Menee jo vahvasti kasarin puolelle eikä ysärin, mutta TM:n 13/1985 oleva ABX oli aika klassikko. RSO soitti Finlandiatalossa, mikitettiin
Bruel/Kjaer 4003:lla
Kari Tiitisen toimesta, vedettiin piuhoilla ääni kamarimusiikkisaliin jossa se vedettiin
HK Citation XXP:n esarin läpi ABX haaraan, josta toinen kulki
Sonyn PCM-F1:ten läpi 16/44100 AD ja DA muunnon läpi ja toinen suoraan
Genen 1025A -parille, jotka Ilpo Martikainen (of Genelec) kävi itse sovittamassa tilaan.
Lopputuloksissa ero katosi virhemarginaaliin, tosin jutussa mainitaan että "paras" kuuntelija arvasi lähteen 68% oikein, ja kun koeasetelmaa analysoitiin jälkikäteen, todettiin että PCM-F1:t toivat signaaliin juuri ja juuri kuultavissa olevaa pohjakohinaa joka oli juuri ja juuri erotettavissa kaikkein hiljaisimmissa kohdissa.
Tässä, niinkuin monessa muussakin asiallisesti tehdyssä testissä se digitaalisuus itsessään ei käytännössä koskaan "CD -laadulla" tai paremmalla ole se äänentoistoketjun heikoin lenkki.