Ankea 90-luku

[Delay]

Demoista puheenollen - tuli silloin 90-luvun alkupuolella pari demopartyä kierrettyä vuodessa. Ei ollut ihan pikkujuttu roudata kuvaputkinäyttöä jääkiekkokassissa ympäri Suomen. Ei tällä iällä enää siihen taipuisi

 

[Hyrava]

Lista on aika vaikuttava, mutta toki paljon pidempi on sitten vielä se lista, jossa ei ole käytetty CD-audiota.

Microsoft toimitti omia tuotteitaan korpuilla vielä aika pitkään, esim. Windows 98 oli vielä saatavilla 39 levykkeellä... Office 97:n sai 46 levykkeellä.

Tästä huolimatta hyvin niche juttu oli korppujen käyttö ohjelmistojen levityksessä jo paljon ennen tuota. CD-ROM -aseman kyllä oletti löytyvän keskiverto-PC:stä jo ainakin 1995 mennessä suurin piirtein. Mielestäni 1994 oli läpimurtovuosi. Itse hommasin sellaisen 1993.



Sama varmaan pätee kuusneloseenkin ja mielestäni aika hienoja demoja on tullut viime vuosina. Pelejäkin.

Toki tuohon aikaan tehtiin paljon kaikenlaisia halpispelejä tai muuten pikkupelejä joissa tuo CD-audio olisi ollut "turhaa" rahanmenoa. Niihin ei mitään audioraitaa tehty vaan pahimmillaan edelleen äänet olivat jotain pc-piipperiä tai AdLib-tasoa ja suuri osa julkaistiin tyyliin yhdellä korpulla, joten CD:n käytössä ei muutenkaan olisi ollut mitään järkeä.

Tuosta tulikin mieleen, olikohan se Wing Commander 3 (tai joku muu Wing Commander) jossa ensimmäinen CD taisi olla käytännössä kaikenlaista alkuvideota ja vasta toisella CD:llä alkoi itse peli. Joissakin tuotoksissa tuo (huonolaatuinen) video tuli melkeinpä pääasiaksi ja peli oli siellä jossain videoiden joukossa. Toki nykyäänkin monessa pelissä on käsittämätön määrä videota ja turhaa tauhkaa.

 

[Hyrava]

Demoista puheenollen - tuli silloin 90-luvun alkupuolella pari demopartyä kierrettyä vuodessa. Ei ollut ihan pikkujuttu roudata kuvaputkinäyttöä jääkiekkokassissa ympäri Suomen. Ei tällä iällä enää siihen taipuisi

Jep, 1-2 partyä tuli käytyä vuodessa ja kuvaputkinäyttö + pöytäkone lätkäkassissa oli "mukavaa" roudattavaa kaikkine oheis-romuineen...

 

[Erkki_erikeepperi]

Toki tuohon aikaan tehtiin paljon kaikenlaisia halpispelejä tai muuten pikkupelejä joissa tuo CD-audio olisi ollut "turhaa" rahanmenoa. Niihin ei mitään audioraitaa tehty vaan pahimmillaan edelleen äänet olivat jotain pc-piipperiä tai AdLib-tasoa ja suuri osa julkaistiin tyyliin yhdellä korpulla, joten CD:n käytössä ei muutenkaan olisi ollut mitään järkeä.

Tuosta tulikin mieleen, olikohan se Wing Commander 3 (tai joku muu Wing Commander) jossa ensimmäinen CD taisi olla käytännössä kaikenlaista alkuvideota ja vasta toisella CD:llä alkoi itse peli. Joissakin tuotoksissa tuo (huonolaatuinen) video tuli melkeinpä pääasiaksi ja peli oli siellä jossain videoiden joukossa. Toki nykyäänkin monessa pelissä on käsittämätön määrä videota ja turhaa tauhkaa.

CD-ROM -pelien alkuaikoina oli pelien tekijöillä ikäänkuin pakottava tarve hyödyntää uusi massiivinen media jotenkin, koska oli tavallaan kuluttajien huijaamista, jos CD:llä ei ollut jotain erityistä sisältöä joka hyödyntää massiivista kapasiteettia.

7th Guest (1993) on esimerkki kapasiteetin mielekkäästä käytöstä, eikä tuota peliä olisi voitu millään korpuilla julkaistakaan koska peli oli käytännössä interaktiivinen video. (Se on makuasia, tykkääkö pelistä vai ei, mutta peliä ei voisi olla olemassa ilman CD-ROM:ia.)

 

[Hyrava]

CD-ROM -pelien alkuaikoina oli pelien tekijöillä ikäänkuin pakottava tarve hyödyntää uusi massiivinen media jotenkin, koska oli tavallaan kuluttajien huijaamista, jos CD:llä ei ollut jotain erityistä sisältöä joka hyödyntää massiivista kapasiteettia.

7th Guest (1993) on esimerkki kapasiteetin mielekkäästä käytöstä, eikä tuota peliä olisi voitu millään korpuilla julkaistakaan koska peli oli käytännössä interaktiivinen video. (Se on makuasia, tykkääkö pelistä vai ei, mutta peliä ei voisi olla olemassa ilman CD-ROM:ia.)

Tosin, aika äkkiä hommaan tuli järkeä ja korppuversiossa oli esim pelin henkilöillä vain tekstitys mutta CD-versiossa oli hahmoilla ihan puhekin. Tuo oli kyllä hurja juttu silloin aikanaan, mitä ihmettä, pelihahmothan puhuvat ihan ihmisäänellä... Tuokin takuulla osaltaan lisäsi CD-asemien osuutta kun pelaajat halusivat että pelihahmot puhuvat ihan oikeasti, ja toihan tuo kummasti lisää fiilistä peleihin.

Tuota CD:n käyttöä musiikkiin tai videoon taidettiin hyödyntää vielä PC:tä enemmän konsolipeleissä, muistan jotain konsolipelejä joissa tyyliin koko pelin tausta striimattiin CD:ltä (ja itse peli oli esim joku simppeli shooter mutta näytti komealta kun oli videotausta).

 

[Erkki_erikeepperi]

Tuota CD:n käyttöä musiikkiin tai videoon taidettiin hyödyntää vielä PC:tä enemmän konsolipeleissä, muistan jotain konsolipelejä joissa tyyliin koko pelin tausta striimattiin CD:ltä (ja itse peli oli esim joku simppeli shooter mutta näytti komealta kun oli videotausta).

Konsepti on vanha ja arcade-peliautomaateissa tätä hyödynnettiin jo varhain 1980-luvulla. Mediana ei tosin ollut CD-ROM vaan laserdisc. Peleistä mainittakoon esimerkiksi Dragon's Lair (1983) ja M.A.C.H. 3 (1983). Villin lännen Mad Dog McCree (1990) oli muistaakseni aika hauska.

PC-pelaajat varmaan keskimäärin vaativat peliltä vähän enemmän kuin simppelien spritejen liikuttelua videokuvan päällä tms... Mutta varmaan kaikenlaista sontaa silti PC:llekin ilmestyi, koska kamaa ilmestyi PALJON.

 

[Hyrava]

Tuo Dragon's Lair oli kyllä melkoisen haastava peli, sai olla refleksit kohdallaan ja hyvä muisti että osasi reagoida liki millisekuntitasolla oikealla tavalla. Kaverilla oli aikanaan tuo Dragon's Lair Amigalla ja muistan kun siitä tehtiin paperille listaa mihin suuntaan piti ohjainta vääntää missäkin vaiheessa jne ja kahdestaan tuota pelattiin, toinen luki listaa ja toinen yritti selviytyä pelissä eteenpäin.

Tosiaan, noita FMV-pelejä oli hetken aikaa ihan pirusti mutta ilmeisesti eivät menneet kaupaksi kun loppuivat aika äkkiä ja rupesi tulemaan taas järkevämpiä pelejä tilalle. Olihan sitä sontaakin PC:lle, muistan elävästi ne "shareware classics" sun muut kokoelma-CD:t jossa oli kauhea kasa shareware-pelejä ja ehkä pari-kolme niistä levyllä olleista paristasadasta olivat sellaisia joita kokeili toisenkin kerran.

 

[Erkki_erikeepperi]

muistan elävästi ne "shareware classics" sun muut kokoelma-CD:t jossa oli kauhea kasa shareware-pelejä ja ehkä pari-kolme niistä levyllä olleista paristasadasta olivat sellaisia joita kokeili toisenkin kerran.

1990-luvun alku oli tosin sitä aikaa kun ihan ykkösluokan pelejäkin julkaistiin karsittuina shareware-versioina, Doomista lähtien. Näitä sitten leviteltiin vapaasti tietokonelehtien oheislevyillä, purkeissa ja niin edelleen.

 

[Hyrava]

1990-luvun alku oli tosin sitä aikaa kun ihan ykkösluokan pelejäkin julkaistiin karsittuina shareware-versioina, Doomista lähtien. Näitä sitten leviteltiin vapaasti tietokonelehtien oheislevyillä, purkeissa ja niin edelleen.

Juu, ja itsekin tuli useampikin peli ostettua kokoversiona kun ensin jäi shareware-versioon koukkuun. Joukossa oli todella hyviäkin pelejä, mutta paljon oli kyllä ihan paskaakin. Toki pari kertaa tuli kokonaisen pelin kanssa petyttyäkin kun ei siinä ollutkaan oikein mitään uutta shareware-versioon verrattuna.

 

[Tonnin Seteli]

1990-luvun alku oli tosin sitä aikaa kun ihan ykkösluokan pelejäkin julkaistiin karsittuina shareware-versioina, Doomista lähtien. Näitä sitten leviteltiin vapaasti tietokonelehtien oheislevyillä, purkeissa ja niin edelleen.

Tätä kautta on ollut Quakeakin disketillä.

 

[GGoljatti]

Itselle 90 oli kyllä todella ankeaa aikaa. Faijan firmalla oli valuuttalainaa ja siinähän ei sitten hyvin käynyt.

Lähti omakotitalo ja autot. Muutettiin kerrostaloon, 3 huonetta ja keittiö. Itse olin teini niin sain oman makkarin, vanhemmat rakensi toiseen makkariin parven ja pikku sisko nukkui siellä. Sitten syntyi vielä yksi vauveli.

Jaoin mainoksia että oli edes vähän omaa rahaa. Onneksi se oli sedän firma niin sai vähän ekstraa.

Faija pääsi velkasaneeraukseen ja muistaakseni 10v. makseli mitä pystyi ja sitten se oli ohi. Eli pikkuveli sai suht normaalin lapsuuden.