Sanoisin että pikkukaupunkien myyntilistoilla on samat 30 vanhaa asuntoa ylihintaan jotka ei mene kaupaksi ja sinne tulee pari kertaa viikossa jotain mielenkiintoista myyntiin. Etsin ensin 5kk leikisti asuntoa ja 1 kk tosissaan ja lopullinen ostopäätös tapahtui 3 päivässä kun sopiva asunto löytyi.
Samoin myös danske ja s-pankki tarjosivat minulle.
Energiasta asunnon vuokraajan ei tartte välittää. Tärkeintä on vaan se laskeeko vai nouseeko asunnon arvo ja saako vuokralla katettua vastikkeen ja lainan lyhennyksen. Kaikki yhtiölainat tietysti syö osaltaan voittoa.
Lisäksi vuokratulosta pitää maksella verotkin. Eli kyllä tuossa on varmaan syytä excelit pyöräyttää ennen ostohousujen vetämistä jalkaan.
Juurikin näin se menee, edellisissä viesteissä kerrottiinkin jo ne muuttujat mitä asiassa voipi tulla vastaan.
No ei kai uudiskohteet ole koskaan olleet erityisiä rahantekokoneita? Toki on näitä yhtiölainatapauksia ilman maksuja pariin vuoteen niin kai niillä ihan hyvän vuokratuoton on voinut kerätä...Juurikin näin se menee, edellisissä viesteissä kerrottiinkin jo ne muuttujat mitä asiassa voipi tulla vastaan.
Mutta jos lainaa on tarjolla rajattomasti ja vuosituotto ei kiinnosta niin homma helpottuu huomattavasti
Pk-seudulla en kyllä asunnon arvolle huomioisi enään mitään nousua uudiskohteessa. Nyt kun katselee noiden 17-18 valmistuneiden asuntojen pyyntihintoja, ja hakee googlesta samojen asuntojen myyntihinnat niin huomaa että nollatasolla mennään miinus välityspalkkio.
Tietysti poikkeuksiakin on, ja jos vuokratuottoa haetaan niin pk-seudun uudiskohteet ei tosiaan siellä kärkipäässä ole.
Jotkut ajattelee tuon myös niin, että vuokralainen on maksanut asunnon 20v päästä, jolloin alkaa hillojen kääriminen. Mahdolliset kulut esim vuokratappiot ovat sijoittamista vähän kuin rahastoon laittaisi 100e kuukaudessa. Sitä en tiedä onko tuossa mitään järkeä, mutta näinkin toimitaan. Fiksumpaa varmasti saada rahaa jo heti.
Mutta mikä tekee siitä 20 vuotta vanhasta "uudiskohteesta" jotenkin huokuttelevan hillonkäärintäkoneen? Jotenkin kuvittelisin että vanhemmalla ja halvemmalla asunnolla pääsisi parempaan vuokratuottoon. Toki ainahan tuo riippuu siitä millä parametreillä laskee (kun ei ole rahaa ostaa muutamaa verrokkia ja julkaista tulosta 20v päästä)
En tiedä logiikkaa siinä takana. Mutta olisiko ollut ajatus siitä, ettei uudiskohteessa ole remontteja odotettavissa seuraavan 20v aikana.Mutta mikä tekee siitä 20 vuotta vanhasta "uudiskohteesta" jotenkin huokuttelevan hillonkäärintäkoneen? Jotenkin kuvittelisin että vanhemmalla ja halvemmalla asunnolla pääsisi parempaan vuokratuottoon. Toki ainahan tuo riippuu siitä millä parametreillä laskee (kun ei ole rahaa ostaa muutamaa verrokkia ja julkaista tulosta 20v päästä)
Tuokin toki on tapauskohtaista. Jätkänsaaressa toisessa talossa vuotaa uudet putket, toisessa alkaa julkisivuremppa parin vuoden vanhassa talossa.
Jätkäsaareen ollaan rakentamassa varmaan sata kerrostaloa. Monessako mahtaa olla ongelmia ja moniko on ongelmaton? Entä kuinka iso osa ongelmista menee takuukorjauksina raksafirman piikkiin?
Raksafirma voi maksaa korjauskustannuksia tai sitten ei, mutta aika hiljaista lähtee kyselemään saamatta jääneistä vuokratuloista. Ei sillä. Toki vanhemmissa asunnoissa on omat ongelmansa.
Yksi pointti uudiskohteissa oli se, että jos as oy tulouttaa yhtiölainavastikkeet - sekä lyhennykset että korot - ne voinee kai vähentää verotuksessa vuokratuloista. Näin verotusta voidaan siirtää sinne 20 vuoden päähän... tai ehkä välttää kokonaan, jos asuu ensin sen kaksi vuotta itse asunnossa ennen kuin laittaa vuokralle.
Tuossahan on toki järkeä ainoastaan silloin, jos haluaa koko ikänsä asua pienissä yksiöissä tai alle 45m2 kaksioissa (tai aloittaa parinkympin paremmalla puolella). Sitä suurempia kämppiä ei sijoitustarkoitukseen kannata hankkia absoluuttisten kulujen noustessa liikaa ja suhteellisen vuokratulon laskiessa naurettavan alhaiseksi; ei uusia eikä vanhoja (ellei tee niistä solukämppiä).
Rakennusliikkeet tykkäävät keplotella itsensä pois maksajan roolista. Vikoja vähätellään ja niiden kunnollista korjaamista viivästytetään. Taloyhtiö saa omaan piikkiin korjata viat ja toivoa vaan saavansa jotain takaisin. Jokusen vuoden oikeusväännän päätteeksi todetaan, että rak.yritys on realisoinut kaiken omaisuuden ja on varaton. Taloyhtiö on jonon viimoinen joka yrittää varattomalta konkurssipesältä jotain saada.
Aika normaalia velkavivulla sijoittamista. Ota lainaa 200 k€, sijoita osinkokoneisiin niin saat esim. 4,5% nettovuosituoton osinkojen merkeissä. Esimerkin luvuilla 9000 €/vuosi. Päälle tulevat sitten osakkeen arvonnousu/-lasku. Tällä 9000 eurolla voit sitten maksella sijoituslainaa pois ja 25 vuoden päästä sulla on 200 k€ osakkeita taskussa. Näin siis teoriassa, mutta käytäntö kaukana. Samalla tavalla sijoitusasunnossa on riskinsä kuin em. esimerkissä.
Eiköhän nää ole ihan henkilökohtaisia mieltymyksiä. Toiset tykkää asia 30 neliön betonikuutiossa jos se on ihan ytimessä. Toiset taas mielummin asuu vähän syrjemmässä mutta omakotitalossa isolla pihalla. Itse kuulun jälkimmäisiin enkä enää halua betonikuutioon vaikka mikä olis.
Yleinen ongelma.
Omistusasunnonkin kanssa kannattaa muistaa että se harvoin on loppuelämän hankinta, vaan todennäköistä on se että asuntoa tullaan vaihtamaan jollakin aikajänteellä, on se sitten 2v, 5v tai 20v. Kun sitten arvioi sitä että kauanko tulisi asumaan seuraavassa asunnossaan, niin pystyy ehkä arvioimaan sitäkin mitä ne remonttikustannukset ko. aikajaksolla on ja pohtimaan asiaa sitä kautta. Ja vanhojen kohteiden osalta tulevia remontteja periaatteessa pitäisi pystyä haarukoimaan paremmin, kun vertaa vastaaviin suunnilleen samanikäisiin kohteisiin. Uusien kohteiden osalta taas on vaikeampaa sanoa mitkä ne just tällä hetkellä pahimmat rakennustekniikan sudenkuopat on ja mikä hinta niillä tulee olemaan.
Kuten jo todettu kyse on omista mieltymyksistä.
Mut jos ei nyt ajauduta tähän perinteiseen omakotitalo vs rivitalo vs kerrostalo keskusteluun. Omakotitalojakin saa paljon keskeisimmiltä paikoilta jos huolii vanhan. Itseasiassa itseä ihmetyttää täällä Oulun seudulla että miksi kaikki lapsiperheet haluaa rakentaa oman uuden talon jonnekkin Kempeleeseen tai Liminkaan kun Karjasillalta ja Välivainiolta ja Raksilasta saisi ison talon halvalla jos vaan kelpuuttaa vanhan. Ostamalla sen 150k€ wanhan talon niin remonttiin jäisi se 100-150k€ jäljelle vielä.
Johtuiskohan siitä että tuollapäin ei tarvitse juuri välittää talojen eristyksistä ja niiden ilmanvaihdosta sun muusta mitä täällä neljän vuodenajan maassa pitää huomioda.
Tähän asiaan väittäisin vastauksen olevan se että yllättävän moni (jos vain raha, aika sekä kärsivällisyys riittää) haluavat suunnitella sen oman kämppänsä. Eli siitä tulee juuri sellainen kuin haluaa ja on "aina unelmoinut".
Jeh. Mutta siinä vaiheessa kun löytyy se "loppuelämän" asunto, niin mua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään mikä tän hinta on esmes 40v kuluttua kun täältä pois muutan (ellei elämässä mene jotain vinoon). Mutta jos aina kattoo elämää rahalasien läpi niin kyllä tulee olemaan ankea loppuelämä asumisen kannalta.
On eri asia ottaa ne oletettavan asumisajan aikaiset kustannukset (arviot) huomioon valinnassaan, kuin "aina katsoa elämää rahalasien läpi". Ja en todellakaan itsekään siis suosittele tekemään asuntovalintaa pelkästään "katselemalla rahalasien läpi", mutta kyllä ne kustannukset on hyvä hehtaarilleen olla tiedossa ennen kuin tekee valintaa.
Entä jos ei saa lainaa sellaiseen asuntoon kuin haluaisi? Parempi asua loppuelämä vuokralla?
Pitää tehdä kompromisseja. Aika harva varmasti saa sellaista unelma asuntoa mistä haaveilee.
Jos sä et saa lainaa johonkin kohteeseen, niin miksi sellaiset olisi sulla edes vaihtoehtoina? Kyllä mäkin voisin asua omassa linnassa Kampissa, mutta kun tarjonta on niin heikkoa ettei persreikä kestä, niin pitää tyytyä johonkin muuhun.
/img-s3.ilcdn.fi/5a62e790886a1311fd32840ee4b8fda559ee34aea7b0464b81f732a2b8e8de4a.jpg)
www.iltalehti.fi
Aika monelle nuoremmalle vuokra-asuminen tuntuu olevan vaihtoehto. Niin kauan että jopa nelikymppisinä asutaan vuokralla.
Mä en nyt oikein pääse jyvälle mitä toi sun "kannattaako ostaa" tarkoittaa? Ydinkeskusta saat sillä rahalla mitä saat ja kauempaa keskustasta saat mitä saat. Loput on susta kiinni miten määrittelet sen "kannattavuuden".
Kun ei tähän kysymykseen ole mitään yksiselitteistä vastausta, edes taloudellisesti. 1950 luvun kerrostalo voi olla hyvin pidetty tai ihan täysi pommi.
Tämä on asia mitä joku muu ei voi puolestasi sanoa. Koska sinä olet se joka viimekädessä (ehkä yhdessä lasten ja puolison) kanssa ottaa sen asuntolainan ja siihen kämppään muuttaa.
Olen autollinen sinkku, et siinä mielessä asunnonvalintani on vapaampaa kuin useammilla.
Miten olisi sitten se kauempana oleva rivari (halvempi = saat isomman kämpän ja sen tyyppisen kuin haluat) ja kerran kuussa menet bussilla keskustaan ja taksilla kotiin kun baarit sulkevat?
Näitä erilaisia vaihtoehtoja punnittiin itse tuossa keväällä, kun hyvää ja halpaa ei valmiina ollut ja perus duunariperheellä tulee tuossa vastaan jo omarahoitusosuudet, kun lainaa saa "helposti" vain sen 70-85% asunnon arvosta.
No se selityshän löytyy sieltä erään rakennuksen seinästä keskustasta. Siinä lukee "paska kaupunni"
Itsekin samoilla seuduilla asustelen töiden vuoksi, enkä todellakaan haluaisi asua Oulun keskustassa. Oksettava paikka. Tampere tai Turku kelpaisi, Vaasakin pienemmistä.Nina Julkunen oli meidän välittäjä joka oli ihanan kärsivällinen ja vastasi jokaiseen kysymykseen viipymättä.
Itse jouduin kerran käyttämään välittäjää siviilielämän kiireiden takia ja Susanna Ranne hoiti homman tyylikkäästi kotiin. Kuvat kämpästä olivat ammattilaisen ottamat, välityspalkkio silloiseen yleiseen tasoon edullinen, oli valmis tekemään töitä myynnin eteen (ja tekikin) ja piti minut ajan tasalla tilanteesta.
Asunnon arvo laskee, mutta remontti-investoinnit toki nostavat sitä aina. Sijainnin arvo hyvillä paikoilla nousee.
Tämä. 150k€ talot Oulussa jollain Isko, Mäntylä, Haapalehto -rajatulla alueella ovat likimain tontin hintaisia. Isoa osaa ei ole edes järkeä remontoida.
