- Liittynyt
- 20.10.2018
- Viestejä
- 2 670
Näitä oli ainakin lähes joka asemalla 90-luvulla.Jaah, en tajunnut ollenkaan että joskus on ollut tuollaisia seosmittareita, joista saa valmista 2-tahtibensaa.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Live: io-techin Tekniikkapodcast tänään perjantaina noin klo 16:00 alkaen. Keskustellaan viikon mielenkiintoisimmista tietotekniikka- ja mobiiliaiheista. Suora lähetys YouTubessa. Tule mukaan katselemaan ja keskustelemaan! Linkki lähetykseen >>
Näitä oli ainakin lähes joka asemalla 90-luvulla.Jaah, en tajunnut ollenkaan että joskus on ollut tuollaisia seosmittareita, joista saa valmista 2-tahtibensaa.
Alkuaikoina teki tiukkaa, että riitti koneessa tehot edes MP3:sten soittamiseen, ellen väärin muista...
Yliopiston Unix-palvelimella yllättävän moni päätteiltä yhteydessä oleva käyttäjä pyöritti huvikseen sovelluksia xeyes ja xengine. Ilmeisesti tuo jälkimmäinen kulutti turhaan koneen resursseja, joten ylläpito poisti sen. Eikä kestänyt kuin hetki, kun käyttäjät olivat kääntäneet siitä omat versionsaTuolloin sitä vähäistä vääntöä tuli käytettyä oleelliseen.
Joskus aivan 90-luvun lopussa oli silloisessa työpaikassa eräskin tietokone, jonka ainoa tehtävä oli tulostaa pakatuille tuotteille lavatarra. Jostakin syystä tulostus oli äärimmäisen takkuilevaa. Kun asiaa viimein alettiin tarkemmin tutkia syylliseksi paljastui näytönsäästäjä, joka vei sen verran koneen tehoja, ettei tulostus onnistunut. Kun näytönsäästäjä poistettiin käytöstä alkoi tulostuskin onnistua. Näytönsäästäjä ei ollut sen kummempi kuin Win95 perusnäytönsäästäjä. jossa firman nimi "pomppi" näytössä reunasta reunaan.
Tarkoitin sitä että jos ei jaksanut pumpata valmista pärinäbensaa.Häh, kyllähän vieläkin voi ostaa bensikseltä 95:ttä (tai 98:a) ja sekoittaa siihen 2-tahtiöljyä esim. perämoottoria varten?
Kun teemana on laman traumat, niin kuvat eivät oikein osu maaliin. Suuri osa kuvista on 1990-91, jolloin talous toki vajosi taantumaan mutta varsinainen lama alkoi vasta 1991 marraskuusta ja markan devalvaatiosta:Tässä joitain hienoja kuvia
![]()
21 kuvaa, joiden kautta jokainen 1990-luvulla kasvanut muistaa miltä lama näytti – laman lapsissa näkyy edelleen viisi erilaista haavaa
Kansallisesta traumasta pitäisi puhua aiempaa monipuolisemmin, sanoo Laman lapsista kirjoittanut Sanna Kajander-Ruuth.yle.fi
Eihän IT-kentällä mitään lamaa ollutkaan, vaan kehitys eteni aivan käsittämätöntä vauhtia koko vuosikymmenen. Vuosikymmenen vaihtuessa Intel oli juuri esitellyt 16 MHz 80486-prosessorin ja kymmenen vuotta myöhemmin markkinoilla oli mm. 800 MHz PIII Coppermine-prosessorit ja NVIDIAn Geforce 256-GPU:t. Jokos muisti oli DDR-DIMMejä? 90-luvun alussa taidettiin vielä pistellä FPM-lutikoita kantoihin.1990-luvun voi oikeastaan jakaa hyvin karkeasti kahteen osaan, eli vuosikymmenen alku lamoineen ja loppu interneteineen ja kännyköineen.
