Itselleni 90-liku ei ollut lainkaan ankea. Lamasta ei niin paljoa muista kun ala-aste tuli aloitettua just siinä ysärin alussa, molemmat vanhemmat saivat onnekkaasti pitää työpaikkansa.
Ennen kouluunlähtöä laitettiin VSH-videot nauhoittamaan ajastimella Veijari nimeltä Brisco-sarja joskus ysärin puolivälissä, tuota kun esitettiin jostain syystä keskellä päivää TV2-kanavalla.
Joku muukin jo mainitsi kuinka Kippari-Kalle tuli 7.20 aamulla ja sen ehti katsomaan ennen kouluun lähtöä. Joko isä kuskasi tai sitten fillaroitiin kouluun parin kilsan päähän, riippui vuodenajasta ja isän työvuoroista. Kavereiden luo mentiin fillarilla, joko soitettiin ensin tai sitten vain ihan ex temporee lähettiin.
Pelikoneena oli NES, lukemattomat tunnit Super Marion parissa, se Super Mario 3 oli kyllä aivan helvetin haastava, mutta niin palkitseva.
Muistan vieläkin kun siinä oli se moninmutkainen linna viimeisellä kartalla, joko se peli bugitti, tai sitten se isoveljen kaveri oikeasti meni sen läpi oikeasta ovesta.
Commodore 64 oli myös vielä ysärin alussa, Bubble Bobble veljen kanssa oli parasta viihdettä kaksinpelinä, ennen kuin yks töhö poltti sen jotenkin söhimällä pistorasiaan.
Joillakin kavereilla alkoi olemaan SNES, noiden grafiikoita sitten porukalla ihmeteltiin. Meidän perheeseen SNESiä ei koskaan tullut kun kuitenkin sen verran köyhiä oltiin.
Tietokone ja netti taisi tulla meidän talouteen ihan vasta siinä 90-luvun lopulla vuonna 1999, jos Commodorea ei siis lasketa.
Sitten ylä-asteella joskus herran vuonna 1997 tai 1998 hommattiin Pleikkari, se oli juhlaa. Serkulla ja muutamalla kaverilla oli polttava CD-asema ja joku serkun tuttu juotteli MOD-sirun pleikkariin että sai piraatit toimimaan. Noista PS1-peleistä voisi tarinoida vaikka enemmänkin, mutta menee ehkä vähän ohi aiheen.
Kouluruuasta mieleen on jäänyt kanaviilokki, tuota tarjoiltiin vähintään kerran viikossa.
Koulusta on jäänyt mieleen kirjaesitelmä äidinkielen tunnilla. Olin melkein täydellinen kieliopin ja kaiken maailman sijamuotojen suhteen, mutta kun kirjaesitelmä koko luokan edessä oli kehno näin introverttinä, niin opettaja päätti pudottaa arvosanan 9:stä seiskaan. Mitä helvetin tekemistä jollain kirjaesitelmällä on oikeaoppisella äidinkielentaidolla?
Norrsikaste ylä-asteelle mentäessä, tuo on kai jo ollut kiellettyä viimeiset 15vuotta. Jotain opiskelijoiden nöyryyttämistä liikuntahallissa kun ysiluokkalaiset huutaa.
Itselle tuosta ei kyllä jäänyt minkäänlaisia traumoja, oli melkeinpä hauska kokemus.
Ruokakulttuuri oli ehkä vähän turhan yksipuolista.
Kotona oli tarjolla keitettyjä perunoita jauhelihakastikkeella tai nakkikastikkeella.
Kaalilaatikkoa. Hyi vittu.
Jauhelihakeitto, tämän täytyy olla joku suomalainen lama-ajan innovaatio. vastenmielistä settiä.
Makoroonilaatikko, kyllähän sitä silloin söi, mutta nykypäivänä samalla reseptilla = ei koskaan.
Pottuja ja pottuja kaikessa muodossa vähän liikaakin.
En ole sen koomin syönyt keitettyjä perunoita jauhelihakastikkeella. Yleensäkin keitetyt perunat alkaa olemaan harvinaisuuksia meidän taloudessa, joskus kesällä uudet perunat voikastikeella menee jonkun hyvän lihan kaverina.
Nälkään syötiin vain ja ainoastaan leipää. Leipää, leipää ja leipää, mitään muuta ei ollut tarjolla.
Pahimmassa tapauksessa sitä mautonta pussiruisleipää mihin laitettiin pari siivua vieläkin mauttomampaa lauantaimakkaraa, ihan hirveää paskaa.
Kaikki kyllä syötiin lapsena ja nuorena mukisematta, vaihtoehto oli olla sitten syömättä mitään, silloin ei nirsoiltu.
Nykyään varsinkin netin aikakaudella on noita vaihtoehtoja.
Mutta eipä ollut ysärillä identiteettiepävarmoja vässyköitä tai woke-porukkaa kieltämässä kaikkea tai vaatimassa historian kirjoja poltettavaksi kun Columbus oli rasisti.
Ei ollut väkeä vaatimassa eskimopuikkoja, neekerinpusuja, kipparinpiippuja tai afrikan tähteä kiellettäväksi.
Sinällään parempaa aikaa.
Nykyään taitaa ihmisillä olla asiat liian hyvin kun mitättömistäkin asioista valitetaan ja suorastaan keksitään ongelmia tyhjästä.
Ei ysärillä ollut ongelma että Suomi on liian valkoinen ja mieskuva on ahdas, niin kuin Hesarin artikkeli kertoo.