Ankea 90-luku

[Tonnin Seteli]

Sitä en tiedä onko tuo suomen kielen neutraali neekeri sana jotenkin virheellisesti sotkettu ihmisten mielissä englannin kielen nigger sanaan, jolla nyt on aivan erilainen etymologia 1700- ja 1800-luvulta eteenpäin ja siitä syystä siinä kielessä sitä sanaa pidetään erittäin halventavana.

Olen pitänyt varsin varmana, että kysymys on juuri tästä. Amerikkalainen kulttuuri ja amerikkalaiset normit(tai jonkinlainen oma käsitys ja irvikuva niistä) matkitaan suoraan tänne. Oma kielikin nähdään helposti jonkinlaisena suorana käännösversiona tästä maailmankielestä, jolloin sanaston ja käsitteiden vastaavuus ovat 1:1 omassa kielessä vs. (amerikan)englannissa, koska niinhän sen nyt vaan täytyy jollain elämänkallulla asenteella olla. Suomen kielen rappio englannin ylivallan paineessa oli ongelma jo otsikon mukaisella ajanjaksolla. Ainakin opettajien huoli ja moite anglismien käytöstä oli toistuvaa jo omina kouluaikoinani ysärillä.

Omat vanhemmat sentään sen verran nykyaikaistuneet että n-sanaa ei enää sanota.

Taitaa lopulta olla aika harvassa suomalainen, joka ei missään tilanteessa puhu neekereistä. Nykyään vaan ollaan tarkkoja siinä, ettei kukaan pääse käsittämään väärin eli käytännössä juuri kukaan ei saa edes kuulla. Itse puhuin kyllä 90-luvulla ihan kasuaalisti neekereistä. Jos vaikkapa oppilas oppitunnilla päästi moista suustaan, siitä lähinnä huomautettiin vähän samaan sävyyn kuin olisi lausunut jonkun lievästi alatyylisen sanan, eli tästä ei seurannut puhuttelua, määräaikaista erottamista, sosiaalihuollon tapaamista ja kuukausien kiusaamiskampanjaa. Pääasiassa sanaa pidettiin ihan normaalina ja paheksujat olivat aika pienessä vähemmistössä. Pikku hiljaa sana ja sen lausujat onnistuttiin perkeleellistämään. Jonkinlainen absurditeetin raja saavutettiin kun Esko Valtaojaa lytättiin jossain etuoikeutettujen määkymistilaisuudessa, mutta tämän tapahtuman ajankohta menee alkavalla kolmella vuosikymmenellä eteenpäin ysäriltä.

 

[jonniv]

Kansanradio. Tulee vieläkin. Raikas tuulahdus 80-luvun somesta.

Ja vielä kovempi legenda radiossa oli Pekka Saurin Yölinjalla.

 

[Hyrava]

Ja vielä kovempi legenda radiossa oli Pekka Saurin Yölinjalla.

Tuo taisi olla se ohjelma jonne soitteli kaikenlaiset humalaiset ja kylähullut ja höpöttivät ihan levottomia Muistan kun joskus tuli yöllä ajeltua jostain kotiin ja matkalla tuli kuunneltua tuota ja ainakin sillä kerralla tuli niin levotonta juttua että oli oikein hankala ajaa kun nauroi ihan vedet silmissä niitä juttuja

 

[jonniv]

Tuo taisi olla se ohjelma jonne soitteli kaikenlaiset humalaiset ja kylähullut ja höpöttivät ihan levottomia Muistan kun joskus tuli yöllä ajeltua jostain kotiin ja matkalla tuli kuunneltua tuota ja ainakin sillä kerralla tuli niin levotonta juttua että oli oikein hankala ajaa kun nauroi ihan vedet silmissä niitä juttuja

Joo. Juuri tämä. Ja lähetyksessä oli usein samoja vakiosoittajia. Esim. Klunssila, joka oli kerran saanut nokkatippurin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Varmasti näin onkin. Kirjoittajakunta vaan vähenee luonnollisen poistuman kautta. Mutta sen näkee sitten vuosien päästä miten muuttuu. Ja nyt näköjään hypättiin jo nykyaikaan, sallittakoon pieni rönsyilly

Ennemmin lehtien lukijakunta putoaa kriittisen pisteen alapuolelle kuin lukijapalstojen aineistosta tulee pulaa...

