Ankea 90-luku

[poskiholisti]

Itselleni kävi sama efekti niiden hunajamarinoitujen teurasrääppeiden kanssa.. Ainoana erona ehkä se että ne eivät vieläkään ole päässeet takaisin ruokalistalle.

"Hunaja"marinadihan oli gourmeeta verrattuna siihen oranssiin teollisuuspesuaineeseen, jossa uivat niin possut kuin kanatkin.

 

[ihottuma]

Paikoin ankeaa joo mutta 90-luvun nuorilla oli vielä vähän jotain joka nykynuorisolta puuttuu kokonaan: tylsistyminen eikä mitään tekemistä.

Tämä oli henkisesti vahvistavaa ja paljon parempi kuin nykyajan adhd meininki. Ei tarvinut olla naama kiinni puhelimessa odottamassa dopamiinipiikkejä vaan piti enimmäkseen itse keksiä tekemiset. Kasarilla tämä toki oli vielä parempi kun ei netistä ym. tietoakaan.

Mielenterveysongelmia oli paljon vähemmän 90-luvulla (tosin niitä ei ehkä diagnosoitu niin paljon kuin nykyään). Eli kaikessa ei ole menty eteenpäin.

Tylsistyminen on tosiaan todella loistava motivaattori lapsille kehittää tekemistä oman mielikuvituksen kautta, mutta ainakin ysärillä sillä oli myös nurja puoli, sillä nuorten tylsistyminen ja olematon valvonta johtivat todella älyttömiin tilanteisiin, joista tänä päivänä mainittaisiin iltapäivälehtien etusivulla, ja silloin ne olivat "normaalia" nuorison ajanviettoa.

Eikä aika tosiaan neuroepätyypillisille monesti ollut kovin hohdokasta aikaa, tylsistyminen kun ainakin omalla kohdalla johti valtavan mielikuvituksen pohjalta erilaisuuteen, jota pienemmällä paikkakunnalla ei ymmärretty tai suvaittu, jolloin nyrkit heilui vähän joka käänteessä.

Suurin osa asioista jäi ylipäätään dokumentoimatta, joka oli sekä positiivinen että negatiivinen asia täysin siitä riippuen, kuka asiaa katsoo.

 

[Mikkos]

Ei taidettu paljon ADHD diagnooseja ysärillä kirjoitella..

 

[ihottuma]

Ei taidettu paljon ADHD diagnooseja ysärillä kirjoitella..

Diagnooseja alkoi kyllä tulla enenevissä määrin vuosikymmenen loppua kohden, lääkitystä sen ei tainnut olla kuin muutamilla harvoilla.

Jos en väärin ole ymmärtänyt, oli Suomessa vain muutama (ehkä jopa vain yksi) lääkäri, jolla oli lupa määrätä lääkitystä lapsille / nuorille.

 

[ravallo]

Ei taidettu paljon ADHD diagnooseja ysärillä kirjoitella..

Ysärillä "diagnoosi" aika monelle nepsyoireiselle taisi olla "vitun tyhmä".

 

[taski]

Viittäkymmentä lähestyvä äijä muistelemassa internetissä, kuinka oli upeaa aikamiehenä kierrättää yläkouluikäisiä kännisiä teinejä pitkin riisikippojen takapenkkejä. Kieltämättä aika ysäriä

Heh, muistelen monia muitakin junnuaikoina tehtyjä asioita lämmöllä.
Viestistäsi saa hiukan sen käsityksen että oletat, että nykypäivänäkin olisi mukava painella pitkin kyliä alaikäiset kyydissä. Ei sentään.

Ehkä tätä pillurallikulttuuria en itse osaa pitää niin kamalana asiana, kun olen itse mies enkä ketään ahdistellut tai raiskannut, mutta tavallaan ymmärrän kyllä senkin että omaa jälkipolvea ei ole tuntemattomien mukaan kiva päästää.

Toisaalta tuo oli ajan kuva ja näistä muodostui sitten jonkin verran pitkiä parisuhteita joista muutamat ovat yhdessä edelleen. Pitää muistaa että ajankohdasta on jo se 20-30v aikaakin. Aika yleistähän se on silloin ollut, kun koko Suomi ymmärtää sanan "pilluralli".

 

[Erkki_erikeepperi]

Heh, muistelen monia muitakin junnuaikoina tehtyjä asioita lämmöllä.
Viestistäsi saa hiukan sen käsityksen että oletat, että nykypäivänäkin olisi mukava painella pitkin kyliä alaikäiset kyydissä. Ei sentään.

Ehkä tätä pillurallikulttuuria en itse osaa pitää niin kamalana asiana, kun olen itse mies enkä ketään ahdistellut tai raiskannut, mutta tavallaan ymmärrän kyllä senkin että omaa jälkipolvea ei ole tuntemattomien mukaan kiva päästää.

Toisaalta tuo oli ajan kuva ja näistä muodostui sitten jonkin verran pitkiä parisuhteita joista muutamat ovat yhdessä edelleen. Pitää muistaa että ajankohdasta on jo se 20-30v aikaakin. Aika yleistähän se on silloin ollut, kun koko Suomi ymmärtää sanan "pilluralli".

Tätä voi muuten peilata nykyajan meininkiin, jossa teinin taskussa eli luurissa on koko ajan kaikki maailman ahdistelijat matkassa mukana...

Eli kumpi onkaan loppupelissä pahempi? En tiedä, mä vaan kysyn.

No, olihan netti ja alkeellinen "some" olemassa jo 20-30 vuotta sittenkin, mutta se oli vielä aika pientä ja viatonta, eikä kulkenut taskussa mukana.

 

[taski]

Ja nykyään meininki tuntuu olevan aika paljon raaempaa.
Aiemmin kuskattiin likkoja ihan vaan sen takia että pääsi ottamaan kontaktia, nykyään teinit jakaa persettä s-marketilla tupakka-askista.

 

[Mikkos]

Ja nykyään meininki tuntuu olevan aika paljon raaempaa.
Aiemmin kuskattiin likkoja ihan vaan sen takia että pääsi ottamaan kontaktia, nykyään teinit jakaa persettä s-marketilla tupakka-askista.

Raakaa se oli ennenkin, siitä ei vaan nostettu niin suurta haloota kuin nykyään.

 

[Algron28]

Ja nykyään meininki tuntuu olevan aika paljon raaempaa.
Aiemmin kuskattiin likkoja ihan vaan sen takia että pääsi ottamaan kontaktia, nykyään teinit jakaa persettä s-marketilla tupakka-askista.

Eikös nykyajan muoti ole sugar daddyn etsintä netistä. Rahaa ja tavaroita kerätään pikkutuhmia kuvia vastaan.


Mutta ainakin itsellä se mitä menneestä ajasta kaipaan on se ihmisten kohtaaminen. Kun nykyisin tuntuu että eläkeläisiä lukuunottamatta ihmiset on kääriytyneet aika hyvin omiin pikku kupliinsa joista ulostuloa vältellään viimeiseen saakka.

 

[David ":DA" Imodium]

Ysärillä "diagnoosi" aika monelle nepsyoireiselle taisi olla "vitun tyhmä".

Meillä ainakin ADHD-lapset oli muita reilusti älykkäämpiä.

 

[Centteri]

Raakaa se oli ennenkin, siitä ei vaan nostettu niin suurta haloota kuin nykyään.

Niinpä. Silloin ei vielä ollut "nettiä" siinä määrin mitä se on nykyään. Somesta puhumattakaan.

 

[takomo]

Käsittääkseni tuossa velanannossa alkoi mopo vähän keulia niin että rahaa jopa "tuputettiin" ja toisaalta taas aikaisemmin hattu kourassa pankkiin lainaa anomaan tottunut kansa hurahti "ilmaiseen rahaan". Ulkomaankaupan kupruille emme mitään toki voineet, mutta velkaongelmia olisi ehkä voitu lieventää järkevämmällä lainaamisella, näin jälkiviisaasto.

Lainojen pahin tuputtaminen taisi olla 80-luvun lopun kasinohuuman vuosina. Liikepankeilla mopo kai pysyi edes jotenkin käsissä mutta jostain Työväen säästöpankista (STS) sai hakea rahaa vaikaa muovikassiin eikä muidenkaan säästöpankkien meno tervettä ollut.

90-luvun vaihteen ongelma olikin vähän toisenlainen: "pilkku" tuli puskista ja sittenpä rahaa ei saanutkaan enää mistään, ei edes terveisiin hankkeisiin. Teknisesti pankit kai hieman tarkistivat (vai pakotettiin tarkistamaan?) vakuusvaatimuksiaan ja -arvoja.

Mutta kun paska iski tuulettimeen valtion ja pankkien toimenpiteet vain pahensivat tilannetta. Ongelmaluotot työnnettiin roskapankkiin eikä niitä edes yritetty sovittaa asiakkaan maksukyvyn mukaan. Tuhansia konkursseja ja asuntojen pakkomyyntejä olisi vältetty antamalla maksuaikaa eli velallinen olisi maksanut vain korkoja. Silloin pistettiin vouti nopeasti asialle jos maksukykyä ei ollut vaikka halua olisi ollutkin.

Pankkien ongelma varmaankin oli siinä, että hulvattomasti rahaa kylväneiden pankkien tase oli täynnä käytännössä vakuudettomia roskalainoja, jolloin koko pankin vakavaraisuus romahti. Säästöpankit menivätkin nurin ja siitä pankkikriisi lähti laukalle.

Pakkomyynnit ym. oli käsittääkseni seurausta siitä, että pankkien piti saada taseensa kuntoon. Samaan aikaan asuntojen hinnat romahtivat, joten monella oli enemmän asuntolainaa kuin asunnon markkina-arvo oli, vakuusarvosta puhumattakaan.

Pitääpä katsella. Pidempään on jo kiinnostanut mitä kaikkea siinä lamassa oikein tapahtui, kun yleinen keskustelu on rajoittunut aika pitkälti siihen katkeraan jupinaan jota en toki ihmettele. Isän kanssa joskus ajeltu metsäautoteitä pienempänä ja kyllä mökkihuviloista on hämmentävän iso osa on pankin "lunastamia" huviloita eli persaukisten omaisuus huutokaupattiin ulosmitattaessa hyvin hiljaisilla huutokaupoilla monesti niin ettei huutokaupasta tietoisia ollut paljoa ja maksukykyisiä mahdollisesti vielä vähemmän.

Onkohan pankkikriisin taustoista ja toimista sen aikana tehty kunnollista tutkimusta? Olisi mielenkiintoista tietää mikä oli vain dominopalikoiden jokseenkin determinististä kaatumista ja missä eri tahojen toimilla vaikutettiin olennaisesti tapahtumien kulkuun ja pitkäaikaisvaikutuksiin.

Pahin rikollinen Suomessa on epäonnistunut yrittäjä..

Yrittäjän kaveri, joka takasi lainan, oli vielä rikollisempi.

Eipä silti, erilaisilla ristiintakauksilla oli kai eräissä piireissä onnistuttu vivuttamaan pankeista jokseenkin hyvät rahat ulos.

 

[kurkimies]

Lainojen pahin tuputtaminen taisi olla 80-luvun lopun kasinohuuman vuosina. Liikepankeilla mopo kai pysyi edes jotenkin käsissä mutta jostain Työväen säästöpankista (STS) sai hakea rahaa vaikaa muovikassiin eikä muidenkaan säästöpankkien meno tervettä ollut.

90-luvun vaihteen ongelma olikin vähän toisenlainen: "pilkku" tuli puskista ja sittenpä rahaa ei saanutkaan enää mistään, ei edes terveisiin hankkeisiin. Teknisesti pankit kai hieman tarkistivat (vai pakotettiin tarkistamaan?) vakuusvaatimuksiaan ja -arvoja.

Tää Hannun Karpon tekemä pätkä kuvaa aika osuvasti aikanaan lainan hakemista humalassa. Sekä puolta tuntia ennen lainaa tekaistu työtodistus riitti

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Algron28]

Tässäpä toinen Karpo-pätkä tuohon velka aiheeseen liittyen erään suomalaisen lainahommien fiksuudesta. Että osaa se tavan kansalainen toimia typerästi.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Lainoihin liittyen myös yksi osa ongelman aiheuttajaa holtittoman lainoittamisen lisäksi oli se että 80-luvun lopulla vapautui ja suosioon nousi ulkomaan valuutassa otetut lainat. Riippuen missä valuutassa itse laina on ja millä valuutalla se aoitaan maksaa pois tuo on voinut olla edullisen oloinen ratkaisu niin kauan kun valuuttojen kurssit ova suotuisat. Näihin kuitenkin liittyy kurssiriski ja kun markka sukelsi 90-luvun alussa niin näistä lainoista tulikin yllättäen sitten todella kalliita.

 

[dale.jr]

Tässäpä toinen Karpo-pätkä tuohon velka aiheeseen liittyen erään suomalaisen lainahommien fiksuudesta. Että osaa se tavan kansalainen toimia typerästi.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Lainoihin liittyen myös yksi osa ongelman aiheuttajaa holtittoman lainoittamisen lisäksi oli se että 80-luvun lopulla vapautui ja suosioon nousi ulkomaan valuutassa otetut lainat. Riippuen missä valuutassa itse laina on ja millä valuutalla se aoitaan maksaa pois tuo on voinut olla edullisen oloinen ratkaisu niin kauan kun valuuttojen kurssit ova suotuisat. Näihin kuitenkin liittyy kurssiriski ja kun markka sukelsi 90-luvun alussa niin näistä lainoista tulikin yllättäen sitten todella kalliita.

Täytyy myös muistaa että ulkomaan valuutassa tarjottavat lainat olivat lähes ainoa vaihtoehto jos lainaa tarvitsi, maailma oli täysin eri mitä nyt

 

[Mika__]

Täytyy myös muistaa että ulkomaan valuutassa tarjottavat lainat olivat lähes ainoa vaihtoehto jos lainaa tarvitsi, maailma oli täysin eri mitä nyt

Nuo valuuttalainat olivat hyvä surmanloukku kun devalvointi tapahtui 1991 ja se käynnisti virallisesti koko laman. Faijan kaveri toi maahan jenkeistä veneitä ja lopputuloksen arvaa, kenelläkään ei ollut rahaa ostaa mitään ja velat juoksi karmeita korkoja (asuntolainatkin olivat 15-20%) ja takaisinmaksu vielä valuutan mukaan jossa kairattiin hanuri vielä uudestaan.

Devalvaatiosta yksi hauska tositarina Helsingistä, Supo harjoitteli kännyköiden salakuuntelua ja sattumalta kuunteluun oli tullut ministeriön puhelu jossa devalvaatiosta kerrottiin pari päivää ennen kuin se sitten tapahtui.

Toinen hauska it-puolen asia oli kun Puolustusvoimat joutui anomaan jenkeiltä erityislupaa ostaa Lotus Notes ilman NSA:n takaporttia.

 

[jonniv]

Nuo valuuttalainat olivat hyvä surmanloukku kun devalvointi tapahtui 1991 ja se käynnisti virallisesti koko laman.

No virheet kuitenkin tehtiin aikaisemmin. Devalvointi ja markan "kellumaan" päästäminen oli käytännössä pakko tehdä tuossa vaiheessa.. Eli virhe tehtiin 80-luvun lopulla, kun Holkerin hallitus alkoi harjoittaa "vahvan markan politiikkaa". Paavo Väyrynen kuvaa aika hyvin tapahtumien kulun alla olevassa blokissa.

Nyt euron kanssa ollaan periaatteessa oltu koko ajan samassa tilanteessa eli valuutan arvo on meille liian vahva. Muut pohjoismaat ovat omalla valuutallaan jättäneet Suomen statistin rooliin.

Entinen Pohjoismaiden investointipankin toimitusjohtaja sekä Suomen pankissa ja Valtiovarainministeriössä pitkään vaikuttanut Johnny Åkerholm nosti Vasabladetin kirjoituksessaan 23.2.2021 esiin kylmäävän tosiasian siitä, että Suomen talouskasvu on kymmenen vuoden ajan ollut lähes maailman surkeinta.

”Suomi on vertailussa 141 maan joukossa 134. sijalla kasvun suhteen. Ero on 10–17 prosenttia muihin Pohjoismaihin verrattuna”, Åkerholm kirjoittaa. Kasvuero muiden pohjoismaiden tapaan omasta, kelluvasta valuutastaan hyötyvään Ruotsiin on peräti 20 prosenttia.

Syvään lamaan Suomen syöksi ”vahvan markan” politiikka | Uusi Suomi Puheenvuoro

Tänään klo 11.15 TV1 esittää uusintana Politiikka-Suomi -sarjan 7. jakson ”Ikuinen lama”. Pääosissa ovat 1990-luvun lama-ajan pääministeri Esko Aho ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen.

puheenvuoro.uusisuomi.fi

 

[Sikatiiker]

Asioissa on aina monta puolta. Kukaan ei velkaa pakottanut ottamaan mutta nousukauden huumassa otettiin ja pankista sitä suorastaan tyrkytettiin. Pankkien sisäinen valvonta oli heikkoa, tutulle asiakkaalle annettiin lainaa moninkertaisesti vakuuksiin nähden.

Mutta kun paska iski tuulettimeen valtion ja pankkien toimenpiteet vain pahensivat tilannetta. Ongelmaluotot työnnettiin roskapankkiin eikä niitä edes yritetty sovittaa asiakkaan maksukyvyn mukaan. Tuhansia konkursseja ja asuntojen pakkomyyntejä olisi vältetty antamalla maksuaikaa eli velallinen olisi maksanut vain korkoja. Silloin pistettiin vouti nopeasti asialle jos maksukykyä ei ollut vaikka halua olisi ollutkin.

Tuttu pankinjohtaja saattoi myös toimia fiksusti ja auttaa väkttämään sen ulosoton. Isälläni ainakin oli laina tilan ostosta, omasta talosta ja lisäksi yrityslainaa. Tunsi pankinjohtajan ja hoiti asiakkuuttaan pankinjohtajan kanssa kasvotusten. Pelastus oli nimenomaan tuo mahdollisuus maksaa pelkkiä korkoja korkojen lähtiessä kovimpaan laukkaan. Toki tässä yksittäisessä tapauksessa ratkaiseva edellytys oli reaaliomaisuus lainan vakuutena.

Varmasti heikoimmilla hangilla olivat ne, joilla oli asuntolainaa yli omien vakuuksien.

 

[takomo]

Pelastus oli nimenomaan tuo mahdollisuus maksaa pelkkiä korkoja korkojen lähtiessä kovimpaan laukkaan. Toki tässä yksittäisessä tapauksessa ratkaiseva edellytys oli reaaliomaisuus lainan vakuutena.

Varmasti heikoimmilla hangilla olivat ne, joilla oli asuntolainaa yli omien vakuuksien.

Pankit kai kuitenkin tarvitsivat jonkin syyn laittaa laina ulosottoon mutta niiden ei ollut pakko suostua lainaehtojen muuttamiseen (maksaa vain korot). Vai oliko jopa niin, että asuntojen hintojen laskiessa (ja valuuttalainoissa markan devalvoituessa) pankki saattoi vaatia hyvin hoidetullekin lainalle lisävakuuksia? Jos/kun niitä ei ollut esittää, niin vouti tuli pian ovelle ja usein myös takaajan ovelle.

 

[dale.jr]

Pankit kai kuitenkin tarvitsivat jonkin syyn laittaa laina ulosottoon mutta niiden ei ollut pakko suostua lainaehtojen muuttamiseen (maksaa vain korot). Vai oliko jopa niin, että asuntojen hintojen laskiessa (ja valuuttalainoissa markan devalvoituessa) pankki saattoi vaatia hyvin hoidetullekin lainalle lisävakuuksia? Jos/kun niitä ei ollut esittää, niin vouti tuli pian ovelle ja usein myös takaajan ovelle.

Juuri näin, vaikka kaikki lainat oli hyvin hoidossa niin pankki vaati lisää takuita laskevilla markkinoilla kun asunnon arvo ei enää riittänyt takuuksi, onnistuttiin myymään talo eikä velkaa jäänyt hirveästi mutta kyllä vitutti. En muuta kun uuden talon etsintään ja uutta matoa koukkuun

 

[Antw]

Voisko tämän poliittisen keskustelun käydä jossain politiikka-foorumin alla? Tässä langassa lienee oli tarkoituksena keskustella 90-luvun lama-Suomen aikaisesta elämästä, ei siitä, mitkä seikat tuohon tilanteeseen johtivat.

