Tämän taktiikan olen kuullut ennenkin, mutta ikinä en ole sisäistänyt sitä, että mikä on se "suurempi" vika mitä ei enää korjata ja auto romutetaan?
Ymmärrän ettei välttämättä korjata sellaisia varusteita, mitkä ei vaikuta ajamiseen, jos auton määränpää on pian romuttamo, mutta auton pitäisi kuitenkin liikkua ja olla laillisesti tieliikennekelpoinen.
Jos ajatellaan tuollainen parintonnin premium romu mitä ajettu >300tkm, siinä voi hajota ihan mikä vaan, ja omienkin kokemusten perusteella todennäköisesti hajoaakin. En jaksa uskoa, että tuollaista Volvoa ajetaan vain polttimojen ja jarrupalojen vaihdolla.
Sanotaan vaikka että auto jättää tielle ja se hinataan pajalle. Asentaja epäilee polttoainepumppua. Se on pieni vika, toki laitetaan uusi polttoainepumppu kun pumppu maksaa vain parisataa ja työt muutaman satkun.
Sitten se jättää tielle uudestaan, sitten laitetaan uusi sytytyskasetti, edelleen vain muutama huntti.
Oho, jarrunesteet tulee läpi, pitääpä uusia jarruputki, uusi putki ei maksa paljoa ja paja tekee työt muutamalla sataa.
Moottorin vikavalo **tana, luen koodit kännykän OBD laitteella ilmatteksi joka sanoo että kampiakselin asentoanturi -> ei maksa paljoa, tehdään tämäkin.
Uudet renkaat on useita satasia sarja, ompa muuten epätasaisesti kuluneet, pistetään pyöränkulmat säätöön samalla.
Aika katsastaa auto. Tuollainen Volvo syö tukivarsia kuin leipää, katsari sanoo että vaihdetaan nuo, nuo, tuo ja nuo. Nyt ei selviäkään enää parilla sataa, vaan tuollainen kattava tukivarsiremppa maksaakin tonnin.
Onko yli 1000€ remppa se kynnys, että nyt auto menee romuttamolle? Tuskin, jos toinen vaihtoehto on pistää vanha romuksi ja ostaa kahdella tonnilla vastaava paska, jossa tulee heti samat rempat eteen.
Kukaan ei osta rikkinäistä autoa, mutta toisaalta jos pistätkin tuon tonnin taas korjauksiin niin sitten ehjän auton voi myydän sillä parillatonnilla eteenpäin, sen sijaan että Kuusakoski antaa romumetallista kympin.
Onko kynnyskysymys kunnon moottoririkko tai automaattilaatikko? Niiden vaihtaminen pajalla maksaa paljon enemmän kuin auton arvo.
Siinäkin voi miettiä, että ostaako parillatonnilla uuden paskan, vai vaihdattaa jossain virossa 2-3 tonnilla automaattiaskin kolariautosta. Toki tulee myös mieleen kiusaus, että nyt kun auto on kalliilla korjattu, niin ajat taas eteenpäin kun auto kerran toimii, kunnes tulee seuraava kallis remontti.
Nimimerkillä olen itsekin näitä >300tkm poljettuja pommeja kokeillut, kokoajan oli pientä korjattavaa. Lopulta pienistä rempoista tuli todella iso lasku ja excelin loppurivillä komeili summa jolla olisi ostanut paljon uudemman vähänajetun vaihdokin.
Mihinkään moottorinvaihtoihin en ikinä ryhtynyt, vaan rempat oli kaikki alta tonnin kipale.
Kuten olen ennekin sanonut, niin jos itse korjaa niin pääsee halvalla, mutta itsellä ei ole kerrostalon pihassa tilaa missä rassata, eikä oikein perheenisänä ole aikaakaan.
Tietty nämä autoni oli premiumeita, eli kyydit paljon paremmat kuin sillä vähän ajetulla kauppakassilla. Itsekin aina asennoiduin siten, että sen sijaan että ostaisin kalliin uudemman Bemarin, jossa suuri arvonalenema, niin korjaan sitä vanhaa bemua halvemmalla ja arvonalenema on vain muutamia tonneja. Lopulta kun katsoi kymppitonninen arvosta korjaushistoriaa, niin ei se halpaa autoilua ollut sekään. Mutta mitäpä sitä ei tekisi ettei tarvitse Toyotalla ajaa