Korkeimman oikeuden päätös on erityisen ikävä siksi, että patet tulevat varmasti käyttämään tämän pelotevaikutuksen maksimaalisesti hyväksi, ja toisaalta seuraavalla joka haluaisi maksunsa riitauttaa tulee olemaan isompi kynnys lähteä katsomaan kortit loppuun asti.
Viimeistään tässä kohtaa yksityiselle pysäköinninvalvonnalle pitäisi saada selkeät säännöt, joissa aivan ensisijainen juttu olisi luoda puolueeton valvontasysteemi, jossa patet joutuisivat oikeasti perustelemaan miksi "sakko" (ts. yksityisoikeudellinen sopimusmaksu) on määrätty. Näin toivottavasti saataisiin pois hakemalla haetut virheet kuten "pysäköintikiekko ei näy", ts. ei näy kun ei ole vaivauduttu katsomaan tai on otettu tarkoituksella todisteeksi mahdollisimman paska valokuva.
Kuitenkin jos miettii meikäläistä oikeuskäytäntöä, ei tämä päätös ole varsinaisesti yllättävä, koska meillä oikeusistuimet tämän tyyppisissä tapauksissa ihan järkevästi soveltavat periaatetta, ettei (teeskennellyn) tietämättömyyden taakse voi määräänsä enempää piiloutua. Aina voi tietysti hakea sen erikoistapauksen, jossa auton omistaja tai haltija ei ihan oikeasti voi tietää tai saada selville, kuka sitä on ajanut milloinkin. Useimmissa tapauksissa kuitenkin käyttäjien määrä on rajattu ja auton omistavalla tai siitä vastaavalla henkilöllä on vähintäänkin hyvin vahva käsitys kulloisestakin käyttäjästä, tai se on melko helposti (ts. kysymällä) saatavilla selville. En siis sano, että päätös olisi mielestäni oikea moraalisesti ja yksilön oikeusturvan kannalta, mutta on kuitenkin linjassa siihen, miten vastaavia riitatapauksia muuten käsitellään.