- Liittynyt
- 24.10.2016
- Viestejä
- 2 433
Samaa mieltä joka kohtaan. Ekan kännykkäni taisin hommata joskus ´94 ja se siitä vapaudesta sitten, varsinkin kun 94-96 niitä alkoi yhtäkkiä olla joka kaverillakin.Muutamaa asiaa minulla on 1990 alusta (ja -80) luvulta ikävä erityisesti, kaikenlaisten nörtteilyjen lisäksi.
- Ettei aina tarvinnut olla tavoitettavissa. Jos lähti kotoa, ei yleensä kukaan tavoittanut sinua ennen kuin olit taas kotipuhelimen ääressä. Kännyköiden myötä katosi jokin osa siitä aidosta omasta ajasta, vaikka toki sen luurin nykyäänkin voisi kotiin jättää. Niin ei vaan ikinä tule tehtyä.
- Uusien lehtien odotus ja lukeminen. MikroBitti tuli ihan tilattuna minulle, loput oli mahdollista käydä kirjastolla lukemassa. Oli mahtava fiilis saada se lehti käsiinsä ja tietää, että se oli sivusta toiseen täynnä sinulle uutta tietoa.
- Leffateattereissa käyminen. Ne leffat joko kävi katsomassa siellä tai sitten odotti piiiiiitkääään että se sama elokuva ilmestyi lähivuokraamoon VHS:nä. Lisäksi se ero kotielämyksen 28" kuvaputkitelkkarin ja leffateatterin ison kankaan välillä oli massiivinen.
Pitkään vielä tuon jälkeenkin tietysti oli viikottainen harrastus fillaroida kirjastoon lukemaan kaikessa rauhassa sekä nörtti- että musalehdet. Kerran lensin pihalle täysin absurdisti kun olin alun kolmatta tuntia lukemassa musalehtiä luurit päässä levyjä kuunnellessa ja kirjastotäti huomasi että naukkailen jallupullosta välillä. Se oli nähtävästi sitten "liikaa" siihen aikaan.
Leffoja varten oli jo ysärillä kotona toki "iso" telkka, oisko ollut tosiaan 28" tms. sekä isot kajarit, mutta olihan leffateatteri silloin ainut paikka missä näyttävämpiä leffoja näki edes vähän sinnepäin.
Röökaaminen ysärin alussa oli kanssa hassua kun melkein joka paikassa sai ainakin jossain polttaa. Lensin joskus '93 muistaakseni Barcelonaan lomaileen, ja mun paikka oli röökaamattomien puolella. Seuraavalla penkkirivillä sitten sai polttaa, eli tupakoimaton paikka ei kauheasti asiaa auttanut. Samaten armeijassa osa skappareista röökas toimistollaan. Tuntuu käsittämättömältä nykyaikana.