Jospa tänään viskibattlen sijaan viskilasibattle..
Pistin herkkujen herkkua lasiin, Jameson 40% Irish Whiskey
.
Kaikissa 2cl annos irlantilaista nektaria Bow streetiltä.
Lasit vasemmalta oikealle:
1. Norlan Whisky Glass. Ulkopuolelta thumbler, sisäpuolelta aromilasi.
2. Savu Glass. Suomalainen kyhäelmä viskilasista. Ilmeisesti jäljittelee tislauskolonnia välitasoineen.
3. Glencairn aromilasi. Legendaarinen viskilasi. Kaikille tuttu.
4. Glencairn Copita. Tulppaanilasi. Ajaton klassikko.
Jokaiselle lasille annettiin pieni pyöräytys ja ranneliike ennen tuoksuttelua. Tuoksussa Norlanista ei tunnu nousevan oikein mitään tuoksua. Nenän saa tuoda lähes kiinni lasin reunaan, että alkaa irlantilaisen viljan tuoksua tupsahdella. Savu-lasista ei saa edes nenän tunkemalla kiinni reunaan mitään hajua irti. Perus Glencairnista irtoaa jo selkeä halvan viskin tuoksu noin. 5cm päästä lasin reunastan. Yllättävä ero edeltäviin laseihin. Glencairn Copita antaa myöskin selkeästi ennen lasinreunaa selkeän pöllähdyksen.
Tuoksuissa Glencairnit selkeästi kykenevät tiivistämään haihtuvat alkoholihöyryt pienemmälle alueelle. Sehän ei sinänsä ole yllätys, koska näissä lasinsuu on noin. 1 cm halkaisijaltaan kapeampi kuin kahdella ensimmäisellä. Lasipinta-alakosketus vaikuttaisi myös suuremmalta kuin kahdella ensimmäisellä. Mitä tuoksutteluun tulee, tuntuu lasin suuaukon koolla olevan jopa enemmän merkitystä kuin lasin muodolla tai markkinoinnilla. Entäpä maku? Sanotaan, että maut on hajuja, joten pitäisi siis jotenkin eroa olla vai onko?
Norlan:
Perus Jameson. Pistelyä kielen kärjellä. Jyväviskin makua, karvautta.
Savu-glass:
Jotenkin voimistunut maku, yllättävää. En olisi tätä odottanut. Paljon alkoholipitoisempi ja terävämpi. Kokeillaas uudestaan. Mitä ihmettä?! Kyllä vaan.. jotenkin lasi vaikuttaa siihen miltä viski maistuu. Tämä ei ole mikään korvien väli -juttu vaan selkeästi suussa polttaa enemmän toisesta lasista siematessa. Siistiä. Ehkä tämä lasi jotenkin konsentroi ja estää alkoholin haihtumista ja on voimakkaampana nesteessä.
Glencairn:
Menee ehkä näiden kahden puoliväliin. Toisaalta aromeja tulee nenään jo ennen siemaisua, mutta toisaalta itse kielen päällä ei ole niin vetinen kuin Norlanin.
Glencairn Copita:
Tämä tarjoaa hyvin samanlaista kokemusta kuin perus Glencairnikin. Tosin tätä on kivempi pyöritellä kapeasta jalasta sormien välissä ja katsella "jalkojen" laskeutumista lasia pintaa pitkin. Maussa ei juuri mitään eroa Glencairniin.
Kuten voitte todeta "todella tieteellinen tutkimus", mutta pirun hauskaa. The Viskilasina meikäläisellä vielä jatkaa perus Glencairn. Toisinaan kyllä thumblerkin tarttuu kouraan. Norlanilta esim. Heavy Rauk (ei kuvassa) tuo viskin siemaimuun ihan eri fiilistä kun pelkkä lasi painaa 556g. Vain sikari puuttuu.
Näilläkin laseilla jonkin verran oli painoissa eroja (sis. 2cl viskiä):
Norlan: 144g
Savu: 109g
Glencairn: 148g
Glencairn Copita: 121g
No mitä tästä nyt pitäisi päätellä? No eipä kai mitään muuta kuin, että lasilla voi olla vaikutusta viskin maisteluun ja ehkä vielä enemmän fiilikseen.
PS. Perus Glencairnissa tuo levein pullein kohta on 5cl, jos ei ollut tiedossa kun aina ei jaksa kuitenkaan sitä leimattua baarimittaa kaivaa esiin.