Ankea 90-luku

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja yero
  • Aloitettu Aloitettu
Erityisesti MTV (Music Televisionin) tarjonta oli aivan loistavaa, silloin harvoin kun pääsi kaapelikanavien ääreen
Joo, silloin tuli musiikkivideoita. Nykyään Kardashianien perseet ja muut parhaat realityt. Muistikuvieni mukaan 2000 jälkeen oli vielä hyvä sisältö, mutta jo ennen 2010 silkkaa paskaa. 90-luvulla varmaankin siis asiallinen kanava.
 
Viimeksi muokattu:
Joo, silloin tuli musiikkivideoita. Nykyään Kardashianien perseet ja muut parhaat realityt. Muistikuvieni mukaan 2000 jälkeen oli vielä hyvä sisältö, jonka ennen 2010 silkkaa paskaa. 90-luvulla varmaankin siis asiallinen kanava.
Lisäksi 1990-luvulla oli se, että Music Televisionia ja muita taivaskanavia tuli käytännössä katsottua, koska viihdetarjonta ja kanavatarjonta oli yleisesti ottaen niin rajallista. Ei ollut kovin paljon valinnanvaraa.

Toki rahalla sai maksukanavia (satelliitista/kaapelista) jo 1980-luvun lopusta lähtien. Kaveri sieltä sitten leffoja nauhoittelikin ja mä kopsasin itselleni häneltä...
 
No eihän sitä ’jumputusta’ keskosille ollut edes tarkoitettu. 90- luvulla nousi Suomeenkin ihan mukava techno -skene ja muutakin hyvää musiikkia.

Jep, teknoskene saapui ja oli 90-luvulla voimissaan. Lepakkoluolassa tuli monet reivit reivattua kunnes se vuonna 1999 purettiin. 90-luvun Helsingissä oli myös paljon erilaisia laittomia teknobileitä, joita virkavalta välillä saapui keskeyttämään tai ratsaamaan. Goa Trancea taas soitettiin laittomissa metsäbileissä ympäryskunnissa.
 
Joo, silloin tuli musiikkivideoita. Nykyään Kardashianien perseet ja muut parhaat realityt. Muistikuvieni mukaan 2000 jälkeen oli vielä hyvä sisältö, mutta jo ennen 2010 silkkaa paskaa. 90-luvulla varmaankin siis asiallinen kanava.
Toden totta, musiikkivideoita. Oli aika huimaa istuskella tunteja ruudun ääressä tietämättä mikä kappale tulee seuraavaksi. Sitä oppi tunnistamaan kaikki suosikkibiisit ihan ekoista kohtauksista/äänistä. Ja kaikki tämä 14" Daewoon monokajarin kautta.

Ja voi jumaleissön sitä fiilistä, kun joltain suosikkiartistilta kuuli jonkun ihan uuden biisin ekaa kertaa. Ei päässyt ruudun äärestä karkuun koko iltana kun toivoi näkevänsä sen vielä uudestaankin.
 
Radiosta nauhoitettiin c-kasetille sunnuntaisin Radio Mafian top 40 mutta se alko lauantaisin jo klo 10 ja harvoin oli hereillä ennen klo 11 :btooth:

Ja auta armias kun jotain nauhoitit niin lopussa se juotaja tietenkin puhui sinne saakelin mikkiin ja jouduit taas kyttäämään tunnin että sait uuden mahdollisuuden taas nauhoittaa jonkun hyvä biisin kasetille

Tämä mun muistikuva on työpaikalta jonne saatiin polttava cd-asema. Kotikäyttäjillä ei oikein ollut semmoiseen cd+rw (vai cd-rw) rahaa, en muista markkamääriä Vuosi on ehkä ollut 1992-1994. (Lisäys) Jos oikein muistan ekat levyt oli 650 MB eikä 700 MB, olisiko myös polttavissa asemissa ollut joku ero onko 650 vai 700 ..

Näin itsekkin muistelisin. Myös jos oikein muistan niin uusimmissa oli punaisen värinen "laaseri" lukemassa ja aikaisemmassa sininen. Tai sitten oli toisin päin mutta jokatapauksessa uudemmassa oli erivärinen laaserikin lukemassa.
 
Viimeksi muokattu:
Ja auta armias kun jotain nauhoitit niin lopussa se juotaja tietenkin puhui sinne saakelin mikkiin ja jouduit taas kyttäämään tunnin että sait uuden mahdollisuuden taas nauhoittaa jonkun hyvä biisin kasetille



Näin itsekkin muistelisin. Myös jos oikein muistan niin uusimmissa oli punaisen värinen "laaseri" lukemassa ja aikaisemmassa sininen. Tai sitten oli toisin päin mutta jokatapauksessa uudemmassa oli erivärinen laaserikin lukemassa.
BluRayssä on sininen laser.

En usko että missään CD tai DVD-standardissa on mitään sinistä laseri ollut... Sitä paitsi eihän sininen LED:kään ole ollut mikään juttu kuin vasta vuosituhannen vaihteesta lähtien suurin piirtein. Sininen LED keksittiin vasta 1990-luvun alussa.
 
BluRayssä on sininen laser.

En usko että missään CD tai DVD-standardissa on mitään sinistä laseri ollut... Sitä paitsi eihän sininen LED:kään ole ollut mikään juttu kuin vasta vuosituhannen vaihteesta lähtien suurin piirtein. Sininen LED keksittiin vasta 1990-luvun alussa.
:D Näinhän muuten taisikin olla heh
 
Sama vika, itselläni oli koneessa ISA-väyläinen iOmega Zip100 jonka sain firman puolesta ja sitten ulkoinen rinnakkaisporttiliitännäinen malli kiersi mukana kun kävi kavereilla kopioimassa kaikenlaista. Olihan tuo rinnakkaisporttiliitäntä hidas kun faan, mutta 100M on 100M, eipä tarvinnut korppujen kanssa leikkiä. Tuo 100M tuntui tuohon aikaan ihan valtavalta tietomäärältä, nykyään tuohon tilaan ei mahdu oikeastaan mitään nykyaikaista.
100 megan löyty kanssa. Ne oon antanut pois 20v sitten. Nää löytyy vielä:
1735479904264.png
 
No eihän sitä ’jumputusta’ keskosille ollut edes tarkoitettu. 90- luvulla nousi Suomeenkin ihan mukava techno -skene ja muutakin hyvää musiikkia.
Olen positiivisesti yllättänyt, että tällä foorumilla on enemmän ikämiehiä, oletin nimittäin olevani sieltä vanhemmasta päästä. Oma ikäluokkani siirtyi pois ala-asteelta siinä vuosituhannen vaihteen kieppeillä. Jumputusmusiikilla viittaan siihen korvienrääkkäykseen, jota luukutettiin radiossa, koulussa, ostareilla ja kesäfestareilla. Äärimmäisenä esimerkkinä näistä kesäfestareista mainittakoot Rantarock, jossa nimestään huolimatta soitettiin pääsääntöisesti Eurodancea ja muuta epämusiikkia. Karkeina esimerkkeinä voisin mainita mm. Ace of Base, Captain Jack, Pandora, Scooter, Rednex, Movetron, Aikakone,. Hausmylly, Nylon Beat. Koomisimpina esimerkkinä voisi mainita tapauksen Milli Vanilli, jonka musiikkivideoilla esiintynyt duo ei todellisuudessa esiintynyt levyillä vaan keikat hoidettiin playbackina (kuten suurin osa näistä Eurodance artisteista).
Muistaakseni MTV (Music television) tarjonnassa ei esitetty pahemmin tätä syöpää, enemmän sitä näkyi suomen Jyrki ohjelmassa, ja kaapelikanavista esim. Viva:lla, jossa tosin soitettiin enemmänkin huonoa Krautrockia ja kaikkea "outoa". Jälkeenpäin olen löytänyt paljon hyvää musiikkia myös 90-luvulta, mutta omassa lapsuudessani mainstreamin puolella soitettu musiikki oli valitettavasti jotain aivan muuta.
 
Koomisimpina esimerkkinä voisi mainita tapauksen Milli Vanilli, jonka musiikkivideoilla esiintynyt duo ei todellisuudessa esiintynyt levyillä vaan keikat hoidettiin playbackina (kuten suurin osa näistä Eurodance artisteista).
Milli Valinni pokkasi jopa grammyn parhaimpana tulokkaana vuonna 1990.

 
Milli Valinni pokkasi jopa grammyn parhaimpana tulokkaana vuonna 1990.

Sitä suurempi skandaali. Suomessa näiden hittikipalatetta soitettiin vielä pitkälle 90-lukua, vaikka yhtyeen maine oli mennyt jo ajat sitten.
 
Olen positiivisesti yllättänyt, että tällä foorumilla on enemmän ikämiehiä, oletin nimittäin olevani sieltä vanhemmasta päästä. Oma ikäluokkani siirtyi pois ala-asteelta siinä vuosituhannen vaihteen kieppeillä. Jumputusmusiikilla viittaan siihen korvienrääkkäykseen, jota luukutettiin radiossa, koulussa, ostareilla ja kesäfestareilla. Äärimmäisenä esimerkkinä näistä kesäfestareista mainittakoot Rantarock, jossa nimestään huolimatta soitettiin pääsääntöisesti Eurodancea ja muuta epämusiikkia. Karkeina esimerkkeinä voisin mainita mm. Ace of Base, Captain Jack, Pandora, Scooter, Rednex, Movetron, Aikakone,. Hausmylly, Nylon Beat. Koomisimpina esimerkkinä voisi mainita tapauksen Milli Vanilli, jonka musiikkivideoilla esiintynyt duo ei todellisuudessa esiintynyt levyillä vaan keikat hoidettiin playbackina (kuten suurin osa näistä Eurodance artisteista).
Muistaakseni MTV (Music television) tarjonnassa ei esitetty pahemmin tätä syöpää, enemmän sitä näkyi suomen Jyrki ohjelmassa, ja kaapelikanavista esim. Viva:lla, jossa tosin soitettiin enemmänkin huonoa Krautrockia ja kaikkea "outoa". Jälkeenpäin olen löytänyt paljon hyvää musiikkia myös 90-luvulta, mutta omassa lapsuudessani mainstreamin puolella soitettu musiikki oli valitettavasti jotain aivan muuta.

90-luvulla rock, metalli ja aikalaisilmiönä mm. grunge näkyivät festarikentällä huomattavasti isommalla keilalla kuin nykyään. Vaikkapa Provinssirockissa ja Ruisrockissa oli em. genreistä isoja kansainvälisiä nimiä joka vuosi. Nykyaikana asiat ovat hieman eri tolalla, hinnoista nyt puhumattakaan.

Ottaen huomioon, että olit käytännössä koko vuosikymmenen pikkulapsi, niin kokemukset saattavat olla hieman kapeampia kuin vaikkapa 70-luvulla syntyneillä.
 
Toisaalta sitten taas sen ajan lapsien hyvinvoinnista ei huolehdittu kuten nykyään ja se on jättänyt paljon arpia 90-luvun lapsiin, nykyisiin aikuisiin. Kouluissa oli paljon kiusaamista joka oli myös raakaa eikä ketään kinnostanut. Kotiolot saattoivat laman pyörinnässä mitä sattuu eikä ketään kiinnostanut. Vanhemmat saattoivat huolehtia tai olla huolehtimatta lapsista ja lapset saattoivat etsiä vanhempiaan iltaisin baareista. Eikä ketään kiinnostanut.
Heh, taidan lukeutua mainittuihin ongelmalapsiin. Vanhempien firman talousongelmat, alkoholismi, kaltoinkohtyelu, jonka seurauksena huostaanotto todella vittumaisen perheen nurkkiin, toinen huostaanotto, lastenkotiin ja niin edelleen. Sosiaalitädit olivat todella kylmiä, ja suorastaan vihamielisiä, sellainen hälläväliä asenne paistoi kilometrien päähän, eikä omilla mielipiteillä ollut mitään merkitystä yhtään mihinkään. Kun sijaisperheessä tuli taas kerran turpiin, ja sossujen mielestä olin säälittävä paska, koska en osannut pitää puoliani väkivaltaisia aikuisia vastaan. Yllättävän paljon huono-osaisia skidejä pyöri myös omilla pihoilla, kaikenlainen pössyttely ja näpistely oli yleistä. Huhujen mukaan yhden sankarin kotona syötiin hernekeittoa joka päivä, eikä käynyt juurikaan koulussa, kun piti keräillä pulloja kaiket päivät.
 
Ysärin Jyrkistä tuli mieleen kun eräs ei vielä silloin valtavan suosittu Alanis Morrissette kävi esiintymässä ohjelmassa. Ei tarvinnut pitkään sen jälkeen promota yhtä pienessä mittakaavassa, tosin ei välttämättä Jyrkin ansiosta :lol:
 
Äärimmäisenä esimerkkinä näistä kesäfestareista mainittakoot Rantarock, jossa nimestään huolimatta soitettiin pääsääntöisesti Eurodancea ja muuta epämusiikkia.
Toki Ruisrock oli silloin vileä sellainen tapahtuma johon piti päästä joka kesä. Noin v. 92-1998 siellä kävässeenä tuli nähtyä melkoinen kattaus ihan hyvää ja oikeaa rokkia+ muutama melkoinen legenda.

 
Voiko minun muistikuvani pitää paikkansa, että 90-luvun alussa oli yläasteen/lukion (?) opiskelijoille koulun toimesta nimetty tupakointipaikka? Ihan selvät muistikuvat siitä alueesta koulun pihalla ja niistä "kovista tyypeistä", jotka kävi siinä tupakoimassa.
 
Voiko minun muistikuvani pitää paikkansa, että 90-luvun alussa oli yläasteen/lukion (?) opiskelijoille koulun toimesta nimetty tupakointipaikka? Ihan selvät muistikuvat siitä alueesta koulun pihalla ja niistä "kovista tyypeistä", jotka kävi siinä tupakoimassa.
Voi olla koulu- tai kuntakohtaisia eroja mutta kuvailemasi tilanne oli meidän koulussa. Tupakkapaikka oli koulun tontilla ruokalan takana jossa halukkaat saivat käydä kuntopuikkoa imemässä.
 
Voiko minun muistikuvani pitää paikkansa, että 90-luvun alussa oli yläasteen/lukion (?) opiskelijoille koulun toimesta nimetty tupakointipaikka? Ihan selvät muistikuvat siitä alueesta koulun pihalla ja niistä "kovista tyypeistä", jotka kävi siinä tupakoimassa.
Voi se olla ihan mahdollista. Tuolloin oli vielä normaalia, että työpaikoilla sisätiloissa sai tupakoida muista ihmisistä piittaamatta. Tupakan ostamisen ikäraja oli 16 vuotta, mutta ei kioskeilla juuri papereita kyselty, jos näytti jo teiniltä.

Vasta 1995 ikäraja nostettiin 18 vuoteen ja työpaikoista alkoi tulla pääosin savuttomia.

80-luvun loppupuoliskolla omalla yläasteellani ei ollut varsinaista tupakkapaikkaa, mutta oli hyväksyttyä mennä koulun alueen vieressä olevaan metsikköön tupakalle. Samoin oli ihan ok tupakoida liikuntatunnilla, jos oli syystä tai toisesta katsomossa, tai joku suoritus jo tehtynä ja luppoaikaa.
 
Voiko minun muistikuvani pitää paikkansa, että 90-luvun alussa oli yläasteen/lukion (?) opiskelijoille koulun toimesta nimetty tupakointipaikka? Ihan selvät muistikuvat siitä alueesta koulun pihalla ja niistä "kovista tyypeistä", jotka kävi siinä tupakoimassa.
Ainakin amiksessa Espoossa oli vuonna 1999 tupakkapaikka, ja oli ihan koulun alueella. -95 muuttui tupakan ikäraja 18 vuoteen, sitä ennen 16v. 98 lukiossa piti mennä kävelytiellä tupakalle koska koulun alueella ei saanut polttaa kun oli yläaste samassa rakennuksessa.
 
Voiko minun muistikuvani pitää paikkansa, että 90-luvun alussa oli yläasteen/lukion (?) opiskelijoille koulun toimesta nimetty tupakointipaikka? Ihan selvät muistikuvat siitä alueesta koulun pihalla ja niistä "kovista tyypeistä", jotka kävi siinä tupakoimassa.

Ei välttämättä edes alkuvuosina. Koulun takaa löytyi ”paikka, jota ei ole” ja jossa aikuiset eivät käyneet. Kuvaamataidon opettajakin marssi tuosta noin 30 metriä pois…
 
Parasta ehkä siinä ysärin alkupuolella/keskivaiheilla oli että jengi kokoontui torille. Osa enemmän humalassa ja osa vähemmän. Aikamoista menoa oli. Sitten tuli nämä, oliko ne selväperjantai diskot tjs. ja kotibileitten jälkeen mentiin siihen edustalle ryyppää, koska kännissä ei päässyt sisään.

Toki nämä Microprosen tuotokset jne. Vaikka itsellä ei ollut rahallisia mahdollisuuksia niin kavereilla oli, ja onneksi pääsin heidän kanssaan pelailee. Vähän kuin nörttien yö-bileissä Doomia sarjakaapelin välityksellä. Ei ollut verkkokortteja niin jotenkin pojat onnistui, 1on1 Doomia.
Muistan hämärästi tuon saman että ilman verkkokorttia se jotenkin onnistui 1vs1, vai liekö kuvitelmaa?
 
Voiko minun muistikuvani pitää paikkansa, että 90-luvun alussa oli yläasteen/lukion (?) opiskelijoille koulun toimesta nimetty tupakointipaikka? Ihan selvät muistikuvat siitä alueesta koulun pihalla ja niistä "kovista tyypeistä", jotka kävi siinä tupakoimassa.

Yläasteella meillä ei ollut (kasaria tosin) mutta kauppiksessa oli.. ja rippileirillä.. :) jos oli vanhemmilta lupalappu (vaikka leiriläiset olivat 15v ) niin sai käydä tupakalla tupakkapaikalla :D sori OT meni tosiaan kasarin puolelle..
 
Voiko minun muistikuvani pitää paikkansa, että 90-luvun alussa oli yläasteen/lukion (?) opiskelijoille koulun toimesta nimetty tupakointipaikka? Ihan selvät muistikuvat siitä alueesta koulun pihalla ja niistä "kovista tyypeistä", jotka kävi siinä tupakoimassa.
Kyllä oli ainakin lukioissa, vielä 2000-luvun alussakin ainakin omilla kulmilla kaikkien toisen asteen oppilaitosten pihalla oli tupakkapaikat. Peruskouluilla ei sentään sellaisia ollut, paitsi että omassa yläkoulussa jossa lukio samassa paikassa oli lukiolaisilla tupakkapaikka koulun alueella mutta ”alaikäisten” (käytännössä yläkoululaisten) piti poistua koulun alueelta tupakoimaan. Mitään etäisyyttä ei sen enempää vaadittu, sai vetää norttia vaikka kadulla koulun edessä/takana kunhan ei ollut koulun alueella, toisissa kouluissa kontrolli oli kuulemani mukaan tiukempaa ja tupakoinnista jaettiin rangaistuksia tai kotimuistutuksia alaikäisille oppilaille jos opettajat näki.
 
Ala-asteelta löytyi tupakkapaikka pihan huoltorakennuksen takaa, jossa henkilökunta ja oppilaat polttivat ringissä, nuorimmat olivat hädin tuskin 9 vuotiaita. Erittäin tervakeuhkoinen eukko toimi talonmiehenä ja kaupitteli nassikoille savuteltavaa, tai tarjosi jämät. Muistaakseni skidien poltteluun ei puututtu missään vaiheessa kunnolla, vaikka ala-aste aika jatkui aina vuosituhannen vaihtumiseen asti.
 
Olen positiivisesti yllättänyt, että tällä foorumilla on enemmän ikämiehiä, oletin nimittäin olevani sieltä vanhemmasta päästä. Oma ikäluokkani siirtyi pois ala-asteelta siinä vuosituhannen vaihteen kieppeillä. Jumputusmusiikilla viittaan siihen korvienrääkkäykseen, jota luukutettiin radiossa, koulussa, ostareilla ja kesäfestareilla. Äärimmäisenä esimerkkinä näistä kesäfestareista mainittakoot Rantarock, jossa nimestään huolimatta soitettiin pääsääntöisesti Eurodancea ja muuta epämusiikkia. Karkeina esimerkkeinä voisin mainita mm. Ace of Base, Captain Jack, Pandora, Scooter, Rednex, Movetron, Aikakone,. Hausmylly, Nylon Beat. Koomisimpina esimerkkinä voisi mainita tapauksen Milli Vanilli, jonka musiikkivideoilla esiintynyt duo ei todellisuudessa esiintynyt levyillä vaan keikat hoidettiin playbackina (kuten suurin osa näistä Eurodance artisteista).
Muistaakseni MTV (Music television) tarjonnassa ei esitetty pahemmin tätä syöpää, enemmän sitä näkyi suomen Jyrki ohjelmassa, ja kaapelikanavista esim. Viva:lla, jossa tosin soitettiin enemmänkin huonoa Krautrockia ja kaikkea "outoa". Jälkeenpäin olen löytänyt paljon hyvää musiikkia myös 90-luvulta, mutta omassa lapsuudessani mainstreamin puolella soitettu musiikki oli valitettavasti jotain aivan muuta.
Valitsit sitten sen 90-luvun festarin joka oli identifioitunut juuri eurodance yleisölle. Vähän sama kuin valittaisi että suomipopfestareilla suurin osa esiintyjistä on suomalaisia esiintyjiä. Minun muistikuvat 90 luvusta ei kyllä täyttynyt eurodancestä vaan ihan muusta musiikki genrestä. Toki eurodance ilmiönä oli kohtuu iso koska se kehittyi silloin 90 luvulla. Mutta ei se festareita vallannut. katsoo vaikka wikistä noita esiintyjiä eri festareilla esim. Luettelo Ruisrockin esiintyjistä – Wikipedia. Sekä muutenkin esim. Radiomafiassa tuli paremmin esille musiikkia laidasta laitaan kun vertaa nykyaikaan.
 
Itse menin isolle yläasteelle vissiin -92. Siellä ei saanut koulun alueella polttaa ollenkaan. Amis oli naapuri korttelissa niin siellä puolella katua taisi röökaajat käydä. Itsehän rupesin järkevänä polttamaan vasta täysi-ikäisenä :tdown:
 
Sekä muutenkin esim. Radiomafiassa tuli paremmin esille musiikkia laidasta laitaan kun vertaa nykyaikaan.
Mafia oli vieläpä profiloitunut niin, että siellä oli monelle tyylilajille oma erikoisohjelmansa, jota veti aihetta tunteva henkilö.
 
Mafia oli vieläpä profiloitunut niin, että siellä oli monelle tyylilajille oma erikoisohjelmansa, jota veti aihetta tunteva henkilö.

Se oli hyvä kanava, joskin soittolistat ja lähetysvirta senkin perusperiaatteina olivat. Aikojen saatossa on lopetettu suurin osa noista erikoisohjelmista, joitakin vielä löytyy Radio Suomesta ja Ylen Ykköseltä.

Avaruusromua oli erityisen hyvä ohjelma, jota tuli kuunneltu myöhäisillassa.
 
Juu, ennen verkkokortteja jotkut pelit tukivat modeemin välityksellä tai nollamodeemikaapelilla pelaamista kahdestaan. Ja tottakai nuo nollamodeemikaapelit olivat (ainakin silloisella opiskelijabudjetilla) pirun kalliita, joten tuli noita jokunen juoteltua kasaan joistakin vanhoista kaapelinpätkistä ja kerran käytetyistä liittimistä. Mutta kyllähän sitä aukesi sitten ihan uusi maailma kun pääsi lähiverkossa useamman kaverin kanssa pelailemaan, kun saatiin jostain kimpassa ostettua jotain käytettyjä verkkokortteja. Olikohan verkkokortin malli joku WD8003 tms, kuitenkin olivat vielä ohutethernet-liittimellä (BNC).
 
Juu, ennen verkkokortteja jotkut pelit tukivat modeemin välityksellä tai nollamodeemikaapelilla pelaamista kahdestaan. Ja tottakai nuo nollamodeemikaapelit olivat (ainakin silloisella opiskelijabudjetilla) pirun kalliita, joten tuli noita jokunen juoteltua kasaan joistakin vanhoista kaapelinpätkistä ja kerran käytetyistä liittimistä. Mutta kyllähän sitä aukesi sitten ihan uusi maailma kun pääsi lähiverkossa useamman kaverin kanssa pelailemaan, kun saatiin jostain kimpassa ostettua jotain käytettyjä verkkokortteja. Olikohan verkkokortin malli joku WD8003 tms, kuitenkin olivat vielä ohutethernet-liittimellä (BNC).
Me haalittiin josta 3c509 kortteja, mutta Hubia ei saatu mistää, mutta coaxiaalia oli verkon tarpeiksi romukopassa.
 
Kyllä oli ainakin lukioissa, vielä 2000-luvun alussakin ainakin omilla kulmilla kaikkien toisen asteen oppilaitosten pihalla oli tupakkapaikat. Peruskouluilla ei sentään sellaisia ollut, paitsi että omassa yläkoulussa jossa lukio samassa paikassa oli lukiolaisilla tupakkapaikka koulun alueella mutta ”alaikäisten” (käytännössä yläkoululaisten) piti poistua koulun alueelta tupakoimaan.
Jotkut yläkoulut olivat niin vankilahenkisiä, että koulun alueelta poistuminen kesken lusimispäivän oli paljon rankemmin sanktioitua kuin koulun takanurkilla tupakointi. Tästä johtuen rakkariporukka kokoontui viikoittain jälki-istuntoihin tupakoinnin takia.
Ala-asteelta löytyi tupakkapaikka pihan huoltorakennuksen takaa, jossa henkilökunta ja oppilaat polttivat ringissä, nuorimmat olivat hädin tuskin 9 vuotiaita. Erittäin tervakeuhkoinen eukko toimi talonmiehenä ja kaupitteli nassikoille savuteltavaa, tai tarjosi jämät. Muistaakseni skidien poltteluun ei puututtu missään vaiheessa kunnolla, vaikka ala-aste aika jatkui aina vuosituhannen vaihtumiseen asti.
Huomattakoon tässä, että tuollainen oli siihen aikaan erittäin epätavanomaista. Ehkä 1980-luvulla olisi ollut normaalia jossain keskivertoa letkeämmässä tai wt-henkisessä paikassa. Tuollaisesta olisi suuressa osassa Suomea tullut 1990-luvun lopussa melkein nykyajan tasoinen paskamyrsky.
 
Me haalittiin josta 3c509 kortteja, mutta Hubia ei saatu mistää, mutta coaxiaalia oli verkon tarpeiksi romukopassa.
Eipä ole 3Comin olemassaolo tullut mieleen aikoihin, mutta omassakin kaveripiirissä 3Comin kortit oli niitä mitä haalittiin laneja varten. Alkuun myös koksia omakotitalon kerroksesta toiseen, koska mitään hubia ollut meilläkään. Välillä ihmettelyä että miks hitossa se nyt ei toimi. Siinä kohtaa kun kaikki saatiin toimimaan, niin kukaan ei saanut koskea johtoihin (ei ihan täysin tiedetty vielä mitä tehdään). Ton jälkeen hämärä muistikuva oli, että "kaikki" vaihtoi 3c905 -sarjan kortteihin laneja varten. Siinä vaiheessa jo lähes jokaisella oli jonkinlainen hubi olemassa. Lopulta joku kavereista päätti hankkia kytkimen niin kelpas lanitella. Tästä vähän eteenpäin niin oltiinkin jo uudella vuosituhannella.
 
Huomattakoon tässä, että tuollainen oli siihen aikaan erittäin epätavanomaista. Ehkä 1980-luvulla olisi ollut normaalia jossain keskivertoa letkeämmässä tai wt-henkisessä paikassa. Tuollaisesta olisi suuressa osassa Suomea tullut 1990-luvun lopussa melkein nykyajan tasoinen paskamyrsky.
Tämä tapahtui sellaisessa perus kyläkoulussa, mutta tuttujen mukaan samanlainen hälläväliä asenne vallitsi myös isompien kaupunkien betonileireillä. Huoltorakennus taisi olla virallisesti koulun alueen ulkopuolella, eikä välituntivalvoja edes tietoisesti vieraillut siellä omalla vahtiovuorollaan. Kuuleman mukaan alueella harrastettiin myös imppaamista, en itse sitä kertaakaan todistanut mutta puutyöluokasta katoili toistuivasti liuottimia ja muuta mukavaa. Koulun lue oli aidattu ainoastaan autotien suunnasta, joten koulusta oli helppo karata, joko mäkisen pusikon tai urheilukentän kautta. Aika paljon välitunteja tuli vietettyä alueen ulkopuolella mm. viereinen rakennustyömaa toimitti temppuradan virkaa, ja ketään ei juuri kiinnostanut, kunhan sattui ehtimään tunneille ajoissa (myöhästyjiä ei päästetty enään sisään). Poikkeuksen sääntöön teki ensimmäinen englannin opettaja, semmoinen 50 vuotias, sekavassa mielentilassa liikkunut eukko, joka harhaili pitkin koulun pihoja popsien pastilleja ja saattoi saapua tunnille paria minuuttia ennen kellon lyöntiä.
Omasta kokemuksesta jeesustelu alkoi vasta yläasteen puolella, jossa virkaintoiset opettajat ratsasivat alaikäisiä virallisilta ja epäviralliselta tupakkapaikalta, ja kotiin laitettiin papereita allekirjoitettavaksi.
 
Viimeksi muokattu:
nollamodeemi piuhalla onnistui varmaankin jos oikein muistan.
Muistaakseni tuota "nollamodeemi piuhaa" kutsuttiin meilläpäin nollakaapeliksi ja sen pystyi itse tekemään hyvin edullisesti, tarvittiin vain serial port/com liittimet ja parikaapeli, josta piti tinata vain pari pinniä liittimiin kiinni. Sen verran piti osata katsoa koneesta, mihin com porttiin nuo serial portit oli koneessa kytketty kiinni, tai sitten kokeilemalla peleissä mistä porteista yhteyden sai toiseen koneeseen. Tämä siis aikaa ennenkuin saatiin jostain verkkokortit ja reititin hankittua.
Muutenkin lisäkorttien lisäämiset pc:hin vaati hieman säätämistä vielä tuohon aikaan, ettei irq ja dna kanavat menneet päällekkäin eri laitteiden kanssa, muuten laitteet ei toimineet. Windows 95 sitten pilasi tämänkin tuodessaan plug&play toiminteen ja blue screenit...

Skinheadien nousunkin pääsin näkemään joensuussa lähietäisyydeltä, kaikkihan alkoi siitä, kun 90-alussa alkoi liikkumaan enemmän "pakolaisina" tullutta väkeä ja yksi niistä meni puukolla vetämään kaulan auki paikalliselta nuorelta (taisi mennä humalapäissään pyytämään autokyytiä, mikä oli yleistä tuohon aikaan). Muistaakseni oli milleistä kiinni että selvisi tuosta hengissä ja sen kaveriporukka laittoi sitten skinitouhun alkuun ja alkoivat pistämään samalla mitalla takaisin kultamunille, meni vaan touhu vähän liian pitkälle... Tätä olen miettinyt, että missä vaiheessa vastaava touhu alkaa taas uudestaan samalla mittakaavalla, kun kuuntelee uutisia mitä missäkin nykyään tapahtuu ja kenellä kuppi menee taas pahasti nurin.
 
Muistaakseni tuota "nollamodeemi piuhaa" kutsuttiin meilläpäin nollakaapeliksi ja sen pystyi itse tekemään hyvin edullisesti, tarvittiin vain serial port/com liittimet ja parikaapeli, josta piti tinata vain pari pinniä liittimiin kiinni.

Muistan näemmä vielä ulkoa miten tällainen RS-232 nollamodeemikaapeli tehdään. Tarvitaan 2 kpl DB-25 -liittimiä ja lisäksi 3-napaista kaapelia, juotoskolvi ja tinaa. Liittimistä yhdistetään GND eli pinni 7 suoraan ja pinnit 2 ja 3 ristiin (TX ja RX). Yksinkertaisessa versiossa muilla pinneillä ei ole väliä (jos softa ei tarvitse mitään carrier detect -signaaleja).
 
Muistan näemmä vielä ulkoa miten tällainen RS-232 nollamodeemikaapeli tehdään. Tarvitaan 2 kpl DB-25 -liittimiä ja lisäksi 3-napaista kaapelia, juotoskolvi ja tinaa. Liittimistä yhdistetään GND eli pinni 7 suoraan ja pinnit 2 ja 3 ristiin (TX ja RX). Yksinkertaisessa versiossa muilla pinneillä ei ole väliä (jos softa ei tarvitse mitään carrier detect -signaaleja).
Juu, ja ysipinnisellä liittimellä 2 ja 3 oli eri päin eli jos tekin 9-pin - 25-pin sarjakaapelin niin ei käännettykään 2 ja 3 ristiin ja 9-pin liittimessä GND oli pinni 5. Edelleenkin kun omissa automaatiolaitteissa on noita sarjaportteja niin muistaa pinoutin aika hyvin ulkoa.

Joskus jos pelasi nollamodeemikaapelilla modeemin yli toimivia pelejä niin piti niitä kättelyitäkin kytkeä, muistaakseni 9-pin liittimessä liittimen sisällä 4-6 yhteen ja 7-8 yhteen että peli luuli että kaapelin tilalla oli pari modeemia.
 
Muistan näemmä vielä ulkoa miten tällainen RS-232 nollamodeemikaapeli tehdään. Tarvitaan 2 kpl DB-25 -liittimiä ja lisäksi 3-napaista kaapelia, juotoskolvi ja tinaa. Liittimistä yhdistetään GND eli pinni 7 suoraan ja pinnit 2 ja 3 ristiin (TX ja RX). Yksinkertaisessa versiossa muilla pinneillä ei ole väliä (jos softa ei tarvitse mitään carrier detect -signaaleja).
Muistaakseni db-9? liittimiä tuli myös käytettyä noihin, riippuen kumpia liittimiä nyt sattui sillä hetkellä löytymään. Aikaa on mennyt jo n. 30 vuotta kun viimeksi noita olen tinaillut, niin aivan varma en enää ole. Joka tapauksessa hyvin yksinkertainen tekele tuo oli.
 
Babylon 5:n osalta ainakin pilottijakson CGI taisi nojata Video Toasteriin.
Koko ensimmäisen kauden CGI:t on renderöity Amigan voimin, pilottijaksosta saivat Emmyn parhaista videotehosteista.

Farmissa oli 24 kpl Amiga 2000 koneita joista 16 kpl hoiti pelkästään renderöintiä, jokaisessa 32 megatavua RAM-muistia, Fusion Forty -kortit ja nuo Video Toasterit. Kaikki oli verkotettu samaan Novellin verkkoon ja syntynyt jälki ladattiin 486:lla pyörivälle serverille jossa 12 gigatavun kovalevy. Tehosteista vastannut Foundation Imaging oli koodannut itse tuohon tehtävienhallintasoftan joka osasi jakaa renderöintityön tasaisesti koko farmille.

Ensimmäisen kauden jälkeen siirtyivät PC rautaan.
 
Koko ensimmäisen kauden CGI:t on renderöity Amigan voimin, pilottijaksosta saivat Emmyn parhaista videotehosteista.

Farmissa oli 24 kpl Amiga 2000 koneita joista 16 kpl hoiti pelkästään renderöintiä, jokaisessa 32 megatavua RAM-muistia, Fusion Forty -kortit ja nuo Video Toasterit. Kaikki oli verkotettu samaan Novellin verkkoon ja syntynyt jälki ladattiin 486:lla pyörivälle serverille jossa 12 gigatavun kovalevy. Tehosteista vastannut Foundation Imaging oli koodannut itse tuohon tehtävienhallintasoftan joka osasi jakaa renderöintityön tasaisesti koko farmille.

Ensimmäisen kauden jälkeen siirtyivät PC rautaan.
Onhan toi melkoinen purkkaratkaisu ollut ja tässä on varmaan menty kustannusten optimointi edellä. Mikä on tietysti järkeenkäypää, jos pilottia tehdessä ei voi vielä tietää että tuleeko koko hommasta edes mitään.

Amiga-fanit kyllä usein antaa ymmärtää, että Amiga itsessään olisi ollut joku ensiluokkainen ja ammattilaistenkin suosima grafiikkakone, mutta se on aika rankkaa tosiasioiden venyttämistä.
 
Voiko minun muistikuvani pitää paikkansa, että 90-luvun alussa oli yläasteen/lukion (?) opiskelijoille koulun toimesta nimetty tupakointipaikka? Ihan selvät muistikuvat siitä alueesta koulun pihalla ja niistä "kovista tyypeistä", jotka kävi siinä tupakoimassa.
Peruskoulussa ei saanut polttaa koulun alueella. Lukiossa oli ulko-oven vieressä tupakkapaikka lukiolaisille. Mun koulussa yläaste ja lukio samassa kompleksissa. Kirjoitin -88, joten kokemukset 80-luvulta. "Kovis tyypit" kävi jo ala-asteella bladaa, kentän viereisessä pusikko-kalliosysteemissä. Joo, olin mukana. Mut ei me mitään "koviksii" ollu
 
Onhan toi melkoinen purkkaratkaisu ollut ja tässä on varmaan menty kustannusten optimointi edellä. Mikä on tietysti järkeenkäypää, jos pilottia tehdessä ei voi vielä tietää että tuleeko koko hommasta edes mitään.

Amiga-fanit kyllä usein antaa ymmärtää, että Amiga itsessään olisi ollut joku ensiluokkainen ja ammattilaistenkin suosima grafiikkakone, mutta se on aika rankkaa tosiasioiden venyttämistä.
Sellaisiin pikkuleffoihin kuten Jurassic Parkiin ja Titaniciin Amiga kuitenkin kelpasi. Toki "vain" alustavaan mallinnukseen ja loppurenderöinti tehtiin isoissa ja kalliissa renderöintifarmeissa, jolloin tuotannon kulut saatiin mahdollisimman alas kun farmiaikaa ei tarvinnut tuotantovaiheessa käyttää kuin viimeistelyyn
 
Onhan toi melkoinen purkkaratkaisu ollut ja tässä on varmaan menty kustannusten optimointi edellä. Mikä on tietysti järkeenkäypää, jos pilottia tehdessä ei voi vielä tietää että tuleeko koko hommasta edes mitään.

Amiga-fanit kyllä usein antaa ymmärtää, että Amiga itsessään olisi ollut joku ensiluokkainen ja ammattilaistenkin suosima grafiikkakone, mutta se on aika rankkaa tosiasioiden venyttämistä.
On varmasti ollut rutkasti edullisempi ratkaisu, pienellä googlailulla tuohon aikaan olisi ollut isommalta kilpailijalta Silicon Graphicsilta saatavilla SGI Crimson työasemia joiden hinnat olleet 27.900,00 dollaria serverille, 42.900,00 dollaria Crimson Elan työasemalle ja 69.900,00 dollaria Crimson VGX työasemalle. Ei kyllä mitään käryä miten nuo vertautuvat työtehoissa tuohon Amiga viritelmään, mutta joka tapauksessa minusta nuo Babylon 5:n CGI:t olivat kuitenkin hienoja ikäisekseen.
 
On varmasti ollut rutkasti edullisempi ratkaisu, pienellä googlailulla tuohon aikaan olisi ollut isommalta kilpailijalta Silicon Graphicsilta saatavilla SGI Crimson työasemia joiden hinnat olleet 27.900,00 dollaria serverille, 42.900,00 dollaria Crimson Elan työasemalle ja 69.900,00 dollaria Crimson VGX työasemalle. Ei kyllä mitään käryä miten nuo vertautuvat työtehoissa tuohon Amiga viritelmään, mutta joka tapauksessa minusta nuo Babylon 5:n CGI:t olivat kuitenkin hienoja ikäisekseen.
Saahan sitä hienoja grafiikoita renderöityä vaikka Commodore 64:llä, kysymys on vain siitä, että monta tuhatta vuotta siihen menee per freimi... :D

Tuo oli varmaan sellainen aika-ikkuna, että juuri silloin tuollainen Amiga-pohjainen viritys tuli halvemmaksi kuin vaikka 486-pohjainen PC-ratkaisu. Mutta laajemmassa Amigan merkityksen kontekstissa tällä nyt ei hirveästi ollut mitään merkitystä, vaan puhutaan ihan yksittäistapauksista muutaman vuoden aika-ikkunassa ja sittenkin kyse oli siis erittäin kustoimoiduista ja viritellyistä laitteista, joissa se pohjalla oleva alkuperäinen Amiga ei paljon muuta tehnyt kuin syötti virtaa ja ehkä hoiti I/O:ta noille apukorteille.
 
Muutamaa asiaa minulla on 1990 alusta (ja -80) luvulta ikävä erityisesti, kaikenlaisten nörtteilyjen lisäksi.

- Ettei aina tarvinnut olla tavoitettavissa. Jos lähti kotoa, ei yleensä kukaan tavoittanut sinua ennen kuin olit taas kotipuhelimen ääressä. Kännyköiden myötä katosi jokin osa siitä aidosta omasta ajasta, vaikka toki sen luurin nykyäänkin voisi kotiin jättää. Niin ei vaan ikinä tule tehtyä.
- Uusien lehtien odotus ja lukeminen. MikroBitti tuli ihan tilattuna minulle, loput oli mahdollista käydä kirjastolla lukemassa. Oli mahtava fiilis saada se lehti käsiinsä ja tietää, että se oli sivusta toiseen täynnä sinulle uutta tietoa.
- Leffateattereissa käyminen. Ne leffat joko kävi katsomassa siellä tai sitten odotti piiiiiitkääään että se sama elokuva ilmestyi lähivuokraamoon VHS:nä. Lisäksi se ero kotielämyksen 28" kuvaputkitelkkarin ja leffateatterin ison kankaan välillä oli massiivinen.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
276 814
Viestejä
4 763 710
Jäsenet
77 540
Uusin jäsen
Eetu kumpuniemi

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom