Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[arcane]

MYST (PC / Oculus Quest)

Pelasin kesällä ~80% läpi veljen Oculus Questilla, mutta ei aika riittänyt kun piti antaa VR-lasit muuhun käyttöön.

Toissapäivänä julkaistiin pelin PC-versio Steam-kauppapaikalle sekä Xbox game passiin. Päätin sitten jälkimmäisen kautta viimeistellä, mitä jäi kesken. Nopeastihan tuo oli ohi, kun vaikka ihmettelin vielä kauniimpia maisemia PC:llä, niin meni eilisilta ja ehkä tunnin verran tänä aamusta. Toki Oculus Questilla olin palloillut ympäriinsä enempi, mutta väittäisin että kestoa seikkailulla on ehkä 5-7h, eli ei todellakaan mitenkään kamalan kauaa.

Luulin lisäksi että Myst olisi todella vaikea, mutta suhteellisen helppohan tämä oli kunhan alussa pääsi siitä yli, ettei peli vinkkaa mihinkään suuntaan ja on vipuja ja nappeja jotka ei näennäisesti tee mitään. Kertaakaan en sortunut vinkkien käyttöön. Oculuksella suurta harmia aiheutti se, ettei voinut ottaa muistiinpanoja... tai voihan pelistä ottaa screenshotin, mutta screenshotin ottaminen ja sen katselu vaatii pelistä poistumisen päämenuun, gallerian avaamisen, kuvan avaamisen. Ei ihan loppuun asti suunniteltu. Kaipaisi pelin sisäisen muistiinpanotoiminnon. Ilman VR:ää pelatessa oli helppoa kun voi vaan ottaa vihkon eteen ja raapustella pari merkkiä.

Mystin tyylisiä pelejä olen pelannut ennenkin, escape roomeja käynyt ja yleisesti puzzleilua harrastanut, joten Myst tuntui sikäli aika tutulta ja turvalliselta - vaikutti jopa, että melkein kaiken on nähnyt joskus ennenkin. Tämän kuitenkin antaa anteeksi, kun onhan tämä remake vuoden 1993 pelistä. Mystin maailmat ovat todella kauniita, mutta tuo kauneus on toki vähän pinnallista, kun sitä ei puzzleissa juuri käytetä (vrt. The Witness tai muu vastaava). Klassikkona kuitenkin sisältö on pääosin rautaa, ja arvostan korkealle, vaikka nykypäivänä Obductionissa onkin mielenkiintoisempi maailma ja Quernissa (muistaakseni) mielenkiintoisemmat puzzlet.

Remakesta tuskin saa muuta kuin silmäkarkkia irti jos peli on pelattu ennenkin, mutta jos ei ole, niin saa minulta vielä suosituksen. 25€ on nykyään vähän arvokas verrattuna pelin kestoon, mutta ainakin Game Passia tilaavien puzzle-ihmisten kannattaa ehdottomasti kokeilla.

 

[Jumi]

Microsoft Flight Simulator 2020 (PC, xbox1)

Ostin tämän täysin simu-ummikkona vuosi sitten julkaisussa ja pelasin 50€ joystickilla ihan innoissaan jonkin aikaa, mutta mielenkiinto laantui nopeasti kun Suomen mallinnus oli niin huonosti tehty. Hirveitä bugikukkuloita ja vesistöjä aivan väärin. Ei puhettakaan että voisi suunnistaa kartan kanssa maamerkkien mukaan. Lisäksi VR ei toiminut ollenkaan joten kokeilin DCS:ää kun hommasin VR-lasit samoihin aikoihin. DCS VR:nä vei mennessään, siinä jäi Half-Life: Alyxit ja muut jalkoihin!

Kesällä onneksi pohjoismaapäivitys korjasi maastobugit ja VR toimii myös frame raten puolesta nykyään hyvin, mutta käytettävyys ei. Vieläkin ohjaamon nappeja pitää painella hotas:in tai näppiksen pikanäppäimillä tai hiirellä. Ei ole semmoisia yleisiä on/off/isommalle/pienemmälle yleisnäppäimiä mitä DCS:ssä, ja se on iso miinus.

Tämä on erittäin hyvä peli lentokoneiden käytön opetteluun. Esim. käynnistykseen löytyy selkeät hyvin tehdyt ohjeet jotka jopa highlightaavat painettavat napit. Oikean elämän Garminin autopilottia pääsee käyttämään ja nopeasti käy ilmi että peruslentäminen on yhtä helppoa kuin autolla ajo. Vastuu ja kuoleman pelko toki puuttuvat.

Vapaasti ympäri maailmaa lentämisestä ei riitä iloa kovin pitkäksi aikaa. Pelinä tässä on onneksi Bush Tripit jotka ovat esim. 8 kpl alle puolen tunnin lentoja, monesti siihen sisältyy suunnistusta maamerkkien mukaan. Suomen Bush Trip menee Lappeenrannasta Rovaniemelle usean pienen lentokentän kautta. Kyllä on kaunista maaseutua, ja suosittelisin etenkin Elokapinalaisille jotta huomaisivat kuinka paljon hiilinieluja Suomesta löytyy muuhun eurooppaan verrattuna.

8/10. Suosittelen ihan ummikoille, paras ensimmäinen lentosimu.

Ps. Loppupeleissä sisältöä ei ole hirveästi jos sitä ei itse keksi. Moni tulee varmaan siirtymään DCS:ään ja kannattaa miettiä hardware ostotkin sen mukaan. Hyvä joystick on arvokkaampi kuin cessnan yoke.

 

[Hulikopteri]

Spiderman Remastered PS5

Joo, itse olen aina enemmän Batmanista tykännyt mutta olihan tämäkin viihdyttävä ajoittain. Tuli vaan jotenkin ähky nopeasti gameplayhin, mutta tarinan takia jaksoi pelata läpi. En ole vielä jaksanut aloittaa delsuja tai Miles Moralesia. Mutta kai nekin pitkän tauon jälkeen jaksaa.

 

[Dwarf]

Rimworld

Pitkään kattelin videoita tuosta pelistä, vihdoin nöyrryin ja ostin itsekkin tuon. En yleensä pidä mistään sivilissaatio rakentelu pelistä, mutta tämä erosi massasta niin paljon että on viimeaikoina tullut nukuttua hieman huonosti Eli ainakin itselle kolahti ja kovaa... Jos joku toinen meinaa tämän hankkia, niin suosittelen että ostatte sen steamistä, koska näin modien hankkiminen on helpompaa.. ja noita modeja tulee haalittua todella paljon (tekstuureja, quality of life)

Jos joku välttämättä/vahingossa (kuten minä) ostaa sen muualta kuin steamista, saa modit vieläkin steamin workshopista, mutta joutuu asentamaan softan nimeltä Rimpy, ja hakemaan modit tuon avustuksella.

Rimworld
RimWorld on Steam

Rimpy
Releases · rimpy-custom/RimPy

 

[Jo_Hani]

Star Control 2: Ur-Quan master (Pc)

Vanha peli, jonka remasterd Hd-versio ollut tallessa jo useamman vuoden. Mut nyt vasta viikonloppuna sai aikaiseksi sen asentaminen ja pelaaminen. Lapsena jääny hyvät muistikuvat pelistä vaikka silloin en englantia ymmärtänyt ollenkaan. Silloin en päässy peliä koskaan läpi, saa nähä onnistuko nyt.

Nyt 6h pelanneena, niin kyl tää peli koukuttaa. Sopivaa seikkailua ja tekemistä. Sanoisin peliä jopa haastavaksi ja ei mitään käryä missä järjestyksessä olisi fiksuinta kohdata muita rotuja, varsinkin kun ei edes halua katsoa mitään gameplay yms videoita.

 

[Cereal killah]

Pathfinder: Kingmaker (PC)
Tämä meni vähän yli viikko sitten läpi. Pelasin ensin intensiivisesti helmi-maaliskuussa 2019, sitten peli (ja itse asiassa käytännössä kaikki muukin pelaaminen) jäi yli kahdeksi vuodeksi kesken kunnes nyt sitten kesäloman päätteeksi päätin palata siihen ja koittaa puskea läpi. Kokonaiskesto oli melko absurdi 227h. Sillä saldolla ollaan melko selvästi minun Steam-tilin kärjessä "hours played" tilastossa, ja minähän pelaan nykyään vain tarinavetoisia pelejä kertaalleen läpi (mainittakoon että kakkosena tunneissa on Witcher3 lisäosiensa kanssa sekä sitten Divinity: Original Sin 2). Pelaamista on tullut harrastettua lähemmäs 30 vuotta, ja isommalla tuntimäärällä on varmuudella vain muutama moninpeli (WoW, Overwatch, CS) sekä ehkä mahdollisesti BG2 jos niistä ainakin parista läpipeluusta + lisäosasta kertyi niin paljon.

Tunteja siis vallan perkeleesti, mutta mistä se edes koostuu? Kingmakerin kohdallahan siitä varmaan neljäsosa on SSD:sta huolimatta latausruutuja. Toinen neljäsosa on kaikkien haukkumaa "kingdom management" metapeliä vieläpä melko juostenkustuna ja ajoittaisella save-scummauksella. Jäljelle jää jotenkin erittäin addiktiivinen ja old school-henkinen isometrinen laatu-RPG jota ei mistään Metacriticin tms. review- koneistojen listoilta löydy, koska se julkaistiin niin keskeneräisenä (ei vaikuttanut omaan pelaamiseeni koska aloitin sopivaan aikaan). Varnhold- DLC julkaistiin minun kannalta juuri sopivaan aikaan joten sain ujutettua sen sopivaan kohtaan peliäni siten että nämä rinnakkaiset kokonaisuudet tapahtuu ajallisesti samoihin aikoihin.

Minulle peli oli parhaimmillaan siellä jossain chapter 2-4 nurkilla ja erityisesti tuo Varnhold-lisäri. Juonessa tapahtuu paljon, paikat ovat mielenkiintoisia ja kartalla on paljon tuntematonta. Jossain siellä keskivaiheen jälkeen (Pitax/Irovetti-kuvion keskellä) peli jäi aikoinaan kesken, ja muistan kyllä ne syyt varsin hyvin. Tunteja oli siinä kohtaa mennyt jo 190+ ilman että loppu olisi lähelläkään. Peli oli kärsinyt PC-ropeille erittäin tyypillisen inflaation jossa pelaaja saa koko ajan joka tuutista liikaa rompetta ja rahaa ja kaikkea. Netistä oli tullut luettua miten kaikki kollektiivisesti vihaavat tiettyä loppupään dungeonia. Parin vuoden sulattelun jälkeen sitten pelin jatko-osa alkoi kummittelemaan mielessä, joten ei muuta kuin tämä loppuun: netistä ohjeet jotta pää ei hajoa sinne vihattuun dungeoniin, kingdom management aivan pikarämpytyksellä "läpi" (mitään kunnon immersiota siinä ei koskaan ollutkaan), suoraviivaisesti nokka kohti maalia jne. Loppupäässä oli muutamia hienoja kohtia, mutta peli vetää aika copy-pastena paljon.

Pelihän on sellainen josta on melko helppo keksiä haukuttavaa mutta se on kuitenkin aika epäreilua, koska pelintekijät ovat olleen niin kunnianhimoisia että ovat tehneet monesta asiasta itselleen vaikeita. Vähemmällä duunilla olisivat saaneet kriitikoilta paljon enemmän pisteitä, mutta olisiko se ollut sen arvoista? Tämä on Owlcatin loistava perusta jonka päälle tehdä jatko-osa (ilmestyy tällä viikolla!) jossa varmasti on otettu opiksi virheistäkin. Onko se sitten parempi pelikin muidenkin kuin kriitikkojen mielestä niin jää nähtäväksi. Kingmakerissä on tehty jotain sellaista loistavasti mihin PoE:t tai edes omalla tavallaan huikea D:OS2 eivät ole kyenneet; tavoitettu jotain oleellista siitä Graalin maljasta (=Baldur's Gate 2:n tai alkuperäisen Planescape Tormentin tunnelma) jota on vaikea pukea sanoiksi. Kingmakerin kohdalla vähän tuli raja vastaan mm. budjetin vuoksi, mutta kakkososassa rahaa on ollut enemmän käytettävissä. On viitteitä siitä, että kakkososa olisi samantasoinen harppaus kuin aikoinaan BG1 --> BG2.

 

[perato]

Yooka-Laylee and the Impossible Lair (Epicin ilmaispelit osa XIX)
Eipä olis tähän tullut tartuttua ilman ilmasuutta, edellinen Yooka-Laylee oli sen verran laimean maun suuhun jättänyt tuotos. Tämä jatkaa edellisen hahmoilla, mutta muuten peli on muuttunut 3D:stä 2,5D:ksi. Overworldissä keräillään lähinnä tonikkeja ja avataan uusia tasoja, tasot ovat sit semmosia n. 5-10min pyrähyksiä ja niitä on 40 erilaista. Huomattavasti mukavampi ja tasapainosempi tuote kuin edellinen ja jos tämmöset hyppyyttelyt innostaa niin suosittelen kokeilemaan jos tämän ilmaiseksi nappasi. Itelle nämä ei oo mitään "pakko pelata" kamaa, eikä näihin liity edes mitää kummempia nostalgiafiboja, nii vaikea arvioida aina, et onko tää nyt joku "aikansa tuote" vai muuten vaan tyhmästi suunniteltu. Tässä kuitenkin vähemmistössä nuita typeryyksiä ja keräilypeliksi varsin anteeksiantava, koska pelihahmolle voi kenttiin laittaa erinnäköisiä "tonicceja" jotka sitten avustaa tai haittaa peliä miten nyt tykkää. Loppua kohen tuli kyllä vähän skippailtua tasoja kun ei ollut halua keräillä mitää ja tuli lähinnä juostua ne loppuun, viimisestä sainkin 12 höyhentä ja 0 kolikkoa =P.
Kaikki pelissä tähtää Impossible Lairin voittamiseen, jota varten muista tasoista kerätään mehiläisarmeijaa, jokainen kerätty mettiäinen antaa yhden "lisäelämän". Tästä huolimatta, että lisäelämiä oli itellä se 45, ei riittänyt into tämän lairin läpäisyyn, pääsin jopa huikeat 25% siitä läpi.

N. 12h tuli pelikelloon, mikäli alkais keräilemään asioita niin veikkaisin toisen mokoman tulevan siihen kaveriksi, joskin yli puolet kolikoista ja suurimman osan toniceista onnistuin hankkimaan.

 

[Insti]

Detroid: Become Human

PS+ Collectionissa oli tämä peli ja tullut kuultua hyvää tästä. Peli tempaisi kyllä mukaansa alussa ja saattoi Karan osuus mennä tunteisiinkin hieman. Muiden osuudet ei niin kolahtanut kovaa, varsinkin Connor jäi etäiseksi, varsinkin kun ei oikein heti hiffannut mihin suuntaan kannatti peliä pelata. Loppupuoli pelistä kyllä lässähti aika lailla, lisäksi yksi väärä valinta vesitti mielenkiinnon lopusta. Täytyy katsoa miten eri vaihtoehto mielenosoitus-valinnassa vaikuttaa loppuun.

Kontrollit oli alussa melkoista tuskaa, vähän väliä päin seiniä ja törmäilyä esineisiin, loppua kohden pääsi sisään mutta varsinkin laivakohtaus oli taas sellaista, että. QTE oli ihan toimiva keino saada peliin pelaamista, vähän tuli välillä sekoilua kun kuvakkeet tuli yllättäen mutta sen takia kokoajan pitää olla varuillaan.

En ihan ollut kokonaisuuteen tyytyväinen, peli kun lässähti aika lailla puolivälin jälkeen. Kontrollit ei oikein suju. Graafisesti peli oli kyllä täysi kymppi ja varsinkin äänimaailma Pulse3d-kuulokkeiden avulla oli aika messevä.

Arvosana 3/5

Ohessa vielä läpipeluu.

 

[itarumaa]

Ajattelin pelata neljännen kerran läpi tuon Detroit: Become Human pelin ihan PS5:sen kunniaksi. Yksi suosikkipeleistäni kautta aikojen, alku on ehkä vähän tylsä kun pelaa useamman kerran peliä.

 

[Insti]

Ajattelin pelata neljännen kerran läpi tuon Detroit: Become Human pelin ihan PS5:sen kunniaksi. Yksi suosikkipeleistäni kautta aikojen, alku on ehkä vähän tylsä kun pelaa useamman kerran peliä.

Täytyy varmaan itsekin pelata uusiksi ja tarkemmin. Jäi hiukan sellainen maku, että ainakin oma juoneni jotenkin kusahti.

Spoileri: Yksi loppu

Itsellä kävi niin, että bussiasemalla pidin löydetyn lipun ja tarkastuspisteellä sitten Kara lähetti Alicen Maryn luo, samalla itse meni lämpömittaukseen, jäi kiinni ja hänet ammuttiin siihen paikkaan. Alice sitten pääsi Kanadan puolelle, mutta jotenkin tuo käänne oli vähän outo.

 

[KoneenKokoaja]

Alien: Isolation

Ylivoimaisesti paras kauhu aiheinen selviytymispeli mitä olen pelannut. Peli pitää taitavasti painostavaa jännitystä yllä ja saa aikaan saman fiiliksen kuin Alien leffoissa ilman, että pelaajan silmille pakotetaan kokoajan karjuvia hirviöitä. Melkein kaikki muut kauhupelit ovat alkaneet nopeasti vituttamaan itseäni kun sisältö on jatkuvaa karjuvien hirviöiden väistelyä. Alien isolation on taas enemmän hiippailua, tutkimista ja painostavaa fiilistelyä, sekä suunnittelua sen suhteen miten selviää vaarallisesta paikasta seuraavaan. Tottakai pelissä on myös actionia, mutta pelaaja joutuu kokoajan miettimään miten kuluttaa rajallisia resursseja, koska ammuksia ja muita välineitä on hyvin rajallisesti jotenkin tälläisenään peli vetoaa enemmän kuin jos FPS olisi suuremmassa roolissa.

 

[perato]

Alien: Isolation

Ylivoimaisesti paras kauhu aiheinen selviytymispeli mitä olen pelannut. Peli pitää taitavasti painostavaa jännitystä yllä ja saa aikaan saman fiiliksen kuin Alien leffoissa ilman, että pelaajan silmille pakotetaan kokoajan karjuvia hirviöitä. Melkein kaikki muut kauhupelit ovat alkaneet nopeasti vituttamaan itseäni kun sisältö on jatkuvaa karjuvien hirviöiden väistelyä. Alien isolation on taas enemmän hiippailua, tutkimista ja painostavaa fiilistelyä, sekä suunnittelua sen suhteen miten selviää vaarallisesta paikasta seuraavaan. Tottakai pelissä on myös actionia, mutta pelaaja joutuu kokoajan miettimään miten kuluttaa rajallisia resursseja, koska ammuksia ja muita välineitä on hyvin rajallisesti jotenkin tälläisenään peli vetoaa enemmän kuin jos FPS olisi suuremmassa roolissa.

On kyl jäänyt "lämpimät" fiilikset tästä pelistä, millon lie viittii pelata uudestaan. Joskin aina ku joku tätä kehuu, tulee täältä mieleen se arvostelu "ammuin revolverilla, ei alien kuollut, paska peli".

 

[Insti]

Erica (PS5)

Tälläinen löytyi Storen alennuksesta ja täysin ilman ennakko-odotuksia tuli ostettua peli. Ja pakko sanoa, ettei vitonen mennyt hukkaan. Vaikka peli oli lyhyt (reilu puolitoista tuntia), niin piti se kyllä otteessaan täysin.

Peli alkoi tekstillä "This is interactive story" ja se ei kyllä ollut vale. Pelissä ei paljoa tarvinnut liikkua, touchpadilla valittiin mitä tehdään eikä mitään muuta ohjaimella tehtykään. Peli tarjosi alussa myös puhelinsovellusta, jolla olisi valinnat voinut tehdä mutta padolla mentiin. Kosketuslevyn herkkyys oli kyllä liian tiukka, välillä kohdistin pomppi mihin sattuu, ja yhdessä kohdassa kun piti nimi kirjoittaa, niin.. no sanotaan että meidän perheen kolmevuotias kirjoittaa paremmin.

Juoni kuitenkin piti otteessaan, ja ainakin näin yhden peluun jälkeen se jätti kysymyksiä. Pakko pelata uudestaan eri valinnoilla, jotta näkee aukeaako se enemmän. Toivottavasti.

Pelissä oli myös jännä, että yhtään trophya ei tullut pelin aikana, vaan lopussa paukahti sitten kaikki mitä tuli. Ja jäihän niitä saamatta monta, en ole vielä katsonut mitä kaikkea jäikään saamatta.

4/5

Ohessa jälleen perinteinen läpipeluuvideo, saa alkaa seuraamaan yms.

 

[maaco]

Resident Evil : Village

Selkeästi parempi kuin seiska, mutta ei sillä kyllä vielä kuuhun mennä. Ekalla läpipeluulla tuntui hyvälle pelille, mutta tokan kerran jälkeen huomasi ettei tämä pelisarjassa tarjoa mitään uutta, Re4 flashbackit tuli mutta nelonen vie tätä mennen tullen niistä kahdesta. Tunnelmaltaan yhtä heikko kuin seiska, omat suosikit on järjestyksessä 1, 2, 4, 0, 3 ja loput aika mehh.. Code Veronica on vielä pelaamatta, mutta sen voisi pelailla sarjasta seuraavana.

Ihan kiva peli, mutta kahta kertaa enempää tätä ei kyllä pelaa läpi. 3/5.

 

[Rokkijani]

Minusta seiska oli tunnelmaltaan helvetin kuumottava. Kasi vielä pelaamatta.

 

[bulgur]

Minusta seiska oli tunnelmaltaan helvetin kuumottava. Kasi vielä pelaamatta.

Tämä. Seiska oli karmiva. Tää kasi nyt on perinteinen toimintapläjäys, en välittänyt vaikka graafisesti olikin tunnelmallinen. Harmitti oikeen että mentiin räiskintä eellä kun olin pitkästä aikaa innostunut tästä sarjasta Seiskan myötä.

 

[Rokkijani]

Tämä. Seiska oli karmiva. Tää kasi nyt on perinteinen toimintapläjäys, en välittänyt vaikka graafisesti olikin tunnelmallinen. Harmitti oikeen että mentiin räiskintä eellä kun olin pitkästä aikaa innostunut tästä sarjasta Seiskan myötä.

Minun oli pakko seiska striimata parille kaverille, kun en yksin pystynyt pelaamaan. Auttoi, kun pystyi höpöttämään. Silti oli hirveä.

 

[CaseAce]

Erica (PS5)
...
4/5

Tämä tulikin muistaakseni PS+ pelinä joskus kirjastoon napattua, niin täytyypä ottaa työn alle.

 

[itarumaa]

Erica on aika erikoinen peli, kahdesti olen läpi sen pelannut. Jotain uutta ainakin, kännykällä piti ohjata pelihahmoa.

 

[Refloni]

Paradise Killer

Kosmisia jumalia palvovan kuolemankultin paratiisisaarella on tapahtunut joukkomurha. Sitä selvittämään hälytetään tuhat vuotta sellissä viettänyt mestarietsivä Lady Love Dies, jonka tehtävä on tutkia saari rannasta toiseen, kuulustella epäiltyjä ja selvittää totuus. Jokainen tietysti valehtelee omista syistään.

Dekkaripelin maailma ja taustatarina ovat aivan pähkähulluja, suorastaan psykedeelisiä. Hahmot ovat kuolemattomia puolijumalia, jotka pukeutuvat ja poseeraavat kuin JoJon merkillisissä seikkailuissa. Demoneita ja aaveita pyörii joka puolella saarta, joka näyttää modernin lomakeskuksen ja jonkun väkivaltaisen jumalan temppelin yhdistelmältä. Taidetyyli taas yhdistelee 70-luvun funkia brutalistiseen arkkitehtuuriin ja animevaikutteisiin. Asetelma on niin omaperäinen, että liikutuin kyyneliin jo intron aikana. Näin tällaisen määrän luovaa hulluutta viimeksi varmaan Disco Elysiumissa.

Pelissä luonnollisesti joristaan hahmojen kanssa tuntikausia, mutta myös tutkimusmatkailu on tärkeässä osassa. Johtolankojen lisäksi kaikkialle on ripoteltu verikristalleja, joilla voi ostaa kaikkea tiedonjyvistä kosmeettisiin kilkkeisiin ja pikamatkustukseen. Välillä saa metroidvania-tyyliin uusia kykyjä, jotka helpottavat tasohyppelyä. Keräsin kaiken mielelläni, vaikka osa tutkittavasta oli selvää täytettä.

Pelin lopussa odottaa oikeudenkäynti, jossa käydään todisteet läpi ja teloitetaan syylliset. Danganronpa-vaikutteet ovat selviä. Käräjäsaliin saa saapastella koska tahansa, kun kuvittelee selvittäneensä rikoksen, mutta useimmat pelaajat varmasti kaivavat jokaisen vihjeen esiin. Mekaanisesti oikeudenkäynti on aika suoraviivainen eikä syyllisiä ole vaikea päätellä, jos on kerännyt kaikki johtolangat. Red herringejä kyllä on ja lopussa voi vielä mokata.

Mielikuvituksen lentoa, nautinnollista etsiväntyötä ja musiikkikin on mahtavaa. Ihana peli.

Saints Row 2

Ensimmäinen Saints Row on Xbox-eksklu, joten aloitetaan sarjaan tutustuminen nyt kakkososasta. Peli on GTA-mukaelma, jossa vedetään rikollisjengiä avoimessa maailmassa. Oman hahmonsa saa kustomoida todella tarkasti. Päätarinan tehtävien lisäksi on laajat mahdollisuudet vapaalle kohellukselle, mutta en jaksanut tehdä sitä kovin paljon pelin huonoista puolista johtuen.

PC-porttaus on nimittäin juosten kustu. Joka kerta kun nousee ajoneuvon kyytiin, on noin 10% mahdollisuus että peli kaatuu. Räiskintä on selvästi tasapainotettu ohjaimelle ja hiirellä se on liian helppoa vaikeimmallakin tasolla. Välinäytöksissä objektit ovat usein väärillä paikoilla ja vaikka hahmon pyssy leijailee 20 senttiä tämän kädestä vasempaan. FPS hiihtää usein 15-20 välillä - koneella, joka pyörittää Cyberpunkia grafiikkanupit kaakossa. (Tai no, ainakin idässä.)

Rumakin peli on. Nolkytluvun tyyliin värimaailma on harmaanruskean haalistunut. Saints Row 2:n käsitys "pitkästä" piirtoetäisyydestä on se, että hahmot, autot ja esineet putkahtavat tyhjästä parinkymmenen metrin päähän. Poliisitakaa-ajoissa varsinkin nenän eteen spawnaavat tiesulut raastavat hermoja. Hädin tuskin ehtii reagoida.

GTA:sta pelisarja erottuu huumorillaan. Meininki on tahallisen yliammuttua. "Sankarit" ovat täydellisiä psykopaatteja ja siviilit ohimennen tapettavia kulisseja (voisin vannoa, että ne hyppäävät välillä auton alle tahallaan). Vitsejä lauotaan tasaisesti ja ne ovat yleensä ihan hauskojakin. Heikoimmillaan peli on, kun se yrittää ottaa itsensä vakavammin. Varsinkin kostokierre vihollisjengin kanssa The Brotherhood -tehtävälinjalla yltyy turhan synkäksi eikä sovi muun pelin kepeyteen.

The Thirdistä on isommat odotukset. Siinä ilmeisesti perseilyä on lisätty reilusti ja remasteroidussa versiossa myös tekniikka lienee kunnossa.

 

[KoneenKokoaja]

Mä olin vähän ehkä epäsattumalta juuri tuossa muutamaa kuukautta aiemmin, katselin huvikseen tuota peliä koskevia videoita, mm. pelin AI:n suunnittelusta. Mahdollisesti Youtube oli näitä nostanut koska peli oli ollut ilmaisena Epicissa, olin sen sieltä napannut mutta ensin en ollut varsinaisesti kiinnitänyt siihen huomiota tai siihen että peli on varsin kattava, kun suurin osa noista Epicin ilmaispeleistä on täysin EVVK pikkupelejä. Mielestäni Alienin AI oli hieman skriptatun oloinen, se tuntui todella todella tykkäävän tahkota ympäriinsä jos yritin piileskellä jossain ja odottaa että se menisi hiiteen jotta voisin turvallisemmin edetä ja lootata paikkoja. Jos se lähtikin lopulta pois ränniinsä, se tuli heti 3 sekuntia myöhemmin takaisin. Toki yksinkertaisesti sriptatttu se ei ollut, mutta monessa kohtaa tuntui kun peli kertoi alienille että tuolla 20x10 metrin alueella se pelaaja takuulla on, ota ja löydä.

Käsittääkseni se on tarkoituksella suunniteltu tälläiseksi, jotta pelaaja joutuisi käyttämään rakentamiaan väleineitään huijatakseen alienin pois siltä ainoalta kulkureitiltä minkä ohi pitää päästä. Kuten koputtelemalla jakoavaimella seiniä, heittelemällä flareja tai käyttämällä avaruusaseman kaiutinjärjestelmää huijaamaan äänillä AI:ta. Ongelma on ehkä vähän se, että peli ei aina kauhean hyvin selitä miten mitäkin välinettä pystyy käyttämään vaan se pitää itse keksiä lisäksi harjoitteluun ei hirveästi viitsi kuluttaa tavaraa kun sitä voi rakentaa niin rajallisesti. Toisaalta tämäkin voi olla tarkoituksella suunniteltu näin, koska se, että joudut itse keksimään kaikki asiat luo selviämiseen painostavampaa tunnelmaa ja ahaa elämyksi kun keksit jonkun uuden ovelan tavan huijata AI:ta. Monet kohdat voi selvittää yleensä hyvin monella eri tavalla niin aivan kaikkia keinoja ei tarvitse edes keksiä.

 

[perato]

Käsittääkseni se on tarkoituksella suunniteltu tälläiseksi, jotta pelaaja joutuisi käyttämään rakentamiaan väleineitään huijatakseen alienin pois siltä ainoalta kulkureitiltä minkä ohi pitää päästä. Kuten koputtelemalla jakoavaimella seiniä, heittelemällä flareja tai käyttämällä avaruusaseman kaiutinjärjestelmää huijaamaan äänillä AI:ta. Ongelma on ehkä vähän se, että peli ei aina kauhean hyvin selitä miten mitäkin välinettä pystyy käyttämään vaan se pitää itse keksiä lisäksi harjoitteluun ei hirveästi viitsi kuluttaa tavaraa kun sitä voi rakentaa niin rajallisesti. Toisaalta tämäkin voi olla tarkoituksella suunniteltu näin, koska se, että joudut itse keksimään kaikki asiat luo selviämiseen painostavampaa tunnelmaa ja ahaa elämyksi kun keksit jonkun uuden ovelan tavan huijata AI:ta. Monet kohdat voi selvittää yleensä hyvin monella eri tavalla niin aivan kaikkia keinoja ei tarvitse edes keksiä.

Tokihan pelissä on nyt niitä vaikeusasteita joilla pelaaminen pidentää ton jojon pituutta, eli käy pitempään pois, voi pitempään tehä asioita, ei tuu heti iholle. Se ei juuri muuhun vaikuta, koska kuolema koittaa kuitenkin heti.

 

[KoneenKokoaja]

Tokihan pelissä on nyt niitä vaikeusasteita joilla pelaaminen pidentää ton jojon pituutta, eli käy pitempään pois, voi pitempään tehä asioita, ei tuu heti iholle. Se ei juuri muuhun vaikuta, koska kuolema koittaa kuitenkin heti.

Vaikeustason lisääminen heikentää liiketunnistimen toimintaa lisäämällä häiriöitä ja virheellistä liiketunnistusta. Helpolla vaikeustasolla liiketunnistin antaa tarkkaa tietoa alienin sijainnista. Vaikeustaso lisää myös alienin älykkyyttä ja aggressiivisuutta. Myös saatavilla olevien tarvikkeiden määrä vähenee vaikeammilla vaikeustasoilla, joten medkitteja ja roinaa mitä käyttää voi valmistaa vähemmän ja ammuksia on vähemmän. Vaikeammilla vaikeustasoilla myös karttaa voi päivittää vähemmän kun helpolla saa apustuksia siihen miten paljon karttaa näkee jo ennenkuin menee uudelle alueelle. Vaikeustaso vaikuttaa aika moneen juttuun Alien Isolationissa.

 

[Heseman]

The Evil Within 2 (PC, Xbox gamepass)
Keväällä tuli ykkönen vedettyä läpi ja kun tämä kakkonen tuli kesällä gamepassiin niin tuli sekin nyt juuri läpäistyä. Vähän erilainen kuin ykkönen mutta jos piti siitä, niin pitänee tästäkin. Sen verran on viittauksia ykköseen, että sen läpäisy auttaa ymmärtämään tarinassa olevia juttuja paremmin.

Juonena ykkösen päähenkilö, rikostutkija Sebastian Castellanos päätyy takaisin outoon Stem-maailmaan. Tarinassa keskitytään tällä kertaa enemmän Sebastianiin ja tämän historiaan, sen enempää en kerro kun menee jo spoilerialueelle. Pelimekaniikka on taasen muuttunut melkoisesti. Jos ykköstä kuvailee selviytymiskauhuputkena niin tämä muistuttaa paikoitellen avoimen maailman seikkailua, putkia on lähinnä kun siirrytään aluellta toiselle. Tutut turvahuoneet ovat täällä taas, ja ne toimivat myös tukikohtina avoimia alueita tutkiessa. Muutamia sivutehtäviäkin on mukana pääjuonen lisäksi, joista saa erinäisiä tarvikkeita avuksi Stemissä selviytymiseen.

Pelasin Nightmare-vaikeustasolla (hard), kun peli ehdotti sitä ykkösen veteraaneille. Se olikin oikeastaan aika sopiva, kuolema koitti lähes ainoastaan kun juoni pakotti huoneeseen pomon tai örkkilauman kera. Muuten etenin hiippailemalla ja listimällä vihollisia (joista tuli vähän mieleen The Last of Usin sieni-ihmiset) veitsellä takaapäin. Tällä säästi myös kallisarvoisia ammuksia tarpeellisiin paikkoihin. Nurkkia nuohoamalla mukaan tarttui myös kiitettävästi rakentelukamaa, jolla voi tehdä lisää ammuksia ja varsijousen nuolia. Viholliset ovat aika tyhmiä ja suurin osa on vaaraksi ainoastaan noissa skripatuissa kohdissa laumana, muuten on helppo hiipiä niiden kimppuun tai vaikka vilahtaa hetkeksi näkyviin ja vaania nurkan takana iskien kun tulee tarpeeksi lähelle. Jos pelaaja huomataan niin ei hätää, usein lyhyt juoksu nurkan taakse riittää. Jos ei, niin monesti voi paeta turvahuoneeseen, joka automaattisesti karistaa vihut. Avoin maailma siis ei mielestäni kovinkaan vaikea ollut edes tällä Nightmarella.

Tsekkasin pelin keskimääräiset läpäisyajat ja tässä ne olivat 17h luokkaa, jos pelasi perusteellisemmin. Mä nuohosin avointa maailmaa ja etenin varovaisesti, minkä seurauksena mulla meni yli 30h läpäisyyn. Avoimen maailman vuoksi osa selviytymiskauhusta on kadotettu matkalla. Esimerkiksi kun valtaosa vihollisista pudottaa kuollessaan kykyparannuksiin tarvittavaa vihreää mönjää, en nähnyt vihuja yleensä edes uhkana vaan kokemuspistelähteinä. Kuitenkin juoni on tässä mielestäni jopa parempi kuin ykkösessä, etenkin loppu. Vaikka ykkönen olikin vähän hiomaton timantti, niin pidin kuitenkin tästäkin, eri syistä vaan.

 

[xarot]

The Painscreek Killings (PC)

Olen aina pitänyt seikkailupeleistä, ongelmanratkaisusta, murhamysteereistä ja Agatha Christien romaaneista. Tämä peli jysähti kuin tuhat volttia.

Peli on käytännössä ensimmäisen persoonan kävelysimulaattori, jossa saavutaan toimittajana autioon kaupunkiin tutkimaan Painscreekin murhamysteeriä. Peli ei alusta asti anna minkäänlaisia vihjeitä, vaan koko homman selvittäminen jää pelaajan kontolle. Suurin osa pelistä luetaan muistiinpanoja, etsitään avaimia, avataan lukkoja, arvataan kombinaatioita, ja koitetaan keksiä kuka teki, mitä ja koska ja mitä kaiken takana on. Vihjeet johdattavat tarkoituksella välillä harhaan ja valheita esiintyy. Kaikilla tarinoilla on lopulta iso merkitys pelin kannalta.

Jossain vaiheessa peliä tuli ehkä lyhyenläntä kyllästyminen lukkoihin ja peli tuntui enemmänkin lukon- ja pöytälaatikonavaussimulaattorilta, mutta en kuitenkaan jäänyt missään vaiheessa pahasti jumiin. Pelissä ei ole lainkaan NPC:eitä vaan kaikki paikat ovat autioita ja kaikki ovet tuntuvat olevan pääsääntöisesti lukossa. Piilossa olevia kätköjäkin löytyy.

Juoni oli suorastaan herkullinen ja peliä ei malttanut lopettaa millään pelaamasta. Enpä muista milloin näin kovalla innolla olisi tahkonut jotain peliä eteenpäin. Pelissä ei ole varsinaisia kauhuelementtejä paitsi eräässä kohdassa sain kyllä sellaisen slaagin hiljaisessa rakennuksessa että Resident Evilit sun muut hömpät jäävät kyllä heittämällä toiseksi. Peli kertoo antavansa pelaajan leikkiä etsivää ja onnistuu siinä täydellisesti. Grafiikoiden osalta peli on enemmänkin toimiva eivätkä ne lyö silmille, musiikki taas on aika yksitoikkoista painostavaa pimputusta. Tunnelmaltaan peli tuntuu siltä kuin joku kyttäisi koko ajan.

Kyllä tämä on itselle Return of the Obra Dinnin kanssa yksi viime vuosien kovimpia tekeleitä.

 

[perato]

Enter the Gungeon (PC Epicin ilmaistarjonta osa XX)
Joo ja ei. Vähän ku vahingossa asensin tämän testatakseni, että oliko steamin latausnopeudessa vai netissä jotain vikaa. Päätin sit testata ku kerta tuli koneelle suht vauhdilla. Eipä vaan jaksanut kiinnostaa paria kymmentä minuuttia enempää, ei jotenki innosta nää pikseligrafiikat ja bullet hellit. Varmaan joskus 10 vuotta sitte olisin pelannut pitempäänki, mut nyt tietää ettei kannata turhaa yrittää tehä tylsästä mielenkiintosta.

 

[BFFAF]

Far Cry: New Dawn

Mulla on sikäli kurja tilanne, että monista syistä joudun käyttämään kotona kännykän nettiä, joten pelien lataus PlayStation Storesta on käytännössä mahdotonta ja toisekseen nyt ei edes ole varaa ostaa uusia pelejä. Kaikki omat, mielenkiintoiset pelit on pelattu kyllästymiseen asti.

Sitten muistinkin joskus ostaneeni tämän jostain alennuksesta. En ole koskaan edes kokeillut yhtäkään Far Cry -peliä, joten mitään ähkyä en sarjaa kohtaan tunne, mutta Ubi-kaava toki on tuttu, niin aika helposti sujahdin peliin sisään. Rakastan Borderlands 2:sta, mutta kolmonen oli valtava pettymys, niin tämä Far Cry menee tässä pieninä paloina nautiskellen, kun tässä on pikkupikkupikkupikkuriikkisen Borderlands-viboja. Peli ei oikeastaan herätä juurikaan tunteita. Maailma hauskan värikäs. Tarinasta nyt tajua mitään, kunhan grindailen menemään ja tapan kaikki. Sitä odotellessa, kun käteisvarannot ovat jälleen paremmassa kunnossa ja pääsee ostamaan Disco Elysiumin!

 

[xarot]

Vampyr (PC)

Vampyyripeli jossa keskustelua on näköjään aika paljon ja keskustelut vaikuttavat todella pitkäveteisiltä jorinoilta ja yhdentekeviltä. Taistelu on vähän kuin Souls kännissä, mikään ei oikein toimi kuten pitäisi, vaikka ei taistelu varsinaisen vaikeaa edes ole ollut, hidasta ja pitkäveteistä vain sekin. To-del-la tylsää huitomista. Mikään tässä pelissä ei nyt tällä hetkellä varsinaisesti vedä puoleensa jokusen tunnin pelaamisen jälkeen, joten lienee aika unohtaa tämä tekele. Pelilistalla on liikaa oikeita klassikkoja pelaamatta joten jos ei myöhemmin esim. jonkun hehkutuksen perusteella tule kipinää niin antaa olla ja siirrytään seuraavaan. Tämän pelin pelaaminen tuntuu työltä.

 

[perato]

Darkest Dungeon (PC, Epicin ilmaistarjonta osa XXI)
Toisin kuin tuo edellinen, tämä nappas jollakin tavalla heti. Ei kuitenkaa nieluun asti uponnut koukku. Mukavaa vuoropohjaista luolaston koluamista ryhmällä. Kuitenkin tässä pelissä tulee vähän sama fiilis kuin esim. Into the Breachissa, että tätä vois olla kivempi pelata jossain sohvalla tai sängyssä muutama vuoro etiäpäin padilta, ku tietokoneella. Toisaalta peli on melko monimutkainen statseineen, osumisprosentteineen yms. että en tiä sit kaipaisko tästä jonku vähän enemmän lite version mobiilille. Pelissä on aika paljon kaikennäköistä asiaa joka pitäs ehkä vaan "muistaa", ja ainoa tapa oppia asioita on kokeilemalla, joten ainakin itellä tuli aika nopeaa vastaan se, että katotaan suoraan netistä, kerta peli ei tarjoa mitään vihjeitä saati muistikirjaa tai keinoa itse tallentaa juttuja.(esim. mikä työkalu mihinkin curioon on hyvä, eri välineitä on joku <10 ja curioita varmaan 100 erilaista).

Suosittelen kuitenkin testaamaan mikäli yhtään joku vuoropohjainen koluaminen kiinnostaa, juuri näitä pelejä missä otetaan aina kolme askelta eteen/taakse ja toiset 2 päinvastaiseen suuntaan. Progressiota on siis pitkällä välillä, mutta toisinaan otetaan selkään tai vauhti hidastuu kun ryhmä ottaa "osumaa" tai jopa osa ryhmästä kuolee. Vähän kuin nämä uudet Xcomit mutta eri teemalla.

 

[pätman]

Psychonauts 2 (Xbox Series X)

Helvetin kova. Kevyesti oma GOTY tällä hetkellä. Hyvin uskollinen alkuperäiselle, mutta kaikin puolin hiotumpi ja monipuolisempi. Kekseliäitä ja hyvin suunniteltuja tasoja, graaffisesti kivan näköistä ja pyöri 60 tai 120freimiä valinnan mukaan. Välillä tuntu että peliä kehitetty pienessä pössyssä hyvällä tapaa. Pituutta omalla pelityylillä oli yli 20tuntia ja jopa juoni piti otteessa. Peli on suht helppo, voi olla jollekkin heikkous.

 

[Heseman]

GreedFall (PC, Xbox gamepass)
Noniin, sain tämän viimein loppuun kun keväällä aloitin. Pelasin siis pätkissä, pistin aina välillä Gamepassin tauolle pelatakseni muuta. Ei siis pelin vika, niillä hetkillä vaan kiinnosti pelata muuta. Lyhyesti, jos tykkäät ropeista niin tää kannattaa tsekata.

Tämä on siis roolipeliseikkailu pelihahmon takaa kuvattuna. Vähän Mass Effectin tapainen liikkuminen siis, mutta fantasiaelementtejä sisältävässä siirtomaa-aikaisessa maailmassa. Tarina lähtee käyntiin, kun "De Sardet, legat of the Congregation of Merchants" (tätä fraasia kuulee vähän liikaa pelin aikana) lähtee Teer Fradeen saarelle etsimään parannusta mystiseen ja tappavaan malichor-tautiin. Saarella on vastassa eri ryhmittymiä, joilla jokaisella on omat poliittiset agendansa eikä kukaan ole täysin puhtoinen. Seuraa siis selkäänpuukotuksia ja muuta, kun konflikti paikallisten asukkaiden ja ryhmittymien välillä on väistämätön.

Taistelu toi kovasti mieleen Soulsit, varsinkin pomomatseissa. Erityisen vaikeaa se ei ollut Soulsbornbekiro-veteraanille kuin alussa, kun koitin areenasivutehtäväketjua turhan aikaisin. Palkkioksi siitä sai kuitenkin hyvän miekan, että se kannattaa. Sivutehtäviä kannattaa muutenkin tehdä heti kun mahdollista, sillä ne sitoutuvat yllättävän vahvasti pääjuoneen ja vaikuttavat osaltaan myös siihen, minkä lopun viidestä saa. Mä vanhana ällöhyviksenä sain parhaan, testasin nopeasti toisen kun oli helposti mahdollista.

GreedFall on näitä uhanalaisiksi käyneitä AA-pelejä, eli niillä on oma charminsa, vaikka viimeinen silaus onkin jäänyt tekemättä. Maastossa törmää hyvin usein näkymättömiin seiniin. Tekstityksessä on typoja ja välillä dialogi poikkeaa siitä. Varsinkin alussa kovin helposti tuli vihollisten loottia kerätessä klikattua vahingossa kaveria ja jatkuva "Green Blood my friend! Do you need something?" vähän ärsytti. Muutenkin kaverit toistivat vähän turhan samoja lauseita aina taistelussa. Taisteluista ja maastosta kertyy taskut täyteen tilpehööriä, joille ne usein keksinyt mitään käyttöä, kun en rakennellut mitään, en kokenut tarvetta eikä niihin riittänyt taitopisteetkään kun painotin puhumiskykyihin.

Pikku vioistaan huolimatta hyvä rope siis ja niitä harvoja tämäntyylisiä, mitä tätä nykyä julkaistaan. Tähän julkaistiin hiljattain uusi nettilisäri, joka ei kuulunut gamepassiin. Netin mukaan siinä olisi muutama tunti pelattavaa, mutta itse en siis osaa sanoa. Peruspeliin mulla meni sellaiset reilut 50h, kun kävin kartat läpi ja kaikki sivutehtävät.

 

[Jumi]

Darkest Dungeon (PC, Epicin ilmaistarjonta osa XXI)
<snip>
Pelissä on aika paljon kaikennäköistä asiaa joka pitäs ehkä vaan "muistaa", ja ainoa tapa oppia asioita on kokeilemalla, joten ainakin itellä tuli aika nopeaa vastaan se, että katotaan suoraan netistä, kerta peli ei tarjoa mitään vihjeitä saati muistikirjaa tai keinoa itse tallentaa juttuja.(esim. mikä työkalu mihinkin curioon on hyvä, eri välineitä on joku <10 ja curioita varmaan 100 erilaista).
<snip>

Minäki tykkäsin Darkest Dungeonista, mutta tuo kaiken tietäminen ja muistaminen oli raivostuttavaa. Pelasin sitten selain toisessa monitorissa. Toinen mikä harmitti oli jatkuvat vastoinkäymiset, kolme askelta eteen ja kaksi askelta taakse. En kertakaikkiaan tottunut siihen vaikka ymmärsin sen olevan pelin luoteen mukaista.

 

[shakal]

GreedFall (PC, Xbox gamepass)

Move out of the way, things are about to get dicey

 

[perato]

Minäki tykkäsin Darkest Dungeonista, mutta tuo kaiken tietäminen ja muistaminen oli raivostuttavaa. Pelasin sitten selain toisessa monitorissa. Toinen mikä harmitti oli jatkuvat vastoinkäymiset, kolme askelta eteen ja kaksi askelta taakse. En kertakaikkiaan tottunut siihen vaikka ymmärsin sen olevan pelin luoteen mukaista.

Tämmösessä pelissä on minusta jotenkin tympäisevää jos ei tavallaan tiedä, että mikä se on se riski ja "palkinto". En oikeastaan vieläkään ole ihan varma, että "pelaanko peliä oikein" vai pitäisikö ottaa enemmän riskiä tai vähemmän riskiä. Tämänki pelin kohalla kuitenkin ilmeisesti yksi läpipeluu voi viedä kymmeniä tunteja, nii olisi ehkä jotenkin ollut mielekkäämpää jos alussa olisi saanut jollain keinoin enemmän selville, että junnaanko jo paikallaan vai eteneekö tämä johonkin. Pelissä on kuitenkin paljon eri juttuja, joita pitäisi huomioida (esim. negatiiviset traitit, jotka muuttuu entistä vaikeammiksi jos niitä ei hoida). Ja tosiaan sit, et pienestäkin jutusta rankaistaan (etkö avannutkaan juuri tätä arkkua jollain lapiolla, saatpa tästä negatiivisen traitin jonka poistaminen vie viikon ja maksaa neljäsosan koko retkikunnan tuotoista).

Kuitenki varmaan eniten ärsyttää tuo "kertoja"ääni joka heittelee jotain juttuja taistelun tuoksinassa.

 

[CaseAce]

Tämmösessä pelissä on minusta jotenkin tympäisevää jos ei tavallaan tiedä, että mikä se on se riski ja "palkinto". En oikeastaan vieläkään ole ihan varma, että "pelaanko peliä oikein" vai pitäisikö ottaa enemmän riskiä tai vähemmän riskiä.

No mutta eikö se vähän niin mene oikeassakin elämässä. Et voi etukäteen tietää miten joku päätös vaikuttaa tuleviin tapahtumiin, ja et tiedä kuinka paljon kannattaa ottaa riskiä. Ja joskus ihan mitättömän tuntuiset valinnat puree sua takalistoon myöhemmin.

 

[Jumi]

ei tavallaan tiedä, että mikä se on se riski ja "palkinto". En oikeastaan vieläkään ole ihan varma, että "pelaanko peliä oikein" vai pitäisikö ottaa enemmän riskiä tai vähemmän riskiä.

Juuri tuo! Oon pelannu Darkest Dungeonia viimeksi vuonna 2017 joten en ihan kaikkea muista. Steam sanoo pelitunneiksi 66h enkä läpäissyt peliä, mutta muistaakseni pari hahmoa oli 5 levelillä joka tais olla maksimi.

Raivostuttavaa että hahmoja pitää kehittää, mutta sitten siellä on randomia joka paikassa, ja ei tosiaan edes voi arvioida edes kannattaako riski ottaa. Pidän tärkeänä että pelaaja voi itse vaikuttaa pelin kulkuun. FLT (Faster Than Light) oli sama ongelma, liian randomi. Useamman kerran peli on loppunut siihen kun 0-15 minuutin aikanan vihun ohjus on osunut ohjuksella omaan ohjaamoon. Ongelmat kasautuvat ja mitään ei ole tehtävissä, edes harvinainen pako jossa jää vain häviölle ei onnistu! Ja sitten oli vielä niitä satunnaiskohtauksia:
"Do you want to go inside? Yes/No"
-Juuh, se ukko kuoli. (iso takapakki)
-Oho! Ukko nousi tason! (tällä ei ole juuri väliä)
Täysin random. Ei kannata koskaan tehdä mitään FLT:ssä.

Suorastaan inhoan tuollaisia pelejä ja se vie iloin voitostakin! Mitä väliä että on joskus voittanut pelin, sehän oli pelkkää tuuria eikä omaa ansiota. Pelkkä nopan heitto pelin alussa, vaikka luulee komentavansa miehistöä ja tekevänsä hyviä päätöksiä!


Trackmania 2020 (PC) traileri
Olen kirjoittanut kai tästä pelistä jo talvella ja pelaan vieläkin päivittäin. Normaalin kilpa-ajon lisäksi pelissä on karttaeditori jolla voi tehdä vaikka mitä. Käyttäjät ovatkin keksineet 15 vuoden kuluessa ties mitä karttatyyppejä 5 sekunnin täydellisistä ajoista 3 tunnin maratooneihin.

Kun vertaa Trackmanian LOL-mappien randomiutta äskeiseen Darkest Dungeon/FLT avautumiseen, niin hauskasti tässä pelissä ymmärrän sen. Oikeastaan nykyään tulee pelattua vain niitä Hekun Unlimited LoL -servulla! On tullut monesti mietittyä mikä tekee Trackmanian randomista paremman kuin muissa peleissä....

 

[Artsi_]

Witcher 3 + DLC

Pelasin wild hunt pelin julkaisun aikana peruspelin läpi, aivan jäätävän hyvä mutta jostain syystä valinnat johti hyvään loppuun. Nyt 5-6 vuotta myöhemmin DLC kans kaikki yhteensoittoon ja jonkinverran sivutehtäviä. Ainavain parani peli. Juoni lore kaikki sopi omaan makuun todella hyvin ei paremmin olisi voinut toisaalta mennä. Vahva suositus jos ei ole pelattu luultavasti nostan kautta aikain parhaaksi yksinpeliksi mitä olen pelannut. Seuraavaa peliä ei heti keksi mitä alkaisi pelaamaan.

 

[Junaski]

Nioh PC

"Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa, ei mikään nosta tätä tunnelmaa"

 

[Insti]

The Last of Us Remastered - Left Behind

Tämäkin kuten TLOU tuli pelattua läpi viimeksi vuonna 2016. Silloin pelasin sen heti varsinaisen pelin jälkeen, nyt oli jokunen kuukausi väliä pelien välillä. Muistikuvat pelistä oli kyllä tarkat, tosin lopun muistin aivan eritavalla, lisäksi joutuu nyt lueskelemaan että mitäs siitä Ellien ja Rileyn viimeisistä hetkistä ykkösosassa olikaan. Jotenkin nyt tuli olo, että jotain puuttui, en vain tiedä vielä että mikä.

Mutta peli itsessään oli taattua Naughty Dogia, hyvässä ja pahassa. Kontrollit olivat ehkä hiotummat (?) kuin ykkösosassa, tai sitten se, että Ellie pystyi salamurhaamaan pidemmältä matkalta helpotti hommaa. Edelleen tuli yllätyskuolemia, kun Naksuttelijat tulivat nurkan takaa ja itse on liikkumatta ja heti kun painaa puukota nappulaa niin tuleekin animaatio, jossa se pirulainen iskee kaulaan kiinni. No onneksi checkpointit ovat lähellä. Äänimaailma oli varsinkin Coloradossa mukavaa kuultavaa, tuulen humina ja kaukaa kuuluvat tartutettujen äänet tekivät vaikutuksen.

Pelin alkuhan oli pitkään pelkkää kävelysimulaattoria ja kun miettii että pelin läpäisy kesti vähän yli kaksi tuntia, niin vähän jäi olo, että turhaa täytettä, vaikka siinä kehitetäänkin suhdetta Rileyn kanssa. Loppuosassa oli taas enemmän menoa ja varsinkin ostoskeskuksen viimeinen taistelu meinasi jälleen aiheuttaa hermoromahduksen. Lopussa olevassa läpipeluuvideossa on valehtelematta leikattu melkein kymmenen kuolemaa, ennenkuin sitten taisin keksiä siihen keinon, jolloin se menikin aivan liian helposti läpi. Muistan, että tämä tuotti hankaluuksia viime kerrallakin ja niin tälläkin kertaa. Nyt oli myös lähellä, että vaihdan vaikeustason helpolle, jostain syystä tuo kohta ei vaan meinannut mennä läpi.

Mutta kaikessa lyhykäisyydessään, peli oli ihan hyvä lisä päätarinaan. Oliko se tarpeellinen juonen kannalta, niin ei mielestäni.

Arvosanaa en tästä nyt anna, kannattaa se pelata jos Remastered-versio on hallussa, tai jos ei niin katsoo alta läpipeluuvideon.



Edit. Seuraavaksi olisi tarkoitus kokeilla God of Waria, sitä en ajatellut tallentaa mutta sen jälkeen tulee sitten henkisesti raskas TLOU Part 2.

 

[vipe]

The Last of Us - Part 2

Vihdoin tuli tuo jauhettua läpi, joskus julkaisussa ostin jo eikä kerennyt kuin tunnin tms. pelata silloin, ja unohtui backlogin syövereihin.

En siis tarkalleen tiedä, mitä PS5 toi tähän lisää PS4 verrattuna, mutta kovin nätiltä ja sulavalta näytti.

Itse juoni - tai sen kaksijakoisuus hahmojen välillä - tuli itselle täysin yllätyksenä. Hyvin oli onnistunut spoilereilta välttymään. Mutta tuli parissa illassa Ellien osuus pelattua ja kaikki nurkat koluttua, niin pieni taisteluväsymys tuli kun homma ikään kuin alkoi "alusta" Abbylla.

No vähän suoraviivaisempi ote, ei joka laatikkoa jaksanut enää koluta eikä jokaista örkkiä lahdata, niin pari iltaa lisää ja lopputekstit rullasi näytöllä.

Tarina oli tosiaan aika rankka ja verta ja kyyneliä ei juuri säästelty. Ihan hyvä peli mielestäni, ja hyvää fiilistelyä, varmaan joku 8,5/10 voisi antaa. Tykkään silti Unchartedeista enemmän, tietyn Indiana Jonesmaisuuden takia ja kun maisemat vaihtuu tiuhaan ja on överiksi vedettyä toimintaa paljon. Aika paljon tässä oli noita kävelykohtia mitkä pitkästytti jossain määrin.

Tässä muutaman kuukauden sisään saanut näistä isommista eepoksista läpi God of War, Far Cry 5, AC Valhalla ja nyt tämä TLOU2. Taktiikka selvästi toimii, että pelaan vain yhtä tarinavetoista kerrallaan (ja siinä sivussa toki FPSia PC:llä).

Seuraavana backlogilla olis Days Gone, RDR2 (kolmas yritys jo, en tiedä innostuuko vieläkään) ja Horizon Zero Dawn, ehkä tuo viimeisin sopis tähän väliin. Kaikkia siis tullut aikoinaan jo kokeiltua mutta nyt läpi saakka. Tai sitten Resident Evil Village kehiin, ilmeisesti ei kovin pitkä ole.

 

[bulgur]

The Last of Us Part II (PS5)

Tuli viimeinkin tässä kesälomalla aloitettua tämä vaikka PS5-päivitys jo aiemmin saapuikin. Kaikenlaiset spoilerit jätin gamergaten tms aikoihin lukematta (itkuja toki seurasin huvittuneena), joten pääsin pelin kimppuun ilman ennakkoasenteita sun muita. Peli osu ja uppos meikäläiselle täydellisesti. Pelasin peliä iltasella vaimon mentyä nukkumaan ja joka päivä oikein odotin et pääsee taas pelin kimppuun. Samalla innolla en kovin monia pelejä oo yli 30 vuoden pelaamisuran aikana pelannu. Järisyttävän hieno kokemus.

Plussia tai miinuksia en sen kummemmin ala erittelee mut itse oisin ehkä inasen jostain kohtaa peliä lyhentänyt vaikka ei peli tylsäks käynyt missään välissä. Tunnelma oli usein parempi ja jännittävämpi kuin missään kauhupeleissä tai muissa. Henkilöhahmot upeita ja nyt jopa hahmojen ja muiden tyyppien kohtalot tosissaan kiinnosti niin että ahmin kaikki paperit ja lappuset mitä pelimaailmasta löysin. Liian usein moiset tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa eikä ne jaksa alkuintoilun jälkeen enää kiinnostaa.

Heittämällä parhaita pelikokemuksia ikinä ja sen myötä nousee kyllä suosikkipelieni listalle kaikkien aikojen yhdeksi parhaista videopeleistä.

5 / 5.

 

[BFFAF]

Edellinen peli oli siis FarCry: New Dawn, mutta n. 10h pelaamisen jälkeen tajusin miten geneerinen, itseään toistava ja täysin ontto kuori peli on ja päätä kiukuissani pudistellen poistin turhan teoksen ja tässä on itellä ollut iso pelillinen kriisi siitä lähtien. Mikään ei innosta, mikään ei kiinnosta. Nyt kun taloudelliset resurssit sallisivat taas tuhlaamisen peleihin, niin en uskalla ostaa edes kauan unelmoimaani Disco Elysiumia, kun tullut Days Gonea lukuunottamatta petyttyä kaikkiin tuotoksiin mitä kokeillut Nier: Automatasta Ghost of Tshushimaan. Alkoi ahdistaa perkeleesti. Mitä nyt!? Pläräsin Pleikkarini kirjastoa ja latasin sieltä kovolle pelaamattomat Battlefield V, Yakuza 0, Hitman 2 ja Thronebreaker: The Witcher Talesin.

Olen joutunut oikeassa elämässäni toimimaan keskellä erään sodan kiivaita taisteluita, nähnyt mitä kranaatti-isku ja toisaalta tarkka-ampujan osuma päähän tekevät ihmiskeholle, ja näin ollen Battfieldin simppeli, mutta erittäin toimiva tutoriaali sai jopa hieman silmiä kostumaan ja kun itse pelaaminen alkoi... Oli pettymys valtava. Niin turhia, ennalta-arvattavia ja typeriä hahmoja ja miljoona kertaa nähtyä toimintaa... Odotin kai jonkun sortin pahanmielen teosta, jossa sota on vain ja ainoastaan näytetty sairaimpana paskana mitä ihmiskunta itselleen on keksinyt.

Rakastin The Witcher 3:ssa gwentiä, ehkä liikaakin ja housuihini lorahti hieman hunajaista pisulia, kun sain pelistä tulevan itsenäinen peli. Pelaan siis PS4:llä ja yksinkertaisesti en vain osaa tällaista korttipeliä pelata kotikonsolilla, pevkele! Oispa PSP ottanut tuulta alleen ja olisi pleikkapojun Switchin korvike!

Hitman 2:ssa on potentiaalia, mutta! Vaikka olen ladannut kaikki palikat konsolille, niin en pysty pelaamaan kuin ensimmäisen tehtävän! Ja toisekseen, tässä tehtävässä siis pitää tappaa siellä merenrantahuvilassa se ruskea tukkainen nainen. Koitin mitä erilaisimpia tapoja tappaa nainen, mutta n. 8/10 yrityksistä päättyi siihen, että mut havaittiin ja tämä supersalamurhaaja on semmonen kaveri, ettei esim. uskalla hypätä 2,5m korkeudesta, ettei varpaankynsi katkeasi, niin mun ohjaama 47 tulitettiin aina kuoliaaksi. Kujiemme kalpeimmat kulkijat kertokaa, kertokaa minulle pitääkö tässä ihan tosiaan joka 3sek välein katsoa sillä ihme näkymällä missä vihulaiset on? Meneekö joka tehtävä näin? Vihaan noita milloin-mikäkin-katse, jolla näkee milloin mitäkin peleissä. Haluaisin ihan itse havainnoida ilman superkatseita ja nappien rämppäämistä mitä tapahtuu ja kus kulkevi missä. Mulla on teille lifehack! Jos olet sokea, älä pelaa videopelejä, vaan kuuntele vaikkapa radiota! No, ainoa järkevä tapa teloittaa nainen oli rynnätä hänen luokseen, ampua päähän ja juosta karkuun. Kukaan ei juossu perään tai muuta, vaikka huoneessa oli kaksi muutakin henkilöä. Tylsää. Mutta kyselen pelistä toisaalla, siltä jotenkin jäi kutkuttelemaan mieleen ja ehkä kypsyn ihmisenä ja saan sen verran lisää elämänkokemusta, että innostun pelistä ihan tosissani!

Sitten päädyin surumielisenä ja leuka rinnassa pelaamaan Yakuza nollaa. Ostin pelin aikoinaan kolmisen vuotta sitten. Taisin siinä ennen tätä pelata RDR2:n läpi, ja vaikka peli oli valtava pettymys itselle, niin olihan se viimeistelty teos, johon mun täytyi vaan sitten itse keksiä tarinoita, kun se oikea tarina oli aivan täysin yllätyksetön, jankkaava ja typerä. Tuntui kuin se olisi kirjoitettu 10v kakaralle. Joka tapauksessa nautin pelaamisesta suurimman osan ajasta. Kertoo pelistä paljon, että tällainen peliin älyttömästi pettynyt kaverikin silti pitää pelikokemusta suuresti positiivisena! Tämän jälkeen aloin pelata Yakuzaa, kun kuulin sen olevan valtava peli täynnä tekemistä ja ok tarinalla vieläpä. Mitä helvettiä!? Olinkin pienillä kaduilla, jotka päättyivät näkymättömiin seiniin, kauppoihin pääsyä piti odottaa mustan latausruudun verran, ukkeli hönki eteenpäin kuin kauhistunut gaselli ja taistelu oli pelkkää yhden napin run... rämppäämistä. Halusin niin pitää tästä, yhyy!

Viikko sitten alkoi siis peliahdistus kalvaa niin syvällä sisimmässäni, että en keksinyt muuta kuin kokeilla yllä olevia pelejä vuorotellen. Yllä kerroin jo muista peleistä ja lopulta käynnistin vain Yakuzaa yhä uudelleen ja uudelleen, mutta n. 30min päästä suljin Pleikan kyllästyneenä. Jaksoin tonkin verran peliä vain siksi, että oli vähän samaa kuin paljon pitämässäni Sleeping Dogissa. Siinä pikku hiljaa huomasin, etten ollu Yakuzaa vuosia sitten pelatessani näköjään lukenut tai ymmärtänyt yhtään mitään mistään, sillä tuli vastaan taas se joku lierihattu, joka opetti lisää taistelutaitoja ja mullahan oli rahaa vaikka kuinka, jolla kasvattaa taistelukykyjä monipuolisemmiksi ja ostaa sitä sun tätä parantamaan suojausta tai muuta. Löytyi myös läjä CP:tä, joilla sai ostettua lisää sahramia soppaan! Kokeilin lähinnä sitä taistelua, et minkälaista se oli uusien iskujen yms. myötä, ja hämmennyin, että jo alkuvaiheessa oli niin monimuotoista tappelua, josta löytyi syvyyttä. Miten olinkaan kuvitellut sen olleen vain neliön nus... näpyttelemistä. Samalla osui sattumalta kohdalle sivutehtäviä, joista n. puolet saattoi hyvillä mielin rämpyttää läpi menettämättä mitään, mutta monet yllättivät aivan täysin meikäläisen, vaikka yleensä osaan erittäin hyvin aavistaa mitä tuleman mitää ja jotkut saivat ihan oikeasti naurahtamaan! Kävin myös läpi kaikki pikkupelit, jotka löysin ja tykästyin ennen kaikkea niihin miniautoihin! Haluan löytää lisää osia tehdäkseni autostani paremman ja voittaa ensimmäisen kisani! Pallon lyöntikin on ihan hauskaa ja rentouttavaa vähän kerrallaan pelatessa. Pelin pieni kartta tuntui silloin vuosia sitten aivan naurettavan pieneltä, mutta hämmennyin siitä, ettei se enää haitannutkaan lainkaan, kun joka paikassa oli jotakin ja kaikkialle pääsi helposti ja nopeasti. Löysin maasta myös sellaisia kivoja tyttökortteja, joiden myötä silmäni pyrkivät tarkemmin tutkimaan ympäristöä, jotta missä kimaltelee ikään kuin vihreitä timantteja. Lopulta alkoi ärsyttää, etten muistanut pelin juonesta paljoakaan ja kaikki hahmot oli kadonnut jonnekin alitajunnan pohjamutiin, joten halusin vain hieman muistaa tarinaa paremmin. Ja sille tielle jäin! Lisäksi innostuin yhä enemmän huomatessani, että lähes aivan kaikesta mitä pelissä teen, juoksemisesta lähtien, palkitaan pelaajaa, loistavaa! Tarinassa oli aivan puuntakaa tulevia yllätyksiä, erilaista vuorovaikutusta "kuin peleissä yleensä" ja ylipäänsä peli, joka aluksi tuntui joltain PS2:sen alelaari-peliltä, alkoikin avata Pandoran lipastaan tuoden esille valtavasti syvyyttä helposti pelattavassa muodossa tietäen olevansa videopeli, eikä mikään tosielämän simulaattori! Aivan loistavaa viihdettä, vaikka nyt olen siinä vaiheessa, kun Kazuma-san alkaa toimia kiinteistöbisneksessä ja pieni suvantovaihe meneillään, mutta tiedän jo nyt, että peli tuo pian taas jotain yllättävää ja mielenkiintoista silmieni eteen! Jos ei anna pinnan hämätä, pelaamisen helppous yhdistettynä yllätyksiä täynnä olevaan tarinaan ja yllättävän monipuoliseen, mutta käyttäjäystävälliseen taisteluun kiinnostaa, niin pelatkaa ihmeessä!

8/10! Välillä hieman alle, tarinassa välillä 10/10 hetkiäkin.

Mutta kuka kehveli sen minikartan on suunnitellut!?

Ennen kaikkea Yakuzaa pelatessa tajusin, etten ole kyllästynyt pelaamiseen, vaan olen kyllästynyt "hollywoodmaiseen" käsikirjoittamiseen, hahmoihin ja dialogiin. Selvästi kaipaan jotain muuta kuin länsimaisille markkinoille, länsimaisia ihmisiä miellyttämään tehtyjä länsimaalaisen oloisia tarinoita kertoviin peleihin, joten laitankin Disco Elysiumin tällä sekunnilla latautumaan ja kerron siitä aikanani kenties teillekin muistelmani!

Mutta nyt! Olen valvonut 2,5 vuorokautta nuorimman lapseni, vasta viisi kuukautisen kanssa, ja juuri tuli vahdinvaihdos, niin hyppään sohvalle, vedän peiton korville ja sukellan Kazuman ja Goron maailmaan kunnes silmäni valuvat väkisin kiinni!

 

[BFFAF]

Tuossa seiskan maissa olin jo heti polla pinkeänä pelaamassa ennen päivän rientoja. Jatkoin hetken Yakuzaa, mutta en vain voinut mitään kalvavalle tunteelle aivojen videopelilisäkkeessä, hippotalagameuksessani. En aluksi ymmärtänyt mistä kyse, mutta kupillisen terästämätöntä vihreääteetä juodessa ymmärsin mistä kyse! Hitman 2 oli jäänyt kummittelemaan alitajuntaani! Suljin Yakuzan ja hyppäsin salamurhafiiliksiin.

En siis aiemmin saanut pelissä toimimaan kuin ensimmäisen tehtävän jostain syystä. Yrittäessäni jatkaa peliä, peli hyppäsi Storeen ja siellä taas näkyi, että tarvittavat osat oli jo ladattu, joten poistin koko pelin ja latasin uudestaan, ja nyt toimii!

Aikaisemmin peliä kokeillesani koin sen yksinkertaisena ja typeränä menetettynä mahdollisuutena, vaikka näin siinä paljon hyvää. Ehdin kolmisen tuntia pelata tätä ja täytyy sanoa, että ensinnäkin peli taisi bugata aiemmin pahemman kerran, mm. joka ikinen kerta päästessäni takaisin moottoriveneelle sen ympärillä oli seitsemän vartijaa toisissaan kiinni. Luulin olevan joku pelillinen juttu, että pitää taistelemalla taistella itsensä vapauteen. Myöskin haulikko oli aivan tehoton jouduin ampumaan aivan point blank -etäisyydeltä kolme kertaa vihollista päähän, jotta kuolisi. Myös kohteeni käyttäytyi kummasti. Myrkytettyäni hänet hän jäi joka kerta heilumaan vain paikalleen. Paljon muutakin ihmeellistä oli ja luulin olevan osa peliä. Nyt uudelleen latauksen jälkeen kaikki toimii aivan eri tavalla eli loogisesti.

Toisekseen, ihmettelin aikasemmalla kerralla, että todellako tätä peliä pelataan supernäkö päällä ja siitäkin huolimatta paras tapa salamurhata kohde on juosta liki, ampua päähän ja juosta karkuun. Ajattelin koko peliä aivan väärin. Apua! Nyt täytyy lopettaa, sillä jään junasta pois, mutta tää peli aukesi kunnolla nyt aamulla. Piti vain ymmärtää sen sielu! Tämähän on kuin 3D shakkia!

 

[Make]

Outlast 2

En ole oikein syttynyt tälle. Tuntuu liikaa kävely-/juoksu"simulaattorilta" ja nykyhetken ja menneisyyden välillä hyppiminen ärsyttää ja sekoittaa pidemmän päälle. En ole vielä pelannut tarinaa kokonaan läpi mutta olen jo melko loppupuolella niin kehtaan tulla arvostelemaan.

 

[perato]

Darkest Dungeon (PC, Epicin ilmaistarjonta osa XXI)
Toisin kuin tuo edellinen, tämä nappas jollakin tavalla heti. Ei kuitenkaa nieluun asti uponnut koukku. Mukavaa vuoropohjaista luolaston koluamista ryhmällä. Kuitenkin tässä pelissä tulee vähän sama fiilis kuin esim. Into the Breachissa, että tätä vois olla kivempi pelata jossain sohvalla tai sängyssä muutama vuoro etiäpäin padilta, ku tietokoneella. Toisaalta peli on melko monimutkainen statseineen, osumisprosentteineen yms. että en tiä sit kaipaisko tästä jonku vähän enemmän lite version mobiilille. Pelissä on aika paljon kaikennäköistä asiaa joka pitäs ehkä vaan "muistaa", ja ainoa tapa oppia asioita on kokeilemalla, joten ainakin itellä tuli aika nopeaa vastaan se, että katotaan suoraan netistä, kerta peli ei tarjoa mitään vihjeitä saati muistikirjaa tai keinoa itse tallentaa juttuja.(esim. mikä työkalu mihinkin curioon on hyvä, eri välineitä on joku <10 ja curioita varmaan 100 erilaista).

Suosittelen kuitenkin testaamaan mikäli yhtään joku vuoropohjainen koluaminen kiinnostaa, juuri näitä pelejä missä otetaan aina kolme askelta eteen/taakse ja toiset 2 päinvastaiseen suuntaan. Progressiota on siis pitkällä välillä, mutta toisinaan otetaan selkään tai vauhti hidastuu kun ryhmä ottaa "osumaa" tai jopa osa ryhmästä kuolee. Vähän kuin nämä uudet Xcomit mutta eri teemalla.

Tätä nyt tullut sit kuitenki läpsyteltyä enemmän, jonkin verran wiki turvana. Ei kuitenkaa mitenkää erityisen tavoitteellista, kerran kävin Darkestissa wipettämässä koko tiimin, muuten lähinnä naksutellut luolastoja ja "kehittänyt" hahmoja. Sen verran mainittakoon, että onhan tuossa pelissä sentää sitteki joku muistikirja noille curioille, eli näyttää millä välineellä oot saanut siitä curiotyypistä jotain kivaa ulos.

Myös Surviving Mars tuli alotettua, mutta tämä onkin näin aluks jättänyt todella kylmäksi. En tiä mikä on, mutta yleensä tämmösten rakenteluiden ystävänä tää tuntuu jotenki todella oudolta. Kontrollit tuntuu vaikealta oppia kun liikutellaan yksiköitä mut sit kuitenki pitäs rakennella, ja toisaalta tutoriaali kävi varsin pintapuolisesti asioita läpi. Eli paljolti vaan kokeillen pelaa, mutta ei oikeen tunnu edistyvän tuo pelaaminen nyt muutamassa tunnissa.

 

[Eqilo]

Päivitellääs pari omaa kuluvan vuoden projektia kans tänne.

Wolfenstein The New Order: Paluu Wolfensteinen pariin. Viimeksi pelannut lienee Enemy Territorya joskus yli 10v sitten ja lähdin ilman kummempia odotuksia tämän kimppuun. Alusta asti näkyy, että The New Orderin maailma on kyllä tyylikkäästi rakennettu ahdistavaksi natsi-dystopiaksi, jossa ei ihmisillä paljon ilon aiheita ole. Tarina vie miestä milloin mihinkin natsien päänahkojen perässä kituvan vastarintaliikkeen puolta pitäen. Pelin taitopisteet on ihan ovelasti rakennettu tavallaan saavutusten päälle, eli kun tapat porukkaa kranaateilla niin saat kanniskella enemmän kranaatteja tai kun murhaat tarpeeksi ihmisiä puukolla voit kohta viskoa myös puukkoja jne. Itselleni toimii mutta ei välttämättä kaikille. Omalla kohdallani nämä etenivät aika hyvin pelin edetessä itsestään mutta välillä tuli vähän muutettua pelityyliä, jotta saa avattua tiettyjä kykyjä.

Parhaimmilla Wolfensteinin pelaaminen on todella timanttia kun aseet laulaa ja rokki soi. Välillä peli koittaa rohkaista hiiviskelemään, jopa pakottaa pari kertaa, mutta halutessaan rytinää pääsee jatkamaan melko äkkiä. Pelissä oli vähän kummallinen head-bob ja välillä tuli vähän etova fiilis, vaikka en herkkä tällaisille tietääkseni ole. Kaikkiaan tykkäsin kyllä - Kun tämän + seuraavan osan (Old Blood) sai pakettina n. 6 euroon niin ei voi kun suositella. Piste pois vähän vanhentuneesta teknisestä ulkoasusta ja yllättävistä kaatumisista, joita itselle mahtui pari kappaletta, 4/5

Titanfall 2: Ajattelin että ostaisin Titanfall ykkösen ensin, mutta selvisi ettei siinä ole yksinpeliä, joten tähän päädyttiin. Vitosella ostin Steamin alennuksista, joten lyhyt läpipeluu 7,5 tuntia läpäisee silti oman "euro per tunti huvia" arvioinnin. Tätä olisin kyllä kernaasti pelannut lisääkin, mutta ei kuitenkaan perse kestä opetella moninpeliä. Tarina on hyvällä tavalla peruskauraa, ääninäyttely hyvää ja pelattavuus (kontrollit ym) on huippuluokkaa. Jos vertailukohtaa hakee niin Apex Legends on samanlainen. Nälkä jäi, eli jos Titanfall 3 joskus tulee kunnon yksinpelikamppiksella niin varmasti hommaan ennemmin tai myöhemmin. Arvio 5/5 jos alennuksella löytyy ja yksinpeli tähtäimessä. Täyttä hintaa en suosittele maksamaan koska peli on tosiaan usein alennuksessa ja loppusestaan todella lyhyt.

Druidstone: The Secret of the Menhir Forest: Tämä tuli hetken mielijohteesta otettua alennuksesta parin positiivisen nettikomentin perusteella - Hyvä löytö! Reilu 20 tuntia tuli pelattua ja suurin osa saavutuksista metsästeltynä myös. Syvyyttä pelissä ei ole liikaa että peruspelaaja siihen hukkuisi, vaan voi aika hyvin luistella perinteisillä warru / ranged / mage / healer -tyylisillä perustyypeillä pelin läpi. Hahmoluokat ym. ovat melko peruskauraa vaikka pelaaja voikin itse valita mitä taitoja haluaa poimia ja mitä varusteita ostaa. Minulle tällainen passaa kyllä hyvin ja kuljen niitä raiteita mitä pelinkehittäjät tarjoilevat. Tykkäsin mahdollisuudesta palata tehtäviin myöhemmin uudestaan jos kiinnostaa metsästää täydet kykypisteet ja tähdet. Ymmärrän jos tallennussysteemi ei kaikille ole mieleen: Kesken "kartan" et voi tallentaa vaan homma alkaa aina alusta. 4/5 kuitenkin.

 

[Jurppii]

Pari tuntia vasta pelannut mutta Arkane Studion itseltäni väliin jäänyt Prey on kyllä onnistunut vanhemmaksi peliksi jo pariin kertaan vetämään WTF:n päälle.

 

[King Im Jo]

Pari tuntia vasta pelannut mutta Arkane Studion itseltäni väliin jäänyt Prey on kyllä onnistunut vanhemmaksi peliksi jo pariin kertaan vetämään WTF:n päälle.

Prey yllättävän hyvä. Suosittelen sitä lisäriäkin(Mooncrash) kokeilemaan kunhan peruspeli läpi. Hieman erilainen tyyli.

 

[Partis]

Prey yllättävän hyvä. Suosittelen sitä lisäriäkin(Mooncrash) kokeilemaan kunhan peruspeli läpi. Hieman erilainen tyyli.

Kutsuminen tuota "hieman erilaiseksi" on aikamoista vähättelyä kun kyseessä on roguelite.

 

[King Im Jo]

Kutsumalla tuota "hieman erilaiseksi" on aikamoista vähättelyä kun kyseessä on roguelite.

Totta. Mutta samaa pelin perustaa käyttävänä ei sitä voi paljon erilaiseksikaan sanoa. Toki se peruspeli on juonivetosempi mutta mekaniikka sama kummassakin periaatteessa.