Jostain asiaa käsittelevästä Youtube-videosta jäi knoppitieto että laboratoriotesteissä (missä akkua jatkuvasti ladataan ja puretaan kerta toisensa jälkeen), kaikkein paras akun elinikä saavutettiin kun tuo pidettiin 65-75% välissä, eli ladataan aina kun laskee 65%:iin, ja lopetetaan lataus 75%:ssa. Ero kuulemma oli jo huomattava verrattuna esim. yleiseen 20%-80% sääntöön.
Lienee kuitenkin selvää ettei tuollainen 10 prosentin välillä latailu ole tosielämässä järkevä tavoite. Normiajoissa jossain 20-80% tai 15-90% välillä pitäminen lienee hyvä tavoite, ja jos on pitkä matka tiedossa, sitten lataa tappiin 100% vaikka vähän ennen matkaa. Pitkillä matkoilla supernopeaa latausta haluavat tuntuvat myös suosivan melkein tyhjäksi akun ajamista koska sitten latautuu aivan sikavauhtia, ainakin aluksi.
Tärkeämpää kuin se käykö akun lataustaso välillä muutamassa prosentissa tai 100% täynnä, lienee se ettei auto olisi pitkiä aikoja parkissa/säilytyksessä joko akku tyhjänä tai piripintaan täynnä. Pitkäaikaisessa parkkeerauksessa/säilytyksessä ehkä joku 50-70% välillä oleva lataustaso lienee paras. Käsittääkseni erityisen haitallista akulle on pitkäaikainen säilytys pakkasessa tyhjänä, eli ainakin sitä tulisi välttää.
Pakkaa sekoittavat vielä LFP-akut jotka kai vähemmän välittävät täydeksikään latauksesta, mutta kai niidenkin jo valmiiksi hyvä elinikä pidentyisi vielä entisestäänkin noita samoja sääntöjä noudattaen. Luulisin. Ehkäpä. Ken tietää.
EDIT: Niin ja vielä tarkennuksena se että ainakaan minä en ole tietoinen että tietoisesti akun käyttäminen välillä melkein tyhjäksi olisi jotenkin tarpeellista akun eliniän pidentämiseksi, päinvastoin. Luulen että nuo ohjeet tulevat jostain 90-luvun Nokia-puhelimien nikkelikadmiumpäläpälä-akuista joissa oli joku "muistiominaisuus" jota välttääkseen oli hyvä välillä purkaa akkua melkein tyhjäksi, tai muuten sen kapasiteetti alkoi vähentyä roimasti. Ei tietääkseni enää päde nykyisille litium-akuille.