Menneitä voi muisteilla mutta elämä on yksisuuntainen matka.
Tämän ketjun jutut saivat minut huvittuneesti hymähtelemään myös osalle omista muistoista 90-luvun lapsuudesta joita tuli mieleen.
Alun muutamasta ajatuksesta kertyikin aika paljon tekstiä.
Aloitain ankeista ala-aste muistoista (miten se nyt on maalautunut mieleen lapsena, ovat nuo saattaneet vähän värittyä ajan myötä) jossa epäkohdista puhuminen tuntui lähinnä häiritsevän koulurauhaa ja niistä olisi pitänyt mieluummin vaieta.
Opetti ainakin katkeruutta, epä oikeudenmukaisuutta, kuinka mailma on vähän typerä paikka ja aikuset hölmöjä.
Luulen että hyvät ala-asteen aikaan olleet kaverit laimensivat sitä kurjuuden tuntua jota koulusta seurasi.
Kahden opettajan maaseutu koulu, jossa koko koulu mahtui aina luokkakuvaan, tuli halvemmaksi myös. Sitten yleensä (pl, välitunnit ja liikuntatunnit) istuttiin koko päivä samassa luokassa, samalla puisella tuolilla pulpetin takana. Ruokailu oli myös samassa luokassa ja sen jälkeen ruokailuvälineet vietiin takaisin keittiöön.
En muista että ruoka olisi ollut pahaa, mutta oli myös jonkilainen pakko maistaa kaikkea ruokaa tyyli, joka tuntui jatkuvan vuodesta toiseen
. Tosi rasittavaa mutta onneksi pääsin siitä edes osittain eroon, kun todettiin jotain allergiota.
Toinen opettaja oli joku urheiluhullu jääkiekon ja jalkapallon harrastaja & seuraaja, joka näytti jääkiekko otteluita tunneilla(huhuu?), tosin tätä varten täytyi mennä toiseen tilaan, koska siellä oli koulun ainoa tv.
Tietenkin tuota harrastavat oppillaat olivat erikois suosiossa, eikä heidän kiusaaminen muita tuntunut opettaa haittavaan. (näistä kun kerroin monta kertaa, itseni ja muiden puolesta sain itse puhuttelun valehtelusta ja kuinka se edustaa huonoa käytöstä)
Halusi minulta aina tunnilta kysyä vain niistä asiosta joista tiesi minun tietävän huonosti, ja antoi sitten suosikki oppilaiden huudella päälle.
Kun itsellä laski todistuksen numerot 8->6 ja lintsasin liikuntatunneilta, opettaja sanoi vanhemmileni että hyvin menee ja ihan normaalia, he sitten vielä uskoivat.
Yksikin kerta liikuntatunnilla sain jotain jalkavaivaa mitä tuo opettaja tapansa mukaan vähätteli, sain kepeillä kävellä pari viikkoa ja jopa koulukyydin tuo ajaksi (ainoita kerta varmaan koko ala-asteen aikana kun sain autokyydin). Tuntui että opettaja oikein odotti sitä kun pääisin takaisin liikuntatunneille ja sitten passitti minut sählyn ja jääkiekon maalivahdiksi ilman mitään varusteita, lopuksi sain kuulla olevani huono maalivahti, hah.
Koululiikkunnasta en koskaan välittänyt, liikuttua tuli muutenkin.
Kielten opettaja oli vieraileva tähti, joka näytti baywatchia ja muita sarjoja nauhurista ja sanoi että oppikaa siitä.
Myöhemmin tilalle tuli toinen opettaja jonka opetustyyli oli ehkä vähän normaalimpi.
Tietokonetta ei koulussa ollut kun vasta joskus 5-6 luokalla, eikä siinäkään mitään internettiä.
Koulumatkaa oli pari kilometriä päällystetyn tien reunaa joka oli muka turvallisempi kuin puolet lyhyempi soratie jossa oli rautatien ylitys, no tuota jäljimpää kaikki tietenkin usein käyttivät.
Tuosta myös sain puhuttelua ja sitten kun kerroin että muutkin niin tekee sain lisää sättimistä.
