin kesällä 20min ja ero on huomattava siihen mitä se on heti ulos tultaessa, vaikka linssiputkissa ei ole mielettömiä putkivirtauksia (kuten dobson) niin vaatii sen kuitenkin. Noissa isoissa valoämpäreissä sama kaava ei enään toimi, 30cm peilissä ei voi käyttää x600 suurennosta.
Napsauta laajentaaksesi...
Joo, tuon putken lämpötilan muutoksen huomasi selvästi silloin, kun havaitsin pienellä Newtonilla. Tuo mainitsemani 14-tuumainen Celestron on ulkolämpötilassa olevassa tornissa ja putki on Schmidt-Cassegrain, jonka etupäässä on korjauslinssi, eli umpiputki.

Ilmakehän vaikutus tulee hyvin esiin myös kuvatessa. Kuusta kun ottaa sarjan kuvia putkella tai pitkällä teleobjektiivilla, niin peräkkäiden kuvien terävyydessä on selviä eroja terävyydessä. Usein on myös eroja Kuun eri osien välillä. Paras vastaan tullut seeing on 0.7 kaarisekuntia, mitattu tähtien kuvien puoliarvoleveydestä. Tähän kun yhdisti sen, että oltiin yli kahden kilometrin korkeudessa kaukana katuvaloista, niin kelpasi katsella taivaalle. Samalla havaintokeikalla tuli vastaan sitten myös viiden kaarisekunnin seeing :)
 
Tässä kuva tuolla Celestronilla. Saattoi olla telekompressori vielä putken ja kameran välissä (eli polttoväli on joko 3910 mm tai 1955 mm), joka tapauksessa jälkikäsittelyssä olisi varmasti vielä toivomisen varaa (tarkennuksen ohella). Ja tuo kombinaatio vinjettoi jostakin syystä ihan vietävästi, tämän huomasi etenkin auringonpilkkuja kuvatessa. Toki Auringolla esiintyy reunanpimeneminen, joka näkyy helposti kuvissa, mutta ei ihan niin voimakasta.

IMG_6369-Edit.jpg
 
Samaa tapahtumaa tuli kuvattua. Venuksen ylikulku 2004 oli vielä näyttävämpi, planeetan erotti paljain silminkin tummana läikkänä suodatinkalvon läpi katsottuna. Merkuriusta en pystynyt samalla tavalla näkemään, mutta putkella se erottui helposti.

merkurius.jpg
 
Hienoja nuo Jetson kuvat Venuksen ylikulusta. Vuoden 2004 ylikulun aikaan minulla ei ollut vielä järkkäriä, vuonna 2012 tuli pilviä väliin juuri kriittisellä hetkellä.
 
Itse saan tuollaisen Sky-Watcher Skymax-102 kaukoputken tänään hankittua tosin ilman jalustaa.. Kellään heittää hyviä vinkkejä mistä kannattaisi jalustoja kattella? Kyseessä aika painava putki painoa noin 11kg. Syksyn pimeneviä iltoja odotellessa.
 
Tuo 11kg on kokonaispaino jalustalle ja putkelle, putki on pieni ja kevyt eq3 riittävä.
 
Vielä tuosta Venuksesta. Olihan se aikamoinen fiilis kun roudasin tuota painavaa putkea Hyvinkään Kulomäen päälle aamuneljältä (vai mitä se kello nyt olikaan) vähän ennen auringonnousua. Pilvistä oli, mutta toiveena, että edes vähän rakoilisi. Kun se sitten nousi, niin pilvet rakoilivat heti sen verran, että näin jotakuinkin tuon, mitä sarjan ekassa kuvassa on. Kamera kiinni ja todisteet talteen. Sitten vielä monta tuntia seurailtua. Pilviä tuli ja pilviä meni, mutta hyviä räpsyjä sain ja hyvin paljon ihan okulaarin läpi tuli katsottua. Muistikortti kerran täynnä, latasin ne siinä läppärille ja kuvasin vielä lisää.
 
Ensimmäinen vihje Monoliitista Jupiterissa? Joko luhistuminen on alkanut? Ilmeisesti varsin syvälle Jupiterin ilmakehään ulottuva muodostelma jupiterin tummassa vyössä. Vaaleammat pilvet ympärillä on auringonvalossa paistattelevia yläpilviä.

Guf2azPcCn2EqXY6hrzwG4.jpg



Uunituore kraateri Marsissa (ilmestynyt syyskuun 2016 ja helmikuun 2019 välillä). Näkyy hyvin punaisen pintamaan alla majailevan tummeman aineksen ja sen ejektiokentän.

JjgkGkztdDLMVovSXL6LSD-650-80.jpg
 
Kuussa on vettä! Kun menee puristamaan sen "märempää" maakerrosta tonnin verran niin saisi lasillisen vettä.

 
Kuun pimeältä puolelta löytyi valtava kasa entuudestaan havaitsematonta ainesta – tutkijat eivät ole varmoja, mitä he ovat löytäneet


6ddcfb6170c34504b2a4ffa44acc8ed0.jpg.webp

Maasta käsin kyetään näkemään 59 prosenttia Kuun pinnasta. Loput 41 jäävät pimentoon.

Aurinkokuntamme mahdollisesti suurimman kraatterin alta Kuusta
on löytynyt valtava entuudestaan tuntematon kasa ainesta.

Planeettamme ainoan kiertolaisen, Kuun pimeä puoli, joka ei koskaan näy Maahan, on kiehtonut ihmismieltä jo pitkään ja antanut aineksia mitä erilaisimmille visioille sieltä löytyvistä asioista. Esimerkiksi Timo Vuorensolan vuonna 2012 julkaistussa tieteiskomediassa Iron Sky Kuun pimeän puolen ovat vallanneet natsit. Vuonna 2011 ensi-iltansa saaneessa Michael Bayn tieteiselokuvassa Transformers: Kuun pimeä puoliKuun näkymättömältä puolelta löytyy pakkolaskun tehnyt avaruusalus.

NYT Kuun pimeä puoli on päässyt antamaan aivan todellisen yllätyksen, sillä Geophysical Research Letter -tiedejulkaisussa ilmestynyt tutkimus ”Deep Structure of the Lunar South Pole-Aitken Basin” kertoo tutkijoiden havainneen valtavan materiaalimassan Aitkenin altaan alla.

Aitkenin allas on Aurinkokunnan suurimpia tunnettuja törmäyskraattereita, jonka leveys on yli 2 500 kilometriä ja syvyys yli 13 kilometriä. Altaan arvioineen syntyneen asteroiditörmäyksessä noin neljä miljardia vuotta sitten.

– Kuvittele, että ottaisit metallikappaleen, joka olisi viisi kertaa Havaijin Big Islandin kokoinen ja hautaisit sen maahan. Karkeasti juuri sen verran materiaalia me löysimme, tutkimuksen kirjoittajiin lukeutuva Peter B. James Baylorin yliopistosta kuvailee löytöä tiedotteessa.



LÖYDÖN mittasuhteet ovat käsittämättömät, mutta tutkijoilla ei toistaiseksi ole täyttä varmuutta siitä, mitä he ovat löytäneet.

– Yksi mahdollinen selitys ainekselle on sen koostuminen törmäyskraatterin synnyttäneen asteroidin sisältämistä metalleista, jotka ovat edelleen hautautuneena Kuun vaippaan.

– Tiheä aines, mitä se onkaan ja mistä se on tullutkaan, vetää altaan pintaa jopa puoli mailia (reilut 800 metriä) kohti Kuun ydintä, James kuvailee.

Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että Kuun pimeälle puolelle iskeytyneen asteroidin metalliydin saattaa olla edelleen sulamattomana kimpaleena Kuun vaipassa sen sijaan, että se olisi sekoittunut Kuun ytimeen.

Muitakin vaihtoehtoja on esitetty. Yhtenä mahdollisena selityksenä löydökselle pidetään sitä, että massa voisi koostua valtavasta kasaumasta oksideja, joiden synty liittyisi Kuun magman koostumuksessa tapahtuneisiin muutoksiin.

VAIKKA toistaiseksi ei ole täysin varmaa, mitä Kuun pimeä puoli kätkee sisäänsä, tutkijat ovat löydöstä innoissaan.

James kuvailee Aitkenin allasta yhdeksi parhaista luonnonlaboratorioista, jossa voidaan tutkia avaruudesta saapuneiden kappaleiden törmäysvaikutuksia - jotka ovat nykytieteen näkemyksen mukaan saaneet aikaiseksi kaikkien olemassaolevien kiviplaneettojen ja -kuiden synnyn.

Asteroideja tutkimalla on siis käytännössä mahdollista saada tietoa aurinkokuntamme synty- ja varhaisvaiheista.
Mikko Vesa
 
Kuun dopingnäytteestä löytyi merkkejä asteroideista...

Kuu on yllättävänkin vähän tutkittu taivaankappale, kun ottaa huomioon sen läheisyyden. 2020-luku taitaa kyllä tuoda tähän muutoksen, sen verran lukuisia tahoja on astunut/astumassa kehiin.
 
Ensimmäinen Maksutov putki tulossa taloon, linssit ja peilit tuttuja ennestään. Bresser 100mm/1400mm kuu ja planeetta hommiin :)
 
Väittiäisin että tuo onneton videoklippi ei kerro tarkkuudesta mitään, oma 60mm linssi näyttää paremmalta :)
 
Paras putki tällä hetkellä on Unitron 75/1200mm linssiputki, sitten on tuo 60mm linssi ja pikku dobson 76mm :) ja ensi viikolla tulossa maksutovi.
 
Nokka kohti Titania taas vaihteeks.

Dragonfly luotain pitäis laukaista näillä näkyminin 2026 ja laskeutuminen Titaniin noin 2034. Tällä kertaa luotaimen pitäisi selvitä pinnalla yli pari vuotta (vrt. Huygens, joka chillaili Titanin paahtavassa helteeessä (-180c) about 3 tuntia). Tuona parin vuoden aikana luotaimen (dronen) on tarkoitus lennellä about 180 km mittainen matka, tutkien erilaisia alueita Titanissa.

Titanhan on siitä mielenkiintoinen, että se on ainoa kuu, jolla on tiheä kaasukehä. Sen lisäksi se kaasukehä muistuttaa hyvin paljon sitä, mikä maalla oli miljardeja vuosia sitten, kun elämä syntyi. Kuun pinnalla virtaa metaani ja etaani, eli se on myös ainoa aurinkokunnan kappale, jossa virtaa nesteitä pinnalla (laavaa ei lasketa). Jopa nesteimmäistä vettä löytyy jäisen kuoren alta. Eli sieltä löytyy kaikki meidän tuntemat elämän rakennusaineet.

NASA Is Sending a Life-Hunting Drone to Saturn's Huge Moon Titan
 
Laitoin jo tuonne toiseen ketjuun linkin tästä kanavasta, mutta aihe on niin mielenkiintoinen että tuodaan tänne missä enemmän pelkkää avaruus-aihetta.

Suosittelen perehtymään, tälläinen joka ei ymmärrä puoliakaan mitä noi tekee on ihan haltioissaan kun valot vähän vilkkuu näytöllä.:D

Ryhmä tietokoneisiin ja varsinkin niihin ensimmäisiin tietokoneisiin perehtyneitä ihmisiä päätti herättää henkiin Apollo aikaisen tietokoneen. Näitä jaksoja on nyt 15kpl ja tässä viimeisessä jaksossa saavat vielä museolta lainaan pari moduulia mistä löytyy 99% toimiva nasan ohjelma vuodelta 1965 ja pikku kikkailulla sekin saadaan toimimaan 100%!:tup:



Tavoitteena vissiin "lentää" ja simuloida Apollolento reaaliajassa tai ainakin osia siitä alkuperäisen tietokoneen avustuksella, vielä kerran ja miksipä ei jos osaa ja pystyy:cigar2:


Tässä se ensimmäinen jakso, missä käydään paremmin läpi koko projekti idea.

 
Viimeksi muokattu:
Suomalainen Aalto-1 satelliitti-projektista spinoffannut startup on saanut kolmannen ja neljännen satellittinsa onnistuneesti taivaalle.

Suomen saldo on tällä hetkellä käsittääkseni kolme yliopistocubesattia (aalto-1 ja aalto-2, sekä suomi 100), sekä neljä iceye:n SAR-tutkasatelliittia.
 
Osittainen kuunpimennys näkyy suorana YouTubessa: *



Voi toki näkyä livenäkin taivaalla jossainpäin Suomea.
 
Starhopper teki ensilentonsa (parikytä metriä). Tavoitteena parin viikon sisään "lentää" 200m.

SpaceX Starship Prototype Takes 1st Free-Flying Test Hop

(teoriassa jo 16. päivä Starhopper "lensi" joidenkin senttien korkeuteen, ennenkuin tuli pieni ongelma ja koko hommasta tuli yksi iso tulipallo kun jostain ilmeisesti metaania vuoti ja se syttyi ulkona. Starhopper säilyi ehjänä, pientä kiillotusta vain kaipasi)

Starhopper on osa isompaa projektia, jonka tarkoitus on viedä ihminen Marsin pinnalle, ja myöhemmin minne vain Aurinkokunnassa.

Starship (spacecraft) - Wikipedia
BFR (rocket) - Wikipedia

Starhopper on periaatteessa karsittu Starship. Vain yksi moottori (Starshipissä 7 nykyisen suunnitelman mukaan) ja tietysti paljon lyhempi, koska polttoainetta suborbital hyppyihin ei niin paljoa tarvitse. Sekä itse rahti tila tottakai vielä puuttuu. Eli periaatteesa vain Starshipin perse, vähemmillä moottoreilla.

Lopullinen Starship näyttää jokseenkin tältä. Hieman sukkulan näköinen, mutta siihen ne yhtäläisyydet jäävät. Esim noiden "siipien" tarkoitus ei ole lentää, niillä ei ole aurodynaamisia ominaisuuksia. Kahta alempaa siipeä käytetään jarrutukseen, ja yläsiipi on ihan vain laskeutumis jalka (kuten ne kaksi muutakin). Ilmakehään tuo tulee maha edellä, käyttäen koko runkoa jarruttamiseen kitkan avulla. Kun horizontaali nopeus on lähes nollassa, niin alus kääntyy makuu asentoon ja alkaa jarruttamaan taas mahallaan putoamista, saavuttaen lopulta terminaalinopeuden. Ihan viime hetkillä purtilo kääntyy taas pystyasentoon, ja lyö boosterit tulille loppujarrutukseen.

1280px-BFR_at_stage_separation_%282%29.jpg
 
Ja asiasta toiseen... tai ehkä samaan, koska voi tulla päivä jolloin täältä vain on lähdettävä...

Torstaina Maan ohi pyyhkäisi about 100m asteroidi, josta ei tietty mitään ennenkuin pari päivää ennen. Eroa Maan ja asteroidin väliin jäi reippaat 70000km eli 5 kertää vähemmän kuin Kuun etäisyys, tai 6 kertaa Maan halkaisia...

How Astronomers Missed the Massive Asteroid That Just Whizzed Past Earth
30 kertaa Hiroshiman ydinpommin tuhovoiman omaava asteroidi ohitti Maan "liian läheltä" ja yllättäen – "Se on kaupungintuhoaja"

Eli pienikin muutos tuon reitissä olisi voinut olla kohtalokas. Nyt kävi väin tuuri, että sen kurssi oli hivenen ohi. Jos kohdalle olisi osunut, niin Maasta löytyisi uusi useiden kilometrien kraateri. Mikä tahansa suurkaupunki olisi lakaistu Maan pinnalta kerta heitolla.

Ja varoitus tuli tosiaan 48h ennakkoon.
 
MIT Techology Reviewissä oli mielenkiintoinen artikkeli asteroidien louhinnan tämän hetkisestä (surkeasta) tilanteesta:
How the asteroid-mining bubble burst

Näin jälkiviisaana en ole mitenkään yllättynyt, hypetys oli valtavaa ja ratkaisemattomia ongelmia on vielä paljon.
 
Lifeless sanoi:
Ja asiasta toiseen... tai ehkä samaan, koska voi tulla päivä jolloin täältä vain on lähdettävä...

Torstaina Maan ohi pyyhkäisi about 100m asteroidi, josta ei tietty mitään ennenkuin pari päivää ennen. Eroa Maan ja asteroidin väliin jäi reippaat 70000km eli 5 kertää vähemmän kuin Kuun etäisyys, tai 6 kertaa Maan halkaisia...

How Astronomers Missed the Massive Asteroid That Just Whizzed Past Earth
30 kertaa Hiroshiman ydinpommin tuhovoiman omaava asteroidi ohitti Maan "liian läheltä" ja yllättäen – "Se on kaupungintuhoaja"

Eli pienikin muutos tuon reitissä olisi voinut olla kohtalokas. Nyt kävi väin tuuri, että sen kurssi oli hivenen ohi. Jos kohdalle olisi osunut, niin Maasta löytyisi uusi useiden kilometrien kraateri. Mikä tahansa suurkaupunki olisi lakaistu Maan pinnalta kerta heitolla.

Ja varoitus tuli tosiaan 48h ennakkoon.
Napsauta laajentaaksesi...

Aika epätodennäköisesti tuollainen meteoriitti mihinkään miljoonakaupunkiin osuisi vaikka maahan tippuisi.

Mereen sellainen todennäköisesti tippuisi kun suurin osa maapallon pinnasta on merta. Sitä en tiedä millaisen tsunamin se aiheuttaisi mereen tippuessaan. Mahdollisesti aika isonkin jos jonnekkin Itämereen tai Perämereen tippuisi. Suomessa ydinvoimaloita ei taida olla suunniteltu millään tavalla kestämään isoja tsunameja koska isot maanjärjistykset ovat Suomessa "mahdottomia" ja vähät välittävät siitä että meteoriitti voi aiheuttaa todella suuren tsunamin.
 
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi tänne.

Uutiset

Uutisia lyhyesti

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
259 396
Viestejä
4 511 259
Jäsenet
74 361
Uusin jäsen
liam

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom