Sanna Marin on oikealla linjalla. Aloitetaan kuitenkin siitä ettei takerruta johonkin täsmälukuun kuten tasan kuusi tuntia, vaan lukemaan joka on vähemmän kuin kahdeksan.
Ostovoima on tällä viisiin sillä tasolla, että tekemällä viikossa neljä päivää kahdeksan tuntia töitä, pystyy elelemään lainoineen päivineen huoletta, etenkin jos on kumppani kuka käy myös töissä. Liian uutta ja hienoa autoa ei tietenkään tuolloin kannata lainalla ostaa, mutta muuten voi elää rennosti käyden kerran vuodessa ulkomailla. Palkansaajat tiedostavat hyvin että heidän rahansa kyllä riittävät jos jonkinlaiseen, mitä samaan aikaan monet yritykset käyttävät jatkuvasti hyväkseen (pehmiksen hinta!). Palkansaajat eivät halua penniäkään pienempää tiliä, kun he tuijottavat juuri hintojen nousua ja muuta hintakehitystä, kuten asumisen kustannuksia merkittävästi kasvavissa kaupungeissa. He eivät myöskään käsitä että haalimalla enemmän ostovoimaa he maksavat myös hyödykkeistä koko ajan enemmän, siis sellaisista mitä on varaa myydä kalliimmalla nimen omaan työssä käyville. He luulevat juoksevansa kilpaa karkuun markkinataloutta ja vaurastuvansa, kun taas useat yritykset näkevät raon pyytää enemmän. Esimerkiksi pankit ovat tällaisia yrityksiä jotka voivat lainakoroilla nyhtää uurastetut työtunnit omaan pussiinsa. Tulisi muistaa että lainat mukautuvat sen mukaisesti kuinka paljon kansalla on varaa niistä maksaa korkoa ja kuinka pitkällä suunnitelmalla, nyt kun eläkeikä on noussut ja noussee joskus vielä uudestaan.
Yhteiskunnan kuviot menee valitettavan sekaisin jos ei olla valmiita luopumaan palkastaan, vaikkakin saataisiin vastineeksi vapaata. Yhtälö on se että meillä on yhä enemmän työvoimapulaa, silti huomattavan ylityöllistettyjä ihmisiä ja päälle puskee digitalisaatio ja muu tekninen kehitys, mikä syö työpaikkoja. Kukaan tuskin haluaa elää yhteiskunnassa missä osa porukasta tekee töitä ja osa odottelee käsi ojossa, eikä näillä odottelijoilla ole rahaa kuin perustarpeisiin, ellei verorahoista kustanneta heille tasokkaampaa elämistä (näin yleensä käy pohjoismaissa).
Heti nyt lyhyempi työpäivä on vielä liian aikainen etappi, mutta se on ainoa suunta kehityksessä mikä voidaan ottaa. Minä en keksi yhtään ratkaisua siihen miten työpaikkoja saataisiin muutoin kaikille, eli mahdollisimman moni työelämään, maksamaan oma leipänsä ja veroa. Työssä ei tosin ole pelkästään kyse leivän maksamisesta vaan myös elämän mielekkyydestä. Touhuta on mukava aina jotain ja nähdä työkavereita työpaikallaan, mutta itsensä uuvuttaminen ei ole mukavaa. On omituista miten jotkin ottavat vastaan yhä lisää työsarkaa, vaikka tekevätkin jo perinteistä 40 tuntista viikkoa, läkähdyttäen itsensä puhki. Lisäksi on paljon niitä jotka opiskelevat ja käyvät töissä yhtä aikaa, vaikka useimmiten Suomessa vanhemmat ovat valmiita tukemaan lapsensa opiskelua.
Ihmisten tulisi kehittyä muullakin tavalla kuin tilin kasvattamisessa. Jokaisella pitäisi olla mielellään se yksi harrastus mitä tehdä työn lisäksi, miksi lasketaan jo ihan itsensä kuntouttaminen vaikkapa uimahallissa tai salilla. Elämää pitää kokea muuallakin kuin työpaikalla, ihmisiin tulee törmätä niin siellä harrastuksen parissa kuin torillakin. Meidän ei tule eristäytyä kahteen ryhmään missä toiset uurastavat kovasti ja toiset tekevät mitä ikinä, joko vähän töitä tai ei töitä ollenkaan. Kaikkien tulee oppia elämisen taito niin vapaa-ajallakin kuin työssä käyden. Se että tekee pääasiassa töitä kuinka monta tuntia tahansa viikossa, ei enää korota kenenkään arvoa mihinkään. Työllä teet rahaa itsellesi, olet rahasi orja tai käytät sitä iloksesi, et varmastikaan tienaa sen tähden että autat maassasi asuvaa veljeäsi panoksellasi? Sama se mitä ajattelet työstäsi, työn perimmäinen tarkoitus on se että pidämme yllä yhteiskuntaa missä on hyvä elää yhdessä ja tähän ajatukseen onkin hyvä päättää.
Mitään estettä ei pian ole tällaiselle yhteiskuntamuutokselle. Yrityksille täytyy vaan antaa tarpeeksi varoaikaa hankkia lisää työntekijöitä ja siihen apua valtion puolesta, kuin myös sopiva sauma sopeuttaa hintatasonsa alkuun hieman alentuneelle ostovoimalle - maksavia asiakkaita tulee sentään olemaan enemmän.