Ei Intelillä ollut mitään täyttä teknistä ja suorituskyvyllistä ylivoimaa.
Kyse oli vain brändin tunnettavuudesta ja Intelin käyttämistä likaisista keinoista.
Kyllä oli.
Kun intel myi 386sta, joka oli 32-bittinen suoritin sivuttavalla virtuaalimuistilla ja muutenkin järkevästi osoitettavalla muistilla, AMD valmisti ja myi inteliltä lisensoitua 286sta joka oli 16-bittinen suoritin jonka muistia piti osoittaa kahden rekisterin yhdistelmällä hirveällä segmenttihärvelillä.
Kun intel myi 486ia, joissa oli liukuhihna joka suoritti yleisimmät käskyt käskyn kellojaksossa, AMD myi 386ia joilla meni aina useampi kellojakso per käsky.
Kun intel myi pentiumeita, jotka suorittivat kahta käskyä kellojaksiossa rinnakkain ja sisäsivät liukuhihnoitetun liukulukyksikön, AMD myi 486ia, tosin valmisti niitä melko korkeillla kelloilla ja nimesi viimeisimmät "5x86"ksi, mutta ne olivat silti vain korkeakelloisia 486ia, ja saivat helposti köniin pentiumilta.
AMDltä tuli myös K5 joka kävi niin onnettomilla kellotaajuuksilla, ettei se pystynyt kilpailemaan Pentiumin kanssa, vaikka siinä olikin parempi IPC. Hype ennen K5sta oli kova, että se tulee pieksemään Pentumin mutta ei piessyt, koska suorituskyky on kellotaajuduen ja IPCn tulo, ei kumpikaan yksinään.
Kun Intel myi pentium MMXää, AMDltä tuli K6 joka kuukauden ajan kokonaislukuworkloadeilla pärjäsi Pentium MMXlle, mutta hävisi sille liukulukuworkloadeilla, koska K6ssakaan ei ollut liukuhihnoitettua FPUta. Sitten Intel julkaisi Pentium 2:n joka pieksi K6sta selvästi.
P2/P3 jatkoi K6sten pieksemistä seuraavat pari vuotta; K6 kärsi pahasti sekä liukuhihnoittamttomasta FPustaan että hitaan järjestelmäväylän takana olevasta uloimman tason välimuistista, K6-3ssa tosin oli 256 kiB L2-välimuistia prossun kanssa samalla piirillä lääkkenä tähän, mutta siinä sen välimuistien toteutuksessa oli jotain pielessä ja se rajoitti kellotaajuudet onnettoman pieneksi.
AMD toki laajensi MMX:stä oman 3dnow-SIMD-käskykantalaajennoksensa, jolla K6-2 sai 32-bittisillä liukuluvuilla hyvän suorituskyvyn, mutta 3dnow ei ollut mm. pyöristysmoodeiltaan täysin yhteensopiva ieee-754-liukulukustandardin kanssa minkä takia käytännössä mikään c/c++-kääntäjä ei tukenut vektorointia sille, ja sen softatuki jäi hyvin heikoksi. Intelin vuotta myöhemmin tullut SSE sen sijaan oli standardin kanssa yhteensopiva ja sille saatiin kääntäjätuki usempiin kääntäjiin.
(ja tästä jätetty mainitsematta Pentium Pro joka oli palvelin-/HEDT-prossu jonka kanssa AMD ei edes yrittänyt kilpailla)