Lähimpään kauppaan oli 5km ja kaupungille vielä pitempi matka, harvemmin tuota lapsena lähti matkaamaan kun ei tarvetta ollut.
Vapaa aikaa tuli varmaan vietettyä aikaa kaverien kanssa, saattoi jotain kolttosia tulla tehtyä mistä sitten kun/jos kiinni jäi kiinni sai kuulla kunniansa.
Oltiin myös joskus pellolla missä oli varmaan sitten jotain pienen kokosia heinäpaaleja kun niistä yritettiin jotain rakentaa, mutta tulikin äkkilähtö kun pellon omistajan raktori alkoi lähestymään.
Pyörällä mentiin metsäpolkuja alamäkeen ja oli myös joku parista laudasta kyhätty hyppyri.
Joskus jäi saappaat kiinni mutaan ja joutui kotio meneen sukkasillaan.
Ulkona talvella pyöräilyä järven jäällä, joskus oli niin sileää jäätä ettei pysynyt pystyssä alkuunkaan mutta hauskaa oli.
Oli sellanen Stiga rattikelkka mille tehtiin lumesta hyppyri, laskettiin mäkeä alas ja välillä nahisteltiin että kuka oikein voitti ja hyppäsi pisimälle.
Ylä-asteen aikana ja jälkeen sitten kaveripiirit muuttui tai katosi ja osa ala-asteen kavereista jo manan majoilla.
Kotona oli yksi antenni tv ja vhs-soitin, kanavia näkyi varmaan kolme, nelonen tuli aivan 90-luvun lopulla. Väillä näkyi vain lumisadetta ja katolla olevalle antennia suuntaavalle sai huutaa ikkunnasta näkyykö kuva vai ei.
Lasten sarjoja tuli varmaan joskus katsottua jos joku muu ei ollut katsomassa tv:tä.
Myöhemmin moni tv-sarja jäi kesken tai joistain syystä näkemättä silloin kun ei kerinnytkään paikalle katsomaan, ja sitten jos vielä missasi uusinnankin.
Tuli katsottua videolta Terminator 2, Jurassic park, The Rock ja muita elokuvia, joista vasta vuosia myöhemmin tiesi että joku ikärajakin niissä oli.
Isäni kalasti, joskus metsästi ja jos näytti nirsolta kun ruoka aikana ruotoja perkasin, sain huutia, ja kuulla miten asiat on paremmin kuin hänen nuoruudessa.
Juhannus ja uusivuosi ym, oli usein kännien vetämiseen ja jos töistä sai joskus lahjaksi pullon, ei sitäkään varmaan säästelty kun työt oli tehty.
Tämä näyttäytyi aika normaalina kun kaverien vanhemmat ja sukulaisten vanhemmat myös niin tekivät aika ajoin.
Metsästys, kalastus ja metsätyöt olisi pitänyt kiinostaa, vaan minua tietokoneet olisi kiinnostaneet, mutta ne olivat jotain "perkeleen laitteita" ja kalliitakin vielä.
Ala-asteen lopuilla ja vuosituhanteen vaihteessa kun osa kavereista alkoi
tupakkaa tai alkoholia kokeilemaan, niin minä jättäydyin noista porukoista.
Muutenkin ylä-asteella yritin pysyä erossa ongelmista tai hankaluuksista.
Olivat myös eri vuosiluokilla joten ylä-asteella vähemmän näki enää samoja kavereita.
Vanhempien lankapuhelin numeron muistan varmaan edelleen.
Radio cd-soittimella toimii yhä vielä ~25 vuoden jälkeen.
Radiosta soitettua musiikkia tuli nauhoitettua kasetille.
"You spend your youth in the library fortress of candlekeep" oma 90-luku meni ilman omia tietokoneita,
kännyköitä tai pelikonsoleita, joltain kaverilta tai serkulta kyllä löytyi.
Eipä noita paljoa muista, varmaan need for speed, driver, gta 1, tomb raider jne.
Pc pelit, pelimestari ja pelit lehti olivat 2000-luvun alun juttuja itselle.
Ylä-aste menikin mieluummin pelien parissa kuin läksyjen.
Ihan joka kerta ei mennyt putkeen kartturin ja kuskin kommunikointi (takapenkin huomioita) 