 

[Myrkky]

Ennemmin lehtien lukijakunta putoaa kriittisen pisteen alapuolelle kuin lukijapalstojen aineistosta tulee pulaa...

Monellakin on tarve kirjoittaa johonkin, vaikkapa lehteen että saa asiansa ja nimensä esiin. (poliitikkojen höpinöitä en lue, pitää ensin katsoa kuka on kirjoittanut) Ainakin paikallislehti on paskonut asiansa huolella, ei juuri asiaa mitä ei voi laittaa maksumuurin taakse, ilman ilmoitusta siitä. Muissa lehdissä sentään on jo otsikossa maininta että vain tilaajille. No se tuosta. Ei taida yhdestäkään tutusta löydy tilaajaa paikalliseen, edes vanhemmasta päästä.

 

[Sikatiiker]

Joo. Juuri tämä. Ja lähetyksessä oli usein samoja vakiosoittajia. Esim. Klunssila, joka oli kerran saanut nokkatippurin.

En muistanu enää että Klunssilan kissan nimi oli Helekatti Kyllähän Yölinjalla oli vakiosoittajat, humalaiset ja pilapuhelut peruskauraa. Mahtavaa kuunneltavaa ja tuliskohan nykyään päiväsaikaan Kansanradion nimellä vielä Ylellä noita suoraan lähetykseen soittajia. Tekevät kyllä hienolla tavalla lähetyksestä nostalgisen. Nimen omaan muistuttaa omaa lapsuutta, jolloin takkatulen ja kynttilöiden valossa kuunneltiin mökillä radiosta kun ihmiset soitti sinne yhtä ja toista.

Ei ole samaa fiilistä näillä kaupallisemmilla radiokanavilla mutta tonne Ylen ohjelmaan soittelee päivälläkin kaikenlaisia vekkuleita joilla on usein hauska tyyli kertoa asioita tai hauskaa asiaa. Paljon mielenkiintoisempaa kuunneltavaa kuin vitsikkäät trendikkäät juontajat pitämässä whatsapp-galluppejaan.

 

[Tech_ananas]

Joo. Juuri tämä. Ja lähetyksessä oli usein samoja vakiosoittajia. Esim. Klunssila, joka oli kerran saanut nokkatippurin.

Klunssila onhan tuo aika klassikko

Olin joskus vuosituhannen vaihteessa opiskelijana kesäduunissa vuorohommissa ja tämä Yöradio ja sit Koe-eläinpuisto oli kyllä parasta antia. Tai tää Yöradio oli sellainen joka satunnaisesti oli loistava. Koe-eläinpuisto oli todella hauskaa settiä (en muista oliko varsinainen lähetys joskus päivällä mut uusinta tuli joskus yöaikaan) ja tuli räkätettyä yötöitä painaessa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Eikös Yölinjalla ollut myöhemmin myös TV-ohjelma? Alunperinkin se tuli telkkarista testikuvan aikaan, mutta muistaakseni siitä tuli TV-ohjelmakin myöhemmin..

 

[Mikkos]

Eikös Yölinjalla ollut myöhemmin myös TV-ohjelma? Alunperinkin se tuli telkkarista testikuvan aikaan, mutta muistaakseni siitä tuli TV-ohjelmakin myöhemmin..

Oli, mutta muistaakseni ei kovin kauan pyörinyt. Radiossa tuli sunnuntaisin yöllä, en muista oliko 24-02 vai 02-04 vai jotain siltä väliltä..

 

[Antw]

Eikös Yölinjalla ollut myöhemmin myös TV-ohjelma? Alunperinkin se tuli telkkarista testikuvan aikaan, mutta muistaakseni siitä tuli TV-ohjelmakin myöhemmin..

Wikipedian mukaan:

Ohjelmaformaattia kokeiltiin myös televisiossa vuonna 1992 Kolmoskanavalla, joka tehtiin Kolmostelevision ja Radio Cityn yhteistyönä. Ohjelmassa Pekka Sauri istui tuolissa öinen ikkuna taustanaan keskustellen, kuunnellen ja nyökytellen, kun ihmiset soittivat hänelle elämästään. Kolmoskanavalla esitetty ohjelma kuului yhtä aikaa myös suorana Radio Cityssä. Ohjelmaa esitettiin ainoastaan muutamia kertoja ennen sen lopettamista. Ensimmäinen ohjelma esitettiin maanantaina 26. lokakuuta 1992 ja viimeinen sunnuntaina 6. joulukuuta 1992

Eli hyvin pieneksi jäänyt kokeilu ja oli jo 90-luvun alussa, radio-ohjelmahan jatkui aina vuoteen 2002 asti.

 

[Boulder]

Koe-eläinpuisto oli todella hauskaa settiä (en muista oliko varsinainen lähetys joskus päivällä mut uusinta tuli joskus yöaikaan) ja tuli räkätettyä yötöitä painaessa.

KEPpi lähetettiin lauantai-iltaisin. Pohjia ottaessa tai muuten vaan touhutessa aivan loistavaa kuunneltavaa. Noitahan löytyy sitten netistä läjäpäin, toimii edelleen. Ajelin yhtenä lauantaipäivänä kymmenen tunnin lenkin ja ei tuntunut ollenkaan pitkältä ajalta kun kuuntelin pitkästä aikaa noita tallenteita siinä samalla.

 

[Erkki_erikeepperi]

Wikipedian mukaan:

Ohjelmaformaattia kokeiltiin myös televisiossa vuonna 1992 Kolmoskanavalla, joka tehtiin Kolmostelevision ja Radio Cityn yhteistyönä. Ohjelmassa Pekka Sauri istui tuolissa öinen ikkuna taustanaan keskustellen, kuunnellen ja nyökytellen, kun ihmiset soittivat hänelle elämästään. Kolmoskanavalla esitetty ohjelma kuului yhtä aikaa myös suorana Radio Cityssä. Ohjelmaa esitettiin ainoastaan muutamia kertoja ennen sen lopettamista. Ensimmäinen ohjelma esitettiin maanantaina 26. lokakuuta 1992 ja viimeinen sunnuntaina 6. joulukuuta 1992

Eli hyvin pieneksi jäänyt kokeilu ja oli jo 90-luvun alussa, radio-ohjelmahan jatkui aina vuoteen 2002 asti.

Pirkka-Pekka Peteliushan parodioi tuota Viihdeohjelma tukholmassa...



Tämäkin menee vähän samaan sarjaan ja sopii muutenkin ajan kuvaan ja sananvapauskeskusteluun.

 

[TommiZeliard]

Joo. Juuri tämä. Ja lähetyksessä oli usein samoja vakiosoittajia. Esim. Klunssila, joka oli kerran saanut nokkatippurin.

Legendaarinen Klunssila. Kaverin kanssa tuli öisin kuunneltua.

Netistä poimittua:
Klunssila, eli Markku Kullervo Lajunen, syntyi 1952 Rovaniemellä. Autona hänellä oli aina tuoreehko iso Mersu. Hän ajoi isänsä rakennusliikkeen konkkaan muutamassa vuodessa. Sen jälkeen Lajunen toimi panostajana/porarina louhintatyömailla. Lajunen muutti vaimonsa kanssa 90-luvulla Ouluun. Työmailla hän heitti aina härskiä läppää, minkä ansiosta Klunssilan esittäminen tuli ns. luonnostaan. Sairauksia oli (ja ääni kuulosti nelikymppisenä 80-vuotiaalta), mutta nenätippuri oli tietysti keksitty juttu. Lajunen kuoli 49-vuotiaana tasan vuosi WTC-iskujen jälkeen 11.9.2002.