Finanssikriisiä ennen viitekorot nousivat voimakkaasti (2 -> 5 %), ja asuntojen hinnat nousivat samaan aikaan. Korkojen nousu ei myöskään ohjannut asumista halvemmille asuinalueille, vaan päinvastoin esim. Helsingissä keskivertoa arvokkaampien alueiden hintakehitys on ollut vahvempaa kuin halvoissa lähiöissä.
Miksi 2008-2009 asuntojen hinnat laskivat vähän, ja miksi niiden olisi voinut odottaa laskevan enemmänkin, liittyy yleiseen taloudelliseen epävarmuuteen.
Ainoa olennainen asia ei ole se, laskeeko 600k kämppien potentiaalisten ostajien määrä, vaan se miten kysyntä ja tarjonta kohtaa. Viime vuoden hyvät, vaikkakin pieleen menneet, ennusteet asuntojen hintojen laskusta esimerkiksi näkyivät välittömästi uudiskohteiden rakentamissuunnitelmissa sekä vanhojen asuntojen myyntiin tulossa. Ja tuon seurauksena hinnat kääntyivätkin nousuun. Niin tuskin käy tulevissa kriiseissä, mutta hyväksi oppitunniksi tuo käy siitä, miten tarjonta reagoi vauhdilla ennustettuun kysynnän laskuun, ja vähintäänkin lieventää hintojen laskua.
Tuskin ne asuntojen hinnatkaan ikuisesti nousevat edes kasvukeskuksissa. Mutta kun aiemmin viitattiin 1990-luvun lamaan, niin kliseetä lainatakseni, tällä kertaa "kaikki" on toisin (valuutta, asuntojen käyttö vakuuksina, älytön lamaa edeltäyt hintaralli, korkotaso, kapean elinkeinosektorin aiheuttama suurtyöttömyys jne). Hintojen laskuja nähdään varmastikin tulevaisuudessa, mutta kasvukeskuksissa suurta romahdusta odottavien aika voi käydä pitkäksi.