Tää on kyllä sellanen juttu että näin jälkikäteen ei voi kuin ihmetellä miten sitä 90-luvulla ja aiemmin pärjättiin, kun asioita ei voinut katsoa netistä. Eikä rajoitu pelkästään tietotekniikan ohjeisiin vaan ihan kaikkeen, päivittäisiinkin, asioihin. Parhaimmillaan pystyi soittamalla jonkun asian selvittämään, mutta usein ainoa keino oli mennä paikan päälle.
Kersana hypättiin fillarin selkään ja huudettiin porukoille että "mä lähen käymään Pasilla!" ja sillä hyvä. Jos oli kotona niin sitten katottiin mitä tehtiin mutta jos ei ollu niin keula ympäri ja takas kotiin. Soittaa sai hyvin harvoin koska kallista. Lankapuhelmistakin. Koska 90-luku.
Itsekkin kävin aina soittamassa kaverien ovikelloa. Jos ei ollut kotona niin seuraavaan osoitteeseen tai jos kukaan ei ollut niin takaisin kotiin. Joskus soitinkin, mutta kaipa se maksoi aika paljon niin tuli vaan käytyä kyselemässä kuka on kotona. Koulun jälkeen muistaakseni sovittiin kanssa jossain koulun pihalla, että tuun sun luokse kun läksyt on tehty tms.
Toi nyt ei vielä kovin kummallista, mutta lähinnä jos vaikka unohti kertoa vanhemmille että lähen nyt kavereiden luo, niin aika vaikea oli selvittää missä se penska onkaan nyt. Itseltäkin pari kertaa jäi lappu, kenen luo lähdin, äipälle laittamatta niin se sitten hädissään soitteli kavereiden kotinumeroita läpi, että onko se tuoppi siellä. Joskus selvisi parilla soitolla, joskus homma selvisi vasta myöhemmin kun tulin kotiin ja äippä siellä itku kurkussa.
Itse olin niin pieni ennen kännyköitä, että sopimiset oli tyyliin että nähdään silloin ja silloin jossain luistinradalla, uimarannalla tai mennään pyöräilemään ja jos jostain syystä toinen ei tullutkaan tai tuli myöhässä niin aika sama. Mutta vaikea tosiaan kuvitella jos olisi ollut aikuinen ja sopinut jotain tapaamisia tai työhommia tms. Sitten kun toinen onkin unohtanut/muuten vaan ei pääse paikalle niin mitäs sitten? Odotellaan hetki ja lähdetään pois kun ei mitään keinoa selvittää missä toinen on? (seuraavana päivänä sitten soittaa että et sitten tullut paikalle?)
Ai että. Ne 80-luvun ja 90-luvun alun kesälomareissut porukoiden kanssa teltalla. Jotain 5v vanhoja paperikarttoja ihmeteltiin puolen tunnin välein että missä helvetissä taas ollaan.
Mihis sitten? No eikun selaamaan leirintäalueopasta ettimään uus paikka ja toivoa parasta.Yleensä odoteltiin hetki, saatettiin soittaa puhelinkopista jos sellainen sattui olemaan lähettyvillä. Yleensä tapaamiset kavereiden kanssa (olin 90-luvulla reilu kaksikymppinen) koskivat baariin menoa, se oli sitten vain tyyliin "Ai, Jaska ei päässyt tällä kertaa". Itse siirryin kännykkäaikaan joskus 96/97, kaverit ostivat lahjaksi, kun minuun oli muka vaikea saada yhteyttä
Muistan kun yhdellä sukulaisella oli firma, ja hän kutsui käymään messuilla, missä heillä oli osasto. Kyseessä oli muistaakseni alihankintamessut ja ne olivat Tampere-talon hallissa. Todella pieni paikka pitää messuja, nykyään messut täyttävät koko Pirkkahallin. Vetonaulaksi oli kahvioon palkattu topless-tarjoilija. Siis ihan tavan messuille. Tunnelma oli hiton ankea. Muistan tämän eräänlaisena laman synkeänä pohjakosketuksena.
En nyt ihan sanois noinkaan.
Joitakin ylilyöntejä toki tapahtuu, mutta yleisesti ottaen ei. Suurelta osin tuo nykyperspektiivistä katsottu vapauden tunne oli kontrastia edeltävään kauteen, Kekkoslovakiaan. Siirtymä tunkkaisesta suomettuneesta Suomesta toki alkoi jo 80-luvulla, mutta jatkui läpi 90-luvun aina 2000-luvun puolelle.
Juuri niin....mmmitähähhh? Mikä ihmeen Kekkoslovakia tää on ollut?
www.bazarkustannus.fi
Joo, tuo koski R-kioskeissa levitettyjä levityslehtiä, heh heh. Pornokaupoissa ja joissakin divareissa myytiin kyllä kovempaa kamaa, Privatea ja vastaavia. Videopuolellahan videolaki oli voimissaan, minkä vuoksi jotkut leffat olivat niin saksittuja, että juonen logiikkakin saattoi heittää. Elokuvateatterissa saatettiin näyttää K18-versioita. Joissakin divareissahan myytiin luottoasiakkaille tiskin alta sellaisia videoita, jotka olisivat edelleen kiellettyjä.
Ei pelkästään iltalehdessä ollut tyttöjä hinkit paljaana, vaan Kauppalehdessä myös.
Internet, odotus: Maailman ihmiset voivat kommunikoida laajasti erilaisten ihmisten kanssa, seuraa lisääntynyt ymmärrys, harmonia, maailman rauha ja globaali onnellisuus.
Aika pitkälle näin. Ja käytännössä nyt on helppoa mobilisoida lauma samanmielisiä häiriköimään jotain vastapuolen edustajaa, penkomaan tietoja asuinpaikasta, lasten koulusta jne. Kyllähän tällaisesta oli tiettyjä ituja jo 90-luvun netissäkin, oli ftp-paikkoja, joilta saattoi imuroida pomminteko-ohjeita (joista osa oli luultavasti vaaraksi lähinnä tekijälle itselleen), joihinkin nyyssiryhmiin postattiin varsin levotontakin materiaalia, mutta mittakaava räjähti tällä vuosituhannella käsiin. Mutta toisaalta ongelmaakin liioitellaan, "mitään ei saa enää sanoa" on viesti, jonka ikäiseni ja vähän vanhemmat setäihmiset saavat yllättävän helposti julkisuuteen
Ylipäätänsä oli lehtiä, jokaisella järjestöllä oli lehti, opiskelijakillat, partiot, kerhot, yhdistykset mikä vaan. Nykyään ei tarvetta, koska atk-verkko.
Aah... muistoja nousee pintaan, opiskelin juurikin 1990-luvulla Oulussa, enpä ole sen koomin tällä vuosituhannella siellä käynyt (baareissa siis), sikäli harmi kun Panimopub lähti pois, siellä oli ihan hyvää livemusiikkia joskus, mukava oli tuopposen ääressä siellä istuskella ja kuunnellaOulun Panimo eli lempinimellä Nussimo oli lähinnä suuri lähiöbaari keskellä kaupunkia. Panimon oma olut ei ollut kovin tasalaatuista, tuntui maistuvan joka kerta erilaiselta
Jotkut kaverin kaverit halusivat toisinaan mennä Kantakrouviin eli Kantikseen, joka oli käymistäni paikoista se kaikkein paskin. Miesten vessa oli jo alkuillasta kuin sikala ja vajaalla kymmenellä käyntikerralla näin kolme tappelua. Nelivitosessa, jossa kävin satoja kertoja, näin vain yhden ja senkin Oksanen keskeytti heti alkuunsa.
Joskus sitä tuumii, että olisihan hienoa olla taas 25, nousuhumalassa, laskeutua tuoppi kourassa Nelivitosen alakerran rockdiskoon kun Give It Away soi. Ja kai tuo periaatteessa olisi vieläkin mahdollista, mutta sitä ei ole enää 25
Viimeistä kertaa kun kävin kantiksessa, se poke hermostui kun en koskaan morjestanut sille, itelle tuli vaan paniikki kun muija meni sinne sisälle edellä, että jäinkö nyt ilman? Noh, tuon jälkeen tulikin Oulusta lähettyä pois.