 

[Hellsinki]

Voisko tämän poliittisen keskustelun käydä jossain politiikka-foorumin alla? Tässä langassa lienee oli tarkoituksena keskustella 90-luvun lama-Suomen aikaisesta elämästä, ei siitä, mitkä seikat tuohon tilanteeseen johtivat.

Taitaa olla ainoa syy jonka vuoksi 90-luvun kurja elämä on saatu aikaiseksi ja miksi se monelle paska aika muistetaan.
Sanotaanko että joululahjt kutistu ja pehmeni, mökkiä, venettä eikä muutakaan enää ollut.

 

[KiLLPaTRiCK]

Taitaa olla ainoa syy jonka vuoksi 90-luvun kurja elämä on saatu aikaiseksi ja miksi se monelle paska aika muistetaan.
Sanotaanko että joululahjt kutistu ja pehmeni, mökkiä, venettä eikä muutakaan enää ollut.

Jos duuni säily, niin tavallaan oli hyvää aikaa. Asuminen halpeni ja mikään ei maksanut mitään. Elokuvat ja musa oli vielä hyvää.

 

[Niamu]

90-luku aiheutti itselle sen trauman että varmaan 15v en syöny keitettyjä perunoita kun omilleni muutin..

Itsellänikin oli myös sama juttu

 

[Niamu]

Jos duuni säily, niin tavallaan oli hyvää aikaa. Asuminen halpeni ja mikään ei maksanut mitään. Elokuvat ja musa oli vielä hyvää.

Hassu sattuma kun äidilleni sanoin että nykyään on hiukan kaikki kallista niin ainakin hän väitti että ennen oli kyllä paljon kalliimpaa varsinkin ruoka ja asuminen.

 

[Tonnin Seteli]

Hassu sattuma kun äidilleni sanoin että nykyään on hiukan kaikki kallista niin ainakin hän väitti että ennen oli kyllä paljon kalliimpaa varsinkin ruoka ja asuminen.

Yhtäältä voi verrata vaikkapa 90-lukua 2020-lukuun. Toisaalta voi sanoa että "ennen" oli toisin kuin "nykyään", ja sehän on jo paljon löyhemmin jos mitenkään määritelty.

Voi olla toisiaan pois sulkematta totta, että

• 90-luvulla olivat perusasiat palkansaajalle halvempia kuin nyt
• esimerkiksi 50-luvulla oli nykymittapuulla kaikki kallista ja tavallinen elämä köyhää

Samalla osa 90-luvulla ylellisyytenä pidetyistä jutuista on nykyään halpaa kuin saippua. Ei silloin olisi uskonut, millaisia tietokoneita, telkkareita ja puhelimia perseaukiset nykyään ostelevat.

 

[vitalift]

Kyllä tuo oli yksi ysärin hienoimmista asioista. Kylillä kavereiden kanssa pyöriminen ja sitten 2000 luvun puolella pillurallin ajo niin että takapenkillä oli kolme 14v teinipissistä. Tuolloin ei edes katsottu asiaa kieroon vaan se oli enemmänkin "normi" että yläasteelaiset likat pyöri täysikäisten ukkojen kanssa kun saivat helposti viunaksia, tupakkaa ja pääsi jonkun amistuunatun corollan kyytiin. Oi niitä aikoja, kyllä valkoihoinen heteromies oli silloin kuningas.

Sulta unohtui varmaan /s tuohon? Vai oikeastiko sinusta tuo on ok?
Oli kyllä tosi outoa katsella 2000-luvun alussakin, miten aikuiset miehet toi "tyttöystävänsä" ylä-asteelle kouluun autolla. Miten tuollaiseen ei opettajat edes puuttuneet, sitä en tiedä. Tai minkä takia jengi muistelee kaiholla lapsen ja aikuisen miehen yhteistä ajanviettoa. Oksettavaa.

Onneksi ajat ovat muuttuneet monellakin tapaa 90-luvulta ja edellisiltä vuosikymmeniltä.

 

[Tonnin Seteli]

Sulta unohtui varmaan /s tuohon? Vai oikeastiko sinusta tuo on ok?
Oli kyllä tosi outoa katsella 2000-luvun alussakin, miten aikuiset miehet toi "tyttöystävänsä" ylä-asteelle kouluun autolla. Miten tuollaiseen ei opettajat edes puuttuneet, sitä en tiedä. Tai minkä takia jengi muistelee kaiholla lapsen ja aikuisen miehen yhteistä ajanviettoa. Oksettavaa.

Onneksi ajat ovat muuttuneet monellakin tapaa 90-luvulta ja edellisiltä vuosikymmeniltä.

Tietysti tuohon liittyi varmaan välillä myös asioita joita voisi kuvailla oksettaviksi, mutta se minkä tuossa suoraan sanot ei minusta ihan sitä ole. Se oli jotenkin outoa ja hassua silloin kun olin itse junnu ja sitä se olisi minusta edelleen.

Käsitykseni on sen suuntainen, että ilmiötä nykyisessä ajan hengessä tulkitaan hyvin vinoutuneesti, siis että nuo "aikuiset miehet" eli amispojat olivat lähtökohtaisesti jotain hyväksikäyttäjiä. Jotkut tietysti ovat aina olleet, mutta pääosin olen aivan eri mieltä.

Sanoisin vuosituhannen vaihteen aikalaisen kokemusasiantuntijuudella että paremmin vähän reppanoita, joita pikkulikat käyttivät lievästi hyväksi. Siis saadakseen autokuskin ja ehkä statusta ikätoveriensa kesken, samalla asettaen "poikaystävänsä" hieman noloon valoon.

Kyllä sitä aikuiset ihmiset vähän outona pitivät silloinkin vaikka ei ihan nykyisessä uuspuritanismissa eletty. Niin pidin minäkin sekä yläasteella että täysi-ikäisyyden ohitettuani. Ei olisi omalla kohdalla tullut kyseeseen moinen järjestely, kehtaamisongelma jo ajatuksestakin. En tiedä johtuuko sitten siitä etten mennyt junnuna amikseen. Ja toki siis olin muuten tekemisissä about kaikenikäisten ihmisten kanssa ja maaseudulla jopa ns. pilluralli oli vielä normaali harrastus sekin, ei kummempi kuin muutkaan cruisingit ja bensalenkkarikokoukset nykyään. Mutta ei nyt saatana mitään monta vuotta nuorempaa pikkutyttöä leikkityttöystäväksi etsitty.

 

[KiLLPaTRiCK]

Sulta unohtui varmaan /s tuohon? Vai oikeastiko sinusta tuo on ok?
Oli kyllä tosi outoa katsella 2000-luvun alussakin, miten aikuiset miehet toi "tyttöystävänsä" ylä-asteelle kouluun autolla. Miten tuollaiseen ei opettajat edes puuttuneet, sitä en tiedä. Tai minkä takia jengi muistelee kaiholla lapsen ja aikuisen miehen yhteistä ajanviettoa. Oksettavaa.