Jälkipuoliskossa oli siis jo paljon nykyajan elementtejä. Tai siis juuri ne tärkeimmät.Myös PC:t ja niillä pelaaminen kehittyi nykyaikaiseen suuntaan, eli 3D-kiihdytys oli jo arkipäivää ja myös Windows saavutti pitkälti nykyisen ulkoasunsa perusteet... MP3:t alkoi olla juttu.
90-luvulla tuli yliopistolla tuli nähtyä ja käytettyä vähän eksoottisempiakin tallennusmedioita, mm. uudelleen kirjoitettavia magneto-optisia levykkeitä, joille meni muutamia satoja megoja tavaraa. Ja ensimmäisissä cd-rom-asemissakin levy laitettiin eräänlaiseen lukukoteloon, joka työnnettiin asemaan sisään, ulos työntyvät levykelkat tulivat vasta myöhemmin. Noita levyjä käyttäneillä tutuilla saattoi lojua useita levyjä lukukoteloissaan pitkin pöytää. Useimmat noista laitteista laitettiin ketjuun SCSI-väylään - laitteissa oli kaksi porttia, toiseen tuli väylä sisään, toisesta jatkui ulos tai sitten ketju lopetettiin terminaattorilla. Ja niitä saakelin liittimiäkin taisi olla erilaisia - yli 20 vuotta siitä, kun olen viimeksi niiden kanssa puuhaillutKovalevyissä kehitys oli vielä tyrmäävämpi: 90-luvun alkaessa normilevy oli kai luokkaa 40 MB ja isot jopa 100 MB. Vuosikymmentä myöhemmin oltiin kymmenissä gigatavuissa. Esim. tässä hehkutellaan IBM Deskstar 75GXP-levyä (75 GB) kesällä -00: IBM Deskstar 75GXP Ultra ATA 100 Hard Drive
90-luvun alussa odotettiin optisen tallennuksen valtaavan markkinat ja lopussa ... no, magneettinen tallennus meni oikealta ja vasemmalta ohi.
Kaverin kaverin perheessä oli 1 gigainen kiintolevy jo vuonna 1990 vai 1991. Se oli toki tolkuttoman harvinainen ja kallis, mutta niitäkin siis jo oli.Kovalevyissä kehitys oli vielä tyrmäävämpi: 90-luvun alkaessa normilevy oli kai luokkaa 40 MB ja isot jopa 100 MB. Vuosikymmentä myöhemmin oltiin kymmenissä gigatavuissa. Esim. tässä hehkutellaan IBM Deskstar 75GXP-levyä (75 GB) kesällä -00: IBM Deskstar 75GXP Ultra ATA 100 Hard Drive
90-luvun alussa odotettiin optisen tallennuksen valtaavan markkinat ja lopussa ... no, magneettinen tallennus meni oikealta ja vasemmalta ohi.
Mulla oli juuri tuollainen caddyllinen CD-ROM 1X -asema vuonna 1993. Olin kehityksen eturintamassa mukana, sillä harvalla vielä tuolloin oli CD-ROM -asemaa mutta hyvin pian kaikilla oli...90-luvulla tuli yliopistolla tuli nähtyä ja käytettyä vähän eksoottisempiakin tallennusmedioita, mm. uudelleen kirjoitettavia magneto-optisia levykkeitä, joille meni muutamia satoja megoja tavaraa. Ja ensimmäisissä cd-rom-asemissakin levy laitettiin eräänlaiseen lukukoteloon, joka työnnettiin asemaan sisään, ulos työntyvät levykelkat tulivat vasta myöhemmin. Noita levyjä käyttäneillä tutuilla saattoi lojua useita levyjä lukukoteloissaan pitkin pöytää. Useimmat noista laitteista laitettiin ketjuun SCSI-väylään - laitteissa oli kaksi porttia, toiseen tuli väylä sisään, toisesta jatkui ulos tai sitten ketju lopetettiin terminaattorilla. Ja niitä saakelin liittimiäkin taisi olla erilaisia - yli 20 vuotta siitä, kun olen viimeksi niiden kanssa puuhaillut![]()
Minkähänlaisesta levystä on mahtanut olla kyse? Levyjen koollahan oli hypoteettinen, lähinnä akateemisesti kiinnostava 528 MB kova raja: 1024 sylinteriä, 16 lukupäätä ja 63 sektoria à 512 tavua:Kaverin kaverin perheessä oli 1 gigainen kiintolevy jo vuonna 1990 vai 1991. Se oli toki tolkuttoman harvinainen ja kallis, mutta niitäkin siis jo oli.Olisiko maksanut jotain 10 000 mk, jotenkin jäänyt sellainen summa mieleen...
Mulla oli ensimmäinen isompi peräti 4 gigaa 1994-1996. En tarkasti muista vuotta, mutta se levy on tallessa ja kunnossa vielä.Kaverin kaverin perheessä oli 1 gigainen kiintolevy jo vuonna 1990 vai 1991. Se oli toki tolkuttoman harvinainen ja kallis, mutta niitäkin siis jo oli.Olisiko maksanut jotain 10 000 mk, jotenkin jäänyt sellainen summa mieleen...
Kyllä gigatavun 3,5 tuuman kovalevy oli jo olemassa ainakin 1991, esimerkiksi IBM 0663 "Corsair". Tarkempaa tietoa mulla ei ole, oliko kyse juuri tuosta vai jostain toisen merkkisestä (kenties 5,25") mallista, mutta nimenomaan gigatavusta oli mielestäni puhe.Minkähänlaisesta levystä on mahtanut olla kyse? Levyjen koollahan oli hypoteettinen, lähinnä akateemisesti kiinnostava 528 MB kova raja: 1024 sylinteriä, 16 lukupäätä ja 63 sektoria à 512 tavua:
Tämä muuttui akateemisesta ongelmasta käytännön ongelmaksi joskus 1993 tienoilla.
Ettei olisi "gigabitti" muuttunut "gigatavuksi" matkan varrella?
SSL 2.0 eli ekassa Netcapen Navigatorissa ollut versio tuki tosiaan Jenkkien ulkopuolella saataville tarkoitetussa ns. export-versiossa vain 40-bittistä RC2/RC4-algoritmia. V. 1999 USA salli 56-bittiset algoritmit. Lisätietoja Export of cryptography from the United States - WikipediaYksi 90-luvun kuriositeetti oli USA:n vientivalvonnan vuoksi heikennetty salaus: oliko alkuun 32-bit sallittu ja sittemmin 40-bit?
Kaverin kaverin perheessä oli 1 gigainen kiintolevy jo vuonna 1990 vai 1991. Se oli toki tolkuttoman harvinainen ja kallis, mutta niitäkin siis jo oli.Olisiko maksanut jotain 10 000 mk, jotenkin jäänyt sellainen summa mieleen...
Kyse ei ollut mistään "tyypillisestä kovalevystä" eikä tyypillisestä käyttäjästä, vaan käsittääkseni kaverin kaverin isä oli jotain "alan miehiä". (Saattoi olla arkkitehti?)Nyt taitaa aika olla muutamalla vuodella pielessä, tai kapasiteetissa yksi nolla perässä tai kyse oli stacker-/doublespace-feikkikapasiteetista, ei todellisesta kapasiteetista, todellisen ollessa reilut puolet tästä.
340-megainen levy (jossa oli tuolloin paras koko-hinta-suhde) maksoi keväällä/kesällä 1994 n. 2000mk, ja levyjen hinta/koko-suhde tuplaantui n. 1.5-2 vuodessa noihin aikoihin.
Se gigainen levy maksoi sen 10000 euroa ehkä aika lailla samaan aikaan, 1993-1994.
Tyypillinen kovalevyn koko pakettikoneessa oli vielä vuonna 1993 jotain 120 megaa ja 1994 n. 200 megaa.