Videolaki haittasi väkivaltaviihteen ja pornon katselua enemmän teoriassa kuin käytännössä. Pornon hankintaan oli monia vaihtoehtoja, kuten taivaskanavat, pornokaupat (joissa myytiin kyllä kovaa videopornoa melko avoimesti, vaikka laitonta olikin teknisesti), Ruotsista tilaaminen (ruotsalaisfirmat markkinoivat agressiivisesti kuponkiuutisissa yms.), kaverilta kopioimalla, unohtamatta tietenkään Internetiä, CD-ROMeja ja vuosikymmenen loppupuolella DVD-levyjä, joita videolaki ei edes teoriassakaan koskenut käsittääkseni.En nyt ihan sanois noinkaan.
Kun vähän tutkit minkälaista vaikkapa alkoholipolitiikka oli menneinä vuosikymmeninä niin voi suu loksahtaa aika nopeasti auki. Alkolaisilla ole velvollisuus ilmoittaa siveyspoliiseille jos epäilivät alkoholin väärinkäyttöä. Siveyspoliiseilla oli sitten oikeudet mennä ihmisten asuntoihin ja ottaa tarvittaessa alkoholit pois jne.
Kännissä ajaminen oli ihan normaalia ja liikenteessä kuoli ihmisiä kuin kärpäsiä. Yksityisyyttä ei tunnettu, kaikkien nimi julkaistiin vaikka tapus olisi ollut mikä.
Sitten vielä kun lisää vaikka seiskeetluvulla YLEn touhua niin siitä on hengittäminen kaukana. Mitään Neuvostoliittoon, alkoholiin, seksiin tai yleensäkkään mihinkään muuhunkaa liittyvää ei saanut YLEllä viitata. Varmaan 90% kaikista tuonajan musiikista oli syystä tai toisesta bannattu ylellä. Siitähän nämä protestilaulut sun muut tulivat.
Kasarilla kuri alkoi vähän hellytä, ja ysärillä ole näennäisen vapaata, kioskikeskikaljoineen ja röökimainoksineen. Mutta ei todellakaan aiemmin ole ollut helpompi hengittää kuin nyt.
Joo sä sait sanoa neekeri, mutta auta armias jos menit kritisoimaan Neuvostoliittoa jostain niin ei hyvä heilunut. Tämä siis ennen Neuvostoliiton hajoamista.
Ysärillä erotiikka ja elokuvien sensuuri oli huipuissaan ja telkkarissa ja videoissa ei saanut näyttää käytännössä mitään: ei alastomuutta eikä väkivaltaa. Muistan kun kaverin VHSltä ysärin alussa näin Predatorin niin se oli niin pätkitty että siitä ei tajunnut mitään
Erotiikkalehdissä ei saanut näkyä ns. "mällikuvia" tai akteja (näin muistelisin) mutta erektiivinen penis taisi olla sallittua.
Ja olihan Iltalehdessä vielä iltatyttökin hinkit paljaana ja lauantain numerossa värikuvana ja vissiin kuukausittain koko sivun kokoisena.
Joten ei, asiat ei ole aina olleet paremmin kuin nyt.
Ootapa vaan kun tulee oikein kunnon lama.
Itte olen sanonu, että kattokaapa jotain Kummeli Stories ja Jörkan "Aitoa Menoa." Ei jumalauta mikä kriisi jos tollasta nykyään laittais maailmalle. Ja alkoholin myyntiajatkin tuli vasta vuosituhannen tällä puolella, joskus ~2003. Sitä ennen sai aamuseiskalta ostaa korjaussarjan lähikaupasta ja kioskista kaljaa ilman mitään 9-21 rajoja.
Nyt kun tälle linjalle lähdettiin, niin mä tykkäsin kyllä enemmän Lasol-mainoksesta.
Keskioluen kioskimyynnin salliva laki tuli voimaan vasta 1995, 90-luvun alkupuolella kioskeista sai korkeintaan ykkösolutta. Ennen tuota lakia ei tainnut olla varsinaisia aikarajoituksia, vaan Alkon suosituksia, joiden noudattaminen vaihteli paikkakunnittain - ja täysin kuiviakin kuntia oli! Muistan 90-luvulla olleen myös aikarajoituksia, samoin niitä koskeva poikkeus taajamien ulkopuolella - Oulussa haettiin yöolutta Ouluntullin huoltoasemalta, joka sijaitsi jossakin Kaakkurin ja Kempeleen välimaastossa.
Tätä on kyl "kaivannut", oli yllättävän koviaki väittelyitä ennenku sit mentii johki kirjastoon tai vaan odoteltiin ajan kanssa, että se tieto tuli jostain vastaan =D. Turhaahan se oli, mutta kuitenni.
Yksittäisten faktojen tarkastaminen oli ennen toki vaikeampaa, mutta toisaalta nyt on helpompi esittää asiantuntijaa, kopsaamalla suurikin määrä argumentteja netistä ilman, että niitä ymmärtäisi yhtään syvällisemmin. Samoin lähdekritiikki on aiempaa enemmän paikallaan - vaikka kirjastostakin löytyi parapsykologiaa, von Dänikeniä ja vastaavia, niin mitään nykyisen kaltaista "vaihtoehtoisten faktojen" kaltaista runsaudensarvea ei ollut tarjolla kuin korkeintaan joissakin netin uutisryhmissä, joissa ne ammuttiin nopeasti alas. Nykyisin vaikeiden kysymysten esittäjät voidaan helposti siivota pois foorumeilta.
Niinno kun nykyään ei tarvitse ketään tavata tai nähdä kun on somet, whatsapit, tiktokit ja muut.
Ystävien kanssa ollaan nuorena tiivisti yhdessä, sitten jossain vaiheessa perustetaan perhe ja ollaan sen kanssa. Kavereiden merkitys muuttuu.
Käynnistyslevykkeillähän tämä normaalisti hoidettiin ettei tarvinnut käsin kirjoitella aina uusiksi joka kerta. Eli kullekin sellaiselle pelille joka vaati jotain erikoisasetuksia oli oma levykkeensä, ja sitten kun pelit oli pelattu niin käynnistettiin vaan kone uusiksi ilman levykettä.
Käynnistyslevykkeitä en käyttänyt koskaan, oli muutama vaihtoehtoinen autoexec.bat, jotka kopsattiin halutessa käyttöön. Ja jossakin vaiheessa koneelle viriteltiin käynnistysvalikko, josta sai valita noin neljästä vaihtoehdosta haluamansa. Olisiko tuon tekeminen tullut mahdolliseksi jostakin MS DOS:in versiosta alkaen vai olisiko ollut jonkun tutun jostakin kopsima viritys? Ei tainnut kuitenkaan olla tehty grubia edeltäneellä LILO:lla, joka oli ehkä sitten vähän myöhemmin.
Tuo käynnistysvalikko taisi tulla MSDOS 6.2:n mukana ellen ihan väärin muista. Itselläkin oli aika monta vaihtoehtoa valikossa eri pelejä ja ohjelmia varten riippuen tarvitsiko EMM vai XMM -muistia, hiirtä tai jotain muita laiteajureita.
Ehkä liittyy enemmän omaan ikään. Itselläni kaverit jäi, tai siis tapaamiset harveni paljon kun tuli lapsi. Ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa. Tiedä sitten miten käy kun lapset on muuttaneet pois kotoa. Onko kavereita/niille aikaa.
Itselläni tuo ainakin johtuu pitkälti siitäkin että kouluaikojen jälkeen ovat kaverit muuttaneet ympäri maata eikä ihan huvikseen viitsi ihan vaan kahville lähteä esimerkiksi Uudeltamaalta Sodankylään tai Kuopioon. Lähempänä asuvia kavereita sentään tulee nähtyä kasvokkain vähän useammin. Toki työ ja arkikiireetkin vaikuttavat jonkin verran.
Yleisesti ottaen ankeaa siinä oli vuosikymmenen alku lamoineen, siitä ei liene kahta sanaa. Loppupuoli oli taas optimismin ja talouskasvun aikaa. Tekniikkakin kehittyi siihen tahtiin että se oli melkein kuin eri vuosituhatta jo vuosikymmenen alkuun verrattuna..
DR-DOS oli jo edellä
Tais mennä valikoiden koodaamiseen enemmän aikaa kuin pelaamiseen.PC DOS oli IBM:n lisensoima oma versio MS DOS:sta.
