Ankea 90-luku

[living_death]

Maito ja ne mehut sekä kiisselit oli semmoisissa valkoisissa jugurttipurkin tapaisissa mistä revittiin alumiinikansi auki ja voinapit oli kanssa samantapaisissa muovirasioissa.

Mehua ja kiisseliä sai vaan jos koulupäivä oli yli 15 jälkeen tai joskus harvoin keittiötädit laittoivat jakoon jos viimeinen käyttöpäivä oli lähellä.

Maksakastike oli herkkujen herkkua, uunimakkara oli harvinaista herkkua, pinaattiletut, veriletut puolukkahillolla aijai miten hyviä, hernekeittokin oli sakeampaa ja saattoi löytää pari lihapalaa seasta, riisipuuro hyvää ja pakastesei ja siinä oleva juustokastike on vieläkin yksi mitä teen kotona.

En muista että olisi ollut mitään hampurilaisia tai etnisiä ruokia kuten intialaista kuten nykyään on.

 

[conn]

Kanaviillokki.

 

[Centteri]

Kouluruoat oli 90- luvulla yhtä ankeita kuin 80- luvulla. Ei siinä kehitystä parempaan ollut. Väriä ei ruoassa ollut muuta kuin ketsuppi joskus harvoin.

 

[Mikkos]

Maito ja ne mehut sekä kiisselit oli semmoisissa valkoisissa jugurttipurkin tapaisissa mistä revittiin alumiinikansi auki ja voinapit oli kanssa samantapaisissa muovirasioissa.

Mehua ja kiisseliä sai vaan jos koulupäivä oli yli 15 jälkeen tai joskus harvoin keittiötädit laittoivat jakoon jos viimeinen käyttöpäivä oli lähellä.

Maksakastike oli herkkujen herkkua, uunimakkara oli harvinaista herkkua, pinaattiletut, veriletut puolukkahillolla aijai miten hyviä, hernekeittokin oli sakeampaa ja saattoi löytää pari lihapalaa seasta, riisipuuro hyvää ja pakastesei ja siinä oleva juustokastike on vieläkin yksi mitä teen kotona.

En muista että olisi ollut mitään hampurilaisia tai etnisiä ruokia kuten intialaista kuten nykyään on.

Noi voinapit oli metkoja. Jos oli muovirasiassa niin sitä kun piti pari tuntyia lämpimässä taskussa ja sen jälkeen maahan ja kenkäs päälle niin voi rusahti aika komeesti pitkin seiniä. Sitten koko käytävällä haisi pitkään härskiintyny voi.
Pinaattiletut toimi aina mutta maksaruuat ja veriletut ei uponnu. Hernekeitto oli hyvää mutta ei siellä kyllä mitään lihaa ollut, niinkuin ei ollut esim lihakeitossakaan. Jänteisiä läskinpaloja kyllä löytyi molemmista ruuista. Lihasopasta tykkäsin ja tykkään vieläkin, mutta "liha" niistä jäi syömättä. Nykyäänkin aina perjantaisin syön töissä eväänä semmosen lihakeittopurkin. On se hyvää vieläkin ja nykyään jopa einessopissa on ensiluokkaista lihaa ei rustoisia jänteenpaloja.

Joo ei ollu etnisiä ruokia ei. Olispa ollu niin olis varmaan jengi syöny vähän erilailla kuin mauttomia perusruokia.

 

[tuoppi´]

En muista että olisi ollut mitään hampurilaisia tai etnisiä ruokia kuten intialaista kuten nykyään on.

Meillä oli pari kertaa sellanen speciaalipäivä, että oli ruokalaan tuotu heinäpaaleja ja jotain muutakin cowboy-rekvisiittaa ja sitten ruokana hampurilaisia. Tää oli jossain 90-luvun loppupuolella.

 

[Centteri]

Meillä oli pari kertaa sellanen speciaalipäivä, että oli ruokalaan tuotu heinäpaaleja ja jotain muutakin cowboy-rekvisiittaa ja sitten ruokana hampurilaisia. Tää oli jossain 90-luvun loppupuolella.

Itse muistan samanlaisen jo 80-90- luvun taitteessa tai 90- luvun alkupuolella. Se oli vain yhden kerran juttu.

 

[Maranki]

Nyt en kyllä allekirjoita sitä, että jauhelihakastike perunoilla tai nakkikastike olisi ollut pahaa. Olivat suosikkiruokia koulussa kasarilla ainakin minulle ja tuskin ysärillä maku olisi muuttunut erilaiseksi.

Ainut vaan, että ne "kumiperunat" eivät olleet yhtä hyviä kuin kotona keitetyt. Taitavat keittää suolaliemessä ja siksi niihin tuli kumimainen pinta ja siitä sanonta kumiperunat.

Nykyään lapseni valittavat, että ovat syöneet vain näkkäriä tai leipää koulussa, jos on kasvisruokapäivä, koska ei ole lihavaihtoehtoa ja tulevat kotiin nälkäisenä.

Inhokki oli tilliliha ja en tiedä voisinko enää edes maistaa sitä limakasaa.

Kannattaa opetella tekemään kunnollinen jauhelihakastike ruskealla kastikkeella. Paista jauheliha ja sipulit mausteiden sekä lihaliemikuution kanssa, lisää lopussa pari ruokalusikallista jauhoja jauhelihan sekaan ja ruskista. Lisää lopuksi vettä, maitoa tai kermaa ja anna muhia hetken aikaa.

Omat kouluruokakokemukseni ovat 80-luvulta, mutta ruskea jauhelihakastike perunoilla on useimmiten pahaa Siinä on niin monta osaa, jotka voivat mennä pieleen: mauton kastike, huonot perunat ja se, jos käyttää naudan jauhelihan sijaan sikanautaa (hyi saatana). Jokin bolognesekastike oikein keitetyllä pastalla on sitten toinen juttu, mutta yliopistolla sekin pilattiin lilluttamalla pastaa pitkään isoissa astioissa. Joo, massaruokailun ongelmia.

90-luvun kasvisruoka oli monessa paikassa melkoista höttöä, yleensä turhan porkkanapitoista. Siinä on tapahtunut suuri parannus.

 

[Hyrava]

Keitettyjä perunoita tai perunamuusia oli aikanaan kotona ruokana keskimäärin viitenä päivänä viikossa joten pottuihin kyllä kyllästyi aika pahasti eikä tullut vuosiin syötyä keitettyjä perunoita kun omaan kämppään muutin. Nykyään sentään tulee sillointällöin perunaa syötyä mutta mieluummin riisiä tai pastaa syön edelleen.

Koulussa kyllä osattiin lähes ruoka kuin ruoka pilata, varsinkin kaikki kala- ja maksaruoat joita inhosin erityisesti. Maksaa olen oppinut syömään oikeastaan vasta reilu 10 vuotta sitten, sen verran kauheita maksaruoat olivat kouluaikoina.

 

[PaulFunk]

90-luku oli hyvää aikaa kun lapsena vailla suurempia velvollisuuksia sen sai viettää. Lama ei perheessämme näkynyt, isä oli valtiolla töissä ja äiti kotihoidontuella lapsia hoitamassa. Oli vanhemmilla toki korkeakorkoista asuntolainaa omakotitalosta mutta ysärin aikana maksoivat omaksi talon. Se oli selvää ettei ihan joka hilavitkutinta hankittu vaan enemmän tarpeeseen tavaraa. Ruoka oli tavallista kotiruokaa, perunaa käytettiin paljon.

Ala-asteelle menin 1993. Syksyllä ja keväällä mentiin kouluun pyörällä, talvisin koulutaksin kyydissä. Matkalla oli yksi tasoristeys, joka piti ylittää. Kaverin isä oli menehtynyt kyseisessä risteyksessä, kun oli puomeista huolimatta mennyt radan poikki. Se toimi hyvänä valistuskeinona. Pikkukylän koviksetkin osasivat odottaa puomien takana, sen verran koko kylään vaikutti tuo tapaturma. Koulupäivä alkoi aamunavauksella ja aina loppuun veisattiin virsi. Välitunneilla pelattiin futista ja leikittiin kirkon rottaa. Talvisin taas lumisotaa opettajien luvalla, ja luvanhan aina sai. Monikulttuurista saatiin kokemusta kakkosluokalla kun Viipurista muutti poika samalle luokalle. Kyllähän sitä kovasti ryssiteltiin alkuun mutta kun porukka tajusi kaverin olevan hyvä tyyppi niin siinähän se sujahti luokkaan hyvin. Viitosluokalla tuli vielä saksalainen kaveri. Lähti ennakkoluulottomasti juttuihin mukaan ja oli osa luokkaa. Opettajat eivät suuremmin "rasismiin" tarttuneet, vaan varmaan uskoivat että tilanne tasottuu alkukuohunnan jälkeen kuten kävikin.

Jääkiekkokortit olivat kova juttu ja tuntui, että joka poika niitä keräili. Oli helppo viedä kaverille synttärilahjaksi kortteja mutta aina jännitti saako se sitten jotain huippukortteja juuri niistä pakoista. Beckettin kuvastosta katseltiin korttien arvoja ja ostettiin harvinaisempia kortteja myös korttikaupasta (ei kyllä koskaan myyty sinne mitään). NESin pelejä lainailtiin ahkerasti kavereiden kesken. Syksyllä iltaisin kokoonnuttiin leikkipuistoon vanhempien koululaisten kanssa leikkimään poliisia ja rosvoa. Rosvot katosivat sovitulle alueelle ja poliisit lähtivät taskulamppujen kanssa etsimään. Tuolla puistossa syntyi luontevasti romanssin poikasia ja ensisuudelmakin tuli vaihdettua. Talvella käytiin harvase ilta kaukalolla lätkimässä kiekkoa. Aina oli vanhempia ja lapsia paikalla ja saatiin pelit pystyyn. Tuntuu että tuollon oli porukkaa aina jossain harrastamassa, ja oli helppoa tutustua uusiin ihmisiin (ei kotona somettamassa tai muuten luurissa kiinni).

Ensimmäisen matkapuhelimen hankin 97 tai 98. Se oli Nokian 5110. Veljen kanssa säästettiin rahaa ja muistelen, että 500 mk piti saada täyteen että sen sai. Rahat saatiin tekemällä pieniä töitä, pelattiin pitkäveto ja monivetoa (tuolloin sai 10-vuotiaatkin pelata) ja isovanhempien avustuksista. Puhelin ostettiin Mäkitorpalta ja liittymäksi otettiin Radiolinja. Mukaan sai pahvisia käyntikortteja, joita sitten jaettiin kavereille. Tosin niitä piti muokata, kun niihin painettiin liittymän haltijan eli isän nimi. No etunimi piiloon tussilla ja sukunimi jäi esille.

Kokonaisuutena hyvää aikaa, haikeudella muistelee.

 

[Jurppii]

Kanaviillokki.

On muuten hyvää

 

[Centteri]

On muuten hyvää

Makuasia. Itselle se maistui ja näytti lähinnä oksennukselle. Jäi syömättä. Tillilihan ohessa.

 

[Jurppii]

Makuasia. Itselle se maistui ja näytti lähinnä oksennukselle. Jäi syömättä. Tillilihan ohessa.

Niin no, ei ne kouluversiot siis mitään erityisen hyvää ollut. Etenkin tilliliha oli paskaa mutta kanaviillokki koulussakin ihan ok.

 

[qwertyu]

TV-kuvan laatu parani huomattavasti 90-luvun alkuvuosina. Vitutti 80-luvulla katsoa aina vähän sameaa kuvaa ja erityisesti haamukuvia. Jotain ne teki asialle kun haamukuvat katosi ja kuvan laatu muutenkin parani, samoilla vanhoilla telkkareilla katsottuna.

 

[Erkki_erikeepperi]

TV-kuvan laatu parani huomattavasti 90-luvun alkuvuosina. Vitutti 80-luvulla katsoa aina vähän sameaa kuvaa ja erityisesti haamukuvia. Jotain ne teki asialle kun haamukuvat katosi ja kuvan laatu muutenkin parani, samoilla vanhoilla telkkareilla katsottuna.

Kuvanlaatu on varmasti ollut ihan sijaintikohtainen kysymys pääasiassa. Jos on elänyt vahvan signaalin ulottuvilla 80-luvulla saati kaapeli-tv-verkossa, niin varmasti on kuvanlaatu ollut hyvä silloinkin ja olikin. Katvealueilla sitten huonolaatuisempi, ja ihan joku yksittäin puukin on voinut vaikuttaa.

 

[Centteri]

TV-kuvan laatu parani huomattavasti 90-luvun alkuvuosina. Vitutti 80-luvulla katsoa aina vähän sameaa kuvaa ja erityisesti haamukuvia. Jotain ne teki asialle kun haamukuvat katosi ja kuvan laatu muutenkin parani, samoilla vanhoilla telkkareilla katsottuna.

Offtopikkina, tänä päivänä en suostu katsomaan mitään suttukuvaa tv:stä.

 

[tuoppi´]

Ei tuota telkkarin huonoa laatua nähnyt sillon aikanaan kun telkkarin koko oli se 21" ja sitä katottiin yhtä kaukaa kuin nykyäänkin, jostain 5m päästä. Tuokin on sellainen asia minkä vasta jälkikäteen on tajunnut kuinka huono kuva se sillon 90-luvulla oli ja muutenkin huono kokemus verrattuna nykyaikaan.

 

[Alensia]

Varkauden Postipankin konttori ysärillä ja toistakymmentä palvelutiskiä käytössä, silti jonoa. Muistan tuon kun isä oli siellä töissä (joutui ulos Joensuun Säästöpankista SKOP:n konkan takia ja ettimään töitä, ja tuo Savon lahja maailmalle oli lähin paikka, mistä oman alan töitä löytyi). Nykyään taitaa koko Varkauden Postipankkileoniasuomenvientiluottosampoleoniasampopankkidanske olla kiinni tai korkeintaan "palvelemme ajanvarauksella".

 

[qwertyu]

Varkauden

Millainen paikka Varkaus oli/on? Onko se sellainen ankea Savon junttila jossa paperitehtaan paska haisee?

 

[namlepo]

Ah varkaus. Haesee ku suolikaasun karkaus. Ohan se.

Millainen paikka Varkaus oli/on? Onko se sellainen ankea Savon junttila jossa paperitehtaan paska haisee?

 

[Tonnin Seteli]

En muista että olisi ollut mitään hampurilaisia tai etnisiä ruokia kuten intialaista kuten nykyään on.

Juu, ei varmaan ollut kasarilla* hampurilaisia ja tuskin nykyäänkään kuin korkeintaan vegeversiona. 90-luvulla oli yläasteen aikana tasan kerran listalla hampurilainen, ja se oli tietysti pilattu vaihtamalla sämpylät ruisleipiin, koska sehän tekee ruoasta jollain minulle ja länsimaiselle tieteelle tuntemattomalla mekanismilla terveellistä ja lapset kuolisivat sydäninfarktiin jos saisivat normaalin hampurilaisen kerran kolmen vuoden aikana. Kuten kaikki ruisleipäburgeria syöneet tietävät, se paska ei tietysti maistunut miltään. Olen vieläkin katkera. Siinä oli siis ihan asialliset lähes oikean burgerin ainekset, ja tuote olisi ollut ilman tätä ihanan raikasta reissarituunausta ihan Hesburgerin tasoinen. Lähimpänä oikeaa ruokaa 90-luvulla näkemistäni kouluruoista siis.

Edit: Oho, tämä olikin 90- eikä 80-keskustelu. Sori siitä.

 

[Esterhaus]

Nykyään lapseni valittavat, että ovat syöneet vain näkkäriä tai leipää koulussa, jos on kasvisruokapäivä, koska ei ole lihavaihtoehtoa ja tulevat kotiin nälkäisenä.

Näin ne ajat muuttuvat. 90-luvulla oli koulussa vähän väliä päiviä, jolloin ei liharuokaa ollut tarjolla. Ruoka saattoi olla esim. pinaattilettuja tai joku puuro mehukeiton kanssa tarjottuna. Nämä olivat yleisesti ottaen hyvin suosittuja ruokia. Joka viikko saattoi hyvinkin olla päivä tai kaksi, jolloin liharuokaa ei tarjottu. Mutta koska ei oltu vielä keksitty, että se olisi mikään varsinainen juttu että liharuokaa ei tarjota, eli ei oltu nimetty näitä päiviä kasvisruokapäiviksi, niin öyhöttäjät eivät saaneet siitä raivon aihetta. Vaikka erilaisia eri aatesuuntien ja periaatekysymysten öyhöttäjiä oli muutenkin huomattavasti vähemmän kuin nykyisin.

 

[Maranki]

Näin ne ajat muuttuvat. 90-luvulla oli koulussa vähän väliä päiviä, jolloin ei liharuokaa ollut tarjolla. Ruoka saattoi olla esim. pinaattilettuja tai joku puuro mehukeiton kanssa tarjottuna. Nämä olivat yleisesti ottaen hyvin suosittuja ruokia. Joka viikko saattoi hyvinkin olla päivä tai kaksi, jolloin liharuokaa ei tarjottu. Mutta koska ei oltu vielä keksitty, että se olisi mikään varsinainen juttu että liharuokaa ei tarjota, eli ei oltu nimetty näitä päiviä kasvisruokapäiviksi, niin öyhöttäjät eivät saaneet siitä raivon aihetta. Vaikka erilaisia eri aatesuuntien ja periaatekysymysten öyhöttäjiä oli muutenkin huomattavasti vähemmän kuin nykyisin.

Jep, samoin 80-luvulla - pinaattikeitto, pinaattiletut ja puurot olivat ihan tavallisia ruokia. Ja kun otti niiden kanssa leipää, niin hyvin pysyi nälkä pois. Paljon hankalampaa oli niinä päivinä, kun oli syömäkelvottomia eineslihapullia, silloin ne nälkä jylläsi.

Yliopistolla oli 90-luvulla oli yleensä opiskelijahintaan normiruoka ja kasvisruoka, erikoisannoksesta ei muistaakseni saanut opiskelija-alennusta. Mutta jos jotain valitettiin, niin se oli ruoan laatu, ei liha-/kasvispitoisuus. Ja jo 90-luvun kuluessa alkoi tulla lisää valinnanvaraa, opiskelijaruokaloissa oli osittain eri listat ja yhdestä sai jopa pizzaa(!).

 

[Tonnin Seteli]

Millainen paikka Varkaus oli/on? Onko se sellainen ankea Savon junttila jossa paperitehtaan paska haisee?

90-luvulla monessa kaupungissa haisi ihan hirveä paska joka päivä. Esimerkiksi Nokialla haisi aina hirveä teollisuuspäästö, joka muistutti ihan sitä itseään. Varmaankin siinä käryssä oli seassa ihmispaska. Nehän laskettiin vesistöihin vielä härskimmin kuin nykyään. Haju oli kuin neuvostoliitossa. Tallinnassa haisi jokseenkin sama paska sen yhden kerran kun 90-luvulla kävin.

Mutta koska ei oltu vielä keksitty, että se olisi mikään varsinainen juttu että liharuokaa ei tarjota, eli ei oltu nimetty näitä päiviä kasvisruokapäiviksi, niin öyhöttäjät eivät saaneet siitä raivon aihetta.

Johtunee siitä, että silloin ei vielä ollut keksitty, että liharuoan tarjoaminen on pahasta eikä liharuokaa saisi tarjota.

 

[Hyrava]

Nyt kun rupesi miettimään, niin tosiaan aikanaan koulussa tosiaan oli varmaan ainakin kerran viikossa jotain pinaattikeittoa, pinaattilättyjä tai muuta kasvisruokaa mutta siitä ei tosiaan mitään kohua noussut ja se oli ihan normaalia. Nykyään on kauhea juttu jos kerran viikossa on/ei ole kasvisruokaa ja siitä vouhotetaan ihan järjettömästi.

 

[Tonnin Seteli]

Nyt kun rupesi miettimään, niin tosiaan aikanaan koulussa tosiaan oli varmaan ainakin kerran viikossa jotain pinaattikeittoa, pinaattilättyjä tai muuta kasvisruokaa mutta siitä ei tosiaan mitään kohua noussut ja se oli ihan normaalia. Nykyään on kauhea juttu jos kerran viikossa on/ei ole kasvisruokaa ja siitä vouhotetaan ihan järjettömästi.

Lähinnä vouhotusta on se, että ideologisin perustein ajetaan jotain kasvisruokapäiviä. Entisaikojen pinaattilätyt ja puurot lounasruokana perustuivat niukkuuteen ja köyhyyteen. Eihän kasvisruokaa perinteisesti ole syöty aatteellisista syistä vaan koska lihaan ei ollut varaa tai se koettiin ylellisyytenä. Länsimaissa on aika kauan sitten ylitetty se taso. Teslalla mukuloita kouluun vievien curlingvanhempien kasvisruokalarppaus on hieman epäsuhtaista. 90-luvun ajattelu oli tavallaan selväjärkisempää.

 

[Mariini]

Kouluruoka oli ala-asteella hyvää kun oli maalais kyläkoulu ja oma keittiö/keittäjä, yläasteella se heikkeni, mutta menetteli, en oo nirso. Lukiossa taas nousi sinne hyvä/todella hyvä akselille kun siellä ona keittiö, nykyään tulee kaikki yhdeltä keskuskeittiöltä, sieltä yläasteelta.

 

[Maranki]

Kouluruokailussa yksi funktiohan on yrittää ohjata oppilaat terveellisempiin ruokailutottumuksiin. Ihan tutkimustiedon pohjalta kasvisten käytön lisääminen ja punaisen lihan (nauta, sika) korvaaminen kanalla ja kalalla olisi fiksua. Mutta alkaa mennä jo sivuraiteelle 90-luvulta

Ainakin itselleni yksi 90-luvun tulokas olivat nuudelit. En muista törmänneeni niihin vielä 90-luvun alkupuolella, mutta jossakin vaiheessa ennen viime vuosituhannen loppua ne yleistyivät. Ja itse tehtävät tai lämmitettäviin pika-annoksiin tuli selvästi enemmän valinnanvaraa muutenkin. Joskus 90-luvulla luin jotain japanilaista kirjaa (suomeksi tai englanniksi) ja ihmettelin, että mitä vitun ramenia ne opiskelijat siellä syövät

 

[Hyrava]

Lähinnä vouhotusta on se, että ideologisin perustein ajetaan jotain kasvisruokapäiviä. Entisaikojen pinaattilätyt ja puurot lounasruokana perustuivat niukkuuteen ja köyhyyteen. Eihän kasvisruokaa perinteisesti ole syöty aatteellisista syistä vaan koska lihaan ei ollut varaa tai se koettiin ylellisyytenä. Länsimaissa on aika kauan sitten ylitetty se taso. Teslalla mukuloita kouluun vievien curlingvanhempien kasvisruokalarppaus on hieman epäsuhtaista. 90-luvun ajattelu oli tavallaan selväjärkisempää.

Itse en aikanaan ajatellut että nuo "kasvisruokapäivät" olisivat olleet jotenkin poikkeuksellisia vaan silloin se tuntui ihan normaalilta vaihtelulta. Toki nykyäänkin joskus syön jonakin päivänä kasvisruokaa mutta kun se ei ole pakotettua ja johonkin ideologiaan perustuvaa niin se on vain ruokaa muiden joukossa. Tuo että vaaditaan erikseen jotain kasvispäiviä eikä ne ole missään normaalissa "rotaatiossa" aiheuttavat nuo kovat mielipiteet suuntaan ja toiseen. Jos unohdettaisiin nuo ideologiavouhotukset ja esim kerran viikossa tarjottaisiin satunnaisena päivänä kasvisruokaa niin tuskin kukaan edes triggeröityisi asiasta.

 

[Tonnin Seteli]

Itse en aikanaan ajatellut että nuo "kasvisruokapäivät" olisivat olleet jotenkin poikkeuksellisia vaan silloin se tuntui ihan normaalilta vaihtelulta.

Näin se minustakin oli. Eihän mistään kasvisruokapäivistä edes puhuttu. Kouluruoka oli tasoltaan keskimäärin aika heikkoa, ja minusta juuri ne puurot ja pinaattikeitot olivat huonoimmasta päästä. Tämä on tietysti makuasia, ja jonkun muun mielestä se ihan sama pinaattikeitto saattoi olla suurta herkkua ja mikä tahansa kalan syöminen kauhistus, siinä missä minusta silakkapihvit olivat lähellä kouluruoan kärkeä.

Vegeruokalajit eivät siis olleet silloin huonoja siksi ettei niissä ollut lihaa, vaan ensinnäkin makuasioiden takia ja toiseksi ateriateknisistä syistä. Tokihan niiden vegesafkojen ohella olisi voinut olla tarjolla leikkeleitä leivän päälle, kun kerran opetettiin sellaista perinnettä, jonka mukaan aterialla kuuluu syödä ruoan lisäksi leipää. Sehän ei ole mikään itsestäänselvyys ja perustuu osittain historialliseen ruoan niukkuuteen ja vajaan ateriakoon paikkaamiseen.

 

[Hyrava]

Meillä tosiaan oli varsinkin kala- ja maksaruoat varsin ala-arvoisia kuten jo aiemmin mainitsinkin, kalaruoista varsinkin silakkapihvit ja silakkalaatikko olivat ihan totaalisia floppeja. Kummastakaan en vieläkään liiemmin tykkää mutta kouluaikana nuo olivat totaalisen syömäkelvottomia tekeleitä.

Joku pinaattikeitto kananmunalla ei nyt itsellenikään ollut varsinaisia herkkuruokia mutta oli silti keskimääräistä parempia ruokia. Tosin, itselleni kelpasi kyllä tilliliha ja kanaviillokkikin. Täytyy kyllä sanoa että harmi kun kouluaikoina oppi vihaamaan niin monia ruokia kun olivat paskasti tehtyjä. Näin vanhemmiten moni entinen inhokki on noussut jopa ihan lemppariruokien joukkoon kun on saanut maistaa kunnolla tehtyjä versioita.

 

[Tonnin Seteli]

Pikkulapsena tykkäsin puuroista, mutta päiväkodissa lautanen piti aina syödä tyhjäksi ja puuroa sitten pakkosyötettiin niin, että toinen hoitaja piti päätä paikoillaan samalla kun toinen lusikoi puurot lautaselta väkisin suuhun.

Tämä lasten pahoinpitely ja kidutus nousee aina esiin takavuosikymmenten muisteloissa, mikä vahvistaa käsitystäni siitä että en itsekään kuvitellut. Mikähän on ensimmäinen vuosikymmen jonka muisteloketjussa ei tätä mainita? Olisikohan paikallaan jo perustaa 2000-2010 -retrolanka? Boardilla lienee jo käyttäjiä, jotka muistavat senkin ajan vain hatarasti, ja sitäkin enemmän ala-asteella tällä kaudella ruokittuja.

kissanteurastusjätettä - kamalaa ajatellakaan, minkälainen määrä muoviroskaa noistakin erillispakkauksista on syntynyt, ja tuskin ovat halvaksikaan tulleet.

Minusta paljon kamalampi ajatus on, että moukat syövät vapaaehtoisesti kissanrasvaa ja vieläpä maksavat siitä voin hinnan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tämä lasten pahoinpitely ja kidutus nousee aina esiin takavuosikymmenten muisteloissa, mikä vahvistaa käsitystäni siitä että en itsekään kuvitellut. Mikähän on ensimmäinen vuosikymmen jonka muisteloketjussa ei tätä mainita? Olisikohan paikallaan jo perustaa 2000-2010 -retrolanka? Boardilla lienee jo käyttäjiä, jotka muistavat senkin ajan vain hatarasti, ja sitäkin enemmän ala-asteella tällä kaudella ruokittuja.

Ajatuksen voisi viedä seuraavalle tasolle ja perustaa 2030-luvun muisteluketjun..

Eiköhän se ole ollut ihan tuurista kiinni, millaisten opettajien kanssa on tekemisiin joutunut. Mulla ei ole mistään varsinaisesta kaltoinkohtelusta henkilökohtaista kokemusta 80- tai 90-luvuiltakaan. Nykyaikana on varmasti vähentynyt, koska sanomista tullee helpommin...

 

[supermurs]

90-luvulla monessa kaupungissa haisi ihan hirveä paska joka päivä. Esimerkiksi Nokialla haisi aina hirveä teollisuuspäästö, joka muistutti ihan sitä itseään. Varmaankin siinä käryssä oli seassa ihmispaska. Nehän laskettiin vesistöihin vielä härskimmin kuin nykyään. Haju oli kuin neuvostoliitossa. Tallinnassa haisi jokseenkin sama paska sen yhden kerran kun 90-luvulla kävin.


Johtunee siitä, että silloin ei vielä ollut keksitty, että liharuoan tarjoaminen on pahasta eikä liharuokaa saisi tarjota.

Salossa haisi syksyisin sokeritehtaan makean imelä tuoksu, jostain perverssistä syystä sitä on jäänyt aikuisiällä ja poismuuttaneena kaipaamaan.

 

[Esterhaus]

Koulussa kävi jotain kiertäviä hammaslääkäreitä ja jakoivat fluoritabletteja. Sisäisesti nautittua fluoria pidettiin terveystuotteena, ja vasta paljon myöhemmin "huomattiin" sen aiheuttavan kaikenlaisia sivuvaikutuksia kuten aivorappeumaa ja yleistä älykkyyden alenemaa. Paha olo niistä fluoripillereistä tuli, kuten kouluruoastakin yleensä.

Tähän päivään mennessäkään ei ole tiede löytänyt hammastahnan, fluoritablettien ja vastaavien sisältämässä muodossa olevien fluoriyhdisteiden aiheuttavan mitään aivorappeumia tms. ellei fluoritabletteja syö satoja kappaleita lyhyellä aikavälillä.

Tää on taas näitä. Kloorikin on ihan perkeleen vaarallista ihmiselle, mutta niin sitä vaan syödään joka päivä kloorin yhdistettä (natriumkloridi), joka tunnetaa kauppanimellä ruokasuola. Alkuaineen myrkyllisyys on ihan eri juttu kuin jonkin yhdisteen, jossa ko. alkuainetta on.

 

[podopado]

Älypuhelin ja someaika on kyllä mielestäni vienyt ihmisiä enemmän omiin poteroihinsa. Sokerin tai leivinpaperin lainaaminen naapurilta taisi olla jo 90 luvulla katoava tapa mutta saa ajatuksesta kiinni miten ajat on mielestäni nykyään ankeammat.

Lähikaupat ovat muuttuneet automarketeiksi ja putiikit nettikaupoiksi.

90 luvulla sai vielä ostaa lupalapulla vanhemmille tupakkia, nuorison näpistelyissä kauppias sopi asiat vanhempien kanssa eikä virkavaltaa välttämättä tarvinnut.


Yhteiskunta on monella tapaa muuttunut kylmemmäksi. Varmasti tilalle on tullut jotain positiivistakin.

 

[TommiZeliard]

Pikkulapsena tykkäsin puuroista, mutta päiväkodissa lautanen piti aina syödä tyhjäksi ja puuroa sitten pakkosyötettiin niin, että toinen hoitaja piti päätä paikoillaan samalla kun toinen lusikoi puurot lautaselta väkisin suuhun. Sen takia sain kaikista viljapuuroista todella vahvan oksennusrefleksin vielä lukiossakin. Koulussa toki puuropäiviä oli vähintään kerran viikossa, ja niinä päivinä jäi kouluruoka syömättä. Toki kouluruoat ovat yleensäkin sen verran epämääräistä höttöä, että parempi ne on jättää syömättä, koska eivät nälkää juurikaan pidä ja parin tunnin päästä on vain pahempi nälkä.

Vuonna 1999 koulun aloittaneena ekalla luokalla oli koulussa vielä kevytmaitoa saatavana, mutta se vaihtui sitten pelkkään rasvattomaan maitoon. Koulun maidossa oli joku outo sivuhaju, vähän kuin vanhassa tiskirätissä. Sitä juotiin muovimukeista, jotka olivat niin täynnä naarmuja, ettei niistä nähnyt läpi, vaikka olivatkin kirkasta muovia. Näkkileivän päälle laitettiin pienissä erillispakkauksissa olevasta "voipakkauksesta" (oikeastihan se tietysti oli margariinia ja haisi ja maistui kamalalle) nokare kissanteurastusjätettä - kamalaa ajatellakaan, minkälainen määrä muoviroskaa noistakin erillispakkauksista on syntynyt, ja tuskin ovat halvaksikaan tulleet.

Koulussa kävi jotain kiertäviä hammaslääkäreitä ja jakoivat fluoritabletteja. Sisäisesti nautittua fluoria pidettiin terveystuotteena, ja vasta paljon myöhemmin "huomattiin" sen aiheuttavan kaikenlaisia sivuvaikutuksia kuten aivorappeumaa ja yleistä älykkyyden alenemaa. Paha olo niistä fluoripillereistä tuli, kuten kouluruoastakin yleensä.

Kannattaako enää puhua kissanrasvasta, koska luultavasti edes teidän omat vanhemmat eivät ole sellaista margariinia syöneet kouluaikoinaan? Viimeistään 1960-1961 koulunsa aloittaneet ovat voineet maistaa kissamargariinia.

Muutama vuosi aiemmin perustettu KRP oli ensimmäisen päällikkönsä Kosti Vasan komennossa, kun tutkimuksissa vuonna 1961 selvisi, että ympäri maata toimi rasvasulattamoja (mm. koiria, kissoja ja kaneja).

Raision Tehtaat tunnusti väärinkäytöksen, ja saivat sakkoja margariinivalmistelain rikkomisesta. Tuomio julistettiin toukokuussa 1962 Turun hovioikeudessa.

Markkinajohtaja Paasivaara (=Aku Ankan Kattivaaran Margariinitehdas) sen sijaan kielsi kaiken, mutta todettiin syylliseksi.

Skandaali alkoi kyteä ja sai KRP:n heräämään toimittaja Ilmari Turjan 10.2.1961 ilmestyneestä artikkelista "Syömmekö jalostettua saastaa – keinotteleeko ulkomaalainen margariinitrusti suomalaisten terveydellä?". Toimittaja oli saanut käsiinsä rahtikirjajäljennöksiä ja todistajanlausuntoja, jotka osoittivat suuren määrän raatoja päätyvän tehtaisiin. Raision Tehtaiden pääjohtaja vuorineuvos Eino Kivivuori joutui eroamaan 5 kk artikkelin jälkeen (heinäkuussa 1961) luottamuspulan takia.

Skandaalin seurauksena margariinin menekki puolittui, ja palasi ennalleen vasta 1968.

Mirristä Suvikultaa - 60-luvun kuvottava margariinisota

60-luvun alussa Suomessa koettiin mieltäkääntävä elintarvikeskandaali. Lasagnesta ei löytynyt hevosta, vaan margariinista kissaa.

yle.fi

Margariiniskandaali – Wikipedia

fi.m.wikipedia.org

Toinen ikäihmisten muistelema mörkö koskien margariinia ovat transrasvat. Niiden osuus oli vielä -60 ja -70-luvuilla noin 25 %. Haitallisuuteen alettiin herätä 80-luvulla, minkä myötä kovettamisprosessia ja raaka-aineita alettiin muuttaa parempaan suuntaan. Huonoimmat margariinit saattoivat tosin vielä 90-luvun puolella sisältää jopa 16 % transrasvaa. Vuonna 2015 margariinit sisälsivät keskimäärin enää 0,5 % transrasvaa.

@Tonnin Seteli

 

[Tonnin Seteli]

Kannattaako enää puhua kissanrasvasta

Ei toki, mutta sanana kuului 80- ja 90-luvulle enemmän kuin nykyaikaan - ne ketunraatoepisodit olivat vielä tuoreemmassa muistissa. Nykyajassa olen törmännyt usein siihen, että kissamargariinia luullaan urbaanilegendaksi.

Eihän margariini enää ole mikään mörkö ja vastaa lähinnä öljyä. Pahaa makua ja ankeuttamista tarkoitin yllä protestoida.

 

[TommiZeliard]

Ei toki, mutta sanana kuului 80- ja 90-luvulle enemmän kuin nykyaikaan - ne ketunraatoepisodit olivat vielä tuoreemmassa muistissa. Nykyajassa olen törmännyt usein siihen, että kissamargariinia luullaan urbaanilegendaksi.

Eihän margariini enää ole mikään mörkö ja vastaa lähinnä öljyä. Pahaa makua ja ankeuttamista tarkoitin yllä protestoida.

Minulta on mennyt ohi ketunraatoepisodit. Tuskin sentään ihmisille, mutta oliko kyse siitä, että turkistarhauseläimille syötettiin ketunraatoja?

Evijärven kettutytöt muistan lukioajoilta (-95?) ja pari vuotta myöhemmin sen keskiäkäisen tarhaajan, joka lasautti haulikolla päin kettutyttöjä.

 

[Pavosen Heska]

Joskus 92-95 aikoihin nostin 30 000 mk:n lainan jolloin sen korko taisi olla n 10-15%. Laina oli sille ajalle tyypillinen jossa henkilövakuutena/panttina oli se jolle rahat menivät. Ihme ja kumma, sain lainatun summan aikanaan takaisin mutta ilman korkoja. Säilyipähän äidilla ja pikkuveljellä koti alla.
Ysärin alun lama ei itseä juuri koskettanut mutta muistan kun kävin työkkärissä keskustelemassa työpaikan vaihdosta niin luulivat suunnilleen vitsiksi.

 

[Tonnin Seteli]

Minulta on mennyt ohi ketunraatoepisodit. Tuskin sentään ihmisille, mutta oliko kyse siitä, että turkistarhauseläimille syötettiin ketunraatoja?

En varsinaisesti tarkoita konkreettisia todisteita nimenomaan ketuista, vaan yhtä hyvin siellä on voinut olla piisamin tai variksen jämät. Tarkoitan tällä termillä siis niitä samoja Raision ja Kattivaaran tapahtumia, niistä seurannutta oikeusprosessia ja paskamyrskyä yleisesti. Taisin viitata tuoreemman muistin yhteydessä hieman asiaan hieman monitulkintaisesti, mutta tarkoitin että 60-luvun alun tapahtumat eivät 90-luvulla olleet ihan niin muinaista historiaa kuin nyt. Voidaan verrata vaikkapa siihen, että 90-luvun alussa niistä oli kulunut yhtä kauan kuin rautaesiripun sortumisesta nyt. Vastaavasti nyt Kattivaara-jutusta on kulunut yhtä kauan kuin 9/11 aikaan jatkosodasta tai välirauhasta.

Kuten edellä kerrot, raatojen rasvantiristyksessä siis oli väärinkäytöksiä ja kuormaan laitettiin maatiloilta tuotantoeläinten mukana kaikenlaista riistan jämää ja kissanraatoja ja/tai "itte kuolleista" saatua "teknistä" rasvaa ujutettiin elintarvikeprosessiin mukaan. Tuote oli näiden oikomisten ja vilppien vuoksi hyvin laitonta ihmisravinnoksi kelpaamatonta paskaa, kuten tiedämme.

Toisin sanoen tavaralajit menivät sekaisin, eli rasva oli rasvaa ja raadot olivat raatoja. Jossain vaiheessa on siis auttamatta käynyt niin, että margariinirasiaan on päätynyt rasvaa, joka on tiristetty myös sellaisista raadoista, joiden varsinainen aiottu tai ääneen sanottu käyttö olisi ollut turkiseläinten rehu tai kenties liima.

Olisi sitäpaitsi ihme, jos siinä bisneksessä jopa raatoauton roadkillejä ei olisi yksittäistapauksina otettu kyytiin. On niillä kuskeilla tänäkin päivänä niin karskit jutut. Tosin sikamiehet ovat kuulemma erikseen, kerran jäykkää poikaa kyytiin nostava mies kertoi että sen kuorman hajua ei hänkään kestä.

 

[Pavosen Heska]

Ysärin alkupuolella tuli hankittua liisarilla nmt-luuri ja ysärin loppupuoliskolla muutin uuteen vuokrakämppään jonka samanlainen asunto oli asuntomessuilla voittanut sarjansa. Noihin aikoihin alkoi jo riittää autoharrastus ja sen jälkeen pelimerkkejä riitti arkikulkiineen päivittämiseen. Ysärin alku oli aika nihkeä ja loppua kohti meno parani.

 

[Maranki]

90-luvulla tulivat Ouluun ensimmäiset halpispizzeriat. Niitähän pyörittivät useimmiten maahanmuuttajat, joten ei liene yllättävää, että tietyissä piireissä alettiin levitellä jos jonkinlaista huhua. Yhden niistä mukaan pizzeriassa X kokki runkkasi pizzaan, tämän todisti se, että jonkun kaverin kaverin tyttökaveri oli saanut pizzasta kurkkuun klamydia. Yksi tuttu gynepuolen lääkäri oli revetä naurusta, kun kuuli tämän kaupunkitarinan, totesi että kaikkea ne ihmiset uskovatkin. Ja tarinahan on maailmaltakin tuttu ja sieltä Suomeen sovitettu

 

[atomi]

enmuista oliko kasikytluvun loppu vai ysikyt alku, kun naapuri oli virittäny harava-anteeninsa ja oli saanu näkymään kolmoskanavan sitä käytiin siellä ihmettelemässä kun meillä oli vain 2 kanavaa.

Koulu sai hankittua muutamat tietokoneet joskus 91 olihanse ensimmäinen atk tunti jännä , irckkihän se tul sitten tutuksi muutamanvuoden perästä. Oi niitä chattailun kulta-aikoja. Koulussa ei syötäväksi oikein kelvannu kun näkkäri ja pinaattiletut. 90 alussa oli vielä yläasteellakin tupakointihuone, jossa porukka istu käryyttämässä tais poistua silloin 95 kun ikärajat nousi.

Ensimmäinnen haksaus oli kun Puhelinkopista pysty soittamaan ilmaiseksi, kun pyöräytti numerot 1234567 alkoi pyörimään joku puhelinvastaajanauha, kun nauhaloppui kuului hetkenaikaa ns, varattu tuuttausta. sen jälkeein hiljaisuutta ja pyöritti omankotinumeron ni sai soitettua kotia äitille ettei jouda syömää .

 

[Alensia]

Millainen paikka Varkaus oli/on? Onko se sellainen ankea Savon junttila jossa paperitehtaan paska haisee?

Ainakin ysärillä haisi niin vahva paska tehtaan "tuulen alla" ettei voinut kuvitella esim ikkunoita aukovansa. Viimeksi kesällä kävin ja ei enää mainittavaa hajuhaittaa ollut, onhan nuo suodattimet ja tekniikka kehittynyt mutta myös toiminta laantunut..

 

[Junaski]

Ei siellä Varkaudessa paska haissut vaan raha. Muistan kyllä kun aina ohi ajaessa piti käydä syömässä yhdellä grillillä joka oli siinä tehtaan lähettyvillä, että ei ollut mikään ruokahalua nostattava haju mutta hyvät oli sapuskat.

Edit. Piti aina lähteä köyhästä Kuopiosta Varkauteen ostoksille kun siellä oli Forum ja vaikka sun mitä.

 

[huglo]

90-luku, tuo vapauden viimeinen vuosikymmen

 

[alakääntö]

Paljon samaa mitä muutkin ovat täällä kertoneet. Ei ollut kännyköitä ja vanhemmat eivät juurikaan tienneet missä lapset menivät. Kavereitten kotinumerot osattiin ulkoa ja sitten soiteltiin joskus mutta harvoin että voikko nää alkaa. Yleensä ei saatu soitella. Vähän vanhemmista riippui miten tarkkaan halusivat tietää missä mentiin. Yhtä lasta isä seurasi pyörällä perästä, ja hän sitten jäikin ulos porukoista. Suurin osa sai mennä pelkällä sanomisella, itsellä oli vain kotiintuloaika ja joskus kotitöitä jolloin tehtiin mitä käskettiin.

Lähtiessä sanottiin minne mentiin, mutta sieltä kyllä mentiin jonnekin muualle. Välillä mentiin pyörällä ajelemaan. Joka paikkaan mentiin pyöräillen ja helposti tuli kymmeniä kilsoja päivässä pyöräiltyä ilman että oli edes menossa minnekään. Kesällä pelattiin jalkapalloa ja talvella jääkiekkoa.

Molemmat vanhemmat jäivät työttömiksi joten ankeutta oli. En nyt tarkkaan tiedä mutta välillä oli töitä, välillä ei. Kasarilla saatu nintendo sai riittää 90-luvun lopulle asti ennenkuin saatiin ensin playstation ja sitten pc. Ei ollut ulkomaan lomia eikä mopoja. Kateellisina katselin aina muiden menoa. Pelejä vaihdeltiin ja sitten peeseellä kopioitiin.

Mitä kouluruokiin tulee niin itse lopulta tykkäsin aika lailla kaikesta. Joitain sattumia oli mitkä oli pahaa, mutta pääasiassa varsinkin yläasteelta lukioon ruoka oli hyvää. Ala-asteella varsinkin alkuaikoina oli joitain pahoja perinneruokia, jotka sitten jäivät pois. Varmaan siellä oli joku vanha keittäjä jonka mielestä ruoan kuuluu myös joskus olla pahaa, jotta saa jonkun opin siitä elämäänsä, ja tästä perinteestä sitten luovuttiin kun se tapaus jäi eläkkeelle.

Muistan kun aina silloin tällöin ruokakauppareissulla käytiin pankissa. Nykyään ei pankissa ihmisen oikein tarvitse käydä oikein kuin todella harvoin isompaa lainaa hakemassa. Pelikaupat on kyllä yksi asia mitä jäin kaipaamaan. Kun ainoa media oli käytännössä lehdet mistä sai tietoa peleistä, oli pelien ostaminen melko jännittävää touhua. Joskus tiesin pelin nimen etukäteen mitä oli hakemassa, mutta yleensä päätös tehtiin kansikuvan perusteella. Pienessä liikkeessä kuolattin pelejä ja joskus saatiin kokeillakin jotain peliä. Liikkeitä oli useita. Tätä jatkui vielä 2000 luvun alkupuolelle pc-pelienkin kanssa, siis sokkona ostamista. Paljon oli ennen myös erilaisia pikkukauppoja ja asiantuntijaliikkeitä. Nykyään kaikki ovat jotain isoja kompleksiliikkeitä mistä saa kaiken, paitsi jos haluaa erikoisempaa tai ihan jotain asiantuntijuutta vaativaa.

2000-luvun vaihteessa tuli kyllä nopea muutos siinä, miten koulussa tehtiin esitelmiä. Vielä 2000 vuonna käytännössä kaikki esseet ja ainekirjoitukset tehtiin käsin kirjoittamalla, mutta 2001 eteenpäin en yhtään paperia enää tehnyt käsin kirjoittamalla. Kirjastossa ensin lopioitiin käsin tai kopiokoneella tietokirjoista mitä löydettiin. Samalla naureskellen kaikelle mitä hauskaa sieltä tietokirjasta löytyikään.

Sitähän sai tosiaan viettää tovin jos toisenkin CONFIG.SYS ja AUTOEXEC.BAT tiedostoja säädellen, että sai joskus jonkun pelin toimimaan ja sellaisen ylellisyydenkin kuin äänet kuulumaan. Lisälaitteiden asennus oli sitten melkoinen suoritus kun piti kaikenlaista IRQ-keskeytystä säädellä ja ratkoa ties mitä ristiriitoja. Esimerkiksi jo verkkokortin tai modeemin asennus vaati jo suorastaan maagisia taitoja.

Nykyajan jonnet voisivat olla kummissaan Plug and Play -asennustekniikalla ei tapahtuisi yhtään mitään.

Nykyaikana tälle on ihan oma terminsäkin: linux

 

[Esterhaus]

Toisessa ketjussa joku heitti ajatuksen, että mitenhän ennen pärjäsi kun kaupat saivat olla auki vain 21 asti. Nykyisinhän voi suunnilleen mitä tahansa henkilöautoa pienempää käydä ostamassa muutamaa poikkeuspäivää lukuunottamatta minä tahansa päivänä, vaikka sohvan ja induktiolieden, mutta ysärillä ruokakaupatkin saivat olla auki arkisin vain klo 20 asti ja lauantaisin klo 18. Vuosikymmenen loppupuolella tuli tunti lisää arki-iltoihin. Minkäänlaisina pyhäpäivinä ei myöskään kaupassa asioitu. Joulukuussa ja muutaman bonussunnuntaina sai jo ysärin puolivälissä kaupat olla auki sunnuntaisinkin, ellei sunnuntai sattunut olemaan jokin erikoispyhäpäivä. Näidenkin aukioloaikojen kanssa pärjäsi, kun ei vaihtoehtoa ollut, eikä asiaa sen kummemmin tullut mietittyä. Mutta kun seuraavan vuosituhannen alussa laajeni ruokakauppojen sunnuntaiaukiolo myös kesäkuukausiin niin jopa tuntui niinä muutamina laajennetun aukiolon kuukausina todella juhlalliselta, kun oli huikea vapaus saada tehdä ruokaostoksensa minä päivänä tahansa. Nythän sekin on ihan tavallinen asia, jota ei mitenkään erikseen osaa enää edes arvostaa.

Lamavuosina oli olemassa sellainenkin erikoisuus kuin realisointiliikkeet. Ilmeisesti näissä myytiin konkurssiin menneiden firmojen myyntivaraston tuotteita. Sen verran untuvikko olin tuolloin, etten tajunnut enkä osannut edes miettiä, mistä niissä myymälöissä oli kysymys. Ajattelin vaan että jopas onkin kiva sekatavarakauppa kun on vaikka mitä sälää myynnissä, kuten itseäni kiinnostaneita tietoteknisiä vempeleitä.

 

[alakääntö]

Toisessa ketjussa joku heitti ajatuksen, että mitenhän ennen pärjäsi kun kaupat saivat olla auki vain 21 asti. Nykyisinhän voi suunnilleen mitä tahansa henkilöautoa pienempää käydä ostamassa muutamaa poikkeuspäivää lukuunottamatta minä tahansa päivänä, vaikka sohvan ja induktiolieden, mutta ysärillä ruokakaupatkin saivat olla auki arkisin vain klo 20 asti ja lauantaisin klo 18. Vuosikymmenen loppupuolella tuli tunti lisää arki-iltoihin. Minkäänlaisina pyhäpäivinä ei myöskään kaupassa asioitu. Joulukuussa ja muutaman bonussunnuntaina sai jo ysärin puolivälissä kaupat olla auki sunnuntaisinkin, ellei sunnuntai sattunut olemaan jokin erikoispyhäpäivä. Näidenkin aukioloaikojen kanssa pärjäsi, kun ei vaihtoehtoa ollut, eikä asiaa sen kummemmin tullut mietittyä. Mutta kun seuraavan vuosituhannen alussa laajeni ruokakauppojen sunnuntaiaukiolo myös kesäkuukausiin niin jopa tuntui niinä muutamina laajennetun aukiolon kuukausina todella juhlalliselta, kun oli huikea vapaus saada tehdä ruokaostoksensa minä päivänä tahansa. Nythän sekin on ihan tavallinen asia, jota ei mitenkään erikseen osaa enää edes arvostaa.

Kyllä nämä pitempäänkin aukiolevat kaupat ovat kuin jumalan lahja vaikka katkeamatonta vuorotyötä tekeville. Mutta eihän näistä 8-16 töissä olevat mitään halua edes ymmärtää. Itsekin vuorotöissä tein aikoinaan joskus pitkiäkin putkia esim aamu+iltavuorot niin ei siinä kauppaan ollut asiaa. Aina voi toki varautua ja suunnitella, mutta kyllä se ainakin itselle oli iso juttu, että kauppaan pääsi silloin siellä pääsi käymään.

 

[Esterhaus]

Muistan kun aina silloin tällöin ruokakauppareissulla käytiin pankissa. Nykyään ei pankissa ihmisen oikein tarvitse käydä oikein kuin todella harvoin isompaa lainaa hakemassa.

Ja niitä pankkeja ja pankkien konttoreita riitti. Missä tahansa minkään kokoisessa kaupungissa oli Säästöpankin, Osuuspankin, STS:n, SYP:n, KOP:n ja Postipankin konttorit, ja samoilla pankeilla saattoi olla useampiakin konttoreita eri kaupunginosiin sijoiteltuina. Joistain kaupungeista saattoi lisäksi löytyä Handelsbanken, Aktia ja mitä muita sitten olikaan. Konttorikaan ei ollut mikään pieni liiketila vaan saattoi olla koko talo pankin omistuksessa käytössä, jopa kokonaisen korttelin kokoinen palatsi. Etäpankkiasointia alettiin jo tuolloin vähän kerrassaan ajaa sisään, esim. Postipankin puhelinpankki Suoralinja. Puhelinnumero Postipankin Suoralinjaan iskostui mainoksista mieleeni niin hyvin, että muistan sen vieläkin: 9800 2580. Postipankilla oli myös "nettipankki" Rahalinja.