Olihan 1991 juuri tullut 1 Gt:n 3,5"-kiintolevy. Se tosin oli aika pullukka (1,6") kahdeksan (8) kiekkonsa takia.Jossain vaiheessa oli tapana softakompressiolla ”laajentaa” levyjen kapasiteettia, oliskohan tuollaisesta ollut kyse. IBM deathstsr sarja oli kyllä hieno![]()
Vuotta en enää tarkasti muista, olisikohan -96, kun minulla oli ensimmäisiä polttavia kuluttaja cd-asemia, vissiinkin HP4020 SCSI väyläinen 2x poltin. Aika pian sitten vaihtui HP4040 tms. 4x IDE malliin. Molemmissa oli sama tyyppivika. Kirjoituspää 'laiskistui' joka aiheuti sen, että levyjä ei enää voinut kirjoittaa täyteen, vaan aina piti pienentää poltettavaa datamäärää, että meni onnistuneesti läpi.Mulla tuli muistaakseni 98 joku ongelma HP:n 4x polttavan kanssa. Sieltä oikein insinööripuolen kaveri soitteli ja kävi läpi diagnostiikkaa. En enää muista miten tapauksessa kävi, taisin saada uuden aseman. Alussa cd-aihiot olivat sellaisissa hinnoissa, että levyjen kopioimisessa ei ollut hirveästi tolkkua.
Kyse ei ollut mistään "tyypillisestä kovalevystä" eikä tyypillisestä käyttäjästä, vaan käsittääkseni kaverin kaverin isä oli jotain "alan miehiä". (Saattoi olla arkkitehti?)
Gigaisia PC-kovalevyjä oli tosiaan kyllä olemassa. Ja koska niitä oli olemassa, niin kyllä niitä on kavereiden kavereiden iseilläkin siis ollut.![]()
Tuohon aikaan ei myöskään ollut mitenkään erikoista, että PC-koneisiin laitettiin tolkuttomia summia rahaa. Mieleen on jäänyt Tietokone-lehden 486-vertailu vuodelta 1989, ja koneiden hintaluokka oli henkilöauton tasoa.
Vertailun kalleimman mallin hinta oli 100 000 mk. Jäänyt mieleen. Se oli ison kuution mallinen "tornikotelo" muistaakseni..Että sen 80486-koneen hinta oli "henkilöauton tasoa" sen takia, että verrattiin äärimmäisen uutta ja sen ajan mittapuulla nopeaa PCtä johonkin halpaan ja pieneen pikkukopperoon.
Keskimääräinen PC-kone oli kuitenkin sen n. 8-10 kertaa keskimääräistä henkilöautoa halvempi.
Kaveri vaihto tuolloin vanhan Volvonsa polttavaan CD-asemaanVuotta en enää tarkasti muista, olisikohan -96, kun minulla oli ensimmäisiä polttavia kuluttaja cd-asemia, vissiinkin HP4020 SCSI väyläinen 2x poltin. Aika pian sitten vaihtui HP4040 tms. 4x IDE malliin. Molemmissa oli sama tyyppivika. Kirjoituspää 'laiskistui' joka aiheuti sen, että levyjä ei enää voinut kirjoittaa täyteen, vaan aina piti pienentää poltettavaa datamäärää, että meni onnistuneesti läpi.
Ja voi että kun söi miestä jos unohti ennen poltto-operatiota ottaa näytönsäästäjän pois päältä, se kun söi käynnistyessään resursseja sen verran paljon, että buffer underrun oli 99% varma ja 120mk levyaihio päätyi roskiin. Aika äkkiähän sitten noiden aihioiden hinnat tippuivat johonkin 20-25mk/kpl jolloin ei enää niin paljon kirpaissut. Ja eihän tuolloin tosiaan mitään yksittäisiä peli- tai musiikkilevyjä kopioitu, vaan jostain keräiltiin ripattuja pelejä tai mp3:a ja niitä sitten levy täyteen.
Edit: Tuosta tyypiviasta HP näköjään joutui jenkeissä joukkokanteen kohteeksi.
![]()
HP sued over recordable CD drive
The suit alleges that HP's drives don't work right, but the firm says it has been dealing with the problem for months.www.cnet.com
Ettei siinä jutussa ripattu vinyylilevyjä MP3:ksi. sellainenkin juttu oli. ripperin ilmaisversio käytössä täytyi jokainen kappale ripata erikseen. veikkaisin jutun olleen v 97-98,Muistan Mikrobitin artikkelin, missä laitettiin musiikki-cd rippaantumaan mp3:ksi yön yli, aamulla oli biisit valmiina mikäli ei tullut mitään erroreita. Tuokin prosessi sittemmin nopeutui vähäsen.![]()
Ei tainnut 97/98 vielä olla MP3:t käytössä, eikös ne tulleet 2000-luvun puolella vasta, ainakin yleiseen käyttöön?Ettei siinä jutussa ripattu vinyylilevyjä MP3:ksi. sellainenkin juttu oli. ripperin ilmaisversio käytössä täytyi jokainen kappale ripata erikseen. veikkaisin jutun olleen v 97-98,
Niinkuin kirjoitin ettei sen ohjelman freeware versio sallinut pätkimistä niin vinyyliltä piti ripata biisi kerrallaan niin kyllähän se hereilläoloa vaatiEi tainnut 97/98 vielä olla MP3:t käytössä, eikös ne tulleet 2000-luvun puolella vasta, ainakin yleiseen käyttöön?
EDIT: Tarkistin ja olihan se sittenkin tuossa 97/98 aikoihin kun alkoivat yleistyä. En kyllä muista että ainakaan CD:n rippaamisessa olisi kovin kauaa mennyt. Ja ei kai vinyylissäkään kovin paljoa yli sen soittoajan pituuden pitäisi mennä.
Joo, niin varmaan. Lähinnä mietin tota että miten olis kummankaan tapauksessa voinut mennä yön yli.Niinkuin kirjoitin ettei sen ohjelman freeware versio sallinut pätkimistä niin vinyyliltä piti ripata biisi kerrallaan niin kyllähän se hereilläoloa vaati
Puhelinmodeemi netti oli kyl vähä ankee. kun koitti soittaa frendille, mut luurista kuuluu vaan noi netti suhinavingunnat sielläkin päässä. Ringo nmt puhelimet ol ihan kauheita sai mennä mastonalle seisoskelee ennekuin sai yhteyttä
Ehdit jo tarkistaakin, mutta tosiaan noilla paikkeilla alkoi yleistymään. Aloitin 97 opinnot ja ostin uuden koneen, johon tuli hemmetin kallis polttava cd. Sillä tuli polteltua sekä cd-levyjä että mp3-levyjä. Olihan se ihmettä kun yhdelle levylle sai sopimaan ties miten monta albumia. Ei noita vielä pitkään aikaan pystynyt kuuntelemaan muuten kuin sillä koneella. Mutta mikäpäs siinä oli winampilla kuunnellessa.Ei tainnut 97/98 vielä olla MP3:t käytössä, eikös ne tulleet 2000-luvun puolella vasta, ainakin yleiseen käyttöön?
Keenit tuli junnuna tutuiksi, kaikki paitsi vitososa taisi löytyä. En ymmärrä miten osan noista junnuna pääsi jopa läpiItsellä kultaiset lapsuusmuistot 90-luvulla, suurimmaksi osaksi tuli seikkailtua sekä leikittyä pihalla ja lähimetsissä ilta myöhään naapurin tenavien kanssa, mutta sain joskus 90-luvun puolessa välissä muutaman vuoden ikäisenä ensimmäisen tietokoneeni, käytettynä perheyrityksestä. Sellainen vaalean beige vaakakotelo, saman värinen näyttö siihen päälle ja hiirtä ei ollut lainkaan. Käyttöjärjestelmänä MS-DOS. Commander Keenit lähtivät pyörimään korpulta, ja pelien käynnistäminen sieltä D-asemalta tuntui ihan koodaamiselta nykyaikaisiin käyttöliittymiin verrattuna. Aika pian alkoi tajuamaan, että parempia pelejä oli saatavilla isän Windows 95 ja myöhemmin 98 koneille. Isovanhempien Windows 3.1 koneella oli myös paljon hauskoja pelejä. Windows 98:lle tuli aivan 90-luvun lopussa muuten ihan huikean hyvä tasohyppelypeli suoraan muorpaketista, siis kirjaimellisesti muropaketista eli Kellogss Mission.
![]()
Mulla oli tuosta zip-asemasta USB-liittimellä varustettu versio, mutta niukasti vuoden 2000 puolella.Muistaako täällä kukaan io mega zip drive tms ?
Vähän ku leveykeasema. Ja koko jotain 120 megatavua.
Jäi CD:n jalkoihin nopsaa.
Kaverilla oli ja kyllä sitä köyhänä kuolas.
-edit- se oli tää:Iomega Zip – Wikipedia
Muistaako täällä kukaan io mega zip drive tms ?
Vähän ku leveykeasema. Ja koko jotain 120 megatavua.
Jäi CD:n jalkoihin nopsaa.
Kaverilla oli ja kyllä sitä köyhänä kuolas.
-edit- se oli tää:Iomega Zip – Wikipedia
Noihin aikoihin tuollaisia piraattilevyjä myytiin innokkaasti esimerkiksi Mustamäen torilla Tallinnassa ja Viipurin torilla. Ja olihan ne ihan hyvä diili, ei siinä mitään.Mulla oli kesällä -96 cd-romppu täynnä cräkättyjä ohjelmia, maksoin polttajalle levystä 100mk.
Kesätöissä sähkäri halusi väkisin ostaa sen, sanoi että sieltä koulusta saan uusia, se oli kuulemma piratismin kehto..
oman hp 4x cd-rw::n ostin v-99 ja maksoi 1600mk
Ostin kaverilta 2002 käytettynä Kenwood KDC-MP6090R autosoittimen, joka osasi soittaa mp3:a cd-levyltä. Ja tämä oli jo edistynyt malli, joka osasi näyttää id3 tageista biisien nimet, en muista koska edellisen soittimen hankin, mutta sekin soitti mp3:a, mutta ei ymmärtänyt id3 tageja ja näytti vain 8+3 merkkiset tiedostonimet. Tällä perusteella uskaltaisin väittää, että 97/98 mp3:t alkoi olemaan jo mainstreamiaEi tainnut 97/98 vielä olla MP3:t käytössä, eikös ne tulleet 2000-luvun puolella vasta, ainakin yleiseen käyttöön?
EDIT: Tarkistin ja olihan se sittenkin tuossa 97/98 aikoihin kun alkoivat yleistyä. En kyllä muista että ainakaan CD:n rippaamisessa olisi kovin kauaa mennyt. Ja ei kai vinyylissäkään kovin paljoa yli sen soittoajan pituuden pitäisi mennä.
Joo, minä veikkasin samoihin aikoihin väärää hevosta ja hankin SyQuest EZ 135:n, tosin wikistä poiketen sisäisen version, mutta SCSI väyläinen sekin. Tämä oli järkyttävästi nopeampi kuin Iomega Zip, mutta eihän tuo toiminut muuta kun omiin arkistoihin, kun kellään muulla sitten lopulta olut samanlaista, niin ei ollut hyötyä warettamisessa
Ei ihme, että hämmensi kun sehän on väärin ilmaistu. Totuus on, että silloin sai ja vieläkin saa itse sekoittaa.Minuakin vähän hämmensi asian muotoilu edellä. Sen kyllä käsitän, että entisaikoina oli seosbensamittareita jotka ovat sittemmin kadonneet, kuten bensikset muutenkin muuttuivat 90-luvulla.
Asiaan liittyen perämoottoriin on syytäkin(moottorista riippuen toki) sekoittaa itse. Valmiin 2T-bensan öljyn laatu ja määrä on mopoon tai sahaan sopiva eikä käy tyypilliseen perämoottoriin.
.. 90-luvulla sai sentään sekoittaa itse jos ei kehdannut pumpata 2 tahtia kannuun.
Juuri tätä tarkoitan. Arvelin, että tuolla viitattiin johonkin muuhun kuin täsmälliseen asiatarkkaan tulkintaan joka tosiaan olisi loogisesti väärin, koskapa polttoineen itse sekoittaminen ja tällaisen käyttö on yhä täysin sallittua ja tavanomaista, enkä ole kuullut että tästä poikkeavaa huhua olisi liikkeellä. En vaan keksinyt mikä se voisi olla. Kenties siinä olisi voitu tarkoittaa jotain kaksitahtiöljyn irtotavaramyyntiä kannun pohjalle?Ei ihme, että hämmensi kun sehän on väärin ilmaistu. Totuus on, että silloin sai ja vieläkin saa itse sekoittaa.
Alla tämä väärä ilmaisu:
Mä en ole ostanut valmista PC-konetta vuoden 1991 jälkeen. Vuonna 1993 kasasin itse koneen, ja sen jälkeen päivitellyt sitä toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän, mutta tietyssä mielessä mun nykyisenkin koneen juuret juontaa siis vuoteen 1993.(Tai jopa 1991, koska siitäkin koneesta periytyi jotain osia tuohon 1993 koneeseen.) Koteloakaan en ole vaihtanut kuin pari kertaa tämän ~30 vuoden aikana. Nykyinen kotelo on noin 15 vuotta vanha. Hyvä on ollut.
Tuossa vaiheessa en käyttänyt enää mikrolabran koneita, kun oli oma työhuone. Meillä oli noita lähinnä Maceissa, Linux- ja Unix-koneissa varmuuskopioita otettiin lähinnä erilaisille nauhoille (ainakin neljää eri nauhatyyppiä tuli käytettyä), magneto-optisille REO-levyille ja sitten CD-R-levyille. Eivätkä kaikki noita varmuuskopioita muistaneet ottaa, varsinaista ylläpitoa kun ei pienissä tutkimusryhmissä ollut, niin varmistukset jäivät käyttäjien itsensä vastuulle...Oulun yliopistolle taisi nuo tulla kaikkiin koneisiin ja oli pakkohankinta harkkojen ym siirtelyyn. Kotona taisi olla serial porttiin liitettävä malli. Koneen backupit vedin sitten iomega Ditto nauha-asemalla. Nämä sitten heivattiin melko nopeasti kun ulkoiset kovalevyt ja USB muistit yleistyi.
Websalesin ja Serv-IT:n asiakaspalvelua ei ole muuten ikävä![]()
Niin siis tuon mainoksen mukaan melkein gigaluokan levyjä on ollut myynnissä jo tammikuussa 1990.Löytyipä hyllystä tällainen referenssi 90-luvun alun tietotekniikasta:
![]()
Tässä 90-luvun alun PC:itä
... ja sitten kovalevykauppias, jolta löytyi suurimmat listatut levyt:
![]()
Käytännössä suurimmat levyt, mistä missään näyttää olleen yleisemmin puhetta, olivat n. 300 MB-kokoisia (esim. kannen juttu jättikokoisista Mac-levyistä). Maxtorin 8760 näyttää olleen formatoituna 677 MB ESDI-järkäle:
Niin, todellakin, formatoituna. Muistaako joku vielä ajan, jolloin kovalevytkin piti formatoida ennen kuin pääsi osioimaan? 1:1-lomittelu oli kova juttu.
Giga levyä on toki ollut mahdollista, jos koneessa ollut useampi levy kiinni.
Muistiakin oli kaupan - ja liukulukuprosessoreita:
![]()
Nyt menee jo aika läheltä...Niin siis tuon mainoksen mukaan melkein gigaluokan levyjä on ollut myynnissä jo tammikuussa 1990.
On siis ihan uskottavaa, että mun kaverin kaverin arkkitehti-isällä olisi ollut gigainen levy noin 1991 kuten muistan että kehuivat olleen.