Lisäksi 1990-luvulla oli se, että Music Televisionia ja muita taivaskanavia tuli käytännössä katsottua, koska viihdetarjonta ja kanavatarjonta oli yleisesti ottaen niin rajallista. Ei ollut kovin paljon valinnanvaraa.
Toden totta, musiikkivideoita. Oli aika huimaa istuskella tunteja ruudun ääressä tietämättä mikä kappale tulee seuraavaksi. Sitä oppi tunnistamaan kaikki suosikkibiisit ihan ekoista kohtauksista/äänistä. Ja kaikki tämä 14" Daewoon monokajarin kautta.
Radiosta nauhoitettiin c-kasetille sunnuntaisin Radio Mafian top 40 mutta se alko lauantaisin jo klo 10 ja harvoin oli hereillä ennen klo 11
BluRayssä on sininen laser.
Näinhän muuten taisikin olla heh
100 megan löyty kanssa. Ne oon antanut pois 20v sitten. Nää löytyy vielä:
Olen positiivisesti yllättänyt, että tällä foorumilla on enemmän ikämiehiä, oletin nimittäin olevani sieltä vanhemmasta päästä. Oma ikäluokkani siirtyi pois ala-asteelta siinä vuosituhannen vaihteen kieppeillä. Jumputusmusiikilla viittaan siihen korvienrääkkäykseen, jota luukutettiin radiossa, koulussa, ostareilla ja kesäfestareilla. Äärimmäisenä esimerkkinä näistä kesäfestareista mainittakoot Rantarock, jossa nimestään huolimatta soitettiin pääsääntöisesti Eurodancea ja muuta epämusiikkia. Karkeina esimerkkeinä voisin mainita mm. Ace of Base, Captain Jack, Pandora, Scooter, Rednex, Movetron, Aikakone,. Hausmylly, Nylon Beat. Koomisimpina esimerkkinä voisi mainita tapauksen Milli Vanilli, jonka musiikkivideoilla esiintynyt duo ei todellisuudessa esiintynyt levyillä vaan keikat hoidettiin playbackina (kuten suurin osa näistä Eurodance artisteista).
Milli Valinni pokkasi jopa grammyn parhaimpana tulokkaana vuonna 1990.
www.is.fi
Sitä suurempi skandaali. Suomessa näiden hittikipalatetta soitettiin vielä pitkälle 90-lukua, vaikka yhtyeen maine oli mennyt jo ajat sitten.Milli Valinni pokkasi jopa grammyn parhaimpana tulokkaana vuonna 1990.
Suosionsa menettäneen hittibändin 33-vuotias tähti koki hirvittävän lopun
Ystävykset Rob ja Fab singahtivat parikymppisinä supertähdiksi 80-luvun lopussa. Kun kaikki romahti, huumeet veivät toisen heistä mennessään.
Heh, taidan lukeutua mainittuihin ongelmalapsiin. Vanhempien firman talousongelmat, alkoholismi, kaltoinkohtyelu, jonka seurauksena huostaanotto todella vittumaisen perheen nurkkiin, toinen huostaanotto, lastenkotiin ja niin edelleen. Sosiaalitädit olivat todella kylmiä, ja suorastaan vihamielisiä, sellainen hälläväliä asenne paistoi kilometrien päähän, eikä omilla mielipiteillä ollut mitään merkitystä yhtään mihinkään. Kun sijaisperheessä tuli taas kerran turpiin, ja sossujen mielestä olin säälittävä paska, koska en osannut pitää puoliani väkivaltaisia aikuisia vastaan. Yllättävän paljon huono-osaisia skidejä pyöri myös omilla pihoilla, kaikenlainen pössyttely ja näpistely oli yleistä. Huhujen mukaan yhden sankarin kotona syötiin hernekeittoa joka päivä, eikä käynyt juurikaan koulussa, kun piti keräillä pulloja kaiket päivät.
Eiköhän täällä ole kaltaisiani 70-luvun ipanoita aika runsaasti? Ainakin monen kokemukset 90-luvulla ovat olleet ns. aikuisten kokemuksia.
Toki Ruisrock oli silloin vileä sellainen tapahtuma johon piti päästä joka kesä. Noin v. 92-1998 siellä kävässeenä tuli nähtyä melkoinen kattaus ihan hyvää ja oikeaa rokkia+ muutama melkoinen legenda.
Voi olla koulu- tai kuntakohtaisia eroja mutta kuvailemasi tilanne oli meidän koulussa. Tupakkapaikka oli koulun tontilla ruokalan takana jossa halukkaat saivat käydä kuntopuikkoa imemässä.
Voi se olla ihan mahdollista. Tuolloin oli vielä normaalia, että työpaikoilla sisätiloissa sai tupakoida muista ihmisistä piittaamatta. Tupakan ostamisen ikäraja oli 16 vuotta, mutta ei kioskeilla juuri papereita kyselty, jos näytti jo teiniltä.
Ainakin amiksessa Espoossa oli vuonna 1999 tupakkapaikka, ja oli ihan koulun alueella. -95 muuttui tupakan ikäraja 18 vuoteen, sitä ennen 16v. 98 lukiossa piti mennä kävelytiellä tupakalle koska koulun alueella ei saanut polttaa kun oli yläaste samassa rakennuksessa.
Muistan hämärästi tuon saman että ilman verkkokorttia se jotenkin onnistui 1vs1, vai liekö kuvitelmaa?
nollamodeemi piuhalla onnistui varmaankin jos oikein muistan.
jos oli vanhemmilta lupalappu (vaikka leiriläiset olivat 15v ) niin sai käydä tupakalla tupakkapaikalla sori OT meni tosiaan kasarin puolelle..
Kyllä oli ainakin lukioissa, vielä 2000-luvun alussakin ainakin omilla kulmilla kaikkien toisen asteen oppilaitosten pihalla oli tupakkapaikat. Peruskouluilla ei sentään sellaisia ollut, paitsi että omassa yläkoulussa jossa lukio samassa paikassa oli lukiolaisilla tupakkapaikka koulun alueella mutta ”alaikäisten” (käytännössä yläkoululaisten) piti poistua koulun alueelta tupakoimaan. Mitään etäisyyttä ei sen enempää vaadittu, sai vetää norttia vaikka kadulla koulun edessä/takana kunhan ei ollut koulun alueella, toisissa kouluissa kontrolli oli kuulemani mukaan tiukempaa ja tupakoinnista jaettiin rangaistuksia tai kotimuistutuksia alaikäisille oppilaille jos opettajat näki.
Valitsit sitten sen 90-luvun festarin joka oli identifioitunut juuri eurodance yleisölle. Vähän sama kuin valittaisi että suomipopfestareilla suurin osa esiintyjistä on suomalaisia esiintyjiä. Minun muistikuvat 90 luvusta ei kyllä täyttynyt eurodancestä vaan ihan muusta musiikki genrestä. Toki eurodance ilmiönä oli kohtuu iso koska se kehittyi silloin 90 luvulla. Mutta ei se festareita vallannut. katsoo vaikka wikistä noita esiintyjiä eri festareilla esim. Luettelo Ruisrockin esiintyjistä – Wikipedia. Sekä muutenkin esim. Radiomafiassa tuli paremmin esille musiikkia laidasta laitaan kun vertaa nykyaikaan.
Mafia oli vieläpä profiloitunut niin, että siellä oli monelle tyylilajille oma erikoisohjelmansa, jota veti aihetta tunteva henkilö.
Joo tuo se taisi olla.
Me haalittiin josta 3c509 kortteja, mutta Hubia ei saatu mistää, mutta coaxiaalia oli verkon tarpeiksi romukopassa.
Jotkut yläkoulut olivat niin vankilahenkisiä, että koulun alueelta poistuminen kesken lusimispäivän oli paljon rankemmin sanktioitua kuin koulun takanurkilla tupakointi. Tästä johtuen rakkariporukka kokoontui viikoittain jälki-istuntoihin tupakoinnin takia.
Huomattakoon tässä, että tuollainen oli siihen aikaan erittäin epätavanomaista. Ehkä 1980-luvulla olisi ollut normaalia jossain keskivertoa letkeämmässä tai wt-henkisessä paikassa. Tuollaisesta olisi suuressa osassa Suomea tullut 1990-luvun lopussa melkein nykyajan tasoinen paskamyrsky.
Eipä ole 3Comin olemassaolo tullut mieleen aikoihin, mutta omassakin kaveripiirissä 3Comin kortit oli niitä mitä haalittiin laneja varten. Alkuun myös koksia omakotitalon kerroksesta toiseen, koska mitään hubia ollut meilläkään. Välillä ihmettelyä että miks hitossa se nyt ei toimi. Siinä kohtaa kun kaikki saatiin toimimaan, niin kukaan ei saanut koskea johtoihin (ei ihan täysin tiedetty vielä mitä tehdään). Ton jälkeen hämärä muistikuva oli, että "kaikki" vaihtoi 3c905 -sarjan kortteihin laneja varten. Siinä vaiheessa jo lähes jokaisella oli jonkinlainen hubi olemassa. Lopulta joku kavereista päätti hankkia kytkimen niin kelpas lanitella. Tästä vähän eteenpäin niin oltiinkin jo uudella vuosituhannella.
Tämä tapahtui sellaisessa perus kyläkoulussa, mutta tuttujen mukaan samanlainen hälläväliä asenne vallitsi myös isompien kaupunkien betonileireillä. Huoltorakennus taisi olla virallisesti koulun alueen ulkopuolella, eikä välituntivalvoja edes tietoisesti vieraillut siellä omalla vahtiovuorollaan. Kuuleman mukaan alueella harrastettiin myös imppaamista, en itse sitä kertaakaan todistanut mutta puutyöluokasta katoili toistuivasti liuottimia ja muuta mukavaa. Koulun lue oli aidattu ainoastaan autotien suunnasta, joten koulusta oli helppo karata, joko mäkisen pusikon tai urheilukentän kautta. Aika paljon välitunteja tuli vietettyä alueen ulkopuolella mm. viereinen rakennustyömaa toimitti temppuradan virkaa, ja ketään ei juuri kiinnostanut, kunhan sattui ehtimään tunneille ajoissa (myöhästyjiä ei päästetty enään sisään). Poikkeuksen sääntöön teki ensimmäinen englannin opettaja, semmoinen 50 vuotias, sekavassa mielentilassa liikkunut eukko, joka harhaili pitkin koulun pihoja popsien pastilleja ja saattoi saapua tunnille paria minuuttia ennen kellon lyöntiä.
Muistaakseni tuota "nollamodeemi piuhaa" kutsuttiin meilläpäin nollakaapeliksi ja sen pystyi itse tekemään hyvin edullisesti, tarvittiin vain serial port/com liittimet ja parikaapeli, josta piti tinata vain pari pinniä liittimiin kiinni. Sen verran piti osata katsoa koneesta, mihin com porttiin nuo serial portit oli koneessa kytketty kiinni, tai sitten kokeilemalla peleissä mistä porteista yhteyden sai toiseen koneeseen. Tämä siis aikaa ennenkuin saatiin jostain verkkokortit ja reititin hankittua.
Juu, ja ysipinnisellä liittimellä 2 ja 3 oli eri päin eli jos tekin 9-pin - 25-pin sarjakaapelin niin ei käännettykään 2 ja 3 ristiin ja 9-pin liittimessä GND oli pinni 5. Edelleenkin kun omissa automaatiolaitteissa on noita sarjaportteja niin muistaa pinoutin aika hyvin ulkoa.
Muistaakseni db-9? liittimiä tuli myös käytettyä noihin, riippuen kumpia liittimiä nyt sattui sillä hetkellä löytymään. Aikaa on mennyt jo n. 30 vuotta kun viimeksi noita olen tinaillut, niin aivan varma en enää ole. Joka tapauksessa hyvin yksinkertainen tekele tuo oli.
Koko ensimmäisen kauden CGI:t on renderöity Amigan voimin, pilottijaksosta saivat Emmyn parhaista videotehosteista.
Onhan toi melkoinen purkkaratkaisu ollut ja tässä on varmaan menty kustannusten optimointi edellä. Mikä on tietysti järkeenkäypää, jos pilottia tehdessä ei voi vielä tietää että tuleeko koko hommasta edes mitään.
Peruskoulussa ei saanut polttaa koulun alueella. Lukiossa oli ulko-oven vieressä tupakkapaikka lukiolaisille. Mun koulussa yläaste ja lukio samassa kompleksissa. Kirjoitin -88, joten kokemukset 80-luvulta. "Kovis tyypit" kävi jo ala-asteella bladaa, kentän viereisessä pusikko-kalliosysteemissä. Joo, olin mukana. Mut ei me mitään "koviksii" ollu
Sellaisiin pikkuleffoihin kuten Jurassic Parkiin ja Titaniciin Amiga kuitenkin kelpasi. Toki "vain" alustavaan mallinnukseen ja loppurenderöinti tehtiin isoissa ja kalliissa renderöintifarmeissa, jolloin tuotannon kulut saatiin mahdollisimman alas kun farmiaikaa ei tarvinnut tuotantovaiheessa käyttää kuin viimeistelyyn
On varmasti ollut rutkasti edullisempi ratkaisu, pienellä googlailulla tuohon aikaan olisi ollut isommalta kilpailijalta Silicon Graphicsilta saatavilla SGI Crimson työasemia joiden hinnat olleet 27.900,00 dollaria serverille, 42.900,00 dollaria Crimson Elan työasemalle ja 69.900,00 dollaria Crimson VGX työasemalle. Ei kyllä mitään käryä miten nuo vertautuvat työtehoissa tuohon Amiga viritelmään, mutta joka tapauksessa minusta nuo Babylon 5:n CGI:t olivat kuitenkin hienoja ikäisekseen.
Saahan sitä hienoja grafiikoita renderöityä vaikka Commodore 64:llä, kysymys on vain siitä, että monta tuhatta vuotta siihen menee per freimi...
Kolikon kääntöpuoli oli se, että jos sulla oli hyvät vanhemmat, niin sun piti joka tapauksessa olla kotona tiettyyn aikaan etkä voinut soittamalla/viestaamalla ostaa helposti "lisäaikaa" tai ilmoitella itsestäsi, ellet sitten ollut lankapuhelimen äärellä.
