Onko puolestaan tähän jotain lähdettä, että liittimien lämpöliike on se ongelmien aiheuttaja, ja mitä se ynnämuut ovat? Periaatteessahan syitä kulumiseen voi olla lämpö (katalysoiden kemialista reaktiota), lämpölaajeneminen (murtaa liitoksen), sähkökemialinen reaktio tai vaihtovirran indusoiman magneettikentän aiheuttama materiaalin väsyminen. Ylikuormituksen aiheuttama hidas kuluminen menettää hieman uskottavuuttaan jos perusteluina on "en tiedä mistä johtuu" ja "joskus ollut likaa pinneissä".
Teknisesti minua ei kiinnosta, mikä tarkalleen niitä ongelmia aiheuttaa, mutta lämpenevät liittimet kärsivät niistä enemmän, kuin siten mitoitetut, että pysyvät viileänä. Tämän nyt vain olen käytännössä huomannut vuosikymmenien aikana.
Muut ovat esim reaktiiviset kaasut, jotka voivat aiheutttaa vuosien kuluessa jonkinlaisia ongelmia. Lisäksi liittimillä on vain taipumusta pikkuhiljaa löystyä (Metalli tuntuu myös jostain syystä väsyvän), jolloin kosketus huononee pikkuhiljaa.
Ja kuluttaja laitteet eivät ole myöskään mitään avaruustekniikkaa. Olen nähnyt mm piirikortin, jossa joku kemikaali oli jäänyt kortille? ja kaikki tinaukset irtoilivat (Ulkoiset olosuhteet olivat "normaalit", eivätkä muut laitteet ko tilassa oireilleet samoin). Kun tinauksia lämmitti, niin tina jäi pallona siihen mustuneelle pinnalle. En usko, että noiden neutralointi esim on kovin täydellistä, kun ei niitä ole tarkoitettu kestämään edes kymmeniä vuosia. Eli myös komponenteissä voi joko olla kemikaalijäämiä tai voi tapahtua kemiallisia reaktioita, joiden takia syntyy esim syövyttäviä aineita.
Nykyelektroniikka on kestoiältään vain erittäin rajallista. Sitten jos vielä mitoitukset tehtäisiin päin honkia, niinkuin jotkut tässä ketjussa jostain syystä haluaisivat, niin vikoja olisi ihan sietämättömän paljon.
Prosessorikanta on ennemmin osa virransiirtoa. Samalla prosessorikannalla voi käyttää mopoa tai superia virransyöttöä tai jotain siltä väliltä. Prosessorikanta itsessään ei ota mitään kantaa virransyötön tasoon.
Mistä ne jännitehäviöt ilmaantuvat? Tyhjästä? Esimerkkejä prosessorikannan aihettamista jännitehäviöistä (pl rikkinäiset kannat) otetaan vastaan.
Ymmärsit vihdoin mitä sanoin.
Ongelma onkin siinä ettei ylikuormitusta tapahdu prosessorikannoilla edes raskailla ylikellotuksilla. Ennemmin ylikuormittuu prosessori kuin sen kanta.
Virransyyöttö on kokonaisuus, jossa on myösse heikoin lenkki. Energia nyt vain täytyy saada siirrettyä sinne piisirun transistoreille mahdollisimman stabiilisti.
Jos ja KUN prossun kannassa on ylimenovastusta, niin jännitetaso laskee kuormituksen mukaan. Siksi on siis pakko lisätä niiden pinnien määrää, kun VIRTA kasvoi huomattavasti tai homma olisi kussut...
Kun meillä on liitin, niin se ei ole johto. Siinä on aina ylimenovastusta ja tuonkaltaisessa "hyvin ohuen jousen muotoiltu pää painuu epämääräisellä voimalla padiä" vasten sitä on vaihteleva määrä, jonka rajat kantojen valmistajat ja intel ovat arvioineet ja testanneet vuosien kuluessa (sama perusrakenne on sekä halppis, että kalleissa alustoissa).
En ymmärrä, millä rahkeilla taas kerran kuvittelet tietäväsi asian nuo suunnitelleita henkilöitä paremmin, mutta usko pois, et selvästikkään tiedä, vaan mutuilet ja väität ihan, mitä sattuu..
Nyt kun Usassa on joukkokanteet melkoisen helposti paukkuvia ja jos tyrii isosti (niinkuin olisi mahdollista suunnitella esim tuo kantahomma liian löperösti), niin kaikki osapuolet haluavat moisen välttää.
Viimeksi muokattu: