Tästä on vuosia aikaa, oltiin etsimässä perheelle "uutta" käytettyä autoa isosta maineekkaasta liikkeestä. Työpäivän jälkeen, työvaatteissa ja mukula tietysti mukana. Mulla oli haaveissa Saab, jollainen vaihtoautohallissa sattuikin olemaan.
Pikkutakkinen myyjä mittaili meidän porukkaa jo oven avattua, ja jonkin ajan päästä tulikin kyselemään että milläs asialla herrasväki on liikkeellä. Ei päivää, ei hymyä, ei tervetuloa tms. pikkujuttuja.
Sanoin että tuo saappi kiinnostais, ja vaihdokki olisi. Alkoi siinä osoittelemaan sormella muita kindereitä sieltä hallin perältä, että oisko nuo hyviä. Ei, kun tuo Saab. Sattui siinä sitten yrityksen omistaja/tj eli BigBoss kävelemään ohi ja huomasi meidät. Tuli oikein kättäpäivää sanomaan, ja kyseli kuulumiset. Poikansa on lapsuudenkavereita, ja silloinen vaimo teki pr duuneja siihen firmaan, muutenkin tämä herra taisi olla sitä mieltä, että akka on ihan mukiinmenevän näköinen.
Kerroin siinä että tuo Saab kiinnosta, samaan aikaan tämä myyjä alkaa löysäillä kravattia ja naama muuttuu kalpeaksi, semmonen ilme että pitäskö kadota vai mielistellä. Noh, johtaja huomaa tilanteen, ja pyytää sitä hakemaan saabin avaimet, kyllä se koeajo nyt pitää tehä. Saatiin viikonlopuksi, ja ostettiin sitten se. Luovutuksessa myyjäjätkä olikin sitten jo melko sutkinlipevä kaveri, ja kovasti kiinnosti miltä auto tuntui. Kahvillekkin mentiin ihan rennosti hoitamaan paperityöt ja rahvaanomaiset raha-asiat.
Nikke Knattertonin sanoin, johtopäätös: rivimyyjiä kiinnostaa ne pätkällä maksavat pikkutakit ja kiiltävät kellot, ei käteisasiakkaat duunivermeissä.
Sori ot