Aikani kuluksi kyselin parista pankista tarjouksia asuntolainoihin liittyen, josko niiden siirtämisessä olisi vaikka mieltä. Danske tarjosi omaan asuntoon 0,65 % marginaalia. Kun kerroin nykylainan ehdot, totesi virkailija ihan suoraan, että eivät he pysty laittamaan paremmaksi ja nauti nykyisestä pankista. Sijoitusasunnon korkomarginaalista emme edes alkaneet keskustelemaan, kun lähtötaso oli jo noin pielessä.
Toinen kysely meni Nordean suuntaan. Sieltä tarjosivat suoraan omaan kämppään 0,4 % marginaalia ja sijoituskämppään 0,7 % marginaalia. Vastasin, että pankinvaihdon mielekkyyden raja kulkisi tässä tapauksessa 0,3 %:ssa ja 0,6 %:ssa sekä järkevässä korkosuojaustarjouksessa oman kämpän osalta. Pankin innokkaasti kauppaamat korkoputket ei innosta, joten kinusin tarjousta 15 vuoden kiinteästä korosta.
Nordean kohdalla pieni yllätys oli, että ensimmäisissä marginaalitarjouksissa ei ollut yhtään pelivaraa. Suuri yllätys taas oli tarjous 15 vuoden kiinteästä korkojaksosta: 1,65 %. Siis 1,65 % aikana, jolloin swapit ovat kolmeenkymmeneen vuoteen asti miinuksella. Joo, ei kiitos. Oma ajatus oli, että kokonaiskoron saisi painettua reippaasti alle prosenttiin.
Nykylainat ovat OP:stä 0,4 % ja 0,6 % marginaaleilla, joiden lisäksi maksan noin 0,65 % lisäkorkoa siitä turvalllisuuden tunteesta, että korot eivät nouse mihinkään seuraavaan 13-14 vuoteen. Kokonaiskorot on siis lukittu 2030-luvun puolivälin tuntumaan saakka n. 1,05 % ja n. 1,25 tasoille. Teknisesti kyse ei kuitenkaan ole kiinteästä korosta, vaan OP:n korkokatossa, jonka yläraja on asetettu 0,01 %:iin. Ts. korkosuojauksella ei ole samanlaisia rajoituksia esim. ennenaikaisen takaisinmaksun suhteen kuin kiinteällä korolla.
Uusia lainatarjouksia pyytäessäni ajattelin, että ehdoiltaan jähmeämpään kiinteään korkoon siirtyminen olisi mahdollistanut tuon korkotasoon liittyvän turvallisuuden tunteen hakemisen nykyistä edullisemmin, semminkin kun pitkät korot ovat vain jatkaneet pulkkamäessä. Mutta näemmä ei.