Onneksi ajat ovat muuttuneet monellakin tapaa 90-luvulta ja edellisiltä vuosikymmeniltä.

Totta. Hieno juttu, että on kehitytty sokerideittailuun.

 

[matthew]

Tietysti tuohon liittyi varmaan välillä myös asioita joita voisi kuvailla oksettaviksi, mutta se minkä tuossa suoraan sanot ei minusta ihan sitä ole. Se oli jotenkin outoa ja hassua silloin kun olin itse junnu ja sitä se olisi minusta edelleen.

Käsitykseni on sen suuntainen, että ilmiötä nykyisessä ajan hengessä tulkitaan hyvin vinoutuneesti, siis että nuo "aikuiset miehet" eli amispojat olivat lähtökohtaisesti jotain hyväksikäyttäjiä. Jotkut tietysti ovat aina olleet, mutta pääosin olen aivan eri mieltä.

Sanoisin vuosituhannen vaihteen aikalaisen kokemusasiantuntijuudella että paremmin vähän reppanoita, joita pikkulikat käyttivät lievästi hyväksi. Siis saadakseen autokuskin ja ehkä statusta ikätoveriensa kesken, samalla asettaen "poikaystävänsä" hieman noloon valoon.

Kyllä sitä aikuiset ihmiset vähän outona pitivät silloinkin vaikka ei ihan nykyisessä uuspuritanismissa eletty. Niin pidin minäkin sekä yläasteella että täysi-ikäisyyden ohitettuani. Ei olisi omalla kohdalla tullut kyseeseen moinen järjestely, kehtaamisongelma jo ajatuksestakin. En tiedä johtuuko sitten siitä etten mennyt junnuna amikseen. Ja toki siis olin muuten tekemisissä about kaikenikäisten ihmisten kanssa ja maaseudulla jopa ns. pilluralli oli vielä normaali harrastus sekin, ei kummempi kuin muutkaan cruisingit ja bensalenkkarikokoukset nykyään. Mutta ei nyt saatana mitään monta vuotta nuorempaa pikkutyttöä leikkityttöystäväksi etsitty.

Tää vastaa aikalailla omaakin havaintoa/muistikuvaa noista ysärin teiniviiksistä jotka kuskasivat pikkup*lluja takapenkillä. Ja ainakin omilla peräkylillä alaikäisiin alle 16v seksuaalista sekaantumista kyllä pidettiin melkoisen pahana/tabuna tuolloin ysärilläkin.
14-16v tytöille oli "ok" hommata oma sugardaddy-amis mutta toisinpäin hommasta sai tosiaankin vähän nolon maineen.

 

[vitalift]

Totta. Hieno juttu, että on kehitytty sokerideittailuun.

Sinäkö harrastat sellaista?

 

[vitalift]

Tää vastaa aikalailla omaakin havaintoa/muistikuvaa noista ysärin teiniviiksistä jotka kuskasivat pikkup*lluja takapenkillä. Ja ainakin omilla peräkylillä alaikäisiin alle 16v seksuaalista sekaantumista kyllä pidettiin melkoisen pahana/tabuna tuolloin ysärilläkin.
14-16v tytöille oli "ok" hommata oma sugardaddy-amis mutta toisinpäin hommasta sai tosiaankin vähän nolon maineen.

Voisitko kasvaa sen verran aikuiseksi, että et kutsuisi tyttölapsia pikkupilluiksi? Hekin ovat ihmisiä.

 

[kuoris]

Oli kyllä tosi outoa katsella 2000-luvun alussakin, miten aikuiset miehet toi "tyttöystävänsä" ylä-asteelle kouluun autolla. Miten tuollaiseen ei opettajat edes puuttuneet, sitä en tiedä.

Muistan ysärillä kurvikkaan bruneten jonka iskä toi kouluun hienolla punaisella uudehkolla V8 Camarolla. Yksi aamu sitten kattosin että siellähän suudellaan etupenkillä, selvisi että iskä olikin ”iskä” ja mun unelma brunetesta romahti.

 

[matthew]

Voisitko kasvaa sen verran aikuiseksi, että et kutsuisi tyttölapsia pikkupilluiksi? Hekin ovat ihmisiä.

Sorry, joudut nyt loukkaantumaan omasta ja pikkutyttöjen puolesta.

 

[Tonnin Seteli]

Voisitko kasvaa sen verran aikuiseksi, että et kutsuisi tyttölapsia pikkupilluiksi? Hekin ovat ihmisiä.

90-luvulla karkea kielenkäyttö oli toki tilanteesta riippuen paheksuttavaa mutta ei vielä täysin demonisoitua kuten nykyisessä asenneilmastossa. Myös teiniviikseksi kutsuminen on ajassamme kehohäpeää tuottavaa vihapuhetta, eikun eihän se ollutkaan. Turvallisen tilan suoja tai vapaus ilkeästä puheesta ei koske valkoheteroksi oletettuja miespuolisia.

E: 1990-luvulla oli yleistä ja normaalia homotella ihmisiä, niin vihapäissään, leikillään kuin vittuilumielessä.

 

[jonniv]

Yhtäältä voi verrata vaikkapa 90-lukua 2020-lukuun. Toisaalta voi sanoa että "ennen" oli toisin kuin "nykyään", ja sehän on jo paljon löyhemmin jos mitenkään määritelty.

Voi olla toisiaan pois sulkematta totta, että

• 90-luvulla olivat perusasiat palkansaajalle halvempia kuin nyt
• esimerkiksi 50-luvulla oli nykymittapuulla kaikki kallista ja tavallinen elämä köyhää

Samalla osa 90-luvulla ylellisyytenä pidetyistä jutuista on nykyään halpaa kuin saippua. Ei silloin olisi uskonut, millaisia tietokoneita, telkkareita ja puhelimia perseaukiset nykyään ostelevat.

No 90-luvulta tähän päivään suunnilleen kaikki on halventunut.. Muistaakseni joskus 80-luvulla vielä tuloista meni ruokaan keskimäärin n. 30%. Nykyään taitaa olla jossain 12% paikkeilla.

Kyllä nimimerkki Niamun äiti on täysin oikeassa. Nykyään vaan kitistään kaikesta vaikka eletään kauheaa kulutusjuhlaa ja lähes kaikki on hiton halpaa.

Kuluttajahintaindeksin pääryhmien reaalinen hintakehitys 1994-2017, koko indeksi=0​

Ruoka on halventunut jo 30 vuotta | Tieto&trendit

Ravinnon hintojen sopeutuminen EU-aikaan alkoi jo vuonna 1986, kirjoittaa hinta-asiantuntija Ilkka Lehtinen.

stat.fi

 

[takomo]

Taitaa olla ainoa syy jonka vuoksi 90-luvun kurja elämä on saatu aikaiseksi ja miksi se monelle paska aika muistetaan.
Sanotaanko että joululahjt kutistu ja pehmeni, mökkiä, venettä eikä muutakaan enää ollut.

Pankkikriisi kaikkineen oli todellakin leimallinen osa 90-luvun elämää. Jos ei omalle kohdalle osunut suoraan, niin varsin monella oli lähipiirissä joku, joka otti pahemmin osumaa. Tämä on niin merkittävä koko 90-lukua määrittänyt asia, että en ymmärrä miten jotkut haluavat lakaista tämän pois silmistä.

Jonkinlainen kulminaatiopiste, jolla vahingot ohjattiin pankeilta lainanottajille ja takaajille, oli Koiviston konklaavi 6.5.92, jonne Koivisto oli kutsunut mm. korkeimman oikeuden tuomareita keskustelemaan pankkiasioiden oikeuskäsittelystä.

Koiviston konklaavi – lähihistoriamme suurimman tragedian salailun loputtava

JULKAISTU 6.1.2018 Tämä kirjoitus voi suututtaa ihmisiä, jotka eivät kykene käsittelemään maamme lähihistoriaa siten kuin demokraattisessa länsimaassa pitäisi, eli rehellisesti ja avoimesti. Monet niin sanotut vanhan liiton miehet ja naiset haluavat nimittäin painaa koko asian villaisella nyt

www.jocka.fi

770. Koiviston konklaavi - irvokas näytelmä oikeusvaltiossa

Kojamo (n. 25-30 kg) nousemassa ylävirtaan Tenon Yläkönkäällä 1. Koivoston konklaavilla tarkoitetaan presidentti Mauno K...

jyrkivirolainen.blogspot.com

Taustalla oli tuore KKO:n tuomio 50/1992, jossa pankki hävisi jutun yksipuolisesta lainakoron nostosta. Viesti menikin perille, ja pankkien voittaminen oikeudessa oli jatkossa melko mahdotonta.

Yrittäjille oli kuitenkin tulossa lisää huonoja uutisia. Salaisella SSP-sopimuksella pankit saivat siirtää laajasti ongelmaluottoja (tai sellaisiksi epäiltyjä) veronmaksajien piikkiin Arsenal-roskapankkiin 1994. Pankkien ei kannattanut edes neuvotella rahoituksesta vaan eräännyttää lainat ja realisoida vakuudet - ja nopeasti, koska aikaikkuna oli rajallinen. Tällä ajettiin yli 40000 yritystä alas ja jaettiin yrittäjille ikuinen velkapallo jalkaan.

Koiviston konklaavi – SSP-sopimus ja muut salatut sopimukset

Tässä se on. Salaiseksi julistetun SSP-sopimuksen kopio. Sopimuksella pankeille annettiin vapaat kädet poistaa yrityksiä markkinoilta...

kalajokinen.blogspot.com

Spoileri: Otteita SSP-sopimuksesta

Arsenalin lainapaketti sitten lopulta myytiin 5% hinnalla perintäyhtiöille, jotka jatkoivat koko velan täysimääräistä perintää pitkälle tälle vuosituhannelle. Suomessa ei ollut lainsäädäntöä velkojen vanhentumisesta, joten velkoja perittiin vielä kuolinpesiltäkin. Taisipa joku tehdä hyvän tilin näillä luotoilla.

 

[root]

Arsenalin lainapaketti sitten lopulta myytiin 5% hinnalla perintäyhtiöille, jotka jatkoivat koko velan täysimääräistä perintää pitkälle tälle vuosituhannelle. Suomessa ei ollut lainsäädäntöä velkojen vanhentumisesta, joten velkoja perittiin vielä kuolinpesiltäkin.

Itse otan tämän usein puheeksi. Ehkä aina kaikkia ei kiinnosta, mutta en halua että asia unohtuu. Niiden puolesta joiden elämä päättyi noina vuosina.

Velkojen vanhenemisesta ei tosiaan ollut mitään lakia 90-luvulla. Kymmenet tuhannet yrittäjät tuolloin ihan oikein olettivat, että velanperintä on elinikäinen. Siksi jo pelkästään seuranneiden itsemurhien määrä Träskbäckin blogissa arvioitu yli 10 000 ihmiseksi. Sairastuneita vielä enemmän.

 

[Tonnin Seteli]

No 90-luvulta tähän päivään suunnilleen kaikki on halventunut.. Muistaakseni joskus 80-luvulla vielä tuloista meni ruokaan keskimäärin n. 30%. Nykyään taitaa olla jossain 12% paikkeilla.

Joo, niin on. Kunhan mainitsin "tietyt perusasiat", jotka voivat olla spesifimpiä kuin vaikka asumisen hintaindeksi. Perustasoinen vuokra-asuminen (tai halpa oma talo vaatimattomalla mutta käyttökelpoisella sijainnilla) on kallistunut paljon enemmän kuin "asuminen" yleisesti ottaen, ja tämä kosketti/koskettaa erityisesti niitä, joiden tulokehitys oli/on indeksin alapuolella.

Kuten sanoin, monenlainen silloinen ylellisyys on laskenut reaalihinnassa ja tullut yhä useammalle saavutettavaksi tai jopa itsestäänselvyytenä otetuksi arjeksi.

Se varsinainen halpojen hintojen ajanjaksohan osui uuden vuosituhannen ensimmäiselle ja jossain määrin toiselle vuosikymmenelle, kun moni tuoteryhmä kävi todella edullisissa hinnoissa. On silti nykyäänkin monella varaa mällätä ja vaikka mitä ostettavaa. 90-luvulla jos moni pystyikin - ainakin velattomana mutta toki kohtuullisen talolainankin kanssa - laittamaan nuukailemalla aika suuren siivun palkasta ylimääräiseen, niin sillä ei saanut mahdottomia. Käytetyt paremmat autotkin olivat sikakalliita, tosin siihenhän ollaan ehkä jossain määrin hyvää vauhtia palaamassa. Tietokoneet vasta olivatkin hinnoissaan. Muistaisin että edes kohtuullinen 486-kokoonpano maksoi pitkälle toistakymmentä tuhatta muinaisrahaa vielä Pentiumin julkaisun jälkeen. En toki silloin vielä ostellut irtokarkkia kummempaa mutta luin mainoksia. Mutta tästähän on kaiken järjen mukaan ja peräti muistaakseni näin pitkässä ketjussa puhuttu pahoinvointiin asti.

Kyllä nimimerkki Niamun äiti on täysin oikeassa. Nykyään vaan kitistään kaikesta vaikka eletään kauheaa kulutusjuhlaa ja lähes kaikki on hiton halpaa.

Ei varmaan yllätä että olen samaa mieltä kaikista kolmesta kohdasta.

Edit: Tämä siitä huolimatta etten koskaan ole ollut niin ökyrikas tai kakansyöjä että olisin käyttänyt (edes perskohtaisesti omaan) ruokaan vain 12% tuloistani.

 

[Joku_242]

Se varsinainen halpojen hintojen ajanjaksohan osui uuden vuosituhannen ensimmäiselle ja jossain määrin toiselle vuosikymmenelle, kun moni tuoteryhmä kävi todella edullisissa hinnoissa. On silti nykyäänkin monella varaa mällätä ja vaikka mitä ostettavaa. 90-luvulla jos moni pystyikin - ainakin velattomana mutta toki kohtuullisen talolainankin kanssa - laittamaan nuukailemalla aika suuren siivun palkasta ylimääräiseen, niin sillä ei saanut mahdottomia. Käytetyt paremmat autotkin olivat sikakalliita, tosin siihenhän ollaan ehkä jossain määrin hyvää vauhtia palaamassa. Tietokoneet vasta olivatkin hinnoissaan. Muistaisin että edes kohtuullinen 486-kokoonpano maksoi pitkälle toistakymmentä tuhatta muinaisrahaa vielä Pentiumin julkaisun jälkeen. En toki silloin vielä ostellut irtokarkkia kummempaa mutta luin mainoksia. Mutta tästähän on kaiken järjen mukaan ja peräti muistaakseni näin pitkässä ketjussa puhuttu pahoinvointiin asti.

Joo, ATK oli kyllä halpaa 00-luvulla ja 2010-luvun alussa. Kaiken lisäksi 2010-luku oli stagnaation vuosikymmen, niin sillä 2011 ostetulla Sandy Bridgellä pärjäsi seuraavalle vuosikymmenelle... eikä näyttiksetkään ollut semmoinen premium-tuote kuin nykyisin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Muistaisin että edes kohtuullinen 486-kokoonpano maksoi pitkälle toistakymmentä tuhatta muinaisrahaa vielä Pentiumin julkaisun jälkeen. En toki silloin vielä ostellut irtokarkkia kummempaa mutta luin mainoksia. Mutta tästähän on kaiken järjen mukaan ja peräti muistaakseni näin pitkässä ketjussa puhuttu pahoinvointiin asti.

Etenkin näytönohjaimet on sen verran hinnoissaan, että suhteessa yhtä korkeatasoinen PC-kokoonpano ei mikään halpa ole nykyäänkään tuohon verrattuna.

1990-luvulla oli koneenpäivitys kyllä yleistä huvia ja melko välttämätöntäkin, koska tekniikka kehittyi niin nopeasti että pari vuotta vanha kone saattoi olla pian ihan jälkeenjäänyttä rautaa ellei osia päivitellyt. Näin ollen ei kokonaan uuden konepaketin ostaminen kaupasta ollut ainakaan harrastelijalle kovin välttämätöntä kovin usein, vaan siis osia päiviteltiin.

Mä ostin viimeisimmän uuden PC-konepaketin vuonna 1991! Vuonna 1993 kasasin uuden koneen osista, mutta siinäkin hyödynsin jotain ton vanhan koneen osia ja sen jälkeen en ole kokonaan uutta konetta kasannut enkä ostanut. Vaan siis päivitellyt aina vanhaa pikku hiljaa. Periaatteessa mun nykyinen pöytä-PC juontaa siis juurensa miltei 35 vuoden taa! Nykyinen kotelo on melkein 20 vuotta vanha, eikä siinä mitään puutteita ole... Päinvastoin, enemmän laajennuspaikkoja kuin miltei missään nykyajan koteloissa.

 

[Tonnin Seteli]

Etenkin näytönohjaimet on sen verran hinnoissaan, että suhteessa yhtä korkeatasoinen PC-kokoonpano ei mikään halpa ole nykyäänkään tuohon verrattuna.

Kyllä se reaalihinnoissa on. Mainitsemani esimerkkihän ei ollut high end rautaa. Jos nykyisin pitää olla 4080 eikä mikä tahansa sellainen, niin oikea vertailukohta tällaiselle olisi maksanut viittaamanani ajankohtana (noin 1993-1994) vähän muuta kuin toistakymmentä tuhatta markkaa.

1990-luvulla oli koneenpäivitys kyllä yleistä huvia ja melko välttämätöntäkin, koska tekniikka kehittyi niin nopeasti että pari vuotta vanha kone saattoi olla pian ihan jälkeenjäänyttä rautaa ellei osia päivitellyt. Näin ollen ei kokonaan uuden konepaketin ostaminen kaupasta ollut ainakaan harrastelijalle kovin välttämätöntä kovin usein, vaan siis osia päiviteltiin.

Pitää paikkansa. Tämä korostaa sitä, että rautaan meni 90-luvulla rahaa ja paljon jos sen piti olla ajanmukaista.

Mä ostin viimeisimmän uuden PC-konepaketin vuonna 1991! Vuonna 1993 kasasin uuden koneen osista, mutta siinäkin hyödynsin jotain ton vanhan koneen osia ja sen jälkeen en ole kokonaan uutta konetta kasannut enkä ostanut. Vaan siis päivitellyt aina vanhaa pikku hiljaa. Periaatteessa mun nykyinen pöytä-PC juontaa siis juurensa miltei 35 vuoden taa! Nykyinen kotelo on melkein 20 vuotta vanha, eikä siinä mitään puutteita ole... Päinvastoin, enemmän laajennuspaikkoja kuin miltei missään nykyajan koteloissa.

Onneksi olkoon! Sinulla on siis monisatavuotinen esi-isän kirves tallella, siihen on vain vaihdettu 16 uutta vartta ja 5 terää.

 

[tenux]

Itekkin "nuoruusvuosia" viettelin 90-luvulla, oli lukio, intti ja amk opiskelemaan ja periaatteessaa työelämässä 90-luvun lopulla kun oli suuri buumi, työntekijät revittiin käsistä.

Tuosta alusta luin noita euroopan mullistavia uutisia, joo niitäkin oli, ja oli estoniaa yms.
Ei noita valtioiden kaatumisia itse sillain muista kun oli nuori, sen sijaan omassa elämässä meni lujaa ja tuossa iässähän siitä pitää nauttia.

Ja PC päivityksetkin oli lähinnäs prossupäivityksiä yms, nykyään pitää maksaa 2x koko muun paketin hinnasta jos haluaa kunnon pelinäyttiksen. Mutta noista ajoista ja tietotekniikan opiskeluista jäi se PC ja raudanhimo ja kasaaminen, tosin nykyisellään jääny vähemmälle kun kaikki maksaa liikaa.

Tuo aika itselleni oli melkeinpä parasta aikaa, tässä iän karttuessa on harmilliseesti terveyskin vähän heikentynyt niin sillain lujaa ei voi enää mennä ja kaveripiirikin toki kaventunut. Eli siis omasta mielestäni ei ollut ankea 90-luku, mutta mielipiteensä ja kokemuksensa kaikilla

 

[Erkki_erikeepperi]

Kyllä se reaalihinnoissa on. Mainitsemani esimerkkihän ei ollut high end rautaa. Jos nykyisin pitää olla 4080 eikä mikä tahansa sellainen, niin oikea vertailukohta tällaiselle olisi maksanut viittaamanani ajankohtana (noin 1993-1994) vähän muuta kuin toistakymmentä tuhatta markkaa.

Toki tietotekniikka on halventunut, mutta 1990-luvullakin pärjäsi ihan kohtuu-budjetilla kun osti fiksusti ja rakenteli itse.

Joskus aiempina vuosikymmeninä kun ei tietotekniikan harrastaminen ollut vielä yleistä, niin sitten harrastettiin stereo-laitteistoja, ja nehän oli ihan naurettavissa hinnoissa siihen verrattuna mitä nykyään käytetään musiikin kuunteluun... Sillä alalla saavutettiin halpataso jo viimeistään 1990-luvulla. Toki laatukin kärsi, mutta ei se ollut useimmille niin iso juttu.

Onneksi olkoon! Sinulla on siis monisatavuotinen esi-isän kirves tallella, siihen on vain vaihdettu 16 uutta vartta ja 5 terää.

Niin juuri, mutta kokonaan uutta kirvestä ei ole tarvinnut ostaa, eikä näillä näkymin välttämättä ikinä tarvitsekaan... Nykyinen kotelokin on tosiaan 20 vuotta vanha, enkä nyt äkkiseltään keksi, miksei sillä voisi pärjätä vaikka 10-20 vuotta lisääkin, jos niin haluan. Ei näissä standardeissa mitään isoja muutoksia ole kai odotettavissa lähitulevaisuudessa.

 

[Tonnin Seteli]

Toki tietotekniikka on halventunut, mutta 1990-luvullakin pärjäsi ihan kohtuu-budjetilla kun osti fiksusti ja rakenteli itse.

Joo, mutta ei pärjännyt lähes nollabudjetilla kuten nykyään. Tai jos yritti pärjätä, niin se oli sitten oikeasti jo retroharrasterautaa jolla ei mitään nykyaikaista tehnyt. Ajanmukainen vähänkin parempi rauta oli kallista ja sitä piti ostaa nykymittapuulla usein lisää.

 

[Erkki_erikeepperi]

Joo, mutta ei pärjännyt lähes nollabudjetilla kuten nykyään. Tai jos yritti pärjätä, niin se oli sitten oikeasti jo retroharrasterautaa jolla ei mitään nykyaikaista tehnyt.

Toisaalta nykyään menee enemmän rahaa softaan, etenkin jos pelejä harrastaa, koska eihän 1990-luvulla niistä mitään tarvinnut maksaa..

 

[Tonnin Seteli]

Toisaalta nykyään menee enemmän rahaa softaan, etenkin jos pelejä harrastaa, koska eihän 1990-luvulla niistä mitään tarvinnut maksaa..

Totta tämäkin, vaikka hc-pelaajat erikseen. Toisaalta warettamisen potentiaalin kulta-aika sijoittuu ajalle 90-luvun jälkeen.

Konsolipelit olivat muistaakseni varsin kalliita 90-luvulla.

 

[Erkki_erikeepperi]

Totta tämäkin, vaikka hc-pelaajat erikseen. Toisaalta warettamisen potentiaalin kulta-aika sijoittuu ajalle 90-luvun jälkeen.

Konsolipelit olivat muistaakseni varsin kalliita 90-luvulla.

No, warettamisen kulta-aika alkoi kyllä jo 1980-luvulla. Ja jatkui siitä pitkälle tämän vuosisadan puolelle, kunnes sitten moninpelaaminen piraattisoftalla tuli aika hankalaksi, mikä oli varmaan pääsyy piratismin hiipumiseen. Toki myös XBOX Game Passin tyyliset palvelut vähentää piratismin mielekkyyttä muutenkin.

Konsolipelit oli todella kalliita 1990-luvulla. Siis tyyliin 400-500 markkaa kappale pahimmillaan. Tätä voi sitten peilata siihen, että PC-pelit maksoi noin 0 markkaa kappale, jos niin halusi. Ilmankos konsolipelaaminen ei mitään älyttömän suosittua ollutkaan Suomessa tuohon aikaan tai 1980-luvullakaan, enemmänkin vasta sitten PlayStationin suosion myötä vuosituhannen vaihteen kieppeillä tms.

Konsolit oli enemmänkin pikkulasten leluja, koska niitä oli helppo käyttää ja pelitkin oli enemmän siihen ryhmään suunnattuja.

 

[jonniv]

Joo, niin on. Kunhan mainitsin "tietyt perusasiat", jotka voivat olla spesifimpiä kuin vaikka asumisen hintaindeksi. Perustasoinen vuokra-asuminen (tai halpa oma talo vaatimattomalla mutta käyttökelpoisella sijainnilla) on kallistunut paljon enemmän kuin "asuminen" yleisesti ottaen, ja tämä kosketti/koskettaa erityisesti niitä, joiden tulokehitys oli/on indeksin alapuolella.

Ei kannata sortua sellaiseen ajatteluun, että pelkästään pääkaupunkiseudun tai muutamien suurimpien kaupunkien asuntojen hintatasot kuvaisivat koko Suomen asuntomarkkinaa. Yli 80% suomalaisista asuu muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Nämä mainitsemasi "perustasoinen vuokra-asuminen" ja/tai "halpa oma talo käyttökelpoisella sijainnilla" kyllä sisältyvät omalla painoarvollaan "Asuminen" -tilaston kustannukseen. Ja tilastoja ei myöskään muodosteta siten, että ne huomioisivat vain tulokehityksessä keskiarvosta jälkeen jääneet.

Se varsinainen halpojen hintojen ajanjaksohan osui uuden vuosituhannen ensimmäiselle ja jossain määrin toiselle vuosikymmenelle, kun moni tuoteryhmä kävi todella edullisissa hinnoissa. On silti nykyäänkin monella varaa mällätä ja vaikka mitä ostettavaa.

Kyllä 2020-luvulla on ollut "halvinta".. Pitää muistaa, että 2000-luvun alusta ansiotasoindeksi on suunnilleen tuplaantunut ja 2010 alustakin n. 50%... Viimeisinä vuosina kohonnut inflaatio on tehnyt jonkun verran kuoppaa ostovoiman suhteen, mutta todennäköisesti senkin vaikutus kiritään takaisin parissa vuodessa.

Edit: Tämä siitä huolimatta etten koskaan ole ollut niin ökyrikas tai kakansyöjä että olisin käyttänyt (edes perskohtaisesti omaan) ruokaan vain 12% tuloistani.

Joo. Näköjään tuo prosentti on aavistuksen noussut johtuen viime vuosien inflaatiosta.

"Elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien (pääryhmä 01) osuus kulutusmenoista oli vuonna 2022 pienituloisimmalla viidenneksellä 18 %, kun suurituloisimmilla viidenneksellä se oli 12 